maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulumarkkinat, harmaa sunnuntai ja nolon paikan rätsis

Lauantaina oli kaunis auringonpaiste ja piipahdimme Wiiman kanssa täkäläisillä joulumarkkinoilla. Ihmisiä oli liikkeellä sankoin joukoin, mutta tungoksesta huolimatta kaikkialla näkyi iloisia naamoja. Luin myöhemmin tapahtuman nettisivulta, että oli tehty sekä kävijäennätys että myös myyntipöytäennätys. Harmikseni mulla ei ole sieltä muuta kuin pari hassua kuvaa, kun koiran kanssa kuvaaminen siinä tungoksessa ei ollut oikein vaihtoehto.





Minut muuten pysäytettiin pariinkin otteeseen siellä markkinoilla ja kyseltiin, että mikä ihana koira minulla oli hihnani päässä. Minusta on silloin aina tosi kiva kertoa, että kyseessä on ihan oma kotimainen suomenlapinkoiramme, kansallisaarre, eikös vaan :) ?


Tässäpä vielä linkki paikallislehden pikku filminpätkään (Youtube) kyseisiltä markkinoilta. Ihan jo sitä katsomalla voipi päästä joulun tunnelmaan:
Wanhan Malmin Joulumarkkinat (Parainen)

Sen verran tuli markkinoilla paseerattua (turun kieltä, tarkoittaa kuljeskelua) ja tuttujen kanssa höpötettyä, että ehti aurinko laskemaan. Ja pitkästä aikaa olikin taivaalla värejä sen harmauden sijaan, jota nyt on totuttu näkemään:




Mutta ei makeaa mahan täydeltä, eli johan sitä nyt aurinko näyttäytyikin lauantaina, niin sunnuntaina sai taas sataa ja harmaus peitti kaiken alleen. Mutta eipä siinä mitään, kiva reippailu meillä oli siitä huolimatta - lukuunottamatta yhtä kyseenalaista itselleni sattunutta "kohokohtaa", josta myöhempänä...

Minun tulee usein tulee hankkiuduttua vetten äärelle kun ulkoillaan. Niin nytkin kun reippailimme paikallisemme uimarannalle. Siellä oli uimarit tällä kelillä (ja vuodenaikana) niin harvassa, että Wiimallakin oli tilaisuus vetää riemurallia ilman hihnaa vaikka ihan kaupungin keskustassa silti oltiin.


Neiti Tutkimusmatkailija on löytänyt mielenkiintoisen hajun!


Tuulta päin! Mitä uutisia ne tuovatkaan pikkukoiran nenuun, se olisi kiva tietää!

Kelju K Kojoottiko sieltä harppoo nälkäisen näköisenä korvat luimussa, hui! 


 Ei ole niin nokonuukaa sorttia edustavuudestaan tämä tyllerö kun nenänpäätä koristava roskakaan ei menoa haittaa!

Uimarannalla on tällaiset kuluneena kesänä uusitut uimakopit. 
Wiimalla vähän korvat harottaa jännityksestä tässä kuvassa, kun  hetki kuvan ottoa ennen kurkistimme kopin sisäpuolelle. Silloin tuuli-pahus nappasi oveen ja heilautti sen vauhdilla kiinni, niin että Wiimalla tuli kiire loikata kopista ulos. Kuvaa otettaessa koirulia vähän jänskättää, että mahtaako se ovi taas temppuilla. Mutta ei se enää temppuillut kun Matte oli pistänyt haan kiinni.



Ja ainiin. Se nolon paikan Rätsis, joka otsikossakin mainitaan. Minulla oli tällä reissulla jalassani suomalaiseen tyyliin tuulihousuni, jotka olivat jo nähneet ainakin pari kolme aiempaa syksyä. Niissä oli liimatut saumat. Ja minun olisi pitänyt oppia toisen puolen haarovälin repeämisestä viime syksynä ja ommella tuolloin molemmat puolet. Mutta ei, ompelin korjaustöinä laiskuuttani vain rikkinäisen haarovälipuolen. 
Laiskuuteni kostautui ikävällä tavalla: Niin että rannalla kuvaa ottaessani ja alaskyykätessäni jäi housun puntti jotenkin pikku pingotukseen ja kuului mojova Räts, ja niin oli taas haaroväleissä usean kymmenen sentin pituinen repeämä kun vanhat liimasaumat sanoivat yksipuolisesti ja neuvottelematta YYA-sopimuksensa irti.
Niinpä suuntasimme rannalta suoraan kotiin housut lepattaen ja aina kun huomasin jonkun takaa lähestyvän, käskytin Wiiman tienreunaan haistelemaan, jotta itse sain asetella takamukseni niin, ettei nolo tilanteeni kävisi lähestyvälle lenkkeilijälle liian ilmiselväksi :)
Wiiman mielestä meillä oli varmaan kiva kotimatka kun joka tolppaan sai pysähtyä haistelemaan oikein luvan kanssa.
Minun mielestä oli vähemmän kiva kotimatka, mutta tulipahan tehtyä 





3 kommenttia:

  1. Teidät on haastettu! http://pikkuisettassuttajat.blogspot.fi/2015/12/luukku-16-11-kysymyksen-haaste.html

    VastaaPoista
  2. Haha, kiitos nauruista! :D Tosin mulle on käynyt kerran työpaikalla vähän vastaavasti, onneksi löytyi neula ja lankaa ja sain ommeltua ne kasaan loppupäivää varten... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että onnistuin tuottamaan iloa :)
      Työpaikalla housujen ratkeamistemppu olisi ehkä vielä vähemmän houkuttelevaa kokea kuin tuolla lenkkipolulla :D Onneksi sulla oli neula ja lankaa!

      Pitääpä tästä kokemuksesta viisastuneena kiikuttaa ompelutarvikkeet työpaikalle minunkin - vastaisuuden varalta :)

      Poista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima