perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!

Wiimalla on ollut blogitauko. Tai ehkä ennemminkin hänen kirjurillaan. Ei vaan ole tullut päivitettyä kuulumisia - osin siksi ettei ole tapahtunut mitään erityistä ja osin siksi, että iltaisin on ollut muuta puuhaa taikka sitten on laiskottanut :) .

Ja aika on mennyt kauhean nopeasti - en meinannut uskoa, että edellisen kerran olen kirjoitellut tammikuun alussa ja nyt eletään jo maaliskuun loppua!

Mutta nyt tupsahti mukava kysymys tammikuun postaukseen, että "mitä teille kuuluu" ja innostuinkin sen myötä päivittämään kuulumisia. Ja tämä sopii myös oikein hyvin tihkusateisen pitkäperjantain ohjelmaksi!

Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa. Työssäkäymistä ja iltaisin koiralenkkeilyä ja arjen puuhat siihen päälle. Olenkin usein iltaisin Wiiman kanssa lenkkeillessäni ajatellut, että koira on varmastikin terveyteni pelastus. Pimeinä talvi-iltoina on usein väsyttänyt ja laiskottanut työpäivän jälkeen ja ilman koiraa olisin keksinyt satoja erittäin hyviä tekosyitä miksi en voi lähteä reippailemaan, mutta kun on koira perheessä, niin ulkoilusta ei voi laistaa. Ja miten ihanaa sitten onkaan kun on siellä ulkona ja saa hengittää ihanaa happiraikasta ulkoilmaa sisällä (istuen) vietetyn päivän jälkeen!

Mutta ei me toki vallan pimeässä olla ulkoiltu vaan viikonloppuisin päästiin ulos valoisallakin :) :

Siinä se menee - rakkaista rakkain villahousupylly :)

Katsopa jalkoihin. Tossut! Hankin Wiimalle tossut, koska sen jalkoihin jäi lumikeleillä lumipaakkuja, jotka häiritsivät sitä. Neiti hoiti asian omatoimisesti - lötsähti maahan ja puri paakut pois, mutta asia ei siitä parantunut, sillä sitten oli tassu märkä, ja jää- ja lumipaakut muodostuivat nopeammin.
Pidin parilla lenkillä Wiimalla tuollaisia tossuja osan matkaa ja se helpotti asiaa. Mutta sen jälkeen kun ne myös muutaman kerran irtosivat hankeen ja ryömin niitä hakemassa, niin luovutin ja jätin tossut kotiin ja irroiteltiin sitten paakkuja kun niitä tuli ihan perinteiseen tyyliin :) .
Eikä paakkuongelmaa kaikilla keleillä ollut, vain tietynlainen lumi jää tassukarvoihin kiinni.
Oliko teillä lumipaakkuongelmaa talvella?


 Ihania, lumisia talvipäiviä tammikuussa

Paraisten joulukadulla ei ollut ruuhkaa kauppojen sulkeuduttua viikonlopun viettoon (tammikuu).
Joulustakin taitaa jo aikaa, koska kuusi näyttää kellahtaneen.

Paraisten keskustassa on paljon kauniita puutaloja. Osa puutaloalueesta on suojeltua, nimeltään Vanha Malmi. Tervetuloa paseeraamaan Vanhan Malmin kujille.
Paraisten keskusta on muuten nimeltään Malmi, eli "piipahdan Malmilla" ja kaikki tietävät mihin olet menossa. Nimi varmaankin juontaa paikkakunnan kalkkikivilouhoksesta jollakin tavalla.

Lisää täkäläisiä puutaloja Vanhalla Malmilla.


Wiiman piha-aitausta laajennettiin viime kesänä. Ja pisteeksi ii:n päälle aitaan asetettiin koristeeksi kyltti, josta voi päätellä, kuka aitauksesta voi hyvällä tuurilla löytyä:
Wiima on kuvassa aitauksensa ulkopuolella poseeraamassa. 
Neiti ei kylläkään ole erityisen hyvä "aitauskoira" (mikä se sellainen edes on? :)  ) , eli ei viihdy kauaa aitauksessa itsekseen. Olemmekin rakentaneet aitauksen niin, että lämpimällä kelillä voimme pitää talon ulko-ovea auki ja Wiima kulkee itsekseen halunsa mukaan sisään ja taas ulos. Se on kätevää.
En ole varma lähtisikö se pihalta pois, jos sillä ei olisi aitausta ja sitä pidettäisiin pihalla vapaana, mutta en halua edes kokeilla, koska vieressä kulkee autotie ja toisaalta myös houkuttimena toimivat naapuruston vapaana (grr!!) kulkevat kissat.
Mökillä vaaroja on vähemmän ja siellä Wiima onkin vapaana ilman aitauksia.


Kuluneena  ajanjaksona alkuvuonna käytiin läpi myös valeraskaus, joka meni ohi jotenkin huomaamattomammin kuin aiemmat. Läähättelyä ja levottomuutta oli, mutta aika vähäisessä mittakaavassa. Siihen kiinnitin huomiota - enkä muista onko aiemmin ollut niin - että läähättely alkoi melkein samalla kellonlyömällä iltaisin. Wiima saattoi olla makailemassa, kun siitä yhtäkkiä tuli levoton, läähättävä ja se hakeutui lähelle paijattavaksi. Kun siinä sitten jonkin aikaa paijailtiin rauhoittavasti, niin 'kohtaus' meni ohi ja neiti painui takaisin makuulle.
Nytpä asiasta on tässä muistiinpano ja seuraan asiaa seuraavien juoksjen jälkeen.

Wiima oli myös viikon koirahotellissa, kun itse kävimme lataamassa pattereita Teneriffan auringossa.
Hoitojakso oli mennyt pääosin varmaan ihan hienosti, mutta hotelli oli täynnä koiria (hiihtolomaviikko) ja neiti oli varmaan haukkunut aika lailla muiden koirien kanssa, joten kotiin palatessa siltä oli ääni pois. Hämmästelin sitä ensin ja ilmoitin hotellinpitäjälle, josko olisi jostain taudista kyse. Mutta Wiima oli pirteä kuin peipponen ja äänikin palautui kotiolojen rauhassa nopeasti.

Ja sitten lopuksi - Wiima esiintyi myös paikallisessa päivälehdessä ÅU:ssa eli Abo Underrättelsenissä. Lehdessä kyseltiin lukijoiden koirakuvia ja lähetin Wiimankin naamakuvan matkaan.


Lähettämäni Wiiman naamakuva ei ole ihan tuore, vaan olisikohan neiti siinä jotain vuoden ja kahden vuoden väliltä. Hauska huomata vanhoja kuvia katsoessa, miten väritys muuttuu - esim kuono on tänä päivänä valkoisempi, ja se ei johdu iän tuomasta harmaudesta :) !


Että semmoisia tänne kuuluu. Hengissä ollaan ja hyvää kuuluu. Jotan muutakin on vielä puuhailtu, mutta jätän vähän kirjoiteltavaa seuraavaankin kertaan :) !

Hyvää pääsiäistä! 

 


2 kommenttia:

  1. Hienoa, kaikki kunnossa - ja kaunis vaneri-Wiima aitauksessa! :) Meilläkin on takapihasta aidattu koirille pala siten, että ne voi takaovesta helposti päästää itsenäiseen ulkoiluun ja kesäisin pitää ovea aukikin, kätevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi kätevää. Aamulla ekaksi ja illalla viimeksi voi päästää koiran pissille, vaikka itse on jo/vielä aamutakissa.
      Sen verran pelottava tuo autotie vieressä, että ilman aitausta en taitaisi uskaltaa noin toimia - ainakaan ihan rauhallisin mielin :)

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku