maanantai 11. marraskuuta 2013

Wiiman sairastupa

Wiiman juoksut (kolmannet) alkoivat 6.11. Olivatkohan ne syynä viikonlopun sairasteluun, mene ja tiedä, mutta perjantaina 8.11 kodistamme tuli sairastupa.

Isäntä tuli perjantaina puolilta päivin kotiin ja sai huomata Wiiman oksennelleen. Tätä oksentelua jatkuikin sitten koko päivän. Oksentelu meni aina saman kaavan mukaan, ensin Wiima alkoi köhiä, köhisi muutaman kerran ja sitten lopuksi oksensi. Sitten oli vähän aikaa hyvä, kunnes alkoi uudelleen. Köhä ei ollut varsinaista yskää, vaan jonkinlaista kurkunärsytystä ennemminkin.

Oksentelua kesti koko päivän myöhäiseen iltaan asti. Koira oli muutenkin väsynyt ja vetämätön (siis vielä enemmän kuin juoksuissa yleensä)  niin että illan edetessä aloin olla vähän huolestunut ja pirautin kasvattajalle, oliko hänellä kokemusta tällaisesta oksentelusta. Ihan normaalina hänkään ei oireilua pitänyt ja etenkin kun oli vielä juoksut päällä (Kohtutulehduksen riski on toki suurimmillaan 1-2 kk juoksuista, mutta ei tavatonta tai mahdotonta juoksujenkaan aikaan), päätimme illalla lähteä käymään eläinlääkäripäivystyksessä.



Lähdettiin sitten matkaan, Wiima tavalliseen tapaan takapenkillä valjaissa. Penkki ja lattia oli peitetty oksennusvaaran vuoksi. ja hyvä että oli, sillä takapenkillä köhistiin ja ainakin kerran myös oksennettiin.

Tutkimuksissa todettiin siisti kohtu. Jonkin verran sisältöä (paikka paikoin 7 mm), mutta juoksunartun raja-arvoissa pysyttiin. Ei kuumetta. Anaaleissa vähän tavaraa, ne tyhjennettiin, ei tulehduksia kuitenkaan. Lääkärin arvio oli että jonkinlaisesta suolitulehduksesta voisi olla kyse ja antoi meille mukaan (maksua vastaan) mahansuojalääkkeen ja inuliinivalmisteen vatsan rauhoittamiseksi.




Ihan kummallista muuten oli, että kun saavuimme eläinlääkäriasemalle; Wiima piristyi kuin taikaiskusta! Ei köhinän köhinää, ei oksennuksen oksennusta ja ryhtikin nousi reippaan iloiseksi. Lääkäri varmaan itsekseen mietti, miksi viitsimme tervettä koiraa tulla esittelemään!
Arvelin että tekikö pieni jännitys sen että typykkä unohti huonon olonsa ja voi yhtäkkiä hetkellisesti erinomaisesti. Eikös vaan olekin kuin eri koira yllä olevissa kuvissa, vaikka ne on otettu tunnin sisällä samasta koirasta!

Kotiin palattuamme oksennuksia kuitenkin tuli jokunen edelleen ja perjantan ja lauantain välisenä yönä vielä yhden kerran.
Seuraavana päivänä lauantaina (päivä nro II) ei enää oksenneltu, mutta köhinää oli edelleen. Wiima oli myös aika väsynyt, eikä innostunut leikistä muuta kuin hetkittäin. Tein sen kanssa noin tunnin rauhallistahtisen nuuskuttelulenkin ja typykkä jopa haukotteli kesken lenkkeilyn - never before!
Ajatuksiini kömpi että olisiko jokin vierasesine ongelman syy ja aloin pohtia tytön röntgeniin kiikuttamista läpivalaisua varten.
Mutta kunto alkoi kuitenkin hiljalleen kohentua ja köhinät jäivät. Myös pirteyttä alkoi löytyä - sen verran kun juoksuisessa Wiimassa sitä yleensäkään on; sehän on vähän masiksessa muutenkin juoksujen aikaan.

Sunnuntaina (päivä nr III) Wiima oli jo oikeastaan entisellään. Ei köhinöitä eikä oksenteluita ja yleisvaikutelmakin muistutti taas tervettä koiraa.

Arvoitukseksi jäi, mistä oireet johtuivat. Oliko sitten kyse juoksuihin liittyvästä pahoinvoinnista vai oliko jonkinlainen vatsapöpö vallannut Wiiman. Lääkitystä jatkamme edelleen, jotta Wiiman massussa hyvät bakteerit saavat vallan mahdollisista tuhmista bakteereista sekä ruokakuppiin laitetaan nyt vain helpostisulavaa ruokaa, kuten riisiä, kanaa, raejuustoa ja vastaavaa.
Hyvä että mokomasta päästiin! Onpa jännä nähdä seuraavien juoksujen kohdalla keväällä, josko oireilu toistuu.

Alla parit kuvat sunnuntaikävelyltä kun Wiima on jo tervehtynyt. Keli oli harmaa, välillä vähän tihkuttikin, mutta mieli oli iloinen, kun Wiimalla pyyhkii taas hyvin :)

 Wiiman ryhti on yleensä vähän matalampi kuin kuvassa, niska yleensä samassa linjassa selän kanssa. Mutta tässä tyttö on hoksannut golffareita kentällä, tarkkailuasemissa sen ryhti nousee. Kuvassa Wiima näyttää mielestäni ihmeellisen kookkaalta, eikös näytäkin?
Täytyy olla jotain kummallista kuvakulmassa :) !  Kuvahan on myös hieman laatuluokkaa "räpsäisy"..

 Yhtä lehteä punastutti kameran edessä enemmän kuin sisaruksia

Tällainen kuva on vaan pakko ottaa kun osuu virtaavan veden äärelle =)

Mukavat väriläiskät harmauden keskellä nämä kivat postilaatikot, jotka kekseliäästi oli ripustettu hyvät päivänsä nähneeseen fillariin.

Harmaata ja tihkuttelua


"Onpas paljon kivampaa olla terve kuin sairas", miettii Wiima tepsutellessaan :)

***

5 kommenttia:

  1. Hui, onneksi meni pöpö kohtuullisen nopeasti ohi. Inhottava nähdä tavallisesti niin iloinen kaveri sairaana, kun ei vielä osaa sanoakaan että mikä on.

    Aivan ihana tuo vesiputouskuva, itse vesi näyttää siinä kuin maalaukselta. :)

    VastaaPoista
  2. Niin, koiran sairastamisessa se epätietoisuus on ikävintä, koira kun ei osaa kertoa mikä sillä on, täytyy vain arvailla. Onneksi Wiima ei ole muuten sairastellut (paria pentuiän silmätulehdusta lukuunottamatta), sillä on esim ihan peltimaha, eikä sen maha reagoi mihinkään ruokaan tms. Mutta onhan se tietty vielä ihan mukelo, toivottavasti tulevatkaan vuodet ei tuo mitään sairauksia tullessaan. Lupukin on ollut varsin terve eikös?

    Kiitos, kiva että pidit vesiaihekuvasta. Se on kuvattu pitkällä suljinajalla, silloin veden liike muuttuu tuollaiseksi samettimaiseksi ja muu pysyy terävänä (jos saa pidettyä kameran paikallaan, esim tuossa kuvassa on kyllä vähän taustakin tärähtänyt, kun käsivaralla vain kuvasin :)

    VastaaPoista
  3. Tur att de inte var nånting allvarligare och att det blir bättre!:)
    man blir alltid så orolig när djuren blir sjuka och man inte vet ell kan göra nåt.
    krya på dig Wiima önskar Udo! och jag...:)

    VastaaPoista
  4. Mukava, että Wiiman olo kohentui noinkin nopeasti. Eläinten sairastelu on kurjaa, kun eivät voi kertoa, mistä kiikastaa.
    Ja ihania kuvia olit taas ottanut.

    Annu

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että helpotti, eikä ollut mitään vakavaa. :) Kyllähän niitä koirienkin keskuudessa liikkuu erilaisia tarttuvia tauteja + "sata muuta syytä", että onnellisia saadaan olla, kun suurimmaksi osaksi terveenä pysyvät. :)

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima