sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sukukokous

Wiima sai kuukausi sitten kirjeen kaukaisen esi-isänsä ja -äitinsä edustajilta, että näiden molempien kaikki (omat ja yhteiset) pentueet, ja niiden pentueet, ja niiden pentueet jne alenevassa polvessa kutsutaan kylään. Kuulemma oli n. 200 koiraa kutsulistalla. Jos ei itse pääsisi paikalle, niin silti tulisi täyttää tietolomake koiran ominaisuuksista, ulkoisista ja sisäisistä (= korvien väli) sekä myös kuva olisi toivottava.

Meidän perheessä ajatus tällaisesta tapaamisesta tuntui varsin hauskalta, joten merkkasimme tapahtuman kalenteriin joten sen lisäksi, että täytimme tiedot tietolomakkeelle ja lähetimme sen matkaan - lähdimme siis matkaan itsekin.

Tapahtuma järjestettiin 6.10.2012 Tampereella Vinttikoiraradalla. Voi sitä koirien määrää ja Ääntä joka paikalla kaikkialla kaikasi. Iloisia lapinkoiria heiluvine häntineen kaikkialla mihin vaan katsoit.

Wiiman mielestä paikka oli pitkän automatkan jälkeen varmaankin ihan paratiisi, rapsuttavia käsiä joka puolella ja sukulaishauvoja kaikkialla. Saavuimme paikalle tunnin myöhässä johtuen matkan pituudesta ja ohjelmasta ennen kotoalähtöä , sillä seurauksella, että juuri kun saavuimme paikalle, olikin miedän vuoromme esiintyä ja sain bums mikrofonin käteeni Wiimasta kertoakseni. Olisi ollut hyvä asiaan varautua, sillä Wiimastahan riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka, mutta pääni olikin siinä hötäkässä ihan tyhjä :) Mutta se ei paljon haitannut, sillä mekkala paikan päällä oli niin kova ettei puhetta oikein kuullut :D
Tapasimme myös Wiiman kymmenpäisestä sisarusparvesta kolme ja se oli kivaa. Hauskaa oli myös tavata mainittujen koiruuksien kotiväkeä, tässä kun on kuitenkin sähköpostikirjeenvaihdossa enemmän tai vähemmän oltu.
Harmittelen, että Aida -siskosta en ehtinyt oikein kuvaa ottaa, sellaista missä hän olisi hyvin näkynyt, mutta Lumo -siskon ja Hukka -veljen ehdin ikuistaa Wiiman perhealbumiin.

Kotimatkan aikana pysähtelimme vielä matkan varrelle pikku kävelylle sekä syömään. Ja kotiin tultuamme olimmekin koko porukka sen verran zippejä, niin että löhösimme telkun edessä loppuillan =)

Alla vähän kuvasatoa päivän annista, muistathan että klikkaamalla saat kuvan isommaksi ja oikean yläkulman ruksista taas palaat normaaliin kuvakokoon.




 Tässä yllä kahdessa kuvassa olemme asettuneet pentuevalokuvaan, Villi-Joikhun "Lumipentue",
yllä viralliset nimet, Wiimahan se on siis tuo -hohto :) Kymmenestä pennusta neljä paikalla. Nyt kuvaa katsomalla tajuan että olisi pitänyt seisottaa Wiimaa eikä pyytää sitä sivulle, kun eihän siitä näy paljoakaan. Toisaalta istuminen toimii jännässä tilanteessa Wiimalla paremmin, seisomis-käsky olisi luultavasti mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :D



Wiiman ja Aida-siskon hellä jälleennäkemishali :)


Lumo -sisko oli kasvattanut kauniin harmaan värisen turkin


Hukalla on sitten upea intensiivinen katse! Sekä miehekkään kokoiset tassut :)


Yksi osanottajista, aivan hurmaava tyttönen, niin tykkäsi rapsutuksista
ja mitkä lempeät kasvot





Tämän tyttösen kanssa Wiimalla oli hauska hetki, pahus kun ei jäänyt nimi mieleen, Adalmuksen kennelin kasvatteja oli, 1½ vuotias.

















1 kommentti:

  1. Tuo oli varmasti todella mielenkiintoinen tapahtuma! Mahtoi olla menoa ja meininkiä siella radalla.

    Ja hui, mä olisin varmaan pökrännyt jos mulle oltaisiin tuollainen yllätyshyökkäys tehty mikrofonin kanssa :D

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima