Vettä, sadetta ja vettä sekä luoksetuloharjoituksia

Sataa sataa ropisee, vesi vedempi vesin, tilitili tom. Suihkussa nimittäin. Ja ulkonakin (kuten melkein joka päivä tänä kesänä). Mutta aamupäivällä jouduin siis suihkuun, koska turkissani oli jotain selittämätöntä 'tuoksuvaa' ja Tarttuvaa mähtäriä, josta kukaan ei tiennyt mitä ihmettä se oikein oli. Ja tämä oli kuulkaa ensimmäinen kertani suihkussa! Tassuja nyt on huljuteltu ennenkin, mutta tällä kertaa kastuin siis kokonaan. Kummallista miten epämiellyttävää se oli esim uimiseen verrattuna! Husse tuli suihkukaappiin mukaan ja Matte peijakas valokuvasi. En päästänyt ääntäkään, mutta kiersin suihkukaapin reunoja kuin susi. Olemmehan sentään sukua, minä ja susi siis. Tässä kuva minusta suihkukaapissa, en järin iloiselta näytä. Kiinnitä eritoten huomiota korviini, joista toinen osoittaa itään toinen länteen, en usko että temppu onnistuu kaikilta?:

Mutta osaan myös arvostaa puhtautta. Nimittäin suihkunraikkaana olikin sitten ihana ottaa päivätorkut ulkona terassilla. Eikös tekisikin mieli palluttaa tämän näköistä pehmoposkea? :)

Mutta sitten kävi niin että kaikki tapahtui ikään kuin uudelleen! Vähän niin kuin elokuvassa Päiväni Murmelina. Onko sinulle joskus käynyt niin? Jouduin nimittäin myöhemmin päivällä - pahus vieköön - taas suihkuun, mutta tällä kertaa vahingossa! Luepa alta:

Lähdimme Matten kanssa lenkille. Mattella oli mielessään myös luoksetuloharjoitukset, joka on kivakivaa! Tarkoittaa sitä, että minä saan laukata vapaana (jee!!) , kunhan käyn morjestamassa Mattea kun käsky käy. Tällöin minut myös aina ruhtinaallisesti palkitaan. Suuntasimme lenkkimme sorakuopille ja sinne päästyämme pääsin vapaaksi, enää ei ollut pelkoa autoista.

Matte kehui, että tottelin hurjan hienosti. Tulin luokse kun käsky kävi ja pidin muutenkin huolen siitä, ettei hän hävinnyt näkyvistä. 

Vain kerran minulle sattui vahinko. Sorakuopan reunalla, vesirajassa, oli hirmuisen kiinnostavia hajuja enkä huomannut Matten häviävän näkymättömiin. Haistelin aikani, ja sitten tajusin etten enää näe Mattea missään. Minun tuli vähän hätä. Juoksin vauhdilla tulosuuntaamme, mutta kuulinkin tutun äänen huutavan nimeäni toisessa suunnassa. Vauhdissa korjasin suuntimaa ja laukkasin kohti ääntä. Pydähdyin vielä kuuntelemaan äänen suuntaa ja lopulta hänet löysin. "Matte, et saa noin hävitä minulta!", toruin häntä samalla kun olin superonnellinen hänen löytymisestään.

Matte kertoi minulle menneensä piiloon kun en tullut ja oli nähnyt poukkoiluni koko ajan sieltä pensastaan. Hän kertoi vain halunneensa että minä tulen hänen luokseen eikä hän minun luokseni. En tiedä mikä älli siinä sitten oli, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, löysimme toisemme. En kyllä päästänyt Mattea sitten tämän jälkeen enää kovin kauaksi näkyvistä ettei taas saa päähänsä mennä piiloon. Hmph. Tässä pari kuvaa, kun laukkaan luokse Tänne- kutsun kuultuani (klikkaamalla isommaksi):

Mutta, piti kertomani siitä päivän toisesta suihkukerrasta. Tällä kertaa se tuli taivaasta. Nimittäin kesken lenkkimme, aivan ilman ennakkovaroituksia taivas aukeni. Vettä tuli kuin sen kuuluisan Esterin hännän alusesta. Sitä tuli niin paljon ettei enää tiennyt missä meni tie ja missä meni joki. Vaikkei jokia kartan mukaan tällä paikalla kuulunut olla ensinkään.

Ja entäs minä sitten. No, minä sain ne päivän toiset suihkut :P Voin kertoa etten ihan likettänyt tätäkään suihkua.. (tasapuolisuuden nimissä mainittava että niin kastui Mattekin.. ;D )

Tiet olivat hetkessä muuttuneet kuravelliksi tai peräti joenuomiksi:

Hankkiuduimme kotiin niin pikaisesti kuin pääsimme, mutta ehdimme kuitenkin kastua ihan läpikotaisin. Kuulin Matten iloitsevan mukaan nappaamastaan sadehupparista joka suojasi häntä ja kameraa, mutta kuulin hänen myös kiroavan sitä että farkut kastuessaan alkoivat painaa niin paljon että ne olivat kuulemma pudota hänen päältään vyön unohduttua. Silloin minua kelistä huolimatta hieman hymyilytti :)

Lopuksi kuitenkin, kotona terassilla sateelta suojassa ja taas elämä hymyilee (vaikka aurinko ei). Toivon kuitenkin että tämän päivän suihkuttelut olivat nyt sitten tässä. Paitsi tassunhuljutusta saattaa edessä olla, pahoin pelkään...

Kolme kuukautta, 12 viikkoa - täynnä!

Meikämimmi täyttää tänään kolme kuukautta! Se nyt ei tiettykään ole maailmankaikkeuden mittakaavassa vielä kovin paljon mutta on tässä nyt sitten jo ehditty hieman maailmaa nähdä.
Tämä kolme kuukautta tuntuu olevan meidän koirien elämässä jonkinlainen virstanpylväs ja tähän on liittynyt kaikenlaisia riittejä, joita aiempiin merkkipäiviini, kuten 2 kk päivänä, ei ole liittynyt.

Ensiksikin, kolmen kuukauden merkkipäivääni edelsi jo joitakin päiviä sitten yksi superikävä juttu, jonka nimi oli 'Madotus'. Ei kyllä kuulosta kivalta nimenkään perusteella, vai mitä meinaat? Voin kertoa että oli vielä ikävämpää. Suuhuni tungettiin pipetti täynnä pläähmakuista töhnää. Koitin vikuroida pois, mutta keksivät peijakkaat että Husse pitelee minua paikallaan ja Matte tunkee tököttiä suuhuni, niin en minä siitä mihinkään päässyt. Lopuksi tökötti kai päätyi suurimmaksi osaksi massuuni, mutta osin myös partakarvoihini ja ties minne.
Matte sanoi tänään, että vieläkin on muistona kipeä peukalo tuosta tilanteesta, kun vahingossa taisin käyttää naskalihampaitani vähän liian kovin.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä se ei ollutkaan niin kamalaa, luulen että sen teki kamalammaksi se kun vikuroin ja väänsin, niin joutuivat minua niin kovin pitelemään. Ja sainhan minä sitten herkkupalan palkinnoksi. Kaikki hyvin loppu hyvin. Taitaa olla opettelemista tässä hommassa vielä sekä minulla että myös kotiväellä. Jos sinulla on hyviä niksejä tähän hommaan tulevaisuutta silmällä pitäen, niin kirjoita kommenttiin, kiitos! :)

Tänään sitten varsinaisena merkkipäivänäni oli sitten mukavampaa tiedossa. Pääsin nimittäin eläinlääkäriin! Sekös vasta olikin hauska paikka! Ensin köröteltiin autolla lääkäriasemalle ja tässä sitä mennään:

Ja kun pääsimme eläinlääkärin ovesta sisään, mikä ihana hajujen maailma vastaani tulikaan. Koiria, kissoja, uusia ihmisiä ja vielä jotain tuntematonta, kaikkia näitä tuoksuja ihanassa sekamelskassa. Päässäni soi oikea tuoksusinfonia. Odotushuoneessa tapasimme pienen mäyräkoiran ja suurtakin suuremman alaskan malamuutin, joka oli komea koira, sitä ihaillen katselin, samoilta seuduilta kun tässä tullaan, pohjoisesta. Olisin kaikkia kovin halunnut tervehtiä ja pyörinkin ihan hyrränä, kuten Matte tapaa sanoa, mutta sitten minua pyydettiin rauhoittumaan ja istuen katsomaan. Käskystä yritin pitää pienen peppuliinini lattiassa ja paljon se siinä pysyikin, mutta sitten välillä oli taas vähän yritettävä syöksähdellä josko jo pääsisi vaeltelemaan - ei päässyt. Ei se mitään, kiva oli katsella istuenkin ja kuunnella mukavia ääniä.

Lääkärinhuoneessa minut nostettiin pöydälle. Korvani tutkittiin, silmät, jalat, kaikki muutkin. Olin kuulemma "juuri sopivassa lihassa", eli en liian pallero enkä liian luipero, vaan sopivasti passeli. Ja sitten minuun pistettiin piikillä rokotteita, eikä se tuntunut kamalalta sillä minä mutustelin samalla naksuja joita kiltti lääkäri minulle tarjosi.

Eläinlääkäriltä tultuamme tapasimme vielä pari tuttua ja sain kunnon rapsut molemmilta, joten tämä oli oikein onnistunut reissu. Kuukauden päästä taas, tehosterokotus, ja meikämimmi oikein odottaa sitä jo!

Tässä vielä viralliset ja torelliset kolmekuukautiskuvat minusta:

Aijuu, meinasi kokonaan unohtua, katsopa mitä löytyi pihavesikupistani, sillä oli varmaan myös ollut jano. Husse pelasti sen ja se pääsi takaisin vilvoittaville, sateesta märille ruohoille.

Autoja ja kontaktiharjoituksia

Kotosalla ollaan taas. Hauskaa! Tapasin kaikki vanhat lelunikin. Kaikkein rakkain leluni on melkein itseni kokoinen majava, jonka nimi on jostain syystä 'Jorge', espanjalaisittain lausuttuna. Ihanan pehmeä, sisällä jotain jännittävän kovaa ja kun massusta hampailla puristan, niin kuuluu ääni joka muistuttaa - no, miten sen nyt nätisti sanoisi - ruumiin kahleista vapautuneen pahan hengen riemun 'kiljahdusta'.. haha, ymmärsitkö vinkin?? :D :D

Matte sanoo, että minusta on lomalla tullut maalaiskoira. Siksi että autot taas jännittävät minua täällä kaupungissa. Maalla ja saaressa niitä ei oikein nähty, niin unohdin että pitikö niitä pelätä vai ei ja siksi suhtaudun taas vähän varoen niihin. Tänään olimme hihnalenkillä kotini lähistöllä ja aina kun auto suhahti ohi, niin en oikein saanut jatkettua matkaa muina tyttöinä vaan tein pieniä piruetteja ja pyörin kun piti tarkasti seurata mistä se oikein tulee ja minne se menee ennen kuin saatoin taas keskittyä hihnassa kävelemiseen.
Matte sanoi, että otetaanpa Wimppu härkää sarvista ja niin menimme vilkasliikenteisen tien varrelle, reunaan. Siinä me sitten istuskelimme katsomassa ohiajavia autoja. Ja kävipä niin mukavasti, että Mattella sattui olemaan naksuja taskunpohjalla ja tarjosi niistä minulle autojen ohittaessa. Auto-naksu, auto-naksu, auto, auto, auto-naksu..jne.. Yksikään niistä peltihirmuista ei syöksynyt kimppuumme, joten rentouduin ja aloin järsimään keppiä ajankulukseni. Huomenna mennään kuulemma taas.

Toinen meneillään oleva projekti on silmiin katsominen, Matte kutsuu proseduuria kontaktin ottamiseksi. Olen jo oppinut, että ruokakippo laskeutuu kuononi ulottuville vasta kun olen vilkaissut ruokakippoa pitelevän käden yläpuolella heiluvaa päätä silmiin. Sitä temppua kutsutaan 'kontaktinottamiseksi' ja ruokakippo on palkintoni.
Nyt Matte on saanut päähänsä yhdistää kontaktin ottamiseen sanan LUPA. Tänään sitä sitten ensimmäistä kertaa harjoiteltiin siten että Mattella oli herkkupaloja (pieneksi pilkottua lihapullaa, suurinta herkkua, tarjolla vain erityistilanteissa..) kätkettynä kädessä. Kun katsahdin Mattea, hän sanoi, että LUPA, käsi aukesi ja sain herkun suuhuni. Matte vissiin arvelee, että minä tällä tavalla opin lopulta katsomaan häntä silmiin kun hän vain sanoo sanan LUPA - mutta "Katsothaan sanoi lääkäri, en Luphaa mithään" ;)
Kerron jatkossa miten LUPA- projektimme edistyy. Matte sanoo että kyseessä on tärkeä taito turvallisuuteni kannalta, joten kaipa minun sitten kannattaisi oppia. Minun on sitten kuulemma tarkoitus oppia pyytämään LUPAa silmiin katsomalla myös ennen kuin pääsen ovesta ulos, ennen kuin hyppään autosta, tutustun koirakavereihin ja niin edelleen. Huhhuh, suuret on suunnitelmat, mitenkähän tässä käy..? :)

Köydenvetoa ja hevosia muun muassa

Heikunkeikun! Olemme olleet mökillä viime päivät, mutta nyt olemme lähdössä kaupunkiin. Ajattelin, että sillä aikaa kun Matte pakkaa kasseja, niin minäpä kerron millaisissa hommeleissa viime päivät ovat sujuneet.
Ihan ekaksi kerron mitä tapahtui tänä aamuna aamulenkillä. Näimme pienen nyrkinkokoisen pupuvauvan! Se syöksähti metsästä tielle kuonojemme (minun ja Matten) eteen ja juosta vilisti edessämme. Minun teki kovasti mieleni tutustua siihen paremmin, mutta olin harmillisesti (Matte sanoi että Onneksi??!) hihnassa. Tästä minulla ei ole valokuvaa, kun ei meillä tiettykään ollut kameraa fölissä. Lopuksi se tajusi loikata metsänpuolelle ja kuulin hihnan toisessa päässä iloittavan, ettei se nyt jäisi auton alle. Ja minäkään en kyllä sellaista kohtaloa pupuvauvalle toivoisi, eihän sitä sitten voisi jahdata! :)

Mutta olen minä nähnyt sitten muitakin uusia eläimiä. Nämä olivat vähän isompia kuin tuo pupuvauva, Matte kertoi niiden olevan ns. 'Heppoja' ja kaksi sellaista asuu mökkisaaressamme. Sain katsella niitä Matten sylistä ja kyllä katsoinkin tarkkaan ja hievahtamatta! Ne olivat jopa suurempia kuin Fonzie, labbiskaverini, jota sitäkin olen kuullut kutsuttavan 'hevosenkokoiseksi'! Uinuvat poropaimennusvaistoni eivät ainakaan vielä kuitenkaan heränneet, sillä meikäläisellä ei ollut kerrassaan mitään hinkua juosta niiden hakaan määräilemään.

Sitten niinä päivinä, kun koirakavereita ei ole maisemissa, niin parhaita lelujani ovat pallo ja tämä puusta roikkuva köysi. Köysi on superkiva! Sitä voi kiskoa ja riuhtoa niin paljon kuin sielu sietää! Sille täytyy myös äristä hurjasti, kun se ei tahdo oikein totella. Matte sanoo, ettei ole silloin ihan varma, että asuiko meillä kotona poropaimen vai sittenkin terrieri.

Vietimme myös kesäjuhlia. Kotiväen sukulaisia tuli sankoin joukoin paikan päälle, isoja ja pieniä ihmisiä ja kaiken kokoisia siltä väliltäkin. Pidin eritoten pikkuihmisistä, ne jaksoivat touhuta kanssani ja heittelivät minulle keppejä. Niiden pienet silittelevät kädet tuntuivat kovin mukavilta. Juhlat kestivät koko päivän. Minulla oli kauhean hauskaa. Juosta vilistin sinne tänne ja kavereita oli paljon. Välillä piti ottaa torkut ja paras paikka siihen oli havaintoni mukaan paellapannun alla, sillä sieltä saattoi pudota herkkupala nenäni eteen ja tuoksut olivat taivaalliset!

Ja sitten tietenkin myös vesileikit ovat jatkuneet koko loman ajan. Tässä kuvamateriaalia :) Onkohan olemassa tieteellistä tutkimusaineistoa siitä että kuuluuko meidän lappisten tykätä uimisesta vai ei? Kiinnostaisi tietää, että olenko ns 'outolintu' vai en. Mutta meikälikka ainakin kovasti tykkää kaikenlaisesta vedessä plutraamisesta, yleensä kuitenkin kahlaten, mutta kyllä minä myös uin, kuten kuvassa näkyy.

Ravintolassa, uimassa ja kaverin kanssa peuhua

Tänään on kuulkaa taas tapahtunut, vaikka päivä alkoikin leppoisasti. Sitä on meikäläinen tänään käynyt eka kertaa ravintelissa, ajellut paatilla (taas), plumpsinut meressä ja leikkinyt kaverin kanssa, muun muassa.
Isäntä kun tuli töistä, niin hurautimme paatilla saaristoravintolaan, Nauvon Bystrand, kotiväen kesäsuosikki! Meri oli ihan pläkä ja tuuli vilvoitti mukavasti. Tässä minä matkustan:

Perille kun saavuttiin, niin valittiin ulkopöytä. Matte sanoi, että osasin käyttäytyä superhienosti, fiksummin kuin pari muuta koira-asiakasta, joilla oli paljon asiaa koko ajan - vaikka ei se kyllä meitä häirinnyt. Mutta minua nimittäin vähän ramasi ja kun olin silmäillyt paikan, nuolaissut yhtä pikkupoikaa nenänpäähän, niin meikä heitti vaakatasoon penkin alle ja veti tupluurit. Että niin rennoissa merkeissä sujui meikäläisen eka ravintolakäynti. Oli muuten kiva paikka, kun meitä koira-asiakkaitakin oli huomioitu, pöytien päässä oli meille tarkoitetut juomakipot. Niin, enkä jäänyt tyhjinsuin ravintelissa minäkään, kotiväki oli varannut minullekin pikku makupalan jota mutustelin ennen luomien lupsahdusta.

 

Sitten palasimme takaisin kotiin ja saimme yllätysvieraita. Nimittäin "serkkuni" Fonzie, labbis, porukoineen piipahti minua leikittämässä, jee jee. Fonzie on suuri kuin hevonen, mutta kiltti ja tykkää leikkiä. Kaverin kanssa peuhaaminen on ihan parasta mitä tiedän. Tässä alla muutama kuva meidän leikeistä, välillä pulahdeltiinkin:

Ja sitten yksi kuva omituisesta vesirotasta tontillamme tänään. Ähäpiti, sehän oon tietty MÄÄ! Suoraan afroditemaisesti merestä nousseena. Matte koitti kuvata wet-eleganssiani, mutta meikälikka sain sellaiset hepulit vedestä noustuani, että vedin riemukierroksia suorin jaloin tontin ympäri sata lasissa, niin että vain 'perskarvat' tallentuivat filmille :)

Ja vielä yksi kuva yllä olevasta Vesirotasta kaverinsa kanssa. Niin vauhdikkaaksi siis muodostui tämän päivän ilta, että nukahdin Maten syliin turkin kuivauksen ja harjauksen (tuntui ihanalta..) aikana, enkä siitä herännyt kuin iltapisulle ja tuutisin taas aamuun asti :) Nati nati ja hyvää yötä lukijoillenikin..

Minä olen oppinut..

Meikälikka lähti vetämään päivänokosia, mutta pyysin Mattea sillä aikaa listaamaan tänne blogiin sanoja, jotka jo nyt 10 viikkoisena (ja risat) tunnistan. Matte sanoo, että olen oppivainen tyttö ja kyllä minä aika paljon olen oppinutkin :)
TÄNNE- sana oli ihan eka, jonka opin. Silloin kun se kuuluu vilistän kiireen vilkkaa Matten tai Hussen tykö ja sitten minut palkitaan makupalalla. Paitsi joskus jos minulla on massu täynnä eikä yhtään nälätä, silloin en aina viitsi kiiruhtaa. Matte vitsaileekin, että minua voi toistaiseksi pitää irti vain nälkäisenä :) Joskus myös joudun niin hajujen maailmaan, että korvani menevät kaikille muille äänille kertakaikkiaan lukkoon. Mutta kotiväen mielestä ollaan hyvällä alulla luoksetuloharjoittelussa.
ISTU- sana oli toinen, jonka opin. Sen opin ihan hetkessä yhtenä päivänä. Siitäkin seuraa mukavia asioita, yleensä nami tipahtaa suuhuni kun pyydettäessä istahdan. Tämän sanan osaan myös ruotsiksi, Husse kun sanoo SITT, niin pyllähdän ja jään odottamaan kehuja.
KATO- sanan olen oppinut itse ilman että sitä on minulle opetettu. Kun Matte sanoo nimeni ja KATO ('katso')- sanan, niin olen pannut merkille että jotain kivaa on tapahtumassa ja innostun kovasti. Samanlainen innostuneen ilostuttava vaikutus minuun on kun Matte sanoo MISSÄ. Silloin ruvetaan hakemaan lelujani yhdessä ja sitten niillä leikitään.
Hihnakävelyllä kun ollaan, niin TULETULE tarkoittaa sitä, että minun on aika lopettaa haistelut ja jatkaa matkaa. Husse sanoo KOMKOM ja hän tarkoittaa samaa asiaa, sen olen oppinut.
Kun kuulen sanan RUOKA herahtaa vesi kielelleni ja ryntään ruokakupille. Olen myös oppinut, että kippo ojennetaan vasta kun olen ensin vilkaissut Mattea tai Hussea silmiin. Sanovat, että siinä harjoitellaan kontaktin ottoa, mutta siitä vaikeasta sanasta minä en ymmärrä mitään.
Ja tänään taisin hoksata mitä Matte tarkoittaa, kun hän sanoo, että MAAHAN. Sitä ollaan yritetty muutaman kerran ennekin, niin että Mattella on ollut nami kädessä, maassa ja sitten on odotettu, että minä hoksaisin mennä makaamaan. Mutta minä vaan en ole hoksannut. Tänään Matte sitten oikein näytti mulle mitä se tarkoittaa laittamalla mut makaamaan. Ja silloin meikäläisellä leikkasi. Ja sitten osasin! :)

Kuten huomaatte, on minusta tulossa kaksikielinen koira. Kaksikielisyys avartaa kuulemma ihmistä, saapi nähdä miten avara kaksikielisestä koirasta tuleekaan. Niin ja 'puhunhan' minä myös kolmatta kieltä; koiraa. :D

Uimassa, eka kerta!

Hei! Tulin vaan kertomaan, että olen tänään käynyt meressä UIMASSA! Luit ihan oikein, uimassa! Ihan siis oikeesti, eli niin että kaikki neljä pientä jalkaani kauhoivat vettä allani enkä yltänyt pohjaan. Ja ei yksi kerta mihinkään riittänyt, vaan pulahdin jopa KAHDESTI!
Mattea nauratti, kun se luuli, että lapinkoirana ymmärrän veden päälle vain kun se on lumen muodossa, mutta minäpä näytin sille ettei meikälikka ole arkalasta kotoisin ja ilakoin vedessä niin että alta pois. - Joko sinä olet käynyt uimassa??
Tapahtumasta kuva alla, mutta 'vain' kännykkäkuva. Ei siis voi laadulla ylpeillä, eikä sommittelulla etenkään, mutta käy tuo kait todistusaineistoksi sentään? Tässä kuvassa tosin vasta valmistaudun uimiseen ja pohdin millä tyylillä vedän :)