sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kevät on täällä!

Tänään tuntui keväiseltä. Aurinko paistoi ja metsälenkillä piti takki riisua lanteille, kun alkoi tuntua liian lämpimältä.

Kierrettiin Wiiman kanssa tänään täkäläinen Sattmarkin luontopolku (linkki).


Polku alkaa Sattmarkin kahvituvalta, joka on aluan alkujaan läheisen Lofsdalin kartanon (Lofsdal Gård) vanha pursimiehen torppa. Kahvitupa oli vielä kiinni, mutta aukeaa varmaan viimeistään vappuna. Lenkin päätteeksi meillä onkin usein tapana ostaa kahvituvalta kupponen kahvia ja vastaleivottu pulla ja nauttia se ulkopenkeillä, jotka kesäisin tuohon tuvan eteen nurmikolle nostetaan. Ulkopenkeissä on sekin hyvä puoli, että Wiimakin pääsee mukaan :)

Kahvituvan vierellä on paikallisen kalastajan kalasavustamo, josta saa ostaa vasta savustettua kalaa ja muita ihania kalatuotteita sekä saaristolaislimppua. Olenkin kesäaikaan kyseisen putiikin vakioasiakas, savukala on herkkua!
Pihamaalle avattiin viime kesänä myös pieni kesäravintola, joka ei näy kuvassa, sitä en ole vielä tullut kokeilleeksi.


Luontopolun alkupäässä kallion laella on kiviröykkiö. En ole ihan varma, että onko se muinaishauta vai ihan vaan jääkauden muisto. Epäilen jälkimmäistä, mutta toisaalta muinaishaudat sijaitsevat tyypillisesti korkeilla paikoilla.

 Tiennäyttäjäni





Osa reitistä on metsäpolkua ja osa tällaisia hiekkateitä. Reitti on merkitty sinisin maalimerkein - puun rungossa, kivessä tai maantiekepissä :) . 



Kaikenlaisia kevään merkkejä bongasimme. Kuten mm runsain mitoin leskenlehtiä ja pajukissoja. 


Lenkki kulkee paljolti Lofsdalin kartanon mailla. Tässä jonkinlainen talousrakennus, jonka takaa kuljimme. Se on minusta upea värityksineen, hienoine ikkuineen ja koristeineen.


Jos ei tässä ole Rölli Peikon metsä ^ , niin sitten ei missään.  Saatoin melkein kuulla menninkäiset ja muut pikkukansan heppuset ja ehkä jopa näinkin heistä vilauksen :) .
Mielikuvitus alkaa juosta tällaisissa satumetsissä.


Yksi ääni, joka kuului joka paikassa, oli lorina ja lirinä. Maaperän sulamisvedet ne siellä pauhasivat ojissa ja purosissa. Ihana keväinen ääni!


Tässä koitin ottaa vähän sellaista taidekuvaa, mutta en oikein saanut hyviä säätöjä kameraani. 
Halusin kiinteät kohteet teräviksi, mutta sitten liikettä veteen ( = pitkä suljinaika), mutta tulos ei ole ihan sellainen mitä tavoittelin. Kuva ei ole mistään kohtaa terävä...kuvaajalla oli epävakaa käsi.
Mutta tällään sen silti tähän, kun jostain ihme syystä tykkään tästä tuhrukuvasta silti.



Sattmarkin vierasvenesatamassa on vielä autiota. Mutta vesi on jo sula! Kohta saadaan paatti vesille :) !



Sattmarkin sillan alla. Yllä kulkee Saaristotie, joka vie Paraisilta pitemmälle saaristoon, Nauvoon, Korppooseen, Houtskariin..


Yhtäkkiä näin, että Neiti Koiranen oli maassa selällään ketarat pystyssä ja hieroi itseään johonkin ihanaan hajuun. Ihanaan. Niin varmaan. Meillä on valitettavan harvoin yhteisymmärrys siitä, mikä haju on ihana ja mikä ei... 

 "Wiima, tules pois sieltä!"



Ja sitten löytyi tällainen aarre. Keppi, eikä ihan pienimmästä päästä :D

Kiva reissu! Metsässä on kivaa. Ja ihanan pitkällä oli jo kevät. Vielä kun olisi saanut sen kahvikupposen siellä kahvituvalla. Mutta se sitten ensi kerralla :) !

10 kommenttia:

  1. Kylläpä siellä tosiaan on oikein keväistä jo! Meillä on (koirien onneksi) lunta vielä siellä täällä. :)

    VastaaPoista
  2. Herttinen miten keväistä. Ei lunta missään?! :D Noh, ehkä täällä Kainuussakin pian... Tällä hetkellä vielä ihan talviset maisemat.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys ja kiitos kommenteista Aliel ja Luonnonlapsi!
    Täällä lounaisnurkalla on tosiaan varsin keväistä jo!
    Mutta kuvista tulee hieman väärä käsitys - lunta ei niinkään enää löydy, mutta virtaamattomissa lahdenpohjukoissa on kyllä vielä jäätä.
    Takana on muutama tihkusadepäivä ja se vei viimeisetkin lumet mennessään.
    Eipä aikaakaan kun siellä omillakin kulmillanne puskevat leskenlehdet esiin :)
    Mukavata huhtikuuta!

    VastaaPoista
  4. Vai on Sattmarkin tupa vieläkin "elossa", siellä tuli usein käytyä, kahvi oli hyvää ja sitä sai toisenkin kupillisen samaan hintaan.
    Noissa Paraisten metsissä on paikkoja, jotka muinoin ovat olleet rantoja (muinaisrantoja), oletko koskaan etsinyt niiltä paikoilta kiviä? Ne ovat ihanan sileitä, kuin nykyrannalta vedensilottamia. Minusta niissä on jotain hohtoa, ne muinaisrannat ovat kai tuhansia vuosia? sitten olleita ja kivi on ikuista. Minulla on niitä kotona muutama.
    Kovin on jo keväisen oloista teillä päin. Ihanaa! Meilläkin oli tänään ensi kertaa melkein +20, tosin aika pilvistä ja tuulista.

    VastaaPoista
  5. Tervehdys Hanne!
    Kyllä vaan, Sattmarkin tupa on edelleen pystyssä. Vähintään kerran kesässä, mieluummin kaksi, tulee siellä poikettua kahvikupposella :)
    Voihan veljet sentään - asun täällä, mutta en muista osuneeni muinaisrannalle. Tai ainakaan en ole tajunnut olevani sellaisella. Mutta se kuulostaa kyllä loogiselta, että sellaisia paikkoja on täällä, maanpinnan liikuttua vuosituhansien aikana. Täytyypä selvitelläa asiaa :)

    Hyvää kevättä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terhi, Paraisten karttaan on merkitty muinaisrannat. Näin niin kuin vinkiksi. :)

      Poista
  6. Onpa hieno tuo Rölli-metsä. Keväistä on jo Turunkin huudeilla. Terkut Ossilasta.

    VastaaPoista
  7. Moikka! teillä on kalenterissa nose work- kursseja? Oletteko nyt käyneet? Olemme ensimmäisen paimensukuisen lapinkoirani ( nyt 7 kk) kanssa kurssilla ja tykkään tosi paljon!

    VastaaPoista
  8. Moikka! teillä on kalenterissa nose work- kursseja? Oletteko nyt käyneet? Olemme ensimmäisen paimensukuisen lapinkoirani ( nyt 7 kk) kanssa kurssilla ja tykkään tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Virpi! Kyllä vaan, ollaan käyty. Jatkokurssi alkoi juuri viime viikolla. Kivaa puuhaa meistäkin :)
      Olenkin ajatellut siitä kirjoittaa vähän, mutten ole vielä ehtinyt.
      Minkäniminen PS sinulla on?

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku