torstai 4. heinäkuuta 2013

Lomaa ja harrastuksia

Tätä lomaa on vietetty hengailun ja harrastusten parissa. Ollaan siis löhöilty (= metsälenkkeilyä, veneilyä, koiratreffejä ja ihan sitä peruslöhöilyäkin) mökillä ja kotosalla sekä harrastettu eli käyty rallytokon kesäkurssilla (Paimensukuisen Lapinkoiran Seura, Lounais-Suomen alaosasto, kouluttajana Eve Varjo) sekä agilityn alkeiskurssilla (Par-Hau, Paraisten koirayhdistys, kouluttajana Satu Sirpiö).
On mukavaa harrastaa näin kesäaikaan, kun arjen aiheuttamat aikataulupaineet eivät ole ongelmana - senkun piipahtaa treenipaikalla ja sitten taas kotiin lomaa jatkamaan :)

Rallytokon kesäkurssia on takana nyt kaksi kertaa, kurssikertoja on ollut yksi taikka kaksi enemmänkin, mutta jouduimme alusta jättämään päällekkäisten kalenterimerkintöjen vuoksi jonkun kerran väliin.
Eka kertamme viikko sitten oli varsinainen hellepäivä sekä olin lisäksi tyhmyyksissäni tehnyt Wiiman kanssa varsin pitkän maastolenkin samana päivänä.
Niinpä tylleröinen makasi kuin raato treenipaikalla ja kun tuli omavuoromme radalla, haahusi koiruus mukana jossain vasemmalla puolellani, mutta ei alkuunkaan siellä missä paikan Sivu kuuluisi olla - lisäksi sen keskittymiskyky oli sulanut helteessä kuin jäätelö.
Tuon treenikerran parhaaksi anniksi osaltamme jäivät siten muut uudet ja vanhat koiratuttavuudet emäntineen (isäntiä ei näkynyt) - taas kerran on todettava että kyllä me koiraihmiset ollaan sitten mukavaa porukkaa, terkkuja vaan jos luette! :)

Viime kertamme rallytokotreeneissä sujui paljon paremmin - kelikin oli puolellamme, oli poutaa ja aurinkoista, mutta ei liian kuumaa hellettä. Wiima oli nyt ihan pätevä likka ja suoritti rataa kanssani iloisin mielin ja keskittyen. Typykkä jääpi välillä istumaan vähän vinossa tai muuten vähän vääräänpaikkaan oman asentoni suhteen, etenkin jos liikkeeseen sisältyy suunnan vaihto, niitä minun lienee syytä alkaa vähän hioa - sekä se vaikuttaa lukevan ruumiinkieltäni enemmän kuin kuuntelevan sanojani, vaikka toivomus olisi toisinpäin: kun olen jättänyt sen istumaan ja sen jälkeen käännän sille selkäni astuen askelen toiseen suuntaan, on typykkä heti seuraamassa sivullani hartialinjani käännyttyä, vaikka sen siis pitäisi edelleen istua ja saapua sivulleni vasta pyynnöstä. Tätä meidän pitää harjoitella omatoimisesti lisää (vaikka haitanneeko nuo arjessa, kilpailemaanhan emme ole lähdössä, toisaalta "never say never".. ;) )
Niin ja pakko lisätä, että itse olin taas suurempi söheltäjä, radalla suoritin spiraalin ihan väärässä järjestyksessä kuten houkutusruudunkin, niin että kilpailussa olisi miinuspisteitä rapissut =)

Alla muutama kuva rallytoko-treeneistä; Wiima ja kurssikaverit, kaikki lapinkoiria:

 

^ Wiima odottelee vuoroaan päästä radalle (yllä). Rassukka on kytketty takakoukkuun, mutta ilmeestä päätellen ei tylleröistä haittaa =)



 ^ Yllä Siru eli virallisemmin Puurattaren Eloisa Elli. Ne ovat Wiiman kanssa niin samannäköisiä, että voisi luulla sisaruksiksi, mutta sukua eivät siis ole.


^ Kuvissa yllä musta merkkivärinen uros on Pyry (Puurattaren Villi-Pyry), komea poika! Huomasin kuvia lataillessani Pyryn olevan Wiiman serkku, Pyryn isä ja Wiiman äiti ovat sisaruksia :)


 Sitten tummanpuhuva komistus yllä onpi Vincent (Villi-Joikhu Sähäkkä Suhari), saman kennelin kasvatteja kuin Wiimakin. Alakuvassa Wiiman ja Vincentin pieni leikkihetki treenitunnin päätteeksi.

 

***

Ja agilityn alkeiskursseillakin on tosiaan käyty.  Viime viikon tunnin jätimme väliin, sillä tuolloin näytti mittari plus kolmeakymmentä varjossa ja Wiima lähinnä makaili sisällä viileässä. Tiedustelin kouluttaja Satulta mikä voisi olla hyvä omatoiminen kotiläksy, kun emme tunnille päässeet ja hän ehdotti, että opettaisin Wiiman erkanemaan minusta ja käskystä kiertämään edessä olevan esineen tai puun, molempiin suuntiin; kierto oikealta ja kierto vasemmalta siis.

Tuota mainittua olemme nyt sitten lenkkien ohessa harjoitelleet. Käskysanana Kierrä ja käsimerkkinä eteenpäin heilahtava 'koiranpuoleinen' käteni ja Wiima on nyt sitten kiertänyt pihatuoleja ja lenkkipolulla eteen tulleita puita. Jostain syystä sujuu paremmin kiertäminen vasemmalta puolelta (kellon myötäisesti) kuin oikealta puolelta vastapäivään. Toisaalta saattaa johtua siitäkin että vasemman puolen kiertoa ollaan ehkä harjoiteltu tiheämmin, typykän useimmiten ollessa juurikin vasemmalla puolellani kun harjoitellaan. Siis oma vika tämäkin, taasen, kuten aina.

Tällä tunnilla tutustuimme kahteen uuteen esteeseen; Muuriin (hyppyeste) ja A-esteeseen, joka on A:n mallinen kiipeilyalusta. Kiipeileminen tuntuu sujuvan Wiimalta ihan mukavasti eikä se siis A-esteenkään edessä suuremmin epäröinyt, kun pyysin sitä kiipeämään. Ja A-esteen alastulossa taas pysäytys ennen esteeltä poisastumista, kontaktipinnalla, sujui ihan jees, jo opitun mukaisesti.

Hyppääminen on Wiimasta vähän jännää. Se kyllä hyppää, mutta varmistuu aina ensin että olisiko kiertäminen tai altameno mahdollista. Harkitsevainen koira, kuten emäntänsäkin =)
Muurista, hyppyeste, kokeiltiin sekä keskikokoa Midi että myöskin korkeinta Maxi. Agility-sääntöjen mukaan Wiima säkäkorkeutensa perusteella kisaisi Maxi-esteillä, mutta luulen, että jatkamme toistaiseksi treenaamista tuolla Midillä, koska se sujui paremmin (= Wiima hyppäsi yli, kun taas Maxista vain avuilla). Muuriesteestähän koira ei hypätessä näe läpi kuten keppiesteistä vaan sen on vain luotettava siihen, että toisellakin puolella on turvallista. Wiima, harkitseva koira, ei oikein vielä pystynyt vakuuttamaan itseään, että Maxi-luokan muuriesteen ylihyppääminen olisi järkevää.

Puomia tietenkin mentiin, se on kiipeilyesteenä Wiimalle hyppyjä helpompi, eikä ongelmia ollut. Iloisin mielin typykkä kipitti puomin alkuun uudelleen ja toistamiseen yli. Myös kontaktin otto (=pysähdys) puomin alastulossa sujuu, joskin minun on oltava valmiina ja siitä muistutettava.

Seuraavat haasteet agilityssä meillä liittyvät vireen nostoon, eli koirulaiseen vähän lisää vauhtia radalla. Wiima tekee kaiken pyydetyn iloisin mielin kentällä, mutta 'tykkimoodi' eli vauhti puuttuu. Katsotaan saadaanko sitä hiottua esiin. Lisäksi hyppyjä lienee syytä harjoittaa, jotta sille tulisi hyppyliike ylipäätään tutummaksi.
Ja kuten aina, kaikki kehitysotsakkeen alle joutuvat asiat eivät ollenkaan liity vain koiruuteen vaan myös minuun itseeni. Minun on muistettava paneutua liikekieleen hieman paremmin; sain pari huomautusta ohjaajalta hosuvista käsistäni ja kun hän demonstroi liikettäni, niin kyllä tunnistin oitis itseni. Vaikea yhtälö, että pitäisi saada liikeeseen vauhtia, mutta liikekieleen rauhaa. Mutta kyllä tämä tästä =)

Alla pari kuvaa agilityradalta; kurssikavereista Murusta (dalmis) ja Gideonista (belgi), ohjaajan koirasta Ria (kelpie), sekä tiettykin Wiimasta itsestään (kiitos Dina kun kuvasit Wiimaa!).











^ kuten näkyy on estekorkeus varsin matala. Tähän päädyttiin viimeisellä radalla kun pimatsu empii noita hyppyjä ja välillä koittaa tunkea alta (no onhan se sata kertaa helpompaa, niin itsekin tekisin :) )

Että tämmöisiä me tässä ollaan kesän mittaan puuhailtu löhöilyn ohessa =)

8 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia, vauhtia ja meininkiä!
    Hauska tilannekuva tuo auton koukku hihnanpitelijänä.

    VastaaPoista
  2. Kivoja kesäkuulumisia. :) Ja hauska lukea näitä agijuttuja, alkaa ihan menojalkaa vipattaa itelläkin, tahtoo päästä koittaa!

    VastaaPoista
  3. Mukavaa teillä kuulostaa olleen. :) Lumeksellakin kesti kauan, kunnes alkoi luottaa siihen, että ne maxi-korkuisetkin hypyt on ihan ok, sitä ennen mentiin pitkään medi-korkeuksilla, ja hyvä siitä tuli, varmasti Wiimastakin. :) Onko Wiima muuten koska menossa lonkka- ja kyynärkuviin? Se on ihan hyväkin pitää hypyt matalina niin kauan, kunnes tietää, ettei koiralla ole terveydellisiä esteitä hyppykorkeuden nostamiseen. Mulle muuten tuli pennun myötä ihan hirvee agikisakuume, mutta joutuu tässä ainakin ensi kesään odottamaan, ellei pidemmällekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Juu, kuville ollaan menossa lokakuussa, kasvattajan kimppatarkki - toivottavasti saadaan 'terveen' paperit, niin ei ole esteenä harrastuksille.

      Miten teillä Aliel Lumeksen kanssa Agi-harrastus alkoi? Oliko Lumeksella heti alusta alkaen vire kohdallaan vai pitikö sinun työstää sitä? Siinä tapauksessa, miten teit - lelupalkkauksella? Wiima tekee kentällä iloisin mielin kaiken minkä pyydän, mutta 'tömpsyttely'vauhdilla. Olen tähän asti palkannut sitä aina rauhallisuudesta ja treenannut vain tottelevaisuutta, joten tykkimoodia esiintyy vain hepulikohtauksissa =)
      Olisi kiva kuulla vähän toisen lappalaisharrastajan kommentteja tästä, jos ehdit =)

      Poista
    2. Hienoa, että tarkit on jo suunnitteilla, jospa sieltä luustoltaankin terve koira löytyisi. :)

      Olin tehnyt Lumeksen kanssa todella paljon tokotreeniä ennen kuin kunnolla aloitettiin agility ja siitä johtuen Lumeksella kesti jonkun aikaa hoksata, että agilityssa saa olla paljon vähemmän kontrollin alla kuin tokossa, ts. saa olla vauhtia ja esteiden jälkeen saa vain jatkaa matkaa ja saa irrota kauemmas minusta. Agilityssahan hallinta on aina vauhdista pois ja vahvasta tokopohjasta johtuen Lumes oli radoilla liiankin hyvin hallittavissa, josta johtuen se ei pystynyt lähteä irrottelemaan kuin vasta ihan kolmosluokan viimeisissä kisoissa sain siitä villeyden esiin.

      En tiedä, miten teillä harjoituksissa ohjeistetaan palkkauksesta, mutta koska olen itse treenannut Lumeksen kanssa yksin/kavereitten kanssa, olen saanut palkata sitä juuri niin kuin haluan ja parhaaksi katson. Omassa kädessähän ei palkka saisi olla oikeastaan koskaan (kädestä palkkaus saa koiran hakeutumaan ohjaajan luo, eikä sitä haluta agissa), ja jos on, se pitäisi aina heittää vauhdista koiran eteen. Palkkaussuunta on aina eteenpäin, koska koiran täytyy aina ajatella eteenpäin.

      Yleisesti agissa käytetään paljon valmiina odottavaa loppupalkkaa ja tietty mitä parempi se loppupalkka on, sitä enemmän koira haluaa ja palkalle ja sitä kovempaa se menee. Jos treenaa yksittäistä estettä, sen jälkeen odottaa maassa alustalla palkka, jos treenataan sarjaa, sen jälkeen odottaa maassa alustalla palkka, jos treenataan rataa, sen jälkeen odottaa maassa alustalla palkka... Todella moni käyttää loppupalkkaa kisoissakin. Lumes on treenannut agia pääosin loppupalkoilla ja superherkullisen loppupalkan mukaanottaminen kisoihin oli se, jolla sain sen viimeinkin lähtemään käsistä (se oli siis positiivista, että meni niin kovaa).

      Muita palkkausjuttuja, mitä on käytetty Lumekselle: Treenikaveri odottanut lelun kanssa esteen/radan lopussa ja Lumes sai juosta leikkimään sen kanssa, todella toimiva keino saada Lumes menemään kovaa. Keinua on treenattu mm. siten, että palkaksi sai riehua Allun kanssa. Pallonheittämistäkin käyttänyt palkkana radalla.

      Sitten Lumes osaa lähtölaskennan "paikoillanne, valmiit, hep!", josta alkaa aina kova kilpajuoksu ja käytin sitä lähes aina kisoissa, jolloin Lumes lähti matkaan vauhdikkaammin kuin pelkällä estekäskyllä.

      Sun täytyis nyt koittaa etsiä keinot, joilla saat kaivettua Wiimasta vauhtipuolen esiin ja sitten siirrät ne keinot agitreeneihinkin. Alat hullutella sen kanssa ja annat sen riekkua ja kannustat "huonoon käytökseen", myös niissä treeneissä, jotta se innostuisi ja rohkenisi alkaa vauhdikkaampaan menoon. Eikä liian pitkiä treenejä eikä liian pitkiä palkattomia sarjoja vaan koiralla pitää olla koko ajan kivaa ja vauhti päällä ja homma loppuu ennen kuin koiralla alkaa into lopahtaa.

      Se, mitä pennun kanssa nyt agilityssa ensimmäisenä harjoittelen, on se, että jee, tää on kivaa, mennään kovaa! Ja meidän agitreenit kestää max 5min, jolloin into on vielä huipussaan.

      Poista
    3. Kiitos Aliel, tosi kivaa kun ehdit kertoa omista kokemuksistasi. Kyse on meilläkin juuri tuosta, että Wiima on 'liian' hallinnassa kentällä.

      Palkkauksen suhteen on meilläkin tehty juuri kuten kerrot, eli palkka pääsääntöisesti menosuunnassa esteen jälkeen purkissa.

      Meillä loppui nyt alkeiskurssi täällä kotikylillä, eikä lisää ole tulossa, joten täytyy katsella lähikuntien isompien agiseurojen tarjontaa. Luulen että sillä aikaa piipahtelen tuolla meidän omalla kentällä, ja nyt kun alkeiskurssin jälkeen tiedän mitä esteillä tehdään, rakennan itse sinne isännän kanssa muutaman esteen tai lyhyitä sarjoja ja keskitytään vain tuon vauhdin ja 'hauskanpitoasteen' nostamiseen.
      Sain viestistäsi monia hyviä vinkkejä kokeiltavaksi, hieno juttu, kiitos! Ja rapsut Mestalle sekä isoveljille! =)

      Poista
    4. Hyvä, jos tuli jotain ideaa. :) Onko teillä palkat avonaisessa vai suljetussa purkissa? Jos suljetussa, kannattaa vaihtaa avonaiseen, tuo lisää vauhtia, kun koiraa saa syöksyä suoraan syömään eikä tarvitse odottaa avaamista.

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku