lauantai 1. joulukuuta 2012

Talvisäässä

Suomi ja neljä ihanaa vuodenaikaa, joista en yhtäkään vaihtaisi pois! Paitsi ehkä sen ihan alku-alkukevään, jolloin ei oikeasti ole vielä keväästä tietoakaan, mutta lumi alkaa sulaa, muuttuu mustaksi ja kaikki lumen alle jäänyt roska paljastuu. Mutta ei siitä kurjuudesta vielä enempää, sillä nyt talvi on vasta edessä!

Hassua, miten nopeasti säätila ja maisema näillä leveysasteilla muuttuu - edellisestä kirjoituksestani ei ole viikkoakaan, silloin oli maa musta ja paksu pilviverho peitti valon, sataa tihkutti.
Sitten tuli 'Antti-myrsky' ja kaikki muuttui - 20-30 senttiä lunta yhdessä hujauksessa kunnon pyryn ja viiman kera - Wiiman nimikkokeli, tietysti :) Ja nyt meillä on siis jo talvi täällä Suomen lounaiskolkassa!

Ja kukas onkaan onnellinen ellei meidän Wiima Wimpsis! Se iloitsee hangista nietoksista koko sydämellään; kaivautuu päätään, korviaan myöten lumikasoihin; juostessaan hangilla se samalla auraa kuononsa kanssa vakoa syvälle lumeen - en yllättyisi vaikka kohta näkisin sen tekevän enkeleitä, niin kuin itsekin pienenä tein - ja joskus vähän isompanakin :)

Wiima ei malttaisi lumen tultua olla sisällä ollenkaan,  vaikkei sitä kyllä syyssateetkaan haitanneet eikä lenkkeilystä kieltäydy koskaan, mutta nyt se on pyytämässä ulos "koko ajan". Tätä kirjoittaessanikin se tuutii terassilla ulko-ovemme edessä "vartiossa" (lähesty omalla vastuulla lipaisun uhalla) pyydettyään hetki sitten pääsyä pihalle.  Siinä kai on sitten lumikenttien paimenkoiran hyvä olla!

Alla kuvasarja Wiimasta tänään joulukuun eka päivänä kotipihalla lumihommissa :)


 Porttivahti Wiima, 7 kk, on kasvattanut varsin komean hännän,
täytyyhän tytöllä olla oma puuteri(lumi)huisku :)


 Pois alta hitaammat!

 Ottaisitko sitten sen kuvasi että pääsen takaisin rehaamaan, kitooos!!




Näyttää niin kuin Wiiman toinen korva olisi varsinainen Dumbo ^, mutta häntä on osunut juuri sopivasti taustalle :) Hetken ehdin jo ihmetellä että onko vika korvassa, kamerassa vai kuvaajassa :D


Lumimurmeli nimeltä Wiima


Päätähti unohti hetkeksi olla Lady-Like.. :)

Wiima löysi hautaamansa luun ja sitten tulikin taas typykällä kiirus :)




Sitten pari poseerausta vielä, onko näin hyvä?

Vai ehkä näin?

Tai sittenkin näin?

Sitten oli Wimppulin mielestä poseeraukset poseerattu ja kameraan tallentui enää kauniistakin kauniimmat Wiima-neidin pussihousut :)

3 kommenttia:

  1. Tervehdys JuliaJannina! Ja kiitos mukavasta kommentista! Totuus on että kotiväki itsekin on polvillaan Hänen Korkeutensa Ihanuuden edessä. :)

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania kuvia aivan ihanasta tyttelistä! Mä niin odotan joulua, että saan toivottavasti otettua samantyyppisiä kuvia (tuolla meidän postimerkin kokoisella pihalla ei oikein mahdu riehumaan, josko maalla sitten). Tuossa keskimmäisessä pallokuvassa Wiimalla on niin kaunis katse!

    Minäkään en tykkää keväästä pahemmin - ensin kaikki on tosiaan niin rumaa, ja seuraavaksi sitten kaikki pölyää. Onneksi nyt on vasta talvi! ;)

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima