maanantai 15. toukokuuta 2017

Back to Basics ja kevättäkin jo rinnassa

Hups! Edellisestä kerrasta on hurjasti aikaa! Miten ihmeessä tämä aika valuu käsistä, niin ettei muka ole aikaa tänne blogin puolelle kirjoitella. Ja kuitenkin haluan pitää blogin elossa - monestakin syystä. Ensiksikin tykkään kirjoittelusta, vaikka se ei näiden superpitkien taukojen vuoksi ole ehkä niin ilmiselvää. Lisäksi bloggailu on hyvä tapa laittaa asioita muistiin - ei ole vain yksi tai kaksi kertaa kun olen tarkistellut joitakin yksityiskohtia täältä blogikirjoituksista oman muistini pettäessä tai hidastellessa.

Nyt pitäisi sitten varmaan kertoa kuulumisia. Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu 😊!

Tässä välissä on talvi edennyt kevääseen. Joskin kevätkeleistä olemme ehkä saaneet nauttia vain tämän kuluvan viikonlopun. Lunta on tullut runsain mitoin vielä toukokuussakin. Tällaista toukokuuta en kyllä aiemmilta elinvuosiltani muista!
Lumisade Turun jokirannassa toukokuussa 9.5.2017

Nyt onneksi tämä toukokuun puolenvälin viikonloppu on ollut keväinen, tästä se lämpeneminen sitten toivottavasti alkaa.

Wiiman kanssa on tänä keväänä keskitytty entiseen tapaan Nose Workkaamaan sekä vähän TOKO-treeniä myös.
TOKOhan on meille vieras laji - rallytokoa olemme harrastaneet paljonkin, mutta TOKOa ei. Kurssilla on käyty läpi alokasluokan liikkeitä, jotka ovat nyt aika mukavalla hantilla - siis ei tietenkään mitenkään valmiita, mutta tiedän nyt miltä niiden suurinpiirtein kuuluisi näyttää, ja jonkinlaisia niitä muistuttavia liikkeitä saadaan itsekin aikaiseksi. Mutta yllätyksenä on tullut noutokapulan suussapitämisen vaikeus!
Wiimahan on ns kantajakoira. Eli vaikkapa kun kotiin tulee ihmisiä - omia tai vieraita - niin Wiimalla on kiire hakea kannettavaa suuhun, ennen kuin ehtii tervehtimään. Mutta nyt kun olisi kyse siitä, että kapula  p i t ä i s i  ottaa suuhun, niin siitä ei tule nyt yhtään mitään. On koitettu leikkiä, on koitettu arvottaa kapulaa, kapulaksi on hankittu kapulan näköinen lelu ja vaikka mitä temppuja, mutta en ole vielä edennyt asiassa siihen, että Wiima pitäisi sitä suussaan tai edes ottaisi kapulan suuhunsa. Heti kun neiti tajuaa, että tää oli taas tää juttu, niin hän katsoo loukkantuneena poispäin 😳😕...
Joskin totuuden nimissä, en ole alun jälkeen ehtinyt tätä taitoa harjoitella niin paljon kuin olisin halunnut.

Kaukokäskyjen asentovaihtoja ollaan hiottu. Wiimahan siis kyllä osaa istu ja maahan -käskyt, mutta se pakkaa ottamaan niiden väliin pieniä väliaskelia. Asiaan auttaa jos olen ihan lähellä ja ohjaan oikein huolella käsiapua käyttäen. Varmasti kun liike jossain vaiheessa syöpyy Neiti Koirasen hienostuneeseen lihasmuistiin, niin siinä vaiheessa voisi sitten alkaa kasvattaa etäisyyttä.
Mietin vaan sellaista, että kun rallytokossa haluan, että Wiima menee seisonnasta etujalkojen kautta maahan, niin en tahtoisi tärvellä sitä liikettä sellaiseksi, että neitiä alkaisi houkuttaa rallyradallakin laskeutua istunnan kautta makuulle. Siinä minun on oltava tarkkana.

TOKOn paikallejäävät sujuu aika hyvin, Wiimalle on paikalleenjäämiskäsky muodostunut varsin vahvaksi. Ei lähde kursilla haahuamaan, vaikka vieressä istuu vieras koira, siitä olin iloinen!

TOKO-kurssi on kuuden kerran kurssi tässä keväällä - en usko, että sen jälkeen jatkamme siitä eteenpäin TOKOtiellä, muuta kuin omatoimisesti ja tällaisin pienin kurssispurtein, mutta halusin tutustua noihin alo-luokan liikkeisiin ja lisäksi halusin jotain uusia haasteita tottelevaisuuspuolelta, kun rallya on tullut hiottua niin pitkään. Kurssilta olemme saaneet myös koulutuksellisesti paljon lisää ajateltavaa, ja lisää ehdimme saada kun kurssi etenee :).

Nose Workkia on treenattu koko kevät. Samalla tavalla kuin syksylläkin - järjestetyt treenit joka toinen viikko ja siinä välissä vaihtelevasti itse omia treenejä. Wiimasta on tullut hommassa varsin pätevä ja myös innostunut. Tällä hetkellä työstän omissa treeneissä joko korkeita kätköjä sekä sellaisia kätköjä, jotka ovat ihan vaan kulkureitillä ja "keskilattialla". Wiima pakkaa nimittäin tilaan tullessaan hakemaan hajuja reunoista, rakenteista ja esineistä. Mutta jos haju onkin keskellä lattiaa ( / maata) ilman mitään kiinnekohtaa, niin Wiima ei oikein hoksaa hakeutua sitä hakemaan. Myös portaat on vaikea paikka - Wiimalla on ajatus, että haju on portaiden ala- tai yläpäässä, mutta ei keskellä portaikkoa, koska ne ovat kulkemista varten 😋, joten nyt koitan tehdä sille kätköjä juuri tällaisiin paikkoihin, joissa Wiiman mielestä kätköä ei voi olla!
Tosi iloinen olin yhdestä maastotreenistä pari viikkoa sitten. Kuvittelin, että maastotreeneissä eucalyptukset ja laakerit jäisivät toiseksi, ja enemmän kiinnostaisi muut hajut, kuten ihanat koiranpissat. Mutta niin vaan etsi koiruus kaikki NW-hajut alueelta ja siitä huolimatta, että hölmö ohjaaja mokasi ja koitti kiskoa koiraa pois hajulta... (Note to Self: Trust Your Dog!!)

 

Nose Work -treenejä: Laiturille oli hyvä tehdä "keskilattia" -piiloja, koska siinä oli lankkujen välissä hyviä kiinnityspintoja. Tuulen pyöriminen lankkujen välissä toi etsintään lisähaastetta, muttei voittamatonta, sillä niin vaan hajut kuitenkin löytyivät :)
Tuo toinen kuva lienee sitten jotain rauniohässäkkää 😃 - no ei; oikeasti halusin yhdistää etsintään vaativan alustan ja tuo Paraisten sataman merimerkki eli kummeli sopi hyvin siihen tarkoitukseen :D.


Blogitekstin otsikko on Back to Basics, eli paluu perusteisiin. Ja se tulee siitä, että ehkä kaikkein innostunein olen tällä hetkellä semmoisesta, kun tulin ilmoittautuneeksi täkäläisen koirakoulun perustaitokurssille. Kurssilla opetellaan perustaitoja, joista on hyötyä kaikilla harrastuskentillä, mihin sitten Wiiman kanssa 'joudutaankaan' sekä ihan arjessa myös.
Kurssiaiheotsakkeet eivät olleet ihan vieraita alun alkaenkaan - luopumista, kohdetyöskentelyä, kontaktia, yms taitoja - mutta tekemistä niissä meillä silti piisaa ja tajusin, että olen viime aikoina tullut keskittyneeksi lajiharrastuksiin ja ihan perusasiat ovat jääneet vähemmälle huomiolle - joka on valitettavasti hieman alkanut näkyä Wiiman käytöksessä.
Ei onneksi vielä mitenkään dramaattisesti, mutta sen verran, että olen huomannut.
Wiiman taukoharjoitus. Jospa tuosta matosta saataisiin Wiimalle maailman paras paikka :) ?

Niinpä olen nyt kurssin myötä napannut klikkerin lenkeillekin, ja merkkaillut sille sen toivottua käytöstä ja oli kyllä hienoa huomata, miten kontakti parani jo ihan lenkin parin jälkeen.
Tämmöinen herättäjä piti tulla :) !

Että semmoisia puuhia tänä keväänä täällä meillä päin. Ja on tässä ollut muutakin. Muun muassa paimensukuisten lapinkoirien katselmus, jota olin itse järjestämässä. Siitä kuitenkin jossain toisessa postauksessa - toivottavasti jo ihan kohta, nyt kun sain taas tämän kirjoittamispään auki 😊



3 kommenttia:

  1. Mä opetin kapulaa inhoten katsovalle koiralle kapulanpidon pitkän kaavaan kautta:
    -kapula maahan, koira kiinnostuu --> "jes" ja palkka
    -odotetaan koskemista --> koira koskee --> "jes" ja palkka
    -odotetaan liikettä --> koira tassulla/kuonolla liikuttaa --> "jes" ja palkka
    -seuraavaksi vaaditaan kapulan siirto mun suuntaan, mistä heti "jes" ja palkka
    -mun koira alkoi kierittämään nostamisen sijaan --> laitoin kapulan ruokakippoon, mistä sitä ei saa siirtymään ilman nostoa
    -koira nostaa kapulaa vähänkin --> "jes" ja palkka
    -pikkuhiljaa vaatimus kasvaa ja pitää nostaa kupista ulosja siitä taas palkkaa ja kehua
    -seuraavaksi kapulan tuominen mua kohti/mulle ja siitä palkkaa
    -lopuksi laskin kapulaa eri puolille huonetta koiran lähelle mut kauemmas musta ja koira alkoi ymmärtämään koko hommaa ja tuomaan kapulaa mulle
    -viimesenä treenaan liikettä kapula suussa (seuraaminen) ja pitoon lisää aikaa ja häiriötä (odottaminen, kapulaan koskeminen)
    Meillä toimi tällä tavalla erittäin yksinkertaistettuna opettaminen. Kuulostaa pitkältä prosessilta mutta meillä meni joku 3-4 treenikertaa, että koira oppi ylipäätään tuomaan kapulan mulle.

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus, mukava kuulla taas teidänkin kuulumisia!


    Blogissani on tällä hetkellä linkkaa blogisi-postaus, käypä linkkaamassa ;)

    siljajahuima.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että kuuluu hyvää! :)

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima