sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Terveisiä syysmetsästä

Tämän päivän lenkkiä varten hakeuduttiin metsään.
Alla vähän kuvia Wiiman puuhista syysmetsässä.


Kato Matte mitä löysin!


Petojen sukua? :D







Wiima se on niin liukasliikkeinen, että suurin osa siitä ottamistani kuvista on tällaisia! :)
Tai jos se joskus sattuu mahtumaan kuvaan kokonaan päätä ja häntää myöten, niin silti se on epäselvä suttu jossain kuvan keskiössä, kun kamerasormeni ei ehdi sen liikkeisiin mukaan - eikä kameran säädöt. Pitäisi niin pystyä ennakoimaan mistä se vilistää kameran säätämistä varten, mutta jos ennakoit yhtä vaihtoehtoa, niin Wiima valitse sen toisen :)


Luonnon omat holvikaaret, kyllä oli komeaa kävellä tällaista polkua!









 Mörri Möykyn kannon alla on Wiimukka Kukkasen kolo!



Ja se oli lenkin, lorun ja tämän kuvatarinan loppu, auton kokka kohti kotia. 
Tarvinneeko mainitakaan, että ruokailtuaan naudan rustolihalohkareen (vai miksi sitä kutsuisi..) terassilla, loppuilta kuluikin pentuselta makaillessa, sen verran verotti kuviinkin tallentunut hepulointi sen voimia. Mutta väsynyt koira, onnellinen koira! :)




2 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia taasen! Tollaset "ilonen koira keppi suussa" -kuvat on oikein suosikkejani, niissä näkyy aina niin hassunhölmöjä ilmeitä. :D

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos terveisistä! Joo, mitä kahelimpi koira sen parempi :D
    Ja metsälenkit on siitä hyviä, että voipi pitää koiraa vapaana.

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima