Ei niin jouluinen juttu Wiima-neidin vaivoista

Tulipa vähän ylimääräisiäkin juttuja tähän joulun alle, vaikka muutenkin pitää jouluvalmisteluissa kiirettä. Nimittäin päätimme kiikuttaa Wiiman lääkäriin ja saimme ajan tähän jouluaatonaattoon.

Wiimalla on ollut pitkin syksyä hieman punoitusta alavatsalla ja nivusissa. Ei mitenkään kauhean paljon, mutta hieman. En oikein keksinyt mistä se voisi johtua, niin vaihdoin testimielessä jo Wiiman nappulatkin, jos olisikin ruuassa jotain, mille Wiima oli herkistynyt. Joskin Wiiman ruokalistan eri ravintoaineet on kovin laajat kun se nappuloiden lisäksi syö mm. raakalihaa, hapanmaitotuotteita ja sopivien kotiruokienkin jämiä.

Punoitus ei ollut kovin vahvaa, eikä vaiva ollut niin tiiviissä seurannassa. Kunnes pari iltaa sitten tajusin, että Wiima oli alkanut kirputtelemaan itseään sieltä vatsasta aika paljon ja monta kertaa illan aikana. Nousi makuultakin ylös ja rapsutti hampaillaan ja paneutui makuulle uudelleen, ja sitten hetken päästä sama toistui uudelleen.

Kellautin neidin kyljelleen ja kurkistin massua karvojen alla ja nivuset näyttivätkin nyt aika ikäviltä.
Punoitusta, ja tummaksi muuttunutta karstaa, selvästi ärsyyntyneen näköistä. Ajattelimme isännän kanssa, että nyt tätä vaivaa ei enää "katsella" vaan hankkiudutaan lääkäriin.

Mielessä pyöri ajatus siitä, että iho-oireet viittaavat todella usein allergiaperäisiin vaivoihin. Jo etukäteen hirvittelin sitä työmäärää ja asioihin paneutumisen määrää, jos joutuisin Wiiman kanssa käymään läpi jotain eliminaatiodieettejä mahdollisen ruoka-allergiadiagnoosin pamahtaessa ilmoille vastaanotolla. Wiiman ruokinta kun on tähän asti ollut niin helppoa, sen vatsa on terästä ja kaikki ruoka käy (ja maistuu :) ).

Neiti Koiranen tutkimuspöydällä. Ei näytä itse järin innostuneelta koko hommasta.

Mutta eläinlääkäri tutki Wiiman ja totesi, ettei koira ollenkaan tunnu tyypilliseltä atoopikolta, allergiapotilaalta. Iho oli hienossa kunnossa, kuten turkkikin. Silmät vuotamattomat ja korvatkin priimat. Iho-oireita esiintyi vain rajatulla alueella, ja allergiaoireena se on epätavallista - atooppisena ihottumaa on tavallisimmin muuallakin kehossa, tyypillisesti esim tassuissa. Olin todella iloinen tästä arviosta, ettei allergia todennäköisimmin olisikaan oireen takana.

Kerroin lääkärille, että Wiimalla on anaaliongelmia. Ollut aina. Joudumme tyhjentämään sen anaaleita kotona säännöllisesti ja ne lienevät usein kirvelevät tai ehkä jopa kipuilevat, koska se nuolee takapuoltaan. Vain kerran rauhasissa on ollut hoitoa vaativa tulehdus, mutta ne selvästi aiheuttavat epämukavuutta koiralle.

Lääkäri meinasi tähän, että iho-oireet alavatsalla saattavat hyvinkin liittyä anaaliongelmiin. Koira kun yrittää itse vaivaansa hoitaa ja päästä käsiksi ongelmapaikkaan, ja rauhasten kivuntunne tai epämukavuus voi säteillä laajemmaltikin. Mutta varmuutta tähän ei tietenkään yhdellä käynnillä näin äkkiseltään saatu.

Odotushuoneessa tutkimuksen jälkeen odottamassa ihottuma-analyysin tuloksia. Hieman oli hiivaakin pesiytynyt ihottumaan, niin antibiottilääkitystä ei tullutkaan vaikka alunperin lääkäri sitä suunnitteli.

Hoito-ohjeiksi saimme nyt sitten pestä neitiä Malaseb-shampoolla sekä paikallishoitona Canofite Vet -silmätippa, jota ei kuitenkaan tiputella nyt silmään vaan hierotaan kevyesti ärtyneelle alavatsan ja nivusten iholle kolme kertaa päivässä .
Lisäksi lääkäri suositteli anaalien operoimista leikkauksella. Tätä olin itse asiassa itsekin ajatellut jo jonkin aikaa, kun ne kerran koiraa vaivaavat. Mutta olin ymmärtänyt, että se on aika riski leikkaus: koiran pidätyskyky saattaisi kuulemma heiketä ja se on saanut minut empimään moista leikkausta.
Eläinlääkäri kuitenkin kertoi, että heillä on jo useiden vuosien, ellei vuosikymmenten ajan tehty näitä anaalileikkauksia koirille täysin onnistuneesti!
Niinpä tuntuukin nyt siltä, että varmaankin kiikutan Wiiman anaalioperaatioon joskus keväällä, kunhan vuodenvaihteen hyörinät on ohi, jos pääsisimmekin siten eroon koko harmittavista peppuongelmista! Ja jos iho-ongelmat nyt sitten niihin liittyvät, niin loppuisi sekin kurjuus! Olipa hyvä, että asia tuli lääkärin kanssa jutuiksi :) !

Emme kuitenkaan tulleet enempää  keskustelleeksi lääkärin kanssa itse toimenpiteestä ja siitä toipumisesta. Onkohan jollain tämän tekstin lukijoista kokemusta tai tietoa ko operaatiosta?

Ai niin, lääkärin kanssa keskusteltuamme kävi ilmi, että Wiimalla oli todennäköisesti tällä kertaa ns verettömät juoksut. Ollaan juoksujen alkamista odoteltu jo tovin ja ihmetelty kun niitä ei näy eikä kuulu. Yleensä olen alkupäivinä joutunut pitämään Wiimalla housuja, mutta sitten vuoto on tasaantunut niin, että neiti on itse hoitanut itsensä puhtaaksi. Mutta nyt ei tosiaan vuotoa kuulunut, vaikka joulukuun alussa totesin Wiiman 'pimpun' juuri oikealla tavalla juoksuihin viitaten turvonneeksi. Pari viikkoa kului, vuotoa ei kuulunut ja nyt Wiiman alapää onkin taas entisensä - siis turvotus laskenut. Lääkärin kanssa otin tämän puheiksi ja hän loihti lausumahan arvelevansa, että Wiimalla oli ns veretön kiima. Siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa eikä kerro mistään hormonihäiriöistä. Voisi tosin aiheuttaa hieman tenkkapoota, jos olisi ollut tarkoitus koira astuttaa - H-hetken arviointi olisi voinut olla vähän vaikeampaa. Mutta sellaisia astutusaikeita meillä ei ollut, joten päin vastoin oli tällainen veretön meininki ihan kiva (vaaleat matot olkkarissa, jne ... ) .


Tämäpä ei nyt ollut oikein jouluinen juttu vaikka vuorokausi on juuri vaihtumassa joulun aatonaatosta jouluaatoksi. Mutta eihän sitä emännän päässä oikein muut asiat pyöri jos on koiralla (tai lapsella) asiat vähän vinossa.

Kotosalla Wimpula kantaa nyt tällaista hienoa kauluria pari päivää, ettei se pääsisi nuolemaan lääkkeitä pois. Paraneminen pääsee nopeampaan alkuun, jos tyllerö malttaisi olla itse hoitamatta vaivaansa.

Nyt on onneksi lääkkeet ja hoito-ohjeet takataskussa, joten paraneminen on alkanut ja kutinat loppuvat. Kinkku on uunissa ja joulu voi huomenaamulla tulla :) !