En ponnisteluistani huolimatta ollut pystynyt näkemään, kumpi puoli saattaisi olla kyseessä ja lisäksi epäsymmetriaa ei ollenkaan näkynyt joka lenkillä, vaan vain toisinaan, ja siksi olin jo alkanut epäillä itseänikin, ehkäpä mitään ei ollutkaan vialla.
Eräällä iltalenkillä kuitenkin taas näin saman epätasaisuuden ja nyt jotenkin selkeämmin. Wiima näytti myös luopuvan raviaskelesta ja vaihtoi käyntiin, ja taas raviin, josta käyntiin. Ravi siis kuitenkin on sille ominaisin askellaji ja mieleen tuli, että jonkinlainen kipuoire siellä nyt täytyy olla.
Jätin lenkin vähän lyhemmäksi tuona iltana ja kiiruhdimme kotiin ryhtyäkseni tutkimaan vapaita aikoja niin eläinlääkäreillä kuin fyssareilla ja hierojilla. Ei se toki kai niin kiireistä olisi ollut, mutta mieleni teki päästä pikaisesti kuulemaan ainakin eka mielipide.
Samalla viikolla löytyi täydellinen ilta-aika työpäivän jälkeen koirahierojalta, josta olin saanut myös suosituksia. Itsellänihän ei oikein ollut kokemusta, kun Wiima-rassu ei juurikaan ole päässyt näuttimaan hieronta- tai muista fyssaripalveluista.
Silmät menivät kiinni kun oli niin ihanaa
Koirahieroja oli erittäin läpikotainen ja tarkka ja teki hyvää työtä. Suurempia löydöksiä ei Wiimasta löytynyt paitsi kylläkin kireyksiä juuri siellä hartioissa ja lapojen seuduilla. Taivutettaessa Wiiman pää kääntyi paremmin oikealle kuin vasemmalle. Hierojan käsitys oli, että kipuherkempi koira on kyllä hyvinkin saattanut oireilla kireyslöydöksistä. Eli ehkäpä siellä sitten jotain ikävää pistelyä on ollut, jonka olen pannut merkille liikkeessä.
Kotiinviemisiksi saimme venytysohjeet, houkutella koira taivuttelemaan päätään kohti eri paikkoja kehossaan, kohti kylkeä, kohti kupeita, kohti pyllyä ja niin edelleen. Eivät nämä venytysliikkeet minulle mitään uutta olleet, mutta eipä ole tullut moista harrastettua Wiiman kanssa. Tuhma emäntä. Korjaan tapani.
Ennalta jännäsin, että miten Wiima saa hoitoajan puitteissa rentouduttua hierojan käsissä, mutta se onnistui oikein hyvin. Hieroja antoi jopa kehut, että oikein hyvin sujui ensikertalaiseksi ja että oli kuuliainen koira. Ylemmästä kuvasta näkyy, että rento on meininki :) !
Eli sellainen juttu se oli. Onneksi mitään ikävämpää ei löytynyt, ainakaan tällä hakemisella. Nyt rauhoitumme seuraamaan tilannetta ja jos oiretta näkyy myöhemmin edelleen, niin sitten on pohdittava lääkäriä ja kuvantamista.
Wiima kotikaupunkinsa keskuspuistossa ennen sterkkaa,
ja jolloin massussakin kasvoi vielä karvat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku