perjantai 12. maaliskuuta 2021

Silmävaivan status ja luontopolkuilua

Jatkopäivitys Wiiman allergia-/silmävaivoista. Wiimalla siis ainoa oire ollut syksyllä alkanut silmien vuoto ja kyynelneste alkoi ärsyttää silmien sisäkulmia, niin että ne kutisivat, niistä lähti karva ja ne punoittivat. Lisää taustoista voit lukea täältä, linkki

Viime lekurikäynnillä Wiima sai vaivaan kolmen viikon kuurin Apoquel-tabletteja - uusi lääke, joka oli lääkärin mukaan kuulemma osoittautunut kovin tehokkaaksi.

Kolmen viikon kuurin jälkeen olimme viime viikolla kontrollissa kuulemassa tilannetta. Wiiman silmänaluset näyttävät nyt ensimmäistä kertaa mukavilta viime syksyn jälkeen. Lääke on tehonnut hienosti, mutta ei vielä ihan täydellisesti, joten hoitoa jatketaan näillä annoksilla vielä toiset kolme viikkoa, jonka jälkeen uusi kontrolli. 


Tämä kuva on otettu Wiimasta kuluneella viikolla. 
Hän näyttää tässä ihan pikkutytöltä - jollainen hän toki onkin

Elämäni koira

Ilmeisesti tuo lääke jää sitten jollain annostuksella Wiiman hoidoksi täst'edespäinkin toistaiseksi. Sillä ei ole vaikuttanut olevan mitään haittavaikutuksiakaan - Wiima on ihan yhtä pirteä itsensä, vatsa toimii, turkki kiiltää, enkä muutakaan kääntöpuolta ole tänä lyhyenä aikana huomannut. 

Olen niin iloinen ja onnellinen siitä, että homma alkaa näyttää valoisammalta ja, vaikka siedätyskin olisi voinut toimia, niin onneksi kuitenkin olin vähän epäileväinen, sillä siedätyshoidossa on kuitenkin vasteaika varsin pitkä, se on kallista, automaattisesti loppuelämän hoito ja lisäksi, onnistunut vaste ei ole lainkaan varma tulos.

*******

Alla kuvapläjäys retkestämme Raision Haunisten altaalle, jonka ympäri kulkee kiva luontopolku. Reitin pituus on nelisen kilsaa, joka on pennulle vielä sopiva, kun pentutahdissa mennään. Joskin se "pentutahti" on kyllä Tihkun tapauksessa varsin rivakka :D.

Varjoja järven jäällä

Kännykkäkamera vääristää värejä, Tihku on oikeasti siis musta.




Tykkään varsin paljon tästä Tiihosen sutjakasta profiilista, tässä siis 4 kk ja risat. Jalat ovat kasvaneet pituutta, niin että hän muistuttaa bambia :)
Jännää nähdä millainen isomies hänestä tulee! Kovasti toivon maltillista turkkia, jollaisesta pentuturkki ainakin antaisi viitettä.



Tämäkin kyyti on välillä varsin jees, mutta koiruus se vaan tahtoo kasvaa ohi sylikoiran koon!

Toinen meidän koirista suhtautuu valokuvattavana olemiseen suurella vakavuudella.
Arvaa kumpi?



Sen pituinen se.

4 kommenttia:

  1. Onneksi Tihkua ei varmasti tarvitse enää kauaa kannella lenkeillä, kun varmasti kohta omat tassut kantavat sen mitä tarvitsee ja vielä vähän päällekin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin on. Koko ajan kasvaa ja voimistuu. Ei hän tainnut tuollakaan retkellä hiipumisen merkkejä osoittaa, mutta isäntä koppasi hetkeksi syliinsä vissiin varmuuden vuoksi. Vähän aikaa kun kuluu, niin hän on meistä kestävin :D

      Poista
  2. Mukava kuulla, että on löytynyt apu Wiimalle silmävaivaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä tuntuu ihanalta koko tuon pitkän syksyn jälkeen kun juoksimme eläinlääkäreillä eikä syy vaan selvinnyt, vaikka mitä yritettiin.

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku