sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

AlkeisTOKOtteluja ja luoksetuloja

Hyvää maaliskuun loppua, ensimmäinen kevätkuukausi alkaa lähetä loppuaan!
Meidän kotipihalta on lumet jo kauan sitten sulaneet ja vihreä ruohikko on esillä. Tai ruohokko on kyllä enemmän keltainen kuin vihreä, sillä uutta ruohoa ei ole vielä alkanut pukata, vaan tuo viime vuotinen makaa edelleen esillä. Kovin paksuun lumipeitteeseen piha ei tänä vuonna edes peittynyt - enemmän kuin lunta oli täällä meidän seuduilla tänä vuonna jäätä ja liukkautta. Piikit kenkien alla (minulla kaksijalkaisella) on olleet ihan ehdoton 'must', että ylipäätään on päässyt liikkumaan. Mutta sekin on nyt muisto vain, tiet on on nyt kevätkunnossa, asfaltti esillä - pölyisenä ja hiekkaisena kuin se tapaa alkukeväästä olla.

Pimein talvi vietettiin meillä hieman hiljaiselolla, pimeissä illoissa lenkkeillen. Mutta kevään tullen teki mieli taas saada lenkkeilyn rinnalle vähän muutakin ajatuspähkinää, niin itselle kuin koiralle.
Kerroinkin edellisessä viestissä luoksetulokurssista, jolle osallistuimme. Luoksetuloharjoituksia jatketaan edelleen, sillä vain harjoitus tekee mestarin :) ! Päivittäisiä toistoja luulen Wiiman saavan oppimisen ( lue: aivopesun) kannalta riittävästi, mutta luulen, että luoksetulon yleistämisessä minulla olisi vielä tekemistä. Jotta luoksetulosta tulisi ns pomminvarma, pitäisi luoksetuloa harjoitella erilaisissa ympäristöissä, eri tilanteissa ja eri häiriöissä, sillä vaikka koira osaa tulla luokse remmilenkillä tai koulutuskentällä, niin se ei sitä ehkä osaakaan jossakin muussa tilanteessa, jossa sitä ei ole harjoiteltu. Tämä pätee kaikkien uusien asioiden oppimiseen, taitoja pitäisi hioa erilaisissa häiriöissä, jotta koira osaisi toimia oikein muuallakin kuin siellä koulutuskentällä.

Luoksetulokurssin lisäksi liityimme tänä keväänä treeniporukkaan, joka harjoittelee TOKOn alkeita. TOKO on mulle lajina aika vieras, vaikka toki päällisin puolin tiedän mistä on kyse. Tällä kurssilla oli tarkoitus opetella niitä palasia ja perustaitoja, joista sitten koostettaisiin kokonaisia tokoliikkeitä ja pidempiä suorituksia. Kouluttajana kurssilla oli Katja Kontu, Tikkujuttu. Koulutustekniikkana oli oikean käytöksen sieppaaminen (capturing) ja positiivinen vahvistaminen.

Kurssin tarjoama oppi koulutustekniikasta kiinnosti mua eritoten tokon alkeiden oppimisen lisäksi. Wiima on nimittäin oppinut lähes kaiken osaamansa houkutteluun ja ohjaamiseen perustuvin tekniikoin. Tosin ei ihan kaikkea, sillä 'kotitemput' kuten sormien tunnistaminen (näytä Peukku, Pikkurilli - ks filmi :) , jne) ja vastaavat temput on opeteltu 'sieppaamalla' oikea käytös ja merkkaamalla sitä klikkerin avulla.



Muuhun harjoitteluun kuin noihin temppuihin en tuota klikkeriä ole oikein osannut laajentaa, mutta tämä TOKO alkeet- kurssi perustui nyt nimenomaan oikean käytöksen sieppaamiseen ja sen vahvistamiseen. Nyt alkuun päästyämme innostuin tyylistä aika lailla. Tykkään siitä, että harjoitellessamme jotain uutta, on Wiimankin pohdittava, että mitä siltä tällä kertaa halutaan, sen sijaan, että itse ohjaisin sille liikeradan esim namilla. Sillä lailla neiti saapi liikettä raajojen lisäksi sinne korvien väliin =)

Kurssikertojen teemoina oli mm Kosketusalustan käyttö (tutuhko, mutta en ole jatkohyödyntänyt taitoa), Seisonta, Makuu, Asennon pitäminen (vapaavalintainen asento, itse treenasin sekä seisonnassa että makuulla, seisonnassa vakeampi), Perusasento ja Seuruu, Räjähtävä lähtö asennosta kuin asennosta (liittyy mm tokon luoksetuloon/noutoon). Ja paljon muutakin siinä ohessa.

Osa käskyistä - tai oikeastaan kaikki  - olivat meille jo tuttuja, mutta se ei yhtään vähentänyt kurssin hyötyä. Aloitin liikkeiden opiskelut Katjan neuvojen mukaan alusta, ihan kuin Wiima ei osaisikaan. 
Eli haettiin tilannetta, että koira itsestään tarjoaa toivottua liikettä, palkataan se siitä ja sama juttu uudelleen, tarjonta ja palkka, tarjonta ja palkka. Kun näyttää siltä, että koira on ymmärtänyt mitä liikettä tarjoamalla palkka tulee, vasta sitten yhdistetään liikkeeseen vihje, kuten Seiso. Sitten treenataan vihjeellä - vihjeestä liike, liikkeestä palkka, vihje, liike, palkka.
Siinä vaiheessa kun kouluttaja on varma, että koira on yhdistänyt vihjeen ja liikkeen, voi vielä testata antamalla väärän vihjeen, vaikkapa Purkki. Jos koira tästä suoriutuu, eli ei suorita liikettä, niin se päästään palkkaamaan antamalla sille oikea vihje - > liike - > palkka.
Tällä tavalla opettelemalla voidaan varmistua siitä, että koira todellakin ehdollistuu vihjesanalle eikä esim lue toivottua käytöstä ohjaajan käsimerkistä taikka päättele tutusta tilanteesta. 

Oivallus, jonka tällä kurssilla koin - tai yksi monenmonista oivalluksistani - oli, miten mahdottoman pieniin palasiin oppiminen kannattaa pilkkoa. Vielä pienemmiksi kuin olin aiemmin ymmärtänyt. Olin esimerkiksi aiemmin harjoitellut Seisomista kokonaisuutena. Kurssilla ymmärsin, että liike kannattaisi harjoitella sekä pysähdyttävänä, eli seisahtumisena, ja sitten tulisi harjoitella asennon pitäminen vielä erikseen. Tällöin tuloksena on koulutuksen onnistuessa koira, joka pysähtyy vihjeestä välittömästi, sekä osaa myös pitää asennon vapautukseen asti.

Perusasento eli Sivu on Wimalle myös tuttu. Sehän on meille tutummassa lajissa rallytokossa ihan olennainen asia - asento, johon koko rallytoko perustuu (+ seuruuhun). 
Perusasentoon tulemisessa sekä mm seuruun vasemmalle käännöksissä on tärkeää, että koiralla on käsitys myös takajaloistaan. Takajalat kun helposti tulevat vain "siellä perässä". Koira joutuu em asennoissa ottamaan sekä sivuttais- että myös peruutusaskelia ja ne eivät ole itsestäänselviä koiralle, joka ei ole joutunut miettimään takajalkojaan. 
Takajalkojen 'notkistamiseen' kurssilla tarjottiin avuksi ns tasapainotyynyn kiertämistä. Koiran etujalat ovat paikallaan ja takaosa kiertää. Meillä ei sellaista tasapainotyynyä ollut, mutta vanha VHS-kotelo (joo, nurkistamme löytyy vaikka mitä :) ) ajoi saman asian.
Haasteena oli saada koira ymmärtämään, mitä siltä halutaan, kun kerran koulutustekniikkana ei ollut houkuttelemalla, tai ohjaamalla liikkeen löytäminen vaan oikean käytöksen sieppaaminen (capturing), eli Wiiman piti itse pohtia, mitä siltä toivotaan.

Ohessa alla vähän nolohko video harjoituksistamme, pyydän - älä kiinnitä huomiota ohjaajan kiljahduksiin tai niiskutuksiin. Huomasin myös filmiä katsoessani, että klikkaukseni eivät olleet ihan synkassa Wiiman liikkeen kanssa (ilonkiljahdukseni sen sijaan olivat, haha), joten filmin katsominen oli itsellekin hyödyllistä.
Tätä filmattua harjoitusta ennen olimme opetelleet sen, että etujalat VHS-kotelolla on hyvä juttu ja siitä tulee palkka. Niinpä Wiima tiesi, että missä ne etujalat kannatti pitää. Mutta että siitä päästiin kiertoliikkeeseen, vaati neidiltä hieman pohtimista :) 

>


Viimeisellä kerralla - kurssi päättyi viime viikolla - pääsimme testaamaan opittuja taitojamme pienellä TOKO-kisaradalla sekä opettelimme myös etäpalkkauksen käytön. Olen toki ymmärtänyt, että koiraa voidaan myös palkata suorituksesta koko suorituksen jälkeen eikä suorituksen aikana, mutta koin oivalluksen, että etäpalkkaustakin on  h a r j o i t e l t a v a . Jälkeenpäin ajatellen, toki on harjoiteltava, mistä se koira muuten tietäisi, että palkka on kuin onkin tulossa, mutta ajatus ei ollut aiemmin oikein omaan päähäni mahtunut. 

Olipa kiva kurssi ja hyödyllinen. Opin paljon uutta koiran kouluttamisesta, ihan uuden ajatusmallin, jossa koirakin joutuu tekemään ajatustyötä. Oli hauska huomata, miten väsynyt Wiima oli sen jälkeen kun oli tällä lailla treenattu, se ei näköjään ollut tottunut miettimään niin paljoa :)
Varmasti hyödynnän tätä koulutusmallia jatkossakin. Koira, joka oppii miettimään itse mitä siltä halutaan, on jatkossakin aktiivinen pohtimaan ratkaisumalleja eri tilanteisiin.







2 kommenttia:

  1. Ei olennaisia huomioita: Ihana, kaareva oviaukko teillä! :D Ja kyllähän se Wiimakin nätisti temppuilee. :)

    VastaaPoista
  2. Hihhii, kiitos! Isännän omin käsin väsäämä holvikaari :)

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku