sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Liikunnallisia ilotteluja ja harrastuspohdintaa

Päivän postauksessa kuvina: Wiima edestä ja takaa tämän päivän lenkillä. Otsikon lupaamat harrastuspohdinnat alempana.
Tänään(kin) oli hieno ulkoilukeli, mittari nollassa tai juuri ja juuri miinuksella, aurinko paistoi, eikä tuuli puhaltanut. Ihanan nautittavaa, vaikka vielä keväisempää tässä jo odotankin.
Ehkä kevään viipyminen pitää kuitenkin ottaa ilolla vastaan, koira ei lumikeleillä kanna ollenkaan siinä määrin sontaa sisälle kuin se tekisi jos maa olisi jo sula. Nyt, jos hyvin käy, voikin käydä niin, että maa on lumen sulettua heti kesäisen kuiva. Se sopisi tälle koiranomistajalle! :)

Mutta tämän päivän reissuun, reitti kulki jäillä rannassa ja metsäteillä. Ensin piti purkaa höyryjä ja antaa mennä:



Sitten kun oli pahimmat höyryt purettu, niin jo ehti vähän nuuskutellakin


Nuuskuteltavaa riitti, niin jäillä kuin metsässäkin

"Nyt keksin hyvän piilon, täältä eivät löydä minua"

Ja tietty oli aikaa myös leikille, mikäs sen hauskempaa:

Olipas pieni risu tuo edellinen, mutta nytpä löysin kunnollisen:


Tällaista löytöä pitää pysähtyä oikein jyystämään polun reunalle

Eikä tämä kaarnanpalakaan hullumpi ollut jonka Husse minulle esitteli:



Pienet TäältäTullaan -spurtit:

***********


Sain viikonloppuna myös mukavaa postia. lmoitin Wiiman ja itseni agilityn alkeisryhmään jokin aika sitten. Tiesin siis että ryhmä on aloittamassa, mutta päivämäärä oli täsmentymättä. Tänään tulleen tiedon mukaan kurssi alkaisi viikon päästä tiistaina. Kivaa!
Rally-Tokohan loppui tänä sunnuntaina. Vähän harmillista, se oli hauskaa, nytkun pikkuhiljaa pääsin jyvälle hommasta - Wiimahan on ollut jyvällä jo pitkään :)  Suurin ongelma siis oli - ja toisinaan vieläkin - etten itse muista rataa ja sitten en pystynyt keskittymään koiraan muistellessani radan kulkua ja sitten kun itse en pysty keskittymään niin ei pysty Wiimakaan, vaan alkoi 'haahuta'.
Mutta kun itselläni oli palaset kohdallaan ja rata selvänä mielessä, niin typykkä on tosi pätevä ja tykkää puuhasta. Varmasti palaamme tämän harrastuksen pariin vielä virallisestikin, mutta epävirallisesti sitä tulee nykyisin touhuttua päivittäin jokaikisellä ulkoilukerralla, rally-liikkeet kun nivoutuvat niin kätevästi arkipäivään.  Sekä lisäksi olen sopinut lähistöllä asuvan kokeneemman rally-tokoilijan kanssa kesätreeneistä paikallisessa keskuspuistossa, hänellä olisi kyltitkin. Hauskaa!

Mutta agilityä on nyt kiva mennä opiskelemaan. Tämä alkeiskurssi on Turussa (TSAU) ja kun se on käyty, niin voimme helpommin solahtaa kotikaupunkimme paikalliseen agilityporukkaan, se laji elää täkäläisessä koiraseurassa hyvin vahvana ja harrastajat aktiivisia.

Tarkoitus on jatkaa myös talveksi tauonnutta arkitottelevaisuutta (tai ehkä peräti Tokoa, jos täkäläinen seura järjestää alokaskurssin), mutta pahoin pelkään että ekat arkitottistunnit törmäävät tuohon alkeisagilityyn, kun näillä näkymin viikonpäivä olisi sama. Kurjaa että kaikki  kiva elämässä tapahtuu aina samana päivänä ja pitää valita!

Mutta enpä lopeta kirjoitusta tuollaiseen ruikuttamiseen vaan iloon ja se ilo syntyi tänään kevään merkeistä, kuten katukaivojen solinasta lumen ja jään sulaessa, lintujen laulusta ja mukavasta rally-toko -tunnista,  - ja monesta muustakin pikku asiasta arjen keskellä (mm semmoinen että kun aamulla heräsin, tuoksui talossa kahvi ja pääsin melkein valmiiseen aamiaispöytään :) ) 
Reipasta alkavaa pääsiäisviikkoa!

4 kommenttia:

  1. Mukavaa, että harrastuksia riittää. :) Siinä on mielenvirikettä sekä omistajalle että koiralle! Agilitysepustuksia lukisin sitten mielelläni, itse kun en pääse sitä harrastamaan kuin - toivottavasti! - vasta seuraavalla koiralla.

    VastaaPoista
  2. Ihania temmellyskuvia! Jotenkin nyt ensimmäistä kertaa katsoin Wiiman "isoksi tytöksi", etenkin noissa alun kuvissa. Jännä, että näin bloginkin kautta tulee seurattua kasvua niin "läheltä", ettei osaa nähdä koiran aikuistumista. Olipa epäselvä selitys, mutta varmaan huomasit pointin. :)

    Hienoa, että harrastustoiminta jatkuu, vaikka Rally-Toko -kurssi nyt loppuikin! Meillä ei tuo näyttelykurssihomma ole ollenkaan edennyt, sillä monta viikkoa on aina joku porukasta ollut sairaana - koira, lapsi, tai sitten viimeksi minä itse.

    VastaaPoista
  3. Heipparallaa! Juu, tuntuu että jokin harrastus on kiva pitää tässä ohessa niin pysyy pää virkeänä itsellä ja koiralla. Agilityä en tunne oikeastaan yhtään, muuta kuin mitä kuvista olen nähnyt, mennään nyt Wiiman kanssa katsomaan millaista se on. Hauskaa jos siitä innostumme kun täällä kotikylässä olisi niin helppo sitä harrastaa aktiiviporukan ansiosta.
    Kirjoittelen kyllä Windy sitten kokemuksiamme agilitystä,kun on treenejä takana :) Katsotaan miten oma kuntonikaan kestää sen lajin, siinä pitää kai emoihmisenkin juosta tosi kovin, toivottavasti kuntoni kohoaa ihan kohisten sen myötä :D

    Muistelinkin Jenna sitä sinun näyttelykurssiasi mistä kerroit, harmi että asia on jumissa kun sitä kovasti odotit. Mutta kaipa te vielä alkuun pääsette, tämä kevät on tuollaista flunssien aikaa. Paitsi että Lupullahan oli täydellinen seisotus ilman kurssejakin :) Järjestääkö kurssinpitäjä useampia kursseja kevään mittaan niin pääsisitte uusintakierrokselle?

    Ja juu, tiedän mitä tarkoitat "isolla tytöllä". Sitä kun on koiran kuvia seuranut pienestä asti, niin sitä vaan ajattelee kuvaa katsoessaan, että siinäpä se Lupu istuksii, eikä oikeastaan tule tajunneeksi kehitystä, että pikkupennusta on tullut aikuinen, ennen kuin jossakin kohtaa jysähtää.
    Itselläni taisi tulla sama oivallut joidenkin Lupusta jäällä otettujen kuvien myötä, kun yhtäkkiä kuvassa törötti komeaturkkinen äijäkoira :)
    Kohta vietetään 1 vee juhlia :)

    VastaaPoista
  4. Kylläpä Wiimalla on vauhti päällä!

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku