Tihku on tullut kotiin!

Saanko esitellä: Tihku 💗

Odotettu perheenlisäyksemme nimeltään Tihku saapui tapaninpäivänä. Tai ei varsinaisesti "saapunut" vaan noudimme Seinäjoelta. Olimme kasvattajan kanssa sopineet, että tupsahdamme hänen ovelleen kymmeneltä aamulla. Aika oli mitä mainioin, sillä siten saisimme pennun kanssa ajaa valoisaan aikaan kotiinpäin. Mutta toki se tarkoitti, että lähtö oli aikainen - startti jo puoli kuudelta!

Pikkumies matkusti kotimatkan takapenkillä vuorotellen sylissäni ja kevythäkissä. Alkumatkasta itketti ja ulvotutti, mutta kun oli sammunut ekoihin nokosiin, niin siitä herättyään, matka jatkui rauhallisemmissa merkeissä ja pikkukaveri tuntui jopa viihtyvän sylissäni.

Kotona odotti Wiima ja poikamme. Wiimalle tilanne oli jonkinmoinen järkytys - ensimmäisenä iltana Wiima ei aluksi edes nähnyt pentua vaan katsoi aina pennusta poispäin. Kun osuivat vastakkain, niin Wiima väisti pentua.
Tätä totuudelta silmien sulkemista ei kestänyt pitkään kun Wiima alkoikin jo vahtia - ihan kaikkea! Kaikki mikä oli lattialla, oli Wiiman. Jopa joulusta jäänyt pahvinen pakkauspaketti, jolla muori itse ei ollut koskaan vaivautunut leikkimään, olikin nyt niin tärkeä, ettei pentukaan saisi siihen koskea.
Wiima murisi niin ikävästi, että pidimme koirat entistä tarkemmassa valvonnassa ja Wiimalle tehtiin paikka, jonne se sai halutessaan vetäytyä rauhaan. 

Wiima-muru 💗

Tilanne onneksi alkoi muuttua, kun asiat saivat Wiiman päässä kypsyä. Ensin alkoi ulkona näkyä pientä leikinyritystä, jo Tihkun tulosta seuraavana iltana, mutta sisällä oli vielä vähän vaikeaa. Ja nyt kun kirjoittelen tätä 30.12. niin leikit ovat vapautuneemmat ja mieheni oli nähnyt Wiiman jopa tuovan keppiä Tihkun eteen ja ottavan pari peruutusaskelta kuin kertoen, että tää on sinulle. Ja juuri tällä hetkellä ne vetävät nokosia rinnakkain 💗.

Wiima ja Tihku odottelevat aamiaistarjoilua 

En vielä jätä Wiimaa ja Tihkua olemaan yhdessä valvomatta, joskus sitten keväämmällä katsotaan millainen suhde niille on kehittynyt ja Tihkukin on sitten saanut enemmän kokoa. Mutta olen nyt hyvillä mielin, että kyllä niistä parivaljakko tulee, kunhan aika kuluu, vaikka alku olikin jännittävä.
Ja Wiimahan kyllä toipui järkytyksestään varsin nopeasti, parissa päivässä! 

Meillä on Tihkun kanssa vasta lyhyen matkaa yhteistä taivalta, mutta joitakin huomioita olen sen luonteesta jo ehtinyt tehdä:

Tihku on rohkea ja tasainen koira. Vielä ei ole tullut eteen mitään, jota se olisi säikähtänyt. Eteen on kuitenkin ehtinyt tulla kovaäänistä hiustenkuivainta, imuria ja rämiseviä uunipeltejä.
Uunipeltien kanssa tulinkin rämistelleeksi oikein kunnolla, kun pudotin pellin toisten peltien päälle ja pellit rämisivät kuin tuomiopäivänä! Tihku istui vieressäni rauhallisena, eikä äänestä hätääntynyt. Katseli vaan rauhassa tuhtaamistani peltien kanssa. Melkein luulisin, että se on kuuro, ellen olisi huomannut, että kiinnostavat äänet pentunen kyllä kuulee 😀.

Tihku vaikuttaa myös varsin ihmissosiaaliselta. Hän ottaa kontaktia ihan omaehtoisesti, ja tutustuu mielellään vieraisiinkin ihmisiin yhtään jännittämättä. Hän viihtyy oikein hyvin myös sylissä, mikä ei ole ollenkaan Wiiman juttu.

Tihku heräilee yöuniltaan makkarin nurkassa.

Yöt on loppujen lopuksi varmaan sujuneet niin hyvin kuin ne ylipäätään tässä tilanteessa voivat sujua .😅. Ekana yönä Tihkua itketti. Kyllä hän nukkuikin, mutta pääosin itki ja vaelteli pitkin lattioita.

Mutta nyt Tihku on nukkunut kotona jo ("jo" 😀) neljä yötä ja pari viimeistä on mennyt mielestäni jo oikein hyvin:
Tihku rauhoittuu yölle heti kun valot sammutetaan ja nukahtaa. Hän edelleen heräilee useamman kertaa yössä ja tulee tarkistamaan ollaanko vielä sängyssä. Mutta kun ojennan käteni sängystä ja sanon, että "Mammi mammi Tihku", niin pikkumies tepsuttaa takaisin petiinsä (useimmiten 😁). 

Fiksu poika 😍. 

Tihku se on myös löytänyt ihan omat petinsä, vaikka ihan oikeastikin koirille tarkoitettuja alustoja olisi tarjolla. Yläkuvassa vanha laukkuni, joka ei ollut nukkuma-alustaksi tarkoitettu, mutta sellainen siitä nyt tuli ja sitä saa myös luvalla vähän järsiä.
Alakuvassa puolestaan pariton tyynyliina, jonka heppu sai käsiinsä, ja nythän se sitten on hänen.
Kaipa se on uskottava, että koiruus tietää paremmin ja nämä toimivat paremmin kuin eläintarvikekaupan alustat :D.

Tihku pähkinänkuoressa: rohkea, utelias, avoin ja fiksu poika. Hoksottimet kohdillaan, eli oppii nopeasti. Toivottavasti osataan kasvattaa hänestä hieno mies, sillä potentiaalia on 💗