sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Syyskuulumisia pitkästä aikaa - ja golfpalloylläri!

Heippa taas rakas blogimme, jota olen tuhmasti laiminlyönyt. Hengissä kuitenkin ollaan ja kaikki hyvin. Edellinen kirjoitukseni on loppukesältä, elokuulta. Ihmeellisesti ei ole taas oikein löytynyt aikaa blogin päivittämiseen, ja silloin kun sitä aikaa olisi ollut, niin on ollut motivaatio kateissa tai olen keksinyt jotain muuta. Samaan aikaan olen harmitellut saamattomuuttani, sillä tämä blogi toimii kivasti myös päiväkirjana myöhemmille vuosille. Koitankin tässä kirjoituksessa vetää hieman yhteen syksyn kuulumisia - tai ainakin aloitella niiden yhteenvetämistä = )

Rally-tokon kuulumisia
Harrastusrintaman osalta rallytoko on kuulunut harrastuksiimme oikeastaan siitä asti kun lajiin alun alkaen törmäsimme. Ohjattuja tunteja olen ottanut enää vain silloin tällöin, muuten rallailua tulee tehtyä ihan vaan liikkeinä lenkin ohessa ja vapaamuotoisesti täkäläisen koirayhdistyksen kentällä peräti kylttien kanssa 😊, mutta alkusyksystä ostin meille taas syys-lokakuussa 5 kerran sarjan ohjattuja tunteja.

Enemmän tulee harjoiteltua ulkona kuin halleissa, koska kotipaikkakunnalla ei hallia ole, ja huomaan selvän eron Wiiman vireessä ulko- kontra hallitreeneissä. Halleissa vire on aina hieman matalammalla ja joudun huomattavasti enemmän panostamaan siihen, että koira keskittyisi tekemiseen iloisella tempolla. Ulkotreeneissä se kaikki tulee melkeinpä itsestään tekemisen ilosta. Jotenkin nuo sisätilat on Wiiman mielestä edelleen hieman jänniä, enkä oikein tiedä miksi. Niissähän kyllä aina vähän esimerkiksi kaikuu, mutta toisaalta Wiima ei ole erityisen ääniarka koira, joten en ole päässyt oikein jäljille, mistä on kyse.
Mutta ihan hyvä treenipaketti oli ja tuota halliharjoittelua me kyllä tarvitaan. Huomasin myös sen, että ihan vaan seuruuseen tulisi kiinnittää lisähuomiota - niin kauan kun seuruussa suoritetaan myös liikkeitä, niin Wiima on mukana, mutta kun niitä ei ole, niin sen kiinnostus voi kohdistua muualle.
Ulkona tosin tuokin sujuu paremmin, mutta tuon havainnon jälkeen olen nyt ottanut extempore eri pituisia seuruita, ihan lyhyitä ja vähän pidempiä megapalkalla, niin terävöitymistä on ollut näkyvissä.

Nose Work hommat..
... on edelleen mukana kuvioissa =) ! Kuulumme edelleen joka toinen viikko ohjatusti treenaavaan treeniryhmään ja sitten välipäivinä omaehtoisia harjoituksia. Joskin kulunut syksy on etenkin lokakuusta lähtien ollut työmielessä todella kiireinen ja vaatinut pitkiä päiviä, joten mulla on jäänyt väliin noita varsinaisia treenikertoja ja itsekseen on tullut myös väsymyksen vuoksi harjoiteltua vähemmän. Lenkityskin on ollut useana päivänä viikossa isännän varassa. Toivon todella, että työkiireet vähän hellittävät, niin, että vapaa-aika ja työ olisi taas balanssissa.

Kaksi ylempää kuvaa Turun Saippuatehtaan tiloissa ja alempi Petola-eläintarvikekaupassa.
Saippuatehtaan treenit olivat sikäli kisamuotoiset, että etsinnöille oli maksimiaika, kello tikitti, eikä hajujen sijainnista, kuten korkeudesta, ollut tietoa. Etsittävänä oli myös hajuista tyhjä huone, jonka "hajuttomuutta" ei siis etukäteen tiennyt.
Eläintarvikekaupassa (alla) tiesimme, että korkeita piiloja ei ole, koska myyntiartikkeleiden päälle ei olisi suotavaa hyppiä, mutta ruuan ja muiden koirien hajut tekivät hommaan haastetta. Wiima kyllä suoriutui etsinnöistä varsin hyvin, eikä sitä ruokienkaan hajut häiritse 👍😊, paitsi eka etsinnän neiti ihan selkeästi alisuoritti. Oltiin viimeisenä vuorossa, Wiima odotti autossa ja taisin hoitaa lämmittelyn vähän puutteellisesti.



Tämä kuva ylempänä ja tuossa alapuolella ovat Raisionlahdelta. Etsintäpaikkana oli tässä tämä laituri. Siinä tehtiin hauska huomio: ennen varsinaisen laiturin alkua "landgångin" (mikä se on suomeksi?) jälkeen on tuollainen tumma alue. Kaikki koirat hyppäsivät vauhdilla sen yli, paitsi Wiima, joka saaristolaisflikkana on tottunut kulkemaan laitureilla. Laiturit ylipäätään on joillekin koirille vaikeita paikkoja, hauska huomata, että Wiima on niiden suhteen ihan varmajalkainen.
Eka piilo on heti tuossa landgångin oikeassa nurkassa, ja alakuvassa sen löydöstä jo palkataan.



Ensilumi..
..tulla tupsahti maahan jo lokakuun lopulla, kun puissa oli vielä lehdet - joskin keltaiset - tallella.
Totuuden nimessä se oli enemmän loskaa kuin oikeaa lunta, mutta oli se ainakin valkoista!




Erään golfpallon tarina, eli pikareissu päivystävälle eläinlääkärille
Ja näin jälkeenpäin ajateltuna tapahtui hauska tapahtumaketju tuona samana päivänä kun se ensilumi oli tullut maahan. Oltiin kävelemässä paikallisen golfkentän huitteilla ja Wiima sai ottaa kentällä vähän riemurallia ilman hihnaa, ihmisiä kun ei näkynyt mailla eikä halmeilla, golfaajia varsinkaan.
Yhtäkkiä Wiima bongasi golfpallon, ja sai siitä lisää vauhtia leikkiinsä. Isäntä ehti juuri sanoa, että toivottavasti se ei nielaise sitä, kun tapahtui niin, että Wiima oli täyttää höökää laukkaamassa luoksemme, kun se yllättäin pysähtyi vähän matkan päähän, näytti vähän typertyneeltä ja köhi kurkkuaan. Me tietenkin isännän kanssa ryntäämme lähemmäs, eikä golfpalloa näy missään. Lunta oli tietenkin maassa, mutta tamppasimme alueen kokonaan ja palloa ei löytynyt.
Niinpä mieleen hiipi, että onkohan se tyllerö nyt mennyt ja nielaissut sen himputin pallon!

Soitin eläinlääkärille ja kysyin, että mitä nyt. He ehdottivat, että voisi kannattaa käydä koiraa näyttämässä. Nimittäin jos se olisi golfpallon nielaissut, niin esineen koon vuoksi ei oksennutusta suositella ja toisaalta, se ei tulisi luonnollista tietä pois vaan tekisi tukoksen.

Ja niin sitä sitten lähdettiin ja päivystävä eläinlääkäri oli tietenkin ihan toisella puolella Turkua, kuin sillä, joka olisi ollut meille lähimpänä.


Wimpelsson päätyi sitten röntgeniin. Se oli pienen koiraeläimen mielestä ihan kammottavaa, kun väkisin pidettiin koira liikkumattomana, mutta kiltisti se alistui puuhaan.
Ja mitä siellä röntgenkuvassa sitten näkyi? No eipä juuri mitään muuta kuin pieni, sievä massu, joka oli ryhtynyt jo odottelemaan iltasapuskaansa. Golfpallosta ei ollut tietoakaan! Eli myrsky vesilasissa oli koko juttu. Voi minkä näyttelijän koiramaailma onkaan Wiimassa menettänyt, kun se ei ole sille näyttelijän tielle lähtenyt 😇😃!
Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Ikävää olisi ollut, jos vaikkapa leikkaukseen olisi pitänyt ryhtyä.

Että muun muassa sellaisia juttuja on tänä syksynä ehtinyt tapahtua! Syyskuulumiset jatkuu seuraavassa jutussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima