maanantai 5. marraskuuta 2012

Maneesissa treeniä ja kakkahommia

Sunnuntaina siirryttiin sitten harjoittelemaan sisätiloihin, harjoittelemaan arkitottelevaisuutta siis. Taikka itse asiassa ei vielä siirrytty - ulkokentälläkin käydään niin kauan kuin kelit sallii, kenttä lumeton ja niin edelleen. Mutta tästä sunnuntaista lähtien on mahdollisuus kerran viikossa harjoitteluun myös sisätiloissa, paikkana ratsutallin maneesi.Tuo ratsutallin tarjoama tila aiheutti meille Wiiman kanssa yllättäviä lisähaasteita, niistä haasteista lisää alempana..
Sisäharjoittelu maneesissa on itseohjautuvaa, eli voipi harjoitella mitä päähän pälkähtää - ja harjoitusaiheet tulevat varmaan riippumaan paljon siitäkin keitä kentällä on paikalla. Toivon että joskus olisi koossa sopiva poppoo ohitusharjoituksiakin varten.

Tällä kertaa paikalla oli useampi agilityharjoittelija sekä meitä tottelevaisuuspuolen (huitasen nyt minut ja pennunkin surutta tuohon kategoriaan :D ) porukoita kaksi, me siis Wimpun kanssa sekä jo pitkälle (siltä näytti ainakin) ehtinyt 'TOKO-bokseri'. Oli mukava katsoa sitä bokserin ja ja ohjaajan iloa heidän yhteistyössään. Me Wiiman kanssa harjoittelimme arkitottelevaisuutta, tällä kertaa paikallaoloa istuen ja maaten, seuraamista ja sivulletuloa.
Wiima toimi oikein mukavasti paitsi seuraaminen kyllä kärsi ihanista tuoksuista maneesin lattialla! Hevosen lanta on selvästikin yksi Wiiman "herkkuruuista" - kaivoin nimittäin aika monta lantapalleroa sen suusta, yäks! Enkä selvästikään seuraamisharjoituksessa ollut Wiiman mielestä kiinnostavampi kuin lantapallot, jotka olivat siis kiinnostavampia - miten mieltä ylentävää, muissa harjoituksissa sentään pimun kiinnostus onneksi säilyi.
Jos jollain lukijalla on vinkki miten saada Wiima iloisesti sivuttamaan lantapallot niin vinkkaa kommentti-ruudussa, kiitos! Ja olihan siellä maneesin purujen joukossa myös esim porkkananjämiä ja muitakin hevosten (ja Wiiman) herkkuja, joten ei ihme että mimmin pää meni sekaisin tuoksusinfoniassa :D En tiedä oliko muiden (aikuis)koirien massut tupaten täynnä kun en huomannut tätä samaa herkkuongelmaa muilla koirakoilla..

Mutta herkkutuoksuista huolimatta treenit sujuivat hyvin eikä Wiima häiriintynyt muista koiristakaan niin kauan kun eivät olleet ihan vieressä. Ja mikä hauskinta - pääsimme myös kokeilemaan yhtä agilityestettä, eli putkea! Kivaa! Ensin putki tuntui Wiimasta vähän epäilyttävältä ja se koitti juosta sen ohi, mutta kun lyhensimme putkea hieman, niin pumps juoksi pikku Wimppuli putken läpi häntä heiluen luokseni, joka kökin putken toisessa päässä - ja sittenpä se innostui ja meni putkea edestakaisin ja tuntui pitävän sitä hurjan hauskana juttuna! Ensi kesänä ruvetaankin opettelemaan  agilityhommia! :D

3 kommenttia:

  1. Meilläkin on todettu että hevonkakka, paras kakka. Mutta toisaalta, voisihan asiat olla huonomminkin, onneksi ei muut jätökset sentään mene suuhun. :)

    Kiva, että Wiima noin innostui putkesta! :D

    VastaaPoista
  2. Joo, tuo on kyllä Jenna positiivista, nimittäin se että koiralla on sentään hieno ja valikoiva maku että vain parhaat kakit maistuvat :)
    Mutta kyllä tässä koiranomistajuudessa yllättäviin asioihin saa tottua, niin kuin siihen että häviää mielenkiintoisuudessa sontapallolle :D
    Nuo ihanat karvakorvamussukkamme!

    VastaaPoista
  3. "...niin kuin siihen että häviää mielenkiintoisuudessa sontapallolle". Saatoin hieman revetä! :D

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima