Minä olen oppinut..

Meikälikka lähti vetämään päivänokosia, mutta pyysin Mattea sillä aikaa listaamaan tänne blogiin sanoja, jotka jo nyt 10 viikkoisena (ja risat) tunnistan. Matte sanoo, että olen oppivainen tyttö ja kyllä minä aika paljon olen oppinutkin :)
TÄNNE- sana oli ihan eka, jonka opin. Silloin kun se kuuluu vilistän kiireen vilkkaa Matten tai Hussen tykö ja sitten minut palkitaan makupalalla. Paitsi joskus jos minulla on massu täynnä eikä yhtään nälätä, silloin en aina viitsi kiiruhtaa. Matte vitsaileekin, että minua voi toistaiseksi pitää irti vain nälkäisenä :) Joskus myös joudun niin hajujen maailmaan, että korvani menevät kaikille muille äänille kertakaikkiaan lukkoon. Mutta kotiväen mielestä ollaan hyvällä alulla luoksetuloharjoittelussa.
ISTU- sana oli toinen, jonka opin. Sen opin ihan hetkessä yhtenä päivänä. Siitäkin seuraa mukavia asioita, yleensä nami tipahtaa suuhuni kun pyydettäessä istahdan. Tämän sanan osaan myös ruotsiksi, Husse kun sanoo SITT, niin pyllähdän ja jään odottamaan kehuja.
KATO- sanan olen oppinut itse ilman että sitä on minulle opetettu. Kun Matte sanoo nimeni ja KATO ('katso')- sanan, niin olen pannut merkille että jotain kivaa on tapahtumassa ja innostun kovasti. Samanlainen innostuneen ilostuttava vaikutus minuun on kun Matte sanoo MISSÄ. Silloin ruvetaan hakemaan lelujani yhdessä ja sitten niillä leikitään.
Hihnakävelyllä kun ollaan, niin TULETULE tarkoittaa sitä, että minun on aika lopettaa haistelut ja jatkaa matkaa. Husse sanoo KOMKOM ja hän tarkoittaa samaa asiaa, sen olen oppinut.
Kun kuulen sanan RUOKA herahtaa vesi kielelleni ja ryntään ruokakupille. Olen myös oppinut, että kippo ojennetaan vasta kun olen ensin vilkaissut Mattea tai Hussea silmiin. Sanovat, että siinä harjoitellaan kontaktin ottoa, mutta siitä vaikeasta sanasta minä en ymmärrä mitään.
Ja tänään taisin hoksata mitä Matte tarkoittaa, kun hän sanoo, että MAAHAN. Sitä ollaan yritetty muutaman kerran ennekin, niin että Mattella on ollut nami kädessä, maassa ja sitten on odotettu, että minä hoksaisin mennä makaamaan. Mutta minä vaan en ole hoksannut. Tänään Matte sitten oikein näytti mulle mitä se tarkoittaa laittamalla mut makaamaan. Ja silloin meikäläisellä leikkasi. Ja sitten osasin! :)

Kuten huomaatte, on minusta tulossa kaksikielinen koira. Kaksikielisyys avartaa kuulemma ihmistä, saapi nähdä miten avara kaksikielisestä koirasta tuleekaan. Niin ja 'puhunhan' minä myös kolmatta kieltä; koiraa. :D

Uimassa, eka kerta!

Hei! Tulin vaan kertomaan, että olen tänään käynyt meressä UIMASSA! Luit ihan oikein, uimassa! Ihan siis oikeesti, eli niin että kaikki neljä pientä jalkaani kauhoivat vettä allani enkä yltänyt pohjaan. Ja ei yksi kerta mihinkään riittänyt, vaan pulahdin jopa KAHDESTI!
Mattea nauratti, kun se luuli, että lapinkoirana ymmärrän veden päälle vain kun se on lumen muodossa, mutta minäpä näytin sille ettei meikälikka ole arkalasta kotoisin ja ilakoin vedessä niin että alta pois. - Joko sinä olet käynyt uimassa??
Tapahtumasta kuva alla, mutta 'vain' kännykkäkuva. Ei siis voi laadulla ylpeillä, eikä sommittelulla etenkään, mutta käy tuo kait todistusaineistoksi sentään? Tässä kuvassa tosin vasta valmistaudun uimiseen ja pohdin millä tyylillä vedän :)

Filmi, Wiima 10 vkoa!

Tänään täytän 10 viikkoa! Matte filmasi sen kunniaksi minusta pienen pätkän, että muistetaan sitten myöhemminkin miltä minä vauvana näytin. "Ota siis hyvä asento nojatuolissa ja katso elokuva!" terveisin elokuvan päätähti (ja sen ainoa tähti) :

PS: olen nyttemmin hoksannut että meillä säilytetään mielenkiintoisia asioita, ruokaakin, paikoissa nimeltä Pöytä. Mieleni tekisi kovasti tarkemmin tutkia niiden sisältöjä, eritoten kun huomasin että kuononi yltää pöytätasolle kun nousen kahdelle tassulle. Mutta Matte hokee koko ajan harmittavaisesti että "Alas". En tiedä onko hän ihan tosissaan kieltämässä minulta tämän hauskuuden, vai leikkiäkö vain, se kai selviää minulle ajan mittaan. Mutta nytpä lähden taas tutkimusmatkalle =)

Kaupunkikävely

Tänään ulkoilimmekin mökkimaaston ja veneilyn sijaan kaupunkimaisemissa. Maiseman vaihto on kuulemma myös minulle hyväksi, sanoo Matte, sillä olen nimittäin nyt juuri sen ikäinen että minulle kannattaa esitellä kaikenlaisia jännittäviä asioita ja kokemuksia. Minun on sitten helpompi niihin tottua ja sitä myöten minun on helpompi kasvaa fiksuksi hyvähermoiseksi aikuiskoiraksi. Sitä kutsutaan kuulemma myös vaikeasti 'Sosiaalistamiseksi', minulle ne kyllä ovat ihan vaan 'Seikkailuja'.
Ajelimme siis autolla (= seikkailu jo itsessään..) pikkukaupunkimme keskustaan. Minä matkustin tietysti turvavaljaissa.
En kauheasti pidä autolla matkaamisesta, mutta alan kyllä jo vähän tottua. Päätin etten tänään enää uikuta autossa - enkä uikuttanutkaan, ihan vähän alussa vain, vaikka vähän vielä jännittikin. Alkoi lisäksi sataa ja autossa oli kauhea meteli. Matte kertoi että se oli vain rankkasateen ropinaa auton katolle ja tuulilasinpyyhkijät että nähdään ulos. Huomasin ettei Mattea hermostuttanut niin en sitten viitsinyt minäkään niistä enempiä stressata ja rauhoituin matkustamaan. Ja tässä minä matkustan:

Matte kertoi, että olin hänen mielestään tosi reipas kaveri ja välillä sain jopa makupaloja kun onnistuin tekemään asioita juuri niin  kuin piti. Ja onnistuin aika monta kertaa! Hihnassakävelykin sujui Matten mielestä ikääni nähden varsin hienosti (mitä tuokin lause sitten tarkoittaa "ikääni nähden" höh?!). Ehkä vaikeinta koko reissussa tänään oli olla menemättä morjestamaan kaikkia vastaantulijoita kaupungilla. Häntäni vipatti ihmisiä nähdessäni ja olisin halunnut syöksyä ohikulkijoiden rapsuteltavaksi, mutta Matte oli sitä mieltä ettei se ole aina ihan sopivaa. Ihmettelin miksi ei, mutta niinpä me sitten ohilteltiin niitä ilman rapsuja. Melkein ohitettiin - kyllä minä muutamat rapsut kuitenkin sain, yksikin täti kehui että olen "mahottoman söpö". Ja kyllä minä olenkin:

Ja tässä alla vielä pari kuvaa reitin varrelta. Niissä olen haistelemassa Keskuspuiston hajuja ja sitten myös ihmettelemässä autoja. Minua kun on nuo autohirvitykset aina vähän jännittäneet. Nyt sain katsella niitä ihan rauhassa, isoja rekkojakin, ja minusta alkaa tuntua, ettei ne ehkä niin pelottavia olekaan. Mutta en kyllä ole ihan vakuuttunut siitä asiasta vielä.

Juhannus 2012 ja koirakavereita

Ja sitten olikin juhannuksen vuoro, ja minä täytin juhannusaattona 9 viikkoa. Taas köröteltiin paatilla mökille. Tällä kertaa tapasin uusia koirakavereita. Mukavia kavereita kaikki, mutta eniten minulla synkkasi leijonakoira, löwchen, Bonon kanssa. Hän ei suuttunut minulle vaikka välillä kiskoin hännästä minkä - toistaiseksi varsin vähäisiltä - voimiltani jaksoin :) Mutta se johtui vain siitä, että Bonon häntä oli kertakaikkisen upea ja kiskottavaksi tehty - katso itse:

Tapasin Bonon lisäksi Nemon, bordercollien. Nemo ei ollut niin innostunut kanssani leikkimään, kun se oli nimittäin töissä. Sen piti valvoa missä meidän pihan pallot luuraa, vähän niin kuin sen kollegat lammashaassa, ja jos joku palloista pääsi karkuun, niin Nemo hoiti 'kadonneen lampaan' pikapikaa takaisin pihapiiriin. Mä kyllä ihailin sen tyyliä ja koitin matkia minkä pystyin - pingoin perässä karanneita palloja paimentamassa. Ehdittiin me välillä lepäämäänkin, ja tässä me paistatellaan päivää kolmisteen:

Ja sitten eräänä päivänä joukon jatkoksi liittyi vielä Fonzie, labradorinnoutaja. Fonziekin oli ihan jees tyyppi, vaikka pikkuisen sitä jännitinkin ja hieman väistelin, kun se oli vähän iso ja villi. Mutta kiltti se oli ja kyllä meistä vielä kaverit tulee, kun tutustutaan paremmin. Ja kyllä me tutustutaankin, kun ollaan oikeastaan serkuksia, vaikkei sitä päältä päin uskoisi :) Tähän kuvaan ehti Fonzie-'serkkukin':

Sitten Matte ja Husse juhannusihmisvieraineen sytyttivät kokon, ja se oli sitten komea! Sitä sitten ihailimme porukassa, me koirat ja ihmisetkin. Illan hämärtyessä oli kiva katsella tulen leikkiä myös Hussen sylistä käsin. Tässä vielä muutama tunnelmakuva juhannusaattoillasta:

Venematka, ensimmäiseni

Ekan mökkireissun tein viikkoa ennen juhannusta (8 vkon iässä). Se tarkoitti myös elämäni ensimmäistä venereissua. Kotiväkeä mietitytti etukäteen mitä mahdan venekyydistä miettiä, mutta minä huomasin sopivani perämiehen (tai pikemminkin -tytön) hommiin kuin lakunenä päähäni. Tässä kuva minusta pelastusliiveissäni.

Mökkiviikonloppuna satoi Matten ja Hussen harmiksi koko viikonlopun, mutta meikälikka ei ole sokerista tehty enkä pelännyt kastumista sitten ollenkaan.
Itse asiassa huomasin että oli varsin mukavaa kieriskellä märkien mustikanvarpujen joukossa metsässä ja nuolla raikasta sadevettä lehdiltä. Sillä seurauksella että olinkin sitten sananparren mukaisesti kuin ns "uitettu koira". Matte huolestui että onkohan minulla 8 viikon ikäisellä pimulla vielä edes lämmönsäätelyt kondiksessa ja kiikutti minut sitten metsäkeikan jälkeen pyyhekuivauksen kautta sisätiloihin. Tässä kuitenkin näytille teille lukijoillekin kuva "uitetusta koirasta" jos ette ole moista kauneutta ennen nähneet:

Ja sitten kuivattelujen jälkeen olikin niin hyvä olo ulkona riehumisen jälkeen että vetäisin pitkät tirsat:

Minä tulin kotiin..

Synnyin 20.4.2012 Villi-Joikhun kennelissä täyden kympin pentueeseen! Minulla on siis kaksi 2 veljeä ja 7 siskoa.. siis 9, ja minä se kymmenes! Äitini (Villi-Joikhu Super-Säpinä) oli meistä Lumipennuista, kuten meitä kutsuttiin, hyvin ylpeä!
Matte ja Husse noutivat minut omaan kotiini 7 viikon iässä, kesäkuun 9ntenä. Kotona oltiin vasta kymmenen huitteissa illalla ja Matte aavisteli että yö tulee olemaan vilinää, hulinaa, ikävöintiä ja uikutusta, mutta tutustuttuani taloon ja sen ihmisiin, tapettuani yhden (lelu-)hiiren meikälikka rupesi koisimaan ja koisasinkin Matten yllätykseksi kuin tukki ihan hiljaa aamuun asti =)
Tässä  muutama kuva jotka minusta otettiin heti ensimmäisenä päivänä kotiin tultuani:  

Ja myös pari kuvaa minusta ihan vauvana, kun asuin vielä äitiliinin ja sisarusten kanssa Villi-Joikhuilla. Olen kuvissa 3 viikkoa vanha eikun nuori: