sunnuntai 20. tammikuuta 2013

9 kuukautta ja herkkukattaus

Tänään 20.1.2013 täyttää meidän Wimpula 9 kuukautta.  Siitä kun vähentää kaksi kuukautta saa tulokseksi seitsemän kuukautta ja täsmälleen niin kauan Wiima on nyt ollut osa perhettämme.
Ja miten sulavasti se onkaan solahtanut osaksi perhettämme - jos lattiaan rapsuvat tassun äänet ja aamuiset ilotervehdykset yhtäkkiä jäisivätkin kuulumatta, tuntuisi se nyt ihan kummalliselta, niin vahvasti ne ovat nivoutuneet osaksi arkeamme.

Juhlapäivänsä kunniaksi Wiimalle tarjoiltiin tänään jälkiruuaksi raakapakastettu lampaanluu. Luulen että Wiiman tunnelmat saadessaan luun haltuunsa oli samanlaiset kuin minulla kun saan kupillisen lakritsijäätelöä tai vadelmasuklaata. Antaa kuvien puhua puolestaan, katso alla:

Paitsi PS: ennen hieman yksipuolista "luu- ja wiima -kuvakavalkadia" kerron vielä että Rally-toko treeneissä oltiin tänään taas eikä ollut yhtään niin 'elefantti posliinikaupassa' -olo kuin viimeksi ja eka kerralla (tänään oli siis kolmas kertamme kyseisen harrastuksen parissa). Tehtävälappuset ja niiden sisältö oli saanut kypsyä korvieni välissä ja kertailin niitä viikon aikana vähän netistäkin, ja opiskeluni olivat tuottaneet tulosta - etenimme radalla viime kertaa sujuvammin. Superpaljon hiomista liikkeissä on ja kotiläksyjäkin saatiin (tiiviimpi 360 asteen oikealle kääntyminen; sekä käännökset tiiviimpinä ylipäätään, oman kehon käyttäminen viestivälineenä käännöksissä ja pujottelu, joka ei tullut "läksyksi", mutta itse tahdon vähän treenata), mutta nyt me ollaan Wiiman kanssa kartalla! :D

Ja nyt se lupaamani kuvakavalkadi synttäriherkkua nautiskelevasta Wimpulasta, 9 kk:

 







4 kommenttia:

  1. Hyvää eilistä päivää isolle neidille! :) Nuo kuvat ovat niiin ihania, toinen on ihan pöhkönä herkusta!

    VastaaPoista
  2. Grattis! Till Viima. Tiden går för fort...

    VastaaPoista
  3. Toinen on kovin pähkinöinä herkusta :) Mukava juttu, että rallytoko-harrastuskin edistyy!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut Wiimalle. Hienoja kuvia herkkuhetkestä - tuli mieleen meilläkin oleva joku kuva, kun Tina niin hartaasti söi luuta, silmät lähes hypnoottisesti johonkin katsoen.

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima