maanantai 27. toukokuuta 2013

Määtilalla lampaita paimentamassa

Otsikko lupaa suuria, mutta heti alkuun todettakoon, että pikemminkin oli kyseessä paimennukseen tutustuminen kuin paimennus, ainakin meidän aloittelijoiden osalta.
Mutta sunnuntaina 26.5 oli siis Wiimalla (ja emännällä) jännittävä päivä: olimme lammaspaimennuspäivillä Oripään Määtilalla. Lapinkoirahan on aikojen alusta asti toiminut (poro-)paimenena tunturi-Lapissa. Moottorikelkat lienevät tätä nykyä suurelta osin korvanneet lapin paimenkoirat, mutta edelleen on myös lapinkoiria ikiaikaisissa tehtävissään.

Lapinkoiraharrastajat ovat tänä päivänä varsin kiinnostuneita selvittämään piileekö rodussa edelleen vanha paimensielu, vaikka niiden elämä on noista päivistä kovin muuttunut. Ja samoissa merkeissä me siis tänään sinne lammasaitaukseen itsemme toimitimme - nähdäksemme että piileekö Wiimassa pikku-paimenetar ja toiseksi, tietty ihan vaan hauskanpitoa varten :)

Varsin aikainen aamu meillä oli, lähtö oli jo heti aamuseitsemän jälkeen - eli kun hieman ennen kuutta ponnahdin sängystä ylös niin Wiima-typykkä se vain kohotteli kulmiaan pedillään kysyen että "nythän on sunnuntai, ootko eukko tosissas?" Mutta niin piristyi Neiti Karvakorvakin ja pääsimme ajoissa liikkeelle.

Lammasaitaukseen (pyöröaitaus) mentiin kaksi kertaa per koirakko. Ensimmäinen kerta oli kouluttajan mukaan tarkoitus suorittaa lähinnä koiraa tarkkaillen, siis ilman kehuja tai käskyjä. Tämä ensimmäinen kierros meni Wiimalta pääosin aamupalan ja -lenkin merkeissä - eli se herkutteli maistuvilla lampaan papanoilla ja kiersi kiltisti kanssani aitausta kiinnostumatta lampaista kovinkaan paljoa, kiinnostuksen pilkahduksia nähtiin vain kun mentiin lähemmäs lampaita.

Seuraavalla kierroksella paussin jälkeen olikin jo kivampi tekemisen meininki. Tällä kierroksella sain käyttää kehuja, kehotteita ja käsimerkkejä, mutta niistä huolimatta luulin aluksi, että tällä tytöllä on paimensielu unohtunut aiempiin sukupolviin (kouluttaja kyllä kertoi että vaikka merkkejäkään lampaille syttymisestä ei näkyisi niin ainakin nelisen kertaa kannattaa koittaa, sillä syttyminen voi tapahtua viiveellä), mutta yhtäkkiä olikin innostusta ilmassa! Jipii!
Meinasin kuitenkin jo alkuunsa sählätä koko homman, sillä alkaessani kehua typykkää lampaille lähdöstä, palautuikin se jokaisesta "hyvä"-kehusta nanosekunnissa paimenmoodista kontaktiin.
Onneksi tajusin sitten pitää suuni kiinni kehuista ja tyydyin vain näyttämään pimulle suuntaa, että "tuolla, katso tuolla on nuo lampaat", jolloin Wiimalla naksahti ja saimme nähdä ihan oikeita ensikertalaisen paimennusyrityksiä.

Wiiman kanssa on aika paljon harjoiteltu kontaktia ja vierelläpysymistä, 'Sivua' jne ja ne olivat  mielestäni vähän esteenä tuolla lammasaitauksessa. Pimu ei meinannut millään tajuta että nytpä saisikin oikeasti mennä oman pään mukaan ilman että emäntäotus hermostuu. Mutta kun se sen lopulta hoksasi, niin oli ilo irti ja pimu innostui lampaista hienosti.

Wiima sai kouluttajalta kehuja rauhallisuudestaan. Se ei silloinkaan hermostunut tai säikkynyt kun paimennustilanteessa yksi lampaista kääntyikin vastapäivään ollen yhtäkkiä kohti koiraa - Wiima vaan väisti ja pyrki lampaan taakse uudelleen ja tilanne jatkui.
Se sai kehuja myös taipumuksestaan lähestyä lampaita kaarella eikä päin syöksyen tai rynnäten.
Yllä todetut käyvät ilmi kirjallisesta 'todistuksesta' jonka päivän päätteeksi saimme ja johon kouluttaja oli kirjannut huomioitaan.
Huomioina oli kirjattu myöskin ettei Wiima lammasaitauksessa haukkunut sekä että yhteistyö minun ja koiran välillä toimi hyvin, mikä on kiva juttu.

Niin keskittynyt olin muuten itsekin uudessa tilanteessa että kotimatkalla mietin että haukkuikohan Wiima aitauksessa vai ei. En pystynyt sanomaan. Mutta paimennuspäivän "todistuksessa" kerrotaan että Ei Hauku, niin siten se asia varmaan sitten oli.

Koirat olivat aitauksen sisäpuolella kiinni pitkässä liinassa jolla oli mahdollisuus katkaista tilanne tai estää koiraa pääsemästä lampaan 'iholle', jos olisi ollut tarvis. Voi myös olla mukava tietää, että Määtilan lampaat ovat ns. "koirattuja", eli koiraan tottuneita, sillä tilalla työskentelee ihan oikeissa paimennustehtävissä työlinjainen bordercollie.

Paikalla paimennuspäivässä oli myös muita lappalaiskoirakoita ja olikin tosi hauskaa tavata heitä. Terveisiä vaan teille kaikille, jos tupsahditte lukemaan tekstiäni. Seura tekee tunnelman, ja koska omaa vuoroa piti vähän odotella, oli kivaa kun oli samanhenkistä porukkaa koolla. Kylläpäs me sitten ollaan mukavaa sakkia ja meidän koirat ne vasta ihania ovatkin! :)

Kotona oltiin Wiiman kanssa illalla kuuden huitteissa ja koira makasi lattialla reporankana melkein koko illan iltapissilenkkiä lukuunottamatta :)  Raskasta näköjään, mutta hauskaa tämä lampaan paimentaminen!
Sellainen kipinä asiasta jäi, että lammasaitaukseen on mentävä vielä uudelleenkin :)

Alla vähän kuvasatoa. Ne kuvat joissa nimikointina onpi ATN tulevat ystävällisesti paikalle valokuvaamaan saapuneen isäni kamerasta. (nimittäin voitteko kuvitella että meidän perheen isäntä piti viikonlopun kalastusreissua äijäporukassa tärkeämpänä kuin ennen kukonlaulua alkanutta paimennuspäivää??! :D )


Wiima lammasaitauksessa:


Välillä ihan salaisesti hieman haukotutti aikainen aamuherääminen :)

 Halti (Puhuripeikon Waterloo) -komistus:
 

Wiima se tykkäsi Haltista niin että pikkuinen kielikin vilkkui kun Halti puhalteli typykän korvaan :)

 Pate the Susihukka on komea koiruus

"Korpikuusen kannon alla on Wiima Kukkasen kolo.."   --  Ruokatauon aikana Wiima makoili maakoukukkuun kiinnitettynä grillin lähettyvillä. Pimu olikin fiksuna tyttönä hakeutunut kuusen alle varjoon ja mikä parasta, oli kuusen oksien alta suora näkymä grillikatokselle ja Wiima sai siten pidettyä silmällä etten vain häipyisi   :)


Tämä alla oleva koiraneiti oli todella, todella kaunis, mutta nyt valitettavasti jo unohdin sen nimen, kun uusia tuttavuuksia oli niin paljon.  Typykällä oli paimennus verissään, kuva alempana.
(niin, tässäpä on siis Tiltu, Puurattaren Jive - kiitos Heidi nimeämisavusta :)
 


Myös puolivuotias Minka (Gulmårans Freya) oli lähtenyt lampaita katsomaan, ja toisella kierroksella sekin koki syttymisen merkkejä, kivaa! Harmittelen etten tullut napanneeksi siitä suunnitelmistani huolimatta parempaa kuvaa.


Alla vielä yksi komea poika, Puurattaren Ilmarinen, joka sekään ei jäänyt toimettomaksi aitauksessa.

Iloisen näköiset reissulaiset Puurattaren Elotanka ja Puurattaren Rumba tauolla =)

Eikä vain lampaita, vaan myös kauniita hevosia oli pihapiirissä ^

Sellainen päivä oli se, sanoo Wiima ja siristelee silmiään auringonpaisteessa - onnistuen näyttämään värivirheelliseltä ketulta! Mutta kyllähän lampolassa yksi kettu pitää olla! :)

6 kommenttia:

  1. Terkkuja Minkalta! Kivat kuvat paimennuspäivästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipähei Susanna, kiitos terkuista ja tapaamisiin samoissa 'koirailu'-merkeissä :)

      Poista
  2. Teillä on ollut mukava reissu ja mainiota, että Wiimakin syttyi lopulta. :) Harmi kun täältä korvesta on niin pitkä matka joka paikkaan, mutta jospa mekin jossain vaiheessa päästäisi lampaita paimentelemaan.

    VastaaPoista
  3. Moikkis!
    Kiitos terveisistä! :)
    Hieno reissu oli kyllä monellakin tavalla ja olisi mukava mennä toistekin - loppukesään vähän suunnittelin samanlaista 'keikkaa'.
    Ikävää että teillä on välimatkaa sopiviin paikkoihin, hankaloittaa harrastamista jos matkat nielasee leijonaosan päivästä. Mutta muistanko ihan väärin kun muistelen teidän olleen poroilla viime talvena/kevättalvena? Kuulosti tosi kivalta sekin, ihan aidolta lapinkoirameiningiltä :)

    VastaaPoista
  4. Terveiset Patelta, ja emännältä. :)
    Paimennuspäivä oli mahtava, innostuttiin mekin niin että loppukesästä pukkaa uutta lammaspaimennusta.
    Toivottavasti törmäillään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjesta Elina! Oli mukava tavata sinut ja komia uroosi! :)
      Loppukesään itsekin varasin yhden lammaskeikan vielä, kun tuntui että vasta aika lopussa päästiin tuossa hommassa vauhtiin niin olisi sääli ollut jättää yhteen kertaan.
      Tapaamisiin koiruusmerkeissä, hyvää kesää ja Patelle rapsut!

      Poista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima