sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Helteisiä näytelmiä

Lauantaina 24.5 käytiin naapurisaarella Kemiössä ryhmänäyttelyssä Wiiman kanssa. Kuten jo aiemmin todettua, Wiima ei ole varsinaisesti mikään 'näyttelykoira', mutta toisaalta näyttelypäivä on parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä sekä koirallekin eräänlainen koulutuspenkki, sillä sitä joutuu kestämään muita koiria lähellä sekä vieraiden ihmisten kosketusta, ja näiden 'häiriöiden' ohessa keskittymään oman ihmisen kanssa tekemiseen. Tulipa sitten ilmoitettua Wiima elämänsä toiseen koiranäyttelyyn, kun sellainen kerran sattui olemaan 'naapurisaarella'.

Eilen aamulla sitten köröteltiin Kemiöön koira takapenkillä. Ja vaikka on vasta toukokuu, niin koko maa kylpee helteessä ja niin kylpi helteessä myös tämä maan lounainen nurkka. Mittari näytti varjossa 28 astetta ja mitä se näytti suorassa tuulettomassa auringonpaisteessa en uskalla edes arvailla. Näyttely pidettiin jalkapallokentällä ja kentällä ei suojaa auringolta ollut. Reunoilla sentään oli ja onneksi saatoimme odotella kehien alkamista vähän varjossa. Onnea oli myös, että lapinkoiria oli ilmoitettu kisaan maltillinen määrä, niin odottelu ei käynyt kovin pitkäksi.

Tuomarina oli Riitta Lahtovaara ja arvostelu kuului: "Tyydyttävää tyyppiä oleva kookas, feminiininen, pitkärunkoinen narttu, jolla oikealinjainen pää, vaaleat silmät ja turhan haja-asentoiset korvat. Hyvä ylälinja lantioon asti, pitkähkö hieman luisu lantio ja alaskiinnittynyt häntä joka liikkeessäkään ei nouse kuin hieman. Riittävä rintakehä, riittävästi kulmautuneet raajat, makaava karvapeite ja pitkät tehokkaat sivuliikkeet, luonne ystävällinen.".
Sanallinen arvostelu on aika lailla Wiiman näköinen. Paitsi häntä, joka kyllä nousee liikkeessä kaarelle, silloin kun koira on iloinen ja pirteä. Mutta eilen se ei kyllä noussut, joten tuomari ei päässyt sitä näkemään. Ei ehkä ollut ihan paras hetki viedä Wiimaa nyt näytille, kun typykällä on juoksujen jälkeinen masis menossa eikä helle parantanut asiaa. Mutta mistäpä sen olisi ilmoittautumishetkellä tiennyt. Wiimalla oli vähän "onks pakko" -fiilis, eli teki kaiken mitä pyydettiin, mutta ei varsinaisesti ilolla - ja se fiilis piti sitten Wiiman hännänkin kohti maata.

Iloitsin kommenteista, jotka koskivat luonnetta sekä pitkiä, tehokkaita sivuliikkeitä. Kulmauksissa (taka- ainakin) tiedänkin, että toivomisen varaa hieman olisi ja lantion asento liittyy samaan asiaan, sillä käsittääkseni puute takakulmauksissa johtuu juuri lantion asennosta.
Säkäkorkeudesta, joka Wiimalla nousi 49 senttiin, sanoi tuomari, että nartulla se saisi olla 43 senttiä. Olen kyllä ymmärtänyt, että kokovaihtelu sallitaan, joskin Wiima kyllä on nartuksi kookas. Niin ja onhan Wiimalla vähän Yoda-korvat :D

Arvosanaksi tuli T ja tuomari selitteli sitä minulle erikseen. Hän harmitteli, että hän ei voi valitettavasti antaa korkeampaa laatuarvosanaa, kun hänen mielestään Wiima ei riittävästi näytä siltä kuin suomenlapinkoiran pitäisi näyttää. Suurimmaksi viaksi tai puutteeksi hän nosti rotumääritelmään nähden juuri Wiiman turkin ja turkista nimenomaan sen, että se on laadultaan makaava. Suomenlapinkoiralla pitäisi olla tuuhea ja puuhkea turkki, ja Wiiman makaava turkki, yhdessä pitkän rungon ja alas kiinnitetyn ja alhaalla kannetun hännän kanssa tekee, että Wiima on kuulemma enemmän porokoiratyyppiä. No sellainen näkemys ei ollut yllätys, sillä mainitut ulkonäkötekijät liittyvät vahvasti paimensukuistyyppiin, joskin variaatioitakin löytyy.

Wiiman luimukorvanaamasta näkee että se mussukka olisi mieluummin jossain muualla ..

 Tämä olikin eka virallinen mittaus Wiiman säkäkorkeudesta ja samoihin ollaan kotimittauksissa päästy. Säkäkorkeus on 49 senttiä, eli Wiima on lapinkoiranartuksi korkea - äitinsä tytär siis =)


Arvostelua kuulemassa.


Näyttelypäivä alkoi aikaisin, niin olimme varsin ajoissa taas kotonakin. Koko sakki olimme vähän läkähtyneitä helteestä ja päätimme lähteä merelle vilvoittelemaan ja tehtiinkin parin tunnin vilvoittava veneretki, minun ja Wiiman eka venereissu tänä vuonna. Wiiman mielestä tuuli tuiversi ihanasti turkissa ja sillä oli silmin nähden kivampi olla kuin aamulla kehässä :)

Wiima tykkää yleensä matkustaa veneen kokassa (nokassa), ellei vauhti ole liian kova.
Usein pidämme sillä myös pelastusliivejä, varsinkin jos merenkäyntiä on enemmän taikka itsellämme kovempi vauhti. Nyt lähinnä 'ajelehdimme' ja nautimme olostamme, niin Wiimakin oli ilman liivejä - ja pelkäsin, että jos olisin ne sille pukenut, niin rassukka olisi läkähtynyt kuumuuteen. 


 ^ merimetsoja karilla

^ ja viereisellä karilla isokoskelopariskunta sekä haahkanaaras. Haahka-isäntäkin paikalla oli, mutta ei osunut kuvaan.

Olisipa kiva kellua noilla aalloilla, en kuitenkaan loikanut veteen kelluskelemaan =)


(^ kännykällä)

Semmoinen päivä oli se helteinen toukokuun lauantai =)



2 kommenttia:

  1. Tervepä hei! Päädyin selailemaan blogiasi "erään" hakukoneen kautta. Pitkään podin koirakuumetta ja ensi viikolla pitäisi syntyä minullekin suomenlapinkoirapentu. Pentuahan on siis odotettu jo silloin kun se oli vielä kahtena soluna... :) Tässä on siis ollut hyvää aikaa nostattaa kuumetta lukemalla erinäisiä lapinkoirablogeja, joista sinun blogi on yksi.
    Nyt huomasin tämän kuvan ja ai että rakastuin tuohon pirtanauhapantaan! Siksi pakko udella, että mistä olet moisen hommanut vai itsekö teit? Pakko hankkia tuommonen tavalla tai toisella kaappiin odottamaan hienosti käyttäytyvää, puremista rajoittavaa murrea. Sen verran komea pyhäpäivän panta että lähti jalat alta ja materialismi iski kerta heitolla tajun kankaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipähei Päivi, kuva kun 'eksyit' Wiiman sivulle!
      Minun kävi samalla tavalla kun näin nämä pannat & hihnat, ihastuin ikihyviksi ja tilasin itselleni - en ole siis itse tehnyt. Tämmöisiä tekee Ruotsissa Samegulds kennel (http://www.sameguldskennel.se/mina_koppel.htm ) ja olin heihin meiliyhteydessä. Hyvin on toiminut, kevyt ja kiva kesähihna :)
      Onnea ja iloa pennunodotteluun, vauhdikkaita viikkoja tiedossa siis loppukesästä :)

      Poista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima