perjantai 22. helmikuuta 2013

Iloinen jälleennäkeminen ja espanjalaisten koirien ihmettelyä..

Terveisiä Teneriffalta! Kotiinpaluu oli tänään ja kovalla kiireellä noudimme kotiin tietenkin myös ihanaakin ihanamman karvakuonomme, jota meillä oli reissussa ihan käsittämättömän kova ikävä. Ei mennyt yhtään päivää ettemme olisi porukalla miettineet mitä Wiima kotosuomessa puuhaa.
Taisi kuitenkin olla Wiimallakin kiva touhuloma. Löysimme sille lähiseudulta mukavan koirahotellin jossa oli hyvät puitteet. Päivittäisiä remmilenkkejä, mahdollisuus ulkoilla tarhassa oman halun mukaan (oma luukku) ja mahdollisuus leikkiä koirakavereiden kanssa ja muutenkin siisti ja kiva hoitola.
Wiima olikin kuulemma ollut oikein mukava vieras - kuulemma "ihana koira ja kaikkien kaveri". Parhaat kaverit olivat kuulemma olleet mäyräkoira- ja kettuterrieripojat, joiden kanssa oli ilakoitu päivittäin. Ihanaa kun tällainen hyvä hoitopaikka löytyi, niin on kiva viedä tuttuun paikkaan toistekin.

Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!! Wiima ei tiennyt miten päin olisi ollut kun piti kiehata yhteen suuntaan ja sitten taas toiseen ja heti jo kolmanteen, ilomurinaa ja muita sen ihania tervehdysääniä ilmoille päästäen. Tässä alla Wiiman tervehtimisilme -- mutta mihin ovatkaan joutuneet sen korvat?? :)


Hoitolan pihaan ajaessamme, meidät kohtasi jo portilla tällainen näky. Pimatsu oli kuullut tulomme ja oli portin takana vastassa. Kohta pääsisimme halimaan :)

Kotimatkalla autossa helpotukseksemme huomasimme että kadonneet korvat olivatkin löytyneet! Toivottavasti niillä on jatkossakin muutakin virkaa kuin pelkkä koristearvo :)


Kotipihalle saapuessamme pikku ohimennen-poseeraus ^

ja sitten löytyikin lumen alle hautautunut luu ja mimmi pisti kotoisasti maaten:
(joskus mietin että millainen luukasa tai peräti ruho mahtaa pihaltamme löytyä lumien sulettua..)

Ja hetken kotona sisällä kierreltyään, nuuskittuaan että kaikki on kuten pitää, laittoi se makuulle vakiopaikalleen, eipä aikaakaan kun veteli jo hirsiä - ja kaikki on meillä taas kuten pitääkin :)
(paitsi laukut purkamatta - plääh ja yök!)

***

Mutta pari sanaa vielä espanjalaisista koirista. Näkemäni koirat olivat pääosin pieniä terrierityyppisiä koiria - russeleita, yorkkeja (paljon) ja havanesen näköisiä koiruleita.

Ihailin sitä tapaa miten koirat istuivat espanjalaiseen kulttuuriin. Useimmat niistä olivat vapaana, mutta silti seurasivat reippaasti omistajaansa, myös liikenteessä ja jopa kadunylityksissäkin, ottamatta oikeastaan paljoakaan häiriötä muista ympäröivistä tapahtumista. Omistajan antaessa pienen vihjesanan, hakeutui koira luokse kytkettäväksi ilman mitään ponnisteluja. En nähnyt ensimmäistäkään koirien välistä 'uhokohtausta' tai muuta ohitusongelmaa, en ensimmäistäkään epäonnistunutta luoksetulokutsun yritystä. Ihmeellistä.

Avasin tästä asiasta ihmettelevän sanaisen arkkuni paimensukuisen lapinkoiran FB-palstalla ja sain ihmettelyyni sen suuntaisia vastauksia kuin että suomalaisten tapa opettaa hihnakävely nopeaan tahtiin tekee kontaktin opettelun vaikeammaksi. Espanjassa koirat kulkenevat pennusta asti vapaana mukana ja niiden on pakko vilinässä oppia pitämään omistajaansa visusti silmällä pysyäkseen perässä.
Tässä se vastaus tosiaan varmaankin on, nyt kun sitä tarkemmin ajattelee. Luulenkin että kun joskus perheeseen tulee toinen koira, pentu, satsaan vapaana kulkemiseen vielä enemmän kuin nyt tajusin satsata. ..eikä Wiimakaan mikään toivoton tapaus ole, mukavasti typykkä mukana pysyy - mutta emme me kyllä ihan noihin espanjalaiskoirien suorituksiin pysty :)

8 kommenttia:

  1. Hei!
    Mielenkiintoisia koirahavaintoja.
    Meillä on kaksi koiraa, olemme ensi sunnuntaina menossa katselemaan toiseen kertaan Teneriffalle Puerto de la Cruzia ja ympäristöä. Onneksi olemme keksineet hyvän hoitopaikan, jonne voi jättää hyvällä omalla tunnolla koiramme. Kaikenlaisia suunnitelmia on patikoinnin suhteen tehty. Saa nähdä, mitkä toteutuvat.

    VastaaPoista
  2. Hei Markku! Puerto de la Cruzin seuduilla on tosiaan hienot patikointimahdollisuudet, ja tietysti kaikkialla saarella. Itse asuimme tällä kertaa saaren eteläosassa ja kävimme vain päivän piipahdusmatkalla pohjoisessa. Oikein hyvää matkaa ja sopivia patikkakelejä!

    VastaaPoista
  3. Wiima on niin nätti; sekä korvilla että ilman! :)
    Voi kun mekin löydettäisiin kisuille kiva hoitola. Maailman parhaita kaverihoitoloita meillä kyllä on, mutta aina ei ystäville sovi meidän matkustusajat, ja siltä varalta olisi kiva löytää myös kiva kissahotelli.
    Mielenkiintoinen tuo juttusi espanjalaisen ja suomalaisen kasvatuksen eroista. Innostuin ihan lukemaan sitä täällä kotona ääneen, vaikkei meillä koiruleita olekaan, vaan kisuleita. Kovin ollaan kuitenkin kiinnostuneita koiristakin ja siksi tuo havaintosikin kiinnosti.

    VastaaPoista
  4. Muualla Euroopassahan tuo koirien vapaanapito on huomattavan yleisempää Suomeen verrattuna, esim. Belgiassa se on osa normaalia arkea eivätkä vapaana toisensa kohtaavat koirat useimmiten muuta kuin hieman nuuhkaise toisiaan ja sitten jatkavat matkaa. Samoin siellä on toisinaan merenrantakävelyjä, joihin kokoontuu useita kymmeniä koiranomistajia koirineen, jotka kaikki juoksevat vapaana sikin sokin. Kun koirat pennusta asti oppivat sellaiseen, se on niille normaalia.

    Mutta toisaalta, kun ei Suomessa moni osaa edes kouluttaa sitä koiraansa kulkemaan hihnassa nätisti, olisiko hyvän käytöksen tulos sen parempi, jos koira olisi irti. Kaikilla koirilla kun ei pentunakaan ole suurin mielenkiinto se omistaja vaan ihan muut.

    VastaaPoista
  5. Ihanan hupaisa kuva korvattomasta Wiimasta. :D Ja onpa mukava, että on löytynyt hyvä hoitola koiralle, sellaisiakaan kun ei välttämättä helposti löydy.

    VastaaPoista
  6. Naurahdin ihan ääneen tuolle korvattomalle Wiimalle, niin iloiselta ja hassulta se näyttää. :D

    Hienoa, että löysitte mukavan koirahotellin! Olen itsekin vähän miettinyt, että uskaltaisiko sellaiseen Lupun joskus laittaa hoitoon, jos kellekään tutulle ei juuri satu sopimaan. Ja muualta muuttaneina tuollaisia potentiaalisia koiranhoitajatuttujahan meillä on tällä seudulla hurjat kaksi perhettä, joten varmasti tarve joskus osuu kohdalle.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kivoista kommenteista! Juu, minustakin oli hupaisa tuo korvaton Wiima, korvat sukkana takaraivolla - tyypillinen tervehdysilme, veikkaan aika monella lappalaisella :)

    Jenna: meidänkin piti ensin viedä Wiima sukulaisperheeseen, mutta sitten kävi mielessä, että se ei ole koskaan ollut hoidossa tätä ennen, niin emme tienneet, että miten helppo tai rasittava hoidettava se olisi vieraassa paikassa. Ja kun oikein asiaa mietin, niin tärkeimmältä kriteeriltä alkoi tuntua, että Wiimalla olisi riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja osaava hoito - ja vaikka haleja ei niin tulisikaan, niin niitä se saa sitten yllinkyllin kotona. Ja niinpä jäljitin hyvältä tuntuvan hoitolan ja hyvin onnisti :)
    Aliel: aivan, koirakulttuuri on todella erilaista keskieuroopan maissa. Se on sääli, ettei siitä voisi hieman valua tänne meillekin. Mutta meillä on jo lait ja säädöksetkin aika lailla esteenä, sillä koirilla on aika tiukat kiinnipitosäännökset. Kivaa kuitenkin - vähän kadehtien - seurata menoa muissa maissa. Olin nähnyt sitä meininkiä ennenkin, mutta vasta nyt itse koiranomistajana tajusin, että millainen valtava ero niissä onkaan.

    VastaaPoista
  8. Roligt o höra att allting gick bra med Wiima medan ni vad på resa, Jag varför 6 år sen till teneriffa, det blir nog nästa resea eller så till Madeira.

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima