lauantai 5. elokuuta 2017

Päiväreissu Örön linnakesaarelle

Alkuviikosta teimme reissun, jota olimme suunnitelleet jo pitkään, eli vierailimme Örön linnakesaarella. Örö sijaitsee Kemiön Kasnäsissa, Lounais-Suomessa.

Vaihtoehtoina kulkupeliksi meillä oli oma vene taikka sitten jokin yhteysalus. Kuten koko kesä, oli myös reissupäivä aika tuulinen, vaikka lämmin, että meitä ei houkutellut reissata omalla moottoriveneellä koko kuoppaista matkaa Paraisilta Kemiöön. Etenkin kun meillä tietenkin oli myös Wiima mukana. Varasin siis meille paikat aamulla Kasnäsistä lähtevään vesibussiin ja paluumatkan samalla kulkuvälineellä ja samaan paikkaan sitten illalla.

Saavumme Örölle vesibussikyydillä, matka-aika n 45 min.
Menomatkalla jouduimme istumaan vesibussin takaosaan, jonne moottorin ääni kuului todella hyvin eli kovin ja koiran korkeudelta ei pressujen vuoksi nähnyt ulos. Wiima oli menomatkalla selkeästi hieman huolissaan siitä, että miten tässä käy.
Paluumatkalla hoksasimme jäädä ulkotilaan vesibussin etuosaan, ja nyt Wiima reissasi ihan rentona :)

Örön saari on linnakesaari; Venäjä linnoitti saaren Suomen vielä ollessa osa Venäjää, ja sitten itsenäisyyden ajan koitettua on saari toiminut Suomen puolustusvoimain linnakkeena ihan viime vuosiin asti. Niinpä saarella on nähtävillä jos jonkinlaisia tykkejä, poteroita ja myös aiheeseen liittyviä valokuva- yms. näyttelyitä. Lisäksi jäljellä on silloisten asukkaiden, sotaväen ja huoltojoukkojen rakennuksia, kuten majoitus- ja kerhotaloja.


Alempi jättiläistykki on edelleen suunnattu kohti Bengtskäriä, koska Örön tykeillä on vuonna 1941 osallistuttu ns. Bengtskärin taisteluun.

Tähystystorni ja yksi saaren vuokramökeistä - muuten, tuo mökki oli nimeltään Käärmemurju. Kuvannee ehkä olosuhteita silloin joskus aiemmin...

Örön vaiheista kertova näyttely. Valokuvia ja pienoismalleja.

Wiimakin arvosti näyttelyn antia.

 


Mutta totta puhuen, enemmän kuin nuo sota-ajan muistot, jotka nekin toki oli mielenkiintoisia, minua kiinnosti kuitenkin Örön hieno ja monipuolinen luonto ja saaren useat hyvät vaellusreitit.
Saarella oli tavallista mäntymetsää, oli lehtipuulehtoa, oli hiekkaharjua ja -rantaa, oli kallioita, oli katajaista laidunmaata ja varmaan vielä muutakin. 


Mikä tämä luontotyyppi on nimeltään? Tämä on se, jota yllä kutsun "katajaiseksi laidunmaaksi", tuollaista heinikkoista. Myös kanerva näyttää siinä viihtyvän. Mutta en tarkalleen tiedä, miksi tällaista maastoa oikeasti pitäisi kutsua?

 Hiekkarannalla oli kiva vähän päästellä höyryjä - koiran siis :) , rannalla ei ollut meidän lisäksemme muita, niin koiraa saattoi pitää vähän vapaana muiden pelästymättä tai ärsyyntymättä.
Hiekkarannat ja hiekkakasat aikaansaavat Wiimassa usein hassut hiekkahepulit
😊, jolloin pitää vähän laukata ympyrää korvat sukkana päätä myöden.



Saarella on kivoja vaellusreittejä, jotka välillä ovat tällaisia hieman leveämpiä polkuja..

... välillä vähän kapeampia polkuja...

.. ja sitten ihan tällaisia pieniä kävelyteitäkin...

... joilla oli erikoisia nimiä, kuten Pitkä Ikävä ja Lyhyt Ikävä. Varmastikin perua siltä ajalta kun sotilaspojat olivat saarella tosihommissa.




Tällaiset retkikohteet, jossa on vaellusreittejä ja mielenkiintoista nähtävää ovat ihan kullanarvoisia. Meillä ei ollut ihan tuhottomasti aikaa, koska olimme riippuvaisia vesibussin kyydistä. Ehdimme tehdä noin 6 kilometrin lenkin ja sitten kiirehdimme vielä Örön vierasvenesataman rantaravintolaan, joka oli mahdottoman kiva ja henkilöstö todella mukavaa - iloisia ja mutkattomia nuoria, tyttöjä ja poikia kesäduuneissaan. 



Ylempänä näkyvästä tönöstä tilattiin ja haettiin juotavat, kahvit ja leivonnaiset. Sitten tuotiin itse tilauskuponki tähän harmaaseen kokin kojuun, ja hän toimitti sitten ruuat pöytään. Homma toimi erinomaisesti :) ! Itse tilasin kana-ceasarsalaatin ja isäntä päivän kala-annoksen, molemmat annokset olivat oikein herkullisia.


Wiimalle oli tietenkin varattu vähän omia herkkuja mukaan ruokailuhetkeä varten, ja sehän toisaalta myös herkutteli pitkin matkaa vaeltaessamme 😋 :

Jos ikinä liikut näillä seuduin tai päätät tulla kauempaakin, iso suositus vierailulle Örön saarella. Ja se on erinomainen retkikohde myös koiran kanssa, kuten kuvista ilmi käy.
Tänä kesänä emme varmaan ehdi vierailla tuolla uudelleen, mutta ensi kesänä tahtoisin mielelläni palata, sillä saaren pohjoisrannat jäivät vielä kokonaan näkemättä ajanpuutteen vuoksi.


Örön rantakallioilla vähän poseerausta, tietenkin 😊

Sitten oli aika hypätä vesibussin kyytiin ja hyvästellä Örö


'That's all folks!' - tältä kertaa 💚💚💚





1 kommentti:

  1. Näyttipä kyllä mukavalta paikalta tosiaan, itsekin pidän siitä, että on luontonähtävää ja sitten jotain muuta nähtävää. :)

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima