sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Projekti: kotitreenirutiinit ja kaksi koiraa

Kahden koiran koulutusrutiini onkin haastavampaa kuin olin ennalta ajatellut. Tai siis, olen nyt ymmärtänyt, että koulutusrutiini on opeteltava asia itsessään, kun taas yhden koiran kanssa ei tätä tarvinnut ajatella, vaan saattoi alusta alkaen suoraan keskittyä harjoittelemaan aiheena olevaa asiaa itseään ja harjoitustilanne oli rauhallinen itsestään.

Jo ennen kuin varsinaisesti hoksasin tämän koulutusrutiinin puuttumisen ja tarpeen, olen kyllä kuitenkin tietoisesti vahvistanut tiettyä vuorottaisuutta Wiiman ja Tihkun kanssa, esim herkkupalaa saadessaan ne istuvat ja sitten sanon aina nimet samassa järjestyksessä (Wiima, Tihku) ja nimensä kuullessaan koirat saavat makupalansa. Tihkulle tämä on lisännyt kärsivällisyyttä ja luottamusta siihen, että kun Wiima saa, niin kohta hänkin kyllä saa. 


Sama kuvio kuin yllä toimii meillä myös ruokajakelussa, silloin kun ruoka tarjoillaan kupista (tai jostain ruokavirikelelusta tms), eli pääsääntöisesti aamuin ja illoin, tällöinkin siis ruuan saa nimikutsulla. Päiväruokansa Tihku saa useimmiten taskusta, mutta tämä voi vaihdella, mutta toisaalta Wiima ei syö päivisin, eli tässä ei ole mitään erityisiä rutiineja.

Mutta sitten on nämä koulutustilanteet. Tihkulle kuitenkin pitäisi perusasioita kouluttaa ja se on hyvä aloittaa kodin rauhassa ja sitten laajentaa ulos eri paikkoihin. Mutta törmäsin siihen, etten oikein saanut rauhoitettua tilannetta - joko Wiima touhusi siinä mukana tai sitten jos suljin sen pois, niin alkoi kuulua hänen ääntelyjään, joka tarkoitti, että "Minä myös", ja kun näin kävi, niin ensiksikin siinä kärsii Tihkun keskittyminen ja toisaalta eihän se ole Wiimalle millään lailla reilua, koska hänkin haluaa olla mukana - ongelmani on siis mitä suurimmassa määrin positiivinen, molemmat koirani ovat kiinnostuneita puuhaamaan kanssani 😊💗.

Niinpä olen nyt ajatellut asian ihan alusta uudelleen. Jotta olisin oikeilla jäljillä, niin vaihdoin vielä ajatuksiani tutun kouluttajan kanssa, jolla myös kotona useampi koira - näin en lankeaisi mihinkään sudenkuoppaan ja saisin parhaat vinkit. 

Tuo vuorottaisuus, jota olemme ruuan kanssa harjoitelleet, on hyvä alusta ponnistaa. Tästä eteenpäin ryhdyn laajentamaan käytöstä muihin tilanteisiin. Olen pilkkonut asian ainakin kahteen osioon, joita molempia harjoittelemme temppuna:
1. koirat tulevat vuorotellen luokseni hakemaan namin ja palaavat sitten paikalleen, sekä
2. harjoittelemme erikseen temppuna tilannetta, että toinen koira poistuu koiraportin taakse ja toinen jää luokseni, ja sitten koirat vaihtavat paikkaa. 




1. Namivuorottelu

Tämä onkin aika hyvä temppu, joka sisältää useita eri taitoja. Ensiksikin se, että malttaa odottaa, että oma nimi mainitaan ja liikkuu vasta sitten. Toisaalta myös paikallaan pysyminen odottaessa ja vielä paluuliike paikalleen namin syömisen jälkeen. Kaksi ekaa taitoa on Tihkullakin jo hieman hanskassa aiempien harjoitusten perusteella, jota nyt vahvistelen rutiiniksi tähän malliin, mutta tuo paluu paikalleen tapahtuu tällä hetkellä namilla imuttamalla ja käsimerkillä. 
Mietin, että pitäisiköhän minun kytkeä tähän paikallepaluuseen alustat, mutta en tahtoisi jäädä tilanteeseen, että alustat on aina oltava mukana - ehkä ne voisi myöhemmin häivyttää? No, nyt olen siis toistaiseksi harjotellut liikettä ilman alustoja, enkä vielä tiedä, mihin se johtaa - ehkä joudun ne alustat vielä lisäämään yhtälöön.

Wiima taas, hän kyllä selviää hommasta, mutta ei Wiimallakaan ole mitään vihjettä paikalleen palaamiseen. Hänelle käytän tässä peruutusvihjettä ja hän pakittaa takaisin paikalleen.
Wiiman naamasta näen kylläkin, että hän miettii, mitä ihmettä olen taas saanut päähäni, mutta siitähän tulee nannaa, joten Wiimalle kyllä kelpaa :) .

2. Koiraportilla vuorottelu

Tämä temppu on listassa siksi, että uskon minulla olevan hyötyä, että kun harjoittelen jotain taitoa yhden koiran kanssa, niin toinen odottaa koiraportin takana eikä ihan vieressä. Jos meillä olisi ovia, niin varmaan käyttäisimme sellaista tilaa, mutta meillä ei ole (paitsi makkari"siivessä", mutta se ei kelpaa tarkoitukseen), niin koiraportti saa kelvata. 

Ja tässähän on kye vaan siitä, että kun portti aukeaa, niin toinen juoksee vihjeestä iloisesti portin läpi keittiöön odottelemaan ja toinen palaa keittiöstä eteiseen harjoitusten pariin. Ja sitten vaihdetaan vuoroa.
Nyt kun tätä harjoitellaan, niin alkuvaiheessa palkkaan keittiövuorolaista "eristettyä" koiraa varsin tiiviisti ja pidän odotusvaiheen hyvin lyhyenä. Kun vaihdot alkaa sujua, niin pidennämme myös odotteluaikaa.

Ekoilla kerroilla, olen houkutellut Wiiman koiraportin läpi heittämällä sille nameja keittiön puolelle ja sitten sulkemalla portin, mutta nameja senkuin satelee. Samaan aikaan teen Wiiman kanssa ihan lyhyen asian, kuten pyörähdyksen. Sitten avaan portin ja pyydän nimellä Tihkun luokseni ja Wiiman ohjaan käsimerkillä keittiöön. Teen Tihkun kanssa pikku jutun, ja samalla heittelen nameja keittiöön Wiimalle, koska hän se juuri on, joka on vähän kade pennun kanssa tehtävistä treenituokioista.


👉Loppujen lopuksi aikomus on tietysti sitten yhdistää nämä kaksi paloiteltua temppua, eli että vuoro vaihtuisi nimenhuudosta ja toinen odottelisi omaa vuoroaan kiltisti keittiössä. 


Mattoja alkaa olla ikävä, mutta vielä sattuu Tihkulle päivittäin vahinkoja.
Tässä sitä kuitenkin ollaan ihanasti samaa pataa ja herkutellaan
💗


Noin, tähän tämä plääni on nyt kirjoitettu ja liikkeelle on lähdetty. Jännää nähdä mitä tästä tulee😊! Jossain vaiheessa kerron, miten onnistuin, onnistuinko ollenkaan ja hioutuiko tämä temppurotla johonkin suuntaan. 

Jos teillä asuu useampi koira, niin miten teillä hoituu treenihetkien järjestäminen, sujuiko kaikki luonnostaan ja miten siinä tapauksessa, vai jouduitko luomaan erityisiä rutiineja, ja jos loit, niin millaisia?



1 kommentti:

  1. Minä oon pitänyt vaan koiria aina sekaisin keskenään, kun olen kotona treenaillut. :D Siinä on pentu oppinut samantien häiriöihin, kun vanhempi koira pyörii ympärillä, ja siihen, ettei itse ole aina huomion keskipiste, vaikka miten pyörisi ympärillä, kun vanhemman koiran kanssa tehdään juttuja. Olen siis ignoorannut vain täysin sen koiran, kumman vuoro ei ole, ja sitten ajan myötä ihan itsestään pentukin on oppinut rauhoittumaan, kun on toisen vuoro.

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku