perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kääk, näätä - ei kun näätiä - katolla!

Olipa erikoinen kokemus tässä yhtenä iltana. Istuimme iltaa mökkinaapureidemme luona ja illansuussa piipahdin omalla mökillä ajatuksenani pissittää Wiima (joka joutui odottelemaan mökillä vieraspaikassa asuvien kissojen vuoksi).

Olin sisällä mökissä kun kuulin omituisen rääkäisyn. Luulin ääntä Wiiman vinkuleluksi, jonka päälle poikani olisi vahingossa astunut.  Wiima alkoi käyttäytyä äänestä todella omituisesti, kulki edestakaisin terassille ulos ja sisään kuin etsien jotain, vinkui ja oli aivan poissa itsestään.
Eka ajatukseni oli, että nyt Wiimalle on saapunut valeraskausoireet. Arvelin, että sen edestakaisin kulkeminen liittyisi kadonneen pennun hakemiseen, reaktiona kuultuun ääneen.

Mutta sitten taas kuului rääkäisy ja sen perään useampia - ymmärsin, ettei mistään vinkulelusta tai valeraskaudesta ollut nyt kyse ja Wiimakin oli mennyt terassille ja alkanut tuijottaa ulos äänen suuntaan.
Laitoin Wiiman hihnaan ja menimme - minä, Wiima, poikani ja hänen serkkunsa - ulos katsomaan mistä olisi kyse. Kulman taakse päästyäni eteemme avautui todella omituinen näky!

Mökkimme takakulmassa ylhäällä räystäällä oli useita otuksia, jotka hetken päästä tunnistin Näädiksi valkoisen kaulan perusteella! Ne näyttivät tekevän invaasiota mökkiimme, räystäisiimme tai kattomme alle!


Näädät rääkyivät rääkymästä päästyään ja niitä vilisi edes takaisin räystäällä ja katolla, osa häipyi paikalta meidät nähtyään, mutta lisää tuli jostain. Näätiä oli luullakseni siinä 6-7 yksilöä, mutta en ole varma, kun tuntui, että niitä vilisi kaikkialla. 

Kyse oli kai poikueesta, mutta äitinäätää en nähnyt tai tunnistanut - sehän olisi varmaan ollut ison kissan kokoinen, eikös?

Lopuksi kaikki näädät olivat paenneet katoltamme metikköön, paitsi ehkä jokunen, sillä kuulin vielä ääntä katolta. 


Eikä tuossa vielä kaikki, kuten tavataan sanoa; kaiken aikaa tämän näätäkohtauksen aikana oli rankkasade, ukkonen jylisi ja salamat leiskuivat, joten arvannet, että fiilis oli vähintään eriskummallinen!


Seuraavana päivänä päivänvalossa isäntä kurkisteli välikattoon, eikä sieltä mitään näädänpesää löytynyt, eikä muitakaan jätöksiä, joten näädät taisivat juuri yllätyshetkellä olla muuttopuuhissa meille, mutta tulivat toisiin aatoksiin kun yllätimme ne.
Onneksi, sillä näätien ulosteet ja muut sotkut voivat aiheuttaa ikävää jälkeä, hajua ja muuta vahinkoa rakennukselle.


Olemme kehittäneet tapahtumasta pienen teorian: kaadoimme muutaman puun kauempana tontilla ja yksi puista kaatui vanhan lautakasan päälle. 
Lautakasa oli sellainen, että viime kesänä huomasimme valeraskaan Wiiman pitävän "pesää" sen alla, jolloin tukimme sisäänmenon ja sitten unohdimme sen. Olisiko tuo sisäänmeno sitten falskannut ja näädät ottaneet sen "luolan" kodikseen..?!
Jos näin oli käynyt, niin nyt näätäpoikue oli jäänyt kodittomaksi puun kaaduttua niiden pesään, ja onhan se sitten selviö, että uusi koti on löydyttävä ja meidän mökki näytti kutsuvalta.

Kaikenlaisiin luontotapahtumiin sitä pääseekin todistajaksi täällä mökillä :)

Muuten mökkeily on sujunut mukavan rennosti, lenkkeillen, lukien ja löhöillen, pihapuuhissa ja ystäviä tapaillen. Niin kuin sen pitää ollakin kun lomaillaan.

Ohessa vielä pieni mökkeilyaiheinen kuvakavalkadi (näädät eivät valitettavasti pysähtyneet poseeraamaan meille, vaikka salamatkin saatiin taivaalta ihan pyytämättä)  :)


 Lomailija-koiruus voi päättää tuutia vaikka mustikkamättäällä ja odottaa marjojen kypsymistä :)


Eikä kauan tarvitse edes odottaa, sillä sinisiä herkkuja löytyy jo =)

Pahuksen paparazzi, miettii Wiima, kun tulin kameroineni keskeyttämään autuaan korvantakarapsutustuokion :)


Wiima on bongannut isokoskeloita merellä ja seuraa niiden soutelua silmä tarkkana.

 Isokoskelot. Kamerassa ihan väärä putki tällaisia kuvia varten, suttuinen kuva siis, mutta kyllä tuosta näkee, että 'jotain' siellä meressä oli =)



Lapinkoiralla on hauskat korvat, niin eläväiset ja aina eri asennoissa.
Yläkuvassa ne on suippona päätä myöten, jottei olisi vauhdin vastuksena ...

.. ja tässä kuvassa kun ollaan jo lähempänä on korvat jo nostettu pystyyn, jotta ne kuulisivat jokaisen sanan mitä Matten suusta kuuluu :)

Ja joskus ne osoittavat toinen itään ja toinen länteen, esim silloin kun pimatsu on hepuliriehunut rannalla ja täytyy välillä pitää pikku hengitystauko :)







Laiturivahti


Tänä kesänä on paljon sadellut. Mieluummin ihailisin kauniita kesäpäiviä, mutta kyllä tällaiset pilvetkin, joita tänään nähtiin ovat todella upeita!
Kuvia otettaessa ei vielä sadellut, mutta sadehan näistä pilvistä siten taas seurasi. Pöh.


Näätätarinassa yllä kerroin, että muutama puu kaadettiin mökkitontilla. Wiimakin pääsi metsätöihin, ei toki siinä vaiheessa kun itse kaatoja tehtiin, mutta lopputöiden ajaksi.

Semmoisia juttuja taas tällä kertaa! :)




5 kommenttia:

  1. No hui! Näätäperhe ei kyllä taitaisi tosiaan olla mukava alivuokralainen... Varmuuden vuoksi välikattoon voisi halutessaan vaikka laittaa niille loukun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät tosiaan olisi tervetulleita vuokralaisia.
      Olen joskus kuullut aika ikävistä jutuista mitä vahinkoa näätien ja muiden villieläinten tunkeutuminen taloon ja niiden rakenteisiin voi tehdä. Mutta olin kyllä aika varma, ettei mitään kummempaa löytyisi, kun arvelin, että Wiima olisi varmaan konstilla tai toisella ilmoitellut kutsumattomista vieraista siinä tapauksessa jo aikaisemmin.

      Meillä oli jonkinlainen rotanloukku / -loukkuja välikatossa, ne olivat kyllä lauenneet, mutta tyhjänä. En ole tosin ihan vakuuttunut siitä, että riittäisikö rotanloukku nappaamaan myös näädän.

      Kaikenlaista sitä sattuu. Mutta aika jännä yhteensattuma, että tupsahdimme paikalle juuri kesken muuttopuuhien.

      Poista
  2. Voi hirveää. Nyt teidän täytyy todella toivoa, että ne näädät eivät asetu taloksi. Yhden tuttavamme kesämökin välikattoon teki pesän villiminkki ja se haju oli kuulemma aivan uskomaton. Mökillä jouduttiin tekemään aika iso remppa. Meillä on talossa näkynyt vain kärppä ja sekin aiheutti puistatuksia. Hiiriä me joudumme joka vuosi loukuttamaan. Hiiriä ei pysty estämään tulemasta puurakenteiseen taloon. Terkut Ossilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kuvasarja. Sen unohdin...

      Poista
    2. Hei, minkki tai kärppä vieraana olisivat yhtä epätoivottavia kuin näätäkin. En olekaan koskaan kuullut, että minkkikin pyrkisi rakennuksiin, mutta varmaan suoja, lämpö ja kuiva paikka kelpaavat yhtälailla minkeillekin kuin näädille.
      Näätäperhettä ei ole sen koommin näkynyt. Tuntuu ihan omituiselta yhteensattumalta, että yhytimme ne muuttopuuhissa. Ja jos tuo olisi tapahtunut talvella, niin emme olisi tienneet moisesta mitään ehkä kuukausiin, kun talvella tulee oleskeltua mökillä harvemmin.

      Kesän aikana on tosiaan aukot tilkittävä jos sellaisia löytyy, sillä en todellakaan halua aloittaa ensi kesällä lomaani näädänkakkanhajussa ja remppahommissa!

      Kiva, että pidit kuvista =)

      Poista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima