keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Opiskelukuulumisia

Kuluneena viikonloppuna olimme Wiiman kanssa naksutintreeneissä. Se oli hauskaa ja hyödyllistä. Olen jonkin verran aiemminkin käyttänyt klikkeriä koulutuksessa, mutta kurssi antoi uusia ajatuksia ja vinkkejä, miten hyödyntää välinettä kontaktin vahvistamiseen ja muihin taitoihin. Nyt klikkeri on kulkenut usein lenkilläkin mukanani ja lenkin lomassa palkkaan Wiimaa kontaktin ottamisesta, kauniisti kulkemisesta ja muista hyvin hoidetuista jutuista. Olen kyllä kehunut ja namitellut sitä tämmöisistä asioista toki ennenkin, mutta sanallinen kehu ei joka kerta ehdi oikeaan hetkeen: 
voi käydä vaikka niiin että tulee kehuneeksi hauvaa hienosta hihnassa kulkemisesta juuri sillä sekunnilla kun se yhtäkkiä kehua lausuessani päättääkin loikata ojan pohjalle kierimään! Sitten pitää vain toivoa ettei typykkä oppinut yhdestä kerrasta luullen että nämä ojaan loikkaukset olivatkin Matten mielestä kauhean kivoja :D  Klikkerin avulla saan kerrottua sille täsmällisemmin mistä nimenomaisesta asiasta kiitän.

Tiistaina olimme tuttuun tapaan arkitottelevaisuuskentällä. Treenasimme kontaktia, paikallaoloa sekä "hallittua eristämistä" (mikä termi, suuni loksahti sen kuultuani ennen kuin tajusin mistä olisi kyse), eli että Wiima jäi kouluttajan hoteisiin remmiin kytkettynä ja minä menin rakennuksen taa piiloon. Toivottu suoritus - johon mekin Wiiman kanssa ylsimme! - on että Wiima kauniisti odottelee paluutani paikallaan lähes ääneti, remmiä kiskomatta ja kouluttajaa häiritsemättä. Harjoitteet tähtäävät Kiva Koirakansalainen- testiin, jonka läpäisemistä ensi kesänä olisi tarkoitus yrittää. Wiima selvisi oikeastaan kaikista harjoituksista hienosti. 
Sen kanssa on kiva treenata koska se selvästi itsekin nauttii siitä kovasti, niin innokkaan tarkkaavaisena ja iloisena se seuraa pyyntöjäni ja toteuttaa niitä parhaansa mukaan. Malttiakin pimulla on nykyisin varsin mukavasti, ei kyllästy odottamaan ja kestää Paikka-käskyjä hienosti paikallaan pysyen, vaikka muutoin olemus on tietty vielä pentumaisen touhukas ja "loikkiva".

Ja tämä oli harmillisesti kuulemma arkitottelevaisuuskoulutuksen toiseksi viimeinen kerta. Sitten tuleepi ulkotreeneihin vuodenvaihteen yli kestävä tauko. Sisätreeneihin - ilman ohjaajaa - on kyllä mahdollisuus paikallisessa hevosmaneesissa, kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin. Varmaan poikkeamme Wimppulin kanssa siellä toisinaan iltalenkin ohessa. Elleivät sitten ne Wiiman mielestä liian herrrkulliset hevosenlantapallerot kohoa liian suureksi ongelmaksi.. :D

Sen verran pimeää ollut ulos ehtiessämme viime aikoina ettei ole tullut paljon kuvattua. Mutta tekstiä on kuitenkin kiva silti vähän kuvittaa. Joten tässä tällainen simppeli kuva - ja pöh, salamavalolla - pöydän alla tuutivasta päähenkilö Wiimasta juuri nyt tätä kirjoittaessani:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima