tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kesäkelejä pidellyt ...

Kuvakavalkadi - eli tuokiotallennuksia säätiloista ja vähän muustakin kesän 2015 aikana. Joissakin kuvissa on koira, joissakin taas ei.
On ollut kummallinen kesä tämä kuluva kesä. Jossain puolella Eurooppaa kärvistellään hurjassa helteessä ja Suomessa vedetään villasukkia jalkaan, että tarkenisi.
En ole varsinainen hellepäivien ystävä - en siis jaksa kuumuutta pitkiä aikoja, mutta pari hellepäivää olisi lomajaksolle ollut oikein tervetulleita, että olisi voinut edes hieman rantaelämää harrastaa.
Niiden parin hellepäivän lisäksi olisin sitten tilannut poutasäitä, sellaisia +20 ja risat auringonpaisteella ja leppeällä merituulella.
Tilaukseni ei tainnut saavuttaa oikeaa vastaanottajaa, koska tuon sijaan on tosiaan ollut sitä villasukkakeliä sekä sadetta, sadetta ja sadetta.


Jääkiekkokielellä (joka muuten on mulle vierasta) voisi todeta, että
"Taivas varjele mitä sieltä tulee??" .






Sadehan noista tuon näköisistä pilvistä sitten lopuksi tulee...tilitilitom...

..tämä ei ollut sitten enää mitään "tilitilitomia" vaan suunnaton rankkasade, ihan sieltä sen kuuluisan Esterin takapuolelta! Joku kiirehtii venheellään suojaan.

Vettä tuli välillä niin paljon, että luulin vedenpaisumuksen tulevan
kuten kävi silloin joskus 2000 vuotta sitten.

Sateisina päivinä kirjat ja lautapelit pelastavat mökkeilypäivän. Tässä on meneillään Quarto-matsi. Poikani tarjosi minulle sellaisen vastuksen, että olin ihan helisemässä.
Kirkonkylästä teimme uuden pelihankinnan, Rappakalja, jolla ei ole kaljan kanssa mitään tekemistä, vaan siinä pitää osata huijata. Se on vielä muoveissa, sitä kokeillaan varmaan tänä iltana :)

Mutta, tokihan se aurinkokin välillä on näyttäytynyt, vaikka vähemmän kuin olisin toivonut:

Laiturivahdin tervetuliaispartio...

... tulija todettiin ystävällismieliseksi ja tilanne päättyi näin lämpimiin tunnelmiin, pusi pusi :

Itse en ole edes uimaan tänä kesänä vielä ehtinyt, mutta neiti karvajalka on kyllä - joskin hänkin tyytyy kahlailuun.

"Sanoitko jotain?"

Hyväntuulinen Wiima kutsuu leikkiin!
Ja kyllähän näin iloinen pyyntö piti palkita pienellä kepinheittelyllä :)



Wiiman mielestä vilpoinen kesä on varmaan ollut täydellinen. Kun jos kantaa villahousuja ympärivuotisesti kuten kyseinen neiti, niin ei totisesti helteitä odottele.

Lenkin varrella törmäsimme tällaiseen. Mielikuvitus lähti laukkaamaan, mikä merihirviö olisi kyseessä?! Mutta myöhemmin sain asiallisempaa infoa ja kuulemma kyseessä on kauriin lantioluu. Ihmettelen missä tai kenen pedon luolassa loput luurangosta piileskelee?

Kaksi jälkeä kuin kaksi sydäntä :)
Nämä kauriin jäljet löytyivät luurangon lähettyviltä. Kaverit varmaan käyvät jättämässä hyvästejä poismenneelle.

Neitikoira alkoi hieman 'touhottaa' jäljistä ja tuoksuista, ja katsoin parhaaksi laittaa sen liinaan. Liinassa Wiimaa aika usein ulkoilutankin - luotto ei ole ihan riittävä täyteen vapauteen (paikasta riippuen), liinan kanssa tilanne on win-win, eli molemmat voittavat; Wiima saa vapautensa ja minulla on tunne, että voin silti kontrolloida koiraa.
Joskin Wiiman lähelläolo ja luoksetulo on vuoden mittaan tehtyjen luoksetuloharjoitusten myötä huomattavasti parantunut.


Niin, että on niitä ollut niitä aurinkoisiakin päiviä. Tuo josta oli nuo lenkkikuvat sekä muutama muukin. 
Eräänä aurinkoisena päivänä lähdimme merelle. Hyppäsimme veneen kyytiin ja piipahdimme ulkona syömässä merenrantaravintolassa ja kaupassa (Nauvo, Kirjais Bystrand, suosittelen!) . 


Tiira yrittää meille naamasta päätellen jotain huudella, mutta en kuullut mitä sillä oli sanottavana. Luulen näin jälkikäteen, että se yritti varoitella meitä nousevasta ukkosesta!

Pilviä alkaa muodostua taivaan rantaan..

Pilviä, jo vähän tummempaakin, mutta sen lisäksi merimetsoja karilla.
(kuvan horisontti on jäänyt vinoon, pahoitteluni, jos vinous ottaa silmään)

 Merimetsot eivät ole suosittuja Turunmaan saaristossa, tai saaristoalueilla ylipäätään. Ne sotkevat ulosteillaan paikat, joissa majailevat niin, että kasvillisuus hiljalleen tukahtuu. Kalastajat sanovat niiden vievän kalat. Merimetso on kyllä ylväs lintu ja jotenkin jännittävän alkukantaisen näköinen, kuin jonkinsortin dinosaurus, mutta niitä on aivan liikaa. Ihmettelen, miksi niiden pitää olla rauhotettuja, kun aika harva muukaan merilintu on. 
Viime aikoina olen tosin kuullut, että pientä kannan vähenemistä on havaittu, merkikotkakannan puolestaan elvyttyä. Merikotkat ilmeisesti aterioivat merimetsojen mukeloilla. Hyvä merikotkat ja kiitos!

Tällainen pilvirintama lähestyi meitä. Merellä ei ole hyvä olla ukkosella. Tuolla tummansinisellä alueella näkyi tiheää salamointia. 
Suunnittelimme jo, että olisiko sitä rantauduttava johonkin välisatamaan ja odotettava ukkosilman loppumista.Mutta tätä kuvaa ottaessani olimme jo melkein kotirannassa ja selvisimme kuin selvisimmekin perille asti. 
Ja niin hassusti kävi, että tällä kertaa ukkonen muutti kurssia viime hetkellä, eikä edes tullut päällemme, vaikka siltä oli koko ajan näyttänyt.


Semmoisia kelejä on pidellyt tänä tähän asti kuluneena kesänä. Tänään paistaa aurinko ja luulenkin, että nyt lähden tekemään Wiiman kanssa saarikierroksen ja sitten asetun terassille lukemaan kirjaa!

Aurinkoista (-sempaa) kesää!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima