tiistai 27. syyskuuta 2016

Nose Work -kuvapläjäys

Tänä syksynä mukana elävät viime "tuotantokaudelta" tutut Nose Work ja Rally-Toko edelleen.
Nose Work jatkuu siten että käymme Wiiman kanssa joka toinen viikko kokoontuvassa Vainuvoiman treeniryhmässä, joka kokoontuu milloin missäkin hajuja etsimässä ja paneutuen toisinaan etsintään ja toisinaan ilmaisuun. Ja sitten sillä välillä harjoittelen vaihtelevasti itse, joskus itsekseni Wiiman kanssa taikka sitten laitetaan pystyn omatoimitreenit kavereiden kanssa.
Ja Rally-Tokon suhteen on tilanne se, että käyn Turun Murrella viikkotreeneissä.

Tämä postaus koskee Nose Workkia ja tässä on enemmän kuvia kuin tekstiä. Kuvat on treenikaverini Helena ottanut lauantaisissa treeneissämme ja talletan ne tämän postauksen avulla sivustolle talteen :) . Kiitos Helena kuvista!

Harjoittelimme läheisen yläkoulun pihalla, kaksi hakualuetta, joissa useampi hajukätkö. Wiiman ilmaisu on istuminen, ja kuonolla hajun osoittaminen. Hajuina meillä oli yksinomaan eucalyptus, koska kumpikaan koira ei ole vielä muita hajuja opiskellut.




































"Täällä jossain tuntuu haju, mutta missä?!" ^




















"Löysin, tässä se on!!"
"Siis tarkoitan, että se on tuossa, mihin nenäni näyttää!" (alakuva)



















Wiimalla on vähän vaikeaa, kun nenällä pitäisi näyttää hajukätkö ja samalla neiti yrittää vilkuilla, että tuleeko se palkka. Siks vähän filunki ilme :D !

Wiima näyttää kyllä kätköpaikan aika selkeästi, mutta haluaisin siitä vielä täsmällisempää. Ja itse asiassa se täsmällisyys vähän vaihtelee. Kyllä mä aina melko tarkkaan tiedän missä se haju on koiran ilmaisusta, mutta etenkin paikoissa joissa on vähän vaikea liikkua, Wiima saattaa jättää merkkauksen vähän ylimalkaiseksi. Ajatuksissa on panostaa harjoitellessa tuon kuono-osoituksen täsmällisyyteen, ettei merkkaus ainakaan lipsahda käsistä.




















Taas etsitään seuraavaa kätköä seinän viertä kulkien.



















Tässä syöksytorvessa oli hajupiilo, mutta jostain syystä kumpikaan koira ei merkannut sitä. Olen ennenkin huomannut syöksytorvipiilojen olevan haasteellisia  - niissä taitaa ilma kiertää yllätyksellisesti, vaikkapa alhaalta ylöspäin, joka vaikuttaa hajun leviämisen suuntaan. Tai sitten jokin muu syy, En viitsinyt piilon etsintää "hinkata", ettei hommasta häviä ilo, joten ohitimme sen suosiolla ja haimme seuraavan.


















Tämä veijari oli Wiiman treenauskaveri, kultainen noutaja nimeltään Dusty. Mutta NW:ssä treenataan koira kerrallaan ja muut koirat odottavat vuoroaan, joten itse asiassa ne eivät edes tavanneet :)




















"Ihan kuin tässä roskiksessakin haisisi eucalyptus!"


























"Kyllä haisee. Löysin!" :)


















Sitten teimme vielä tällaisen ruukkuradan, joka vastaa Nose Work -kilpailulajin laatikkoetsintää.
Yhdessä ruukussa on siis haju, ja muissa ei.



















































Löytyivät ne oikeat ruukutkin :)

Sitten lopuksi vähän rehaamista, riemua ja riehua, tottakai!






















































Semmoset kivat hyvänmielen treenit oli ne. Mutta muutama seikka jäi mieleeni ja työstettäväksi:

- Kestävyyttä lisää. Wiima alkaa pullikoida, jos etsii eikä löydä ja sitten tulee huolimattomaksi. Jotenkin sen sinnikkyyttä olisi kasvatettava. Jos sulla on ehdotus tähän, niin kerro :) . Mutta oma ajatuseni oli, hakea sen kanssa hajukätköjä niin, että muistan aina lopettaa kun vielä on hauskinta. Ettei tulisi niitä "hinkkaustilanteita", joissa etsitään ja etsitään löytämättä.

- Ilmaisun täsmentäminen. Wiima kyllä istuu heti löydölle, mutta toivon, että se veisi nenunsa vielä täsmällisemmin hajulähteelle. Nose Workissa kun on kyse siitä, että  minun on koiran käytöksestä pääteltävä missä haju on ja joskus kun en itsekään tiedä missä kätkö tarkallee on, niin saatan joutua joskus aavistuksen pähkäilemään tarkkaa sijaintia. Tähän uskoisin voivani vaikuttaa palkkauksella ja täsmätreenillä.

Parasta on, että vaikka toivon sille lisää kestävyyttä, on se jo kehittynyt siinä paljon sekä myöskään joidenkin koirien antamia valeilmaisuja (arvailuja) Wiima ei juurikaan anna, itse asiassa koskaan ja se on hieno juttu :) !

Kiva harrastus tämä Nose Work!

4 kommenttia:

  1. Kiitos, niin minustakin - Kuvacreditit menee kokonaan treenikaverilleni Helenalle, joka nämä näpsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on treenikaveri Helena, joka myös joskus valokuvailee meitä. Helenat on näköjään hyviä kuvaamaan! :)

      Poista
    2. Hihii, juu - taito kulkee varmaan suvussa, eiku siis nimessä :D

      Poista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima