sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vallaton lammaspaimen

Eilen lauantaina 17.8 oltiin toista kertaa lammastelemassa eli opettelemassa lampaiden paimentamista. No, ehkä paimennuksen opettelu terminä on vielä liioittelua tässä vaiheessa, ennemmin on kyse sen selvittämisestä, että onko Wiiman geeneissä ikiaikaista paimenvaistoa ja miten se suhtautuu paimennettaviinsa.
Eli tänään oli kyse lampaille sytyttelystä (l. paimenvietin sytyttelystä) ja paimennusharrastukseen tutustumisesta. Sekä 'lammaskäyttäytymistiedettä' aimo pläjäys :) Kouluttajana Elina Kuokkanen apunaan paimenlinjainen bordercollie Noki, ja tapahtumapaikkana Saksan tila Piikkiössä.

Harjoituspäivä koostui kolmesta osasta. Ensin oltiin isolla laitumella. Koira pitkässä liinassa ja sen annettiin lähestyä lampaita ja saada ne liikkeelle. Sille annettiin tilaisuus oivaltaa mistä päin lähestymällä lampaat lähtisivät mihinkin suuntaan ja miten lauma pidetään koossa. Koira oli koko ajan kouluttajan pidettävänä ja itse seurasin aluksi koiraa ja kouluttajaa, ja sen jälkeen minun oli määrä siirtyä 'osaksi lammaslaumaa' eli johdatin sitä (laumaa) sovittuja reittejä aitauksessa kouluttajan seuratessa ja 'paimentaessa' Wiiman kanssa takana. Pääsin siis omieni joukkoon, lampaaksi lammaslaumaan, joskin suoraa päätä johtajan pallille :)

Wiima kiinnostuikin lampaista lähes alusta asti aitaukseen tultuamme. Aluksi piti kylläkin tehdä vähän nenätöitä ja luultavasti nielaista muutama lampaankakkara, mutta saatuaan lampaat näköpiiriinsä kiinnostus heräsi. Aitauksessa oli tarkoitus herätellä koiran mielenkiinto ja luoda sille tilaisuuksia saada lauma liikkeelle omalla käytöksellään. Kun lauma lähti liikkeelle, Wiiman menoa hidastettiin niin että se sai ihailla lampaiden loittonevia pyllyjä. Oli myös hieno juttu, että kun lampaat pysähtyivät ja Wiiman kanssa pysähdyttiin, malttoi Wiimakin pistää takamuksensa maahan ja pitää etäisyyden, ei siis hinkunut etenemistä.
Mutta tehtävä taisi olla sen verran jännittävä ja raskas kuitenkin, että kun ryhdyttiin hakemaan kaarta lauman koossa pitämiseksi, herpaantui Wiiman kiinnostus ja homma meni uudelleen nuuskutteluksi ja pieneksi sähellykseksi.

 

 







Vähän sähellystä oli muutenkin ilmassa tällä kertaa - siitä kertoo otsikonkin nimi 'Vallaton'. Nimittäin tavallisesti rauhallinen Wiima-typykkä on nyt jonkin teini-iän tai muun kourissa, ja siitä tai jostain muusta syystä se on yhtäkkiä kovin kärsimätön ja nostaa helposti kierroksia. Kesän jälkeen on tuntunut siltä, että Wiimalle on tullut yksi vauhtipykälä lisää, joka aiheuttaa ettei se oikein pysty rauhoittumaan ja pysähtymään jos ympärillä tapahtuu. Niin nytkin. Wiimaa vinkututti, laulatutti ja haukututti kovasti koko päivän aina kun oli aika odotella omaa vuoroa ja seisoskella. Kun oltiin liikkeessä, oli vähän parempi, mutta pienimuotoisia hepulikohtauksia nähtiin liikkeelläollessakin, hihnassa. Täytyy paneutua tähän ja oikein ajatuksella opettaa typykkää rauhoittumaan ja pitämään kierrokset kurissa. Vielä keväällä, kesällä ei tämmöistä ollut vaan Wiima osasi oikein nätisti rauhoittua huolimatta mitä ympärillä tapahtui.. muistaako joku lukijoista että tuo runsaan vuoden ikä (Wiima on 1v ja 4 kk) olisi ollut jotenkin haasteellinen?

Seuraava harjoitus oli sitten pienemmässä aitauksessa. Siellä oli tarkoitus ihan oikeasti (yrittää) ohjata lampaita. Ensin kouluttajan ohjaamana ja sitten itse koiran kanssa. Aitauksessa piti (yrittää..) ymmärtää lampaiden käytöstä, eli millaista välimatkaa olisi pidettävä ja suunnitella lähestymissuunta, jotta lampaat saataisiin siihen suuntaan tai nurkkaan kuin oli tarkoitus. Wiima paineistui pienessä aitauksessa - mahdollisesti johtuen tuosta mitä yllä kerron, eli että se ei ollut oikein keskittymiskykyinen - ja ei ottanut silmäkontaktia lampaisiin ollenkaan. Pienessä aitauksessa ollaan myös lähempänä lampaita, joten sekin oli tietysti jännempää. Wiima teki sijaistoimintoja ja nuuskutti maata vain, joten itse en päässyt kokeilemaan tuota lampaiden ohjausta. Olisi ollut kiva koittaa, etenkin kun minusta tuntui, että minulla olisi ollut jonkinlainen ajatus siitä, miten niitä piti lähestyä. Eipähän ainakaan kuvitelmani romuttuneet, kun en päässyt kokeilemaan :D

Jotta Wiima saisi uudelleen uskoa itseensä tuossa pienemmässä aitauksessa tapahtuneen 'kooman' jälkeen, teimme uuden kierroksen yllä kerrotussa isommassa aitauksessa ja siellä pimu taas koki onnistumisen tunteita saatuaan lampaat liikkeelle.

Lopuksi harjoitus pyöröaitauksen ympärillä. Eli lampaat suljettiin pieneen pyöröaitaukseen ja koira päästettiin vapaaksi pyöröaitauksen äärellä, siis ulkopuolella. Tämän tehtävän tarkoitus oli saada koira hoksaamaan kiertävä liike lampaiden ympärillä tai vahvistaa sitä. Tämä harjoitus oli myös kovasti koiraa kiihdyttävä, joten harjoitusaika pidettiin lyhyenä per koirakko. 
Wiima kyllä löysi kiertävän liikkeen aitauksen ympärillä ihan helposti eikä minun tarvinnut sitä sille ohjeistaa. Itse asiassa koiran ohjaaminen pitikin jättää vähemmälle; koira kiertäisi jos kiertäisi. Ja koska Wiima oli edellä kerrotusti koko päivän ollut malttamattomalla päällä oli tämä kiihdyttävä tehtävä sille niin kiihdyttävä, että se veti lopuksi vielä aitauksen ympäri parit ylimääräiset hepulikierrokset!






Kuten kuvista näkee, aurinko ei varsinaisesti porottanut. Päinvastoin sateli taikka enemmän sateli. Oltiin kaikki märkiä kuin uitetut rotat. Mutta varusteistahan viihtyminen on kiinni, joten sateesta ei muodostunut suurempaa ongelmaa. Ja olemmehan me 'koiraihmiset' tottuneet olemaan säiden armoilla, onhan pissilenkitkin tehtävä säässä kuin säässä :)




Tällaiset tapahtumapäivät ovat kivoja monesta syystä. Ensiksikin uusien asioiden oppimiseksi ja koiran kanssa yhteistyön syväntämiseksi, sekä terve ulkonaolo ja punaposkisuus ovat plussaa :) Mutta vähintään yhtä hauskaa on tavata muita koiraihmisiä ja eritoten, kuten tänäänkin, muita lapinkoiraihmisiä. Paimennuspäivähän oli Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran järjestämä, joten paikalla oli vain näitä lappalaisia.

Tapasimme muun muassa taas ihanan Vilma-tyttösen Katja-emäntineen (Vilma olikin ainoa meille ennestään tuttu koiruus, muut uusia tuttavuuksia):

Wiima ja Vilma ^

Alla parkinruskea neitokainen Ross (Mustissuon Valla Dia) lammasaitauksessa.


Puurattaren Ensilemmenjoiku "Joiku" oli komea poika, tietyissä ilmeissä ihan susi kasvoiltaan :) 




Puurattaren Villi-Kaipuukin "Kira" oli mukana:

.. ja pari muuta koiraa myös, joden henkilöllisyys jäi minulle hämärän peittoon.

Vielä muutama tunnelmakuva päivän kulusta - mm päivän nelijalkaisista kouluttajista eli ahvenanmaanlampaista sekä bordercolliesta Nokista sekä vähän muutakin =)
Lampaista puheen ollen - käytetyt lampaat olivat koiriin tottuneita ja niitä vaihdettiin päivän mittaan, joten niillekään ei tilanteen pitänyt muodostua liian stressaavaksi.



 Lammasparkki


  ^ Minä koitan viittoa lampaille kädellä suuntaa - haha, ei toiminut, menivät eteenpäin kuin juna :)
Piti vain itse lähteä siihen suuntaan kuin halusin, niin ne kyllä seurasivat perässä.


^ Wiima odottelemassa vuoroaan


^ Apukouluttaja Noki, joka alakuvassa on tositoimissa



Että sellainen päivä oli tämä paimennuspäivä. Märkä, mukava ja antoisa ulkoilmapäivä. Kouluttaja Elina puhui paljon, selitti ja kertoi lampaista ja paimennuksesta samalla kun ohjasi meitä oppilaita ja tykkäsin siitä kovasti - opin paljon lampaiden tavasta ajatella ja reagoida. Wiima olisi kyllä saanut tänään vähemmän vouhottaa, sille on tehtävä jotain, rauhottumisharjoituksia. Lammastyössä kun pitäisi maltin säilyä, kuten kaikessa muussakin tekemisessä, muuten menee plörinäksi. Tänä syksynä on tiedossa vielä yksi 'keikka' ja se on Oripäähän Määtilalle syyskuussa - sama paikka kuin toukokuussa.

Niin ja PS. kuvat ovat pääosin mieheni Jannen kamerasta, itse kun olin hihnan varressa ja jokunen myös Kiran emännän Heidin käsialaa, kiitos Heidi. Keleistä johtuen tuli kuvattua vähemmän kuin oltiin suunniteltu, but that's life. =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima