sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kesäloma pähkinänkuoressa

Heipähei! Lomat on täällä päin nyt vietetty ja arki rullaa taas vanhoissa uomissaan. Ulkona alkaa näin elokuun puolivälissä tuntua loppukesän tuoksuja ja värejä, illat ovat jo pimentyneet, lasten koulut alkavat ja niin edespäin, syksyä kohti ollaan siis menossa. Tällainen pieni lapinkoira heilauttaa sille asialle häntää, sillä vaikka kesä on kiireetön ja kiva, ja perhe on ihanasti koossa niin etenkin hellepäivinä tuli kyllä myös ikävöityä pieniä virkistäviä lumikuuroja! No, niitä joudun vielä hetken odottamaan :)

Kesä tuli vietettyä lähes kokonaan saaressa melskaten eli mökillä, metsälenkkeillen ja veneillen (niin ja kesäkurssit agilityssä ja rallytokossa, mutta niistä kirjailin jo aiemmin).
Uimaan en tänä kesänä rohjennut mennä, viime kesän eli pentukesäni uimaharjoituksista huolimatta (viime kesänä uin), mutta riehuleikit rannalla ja kahlaaminen oli tänäkin vuonna ihan parasta hellepäivän puuhaa. Uskalsin myös sukellella aarteita merenpohjasta, eikä haitannut vaikka pää meni korvia myöten uppeluksiin, mutta tassuja en irrottanut pohjasta hetkeksikään (paitsi niillä kerroilla kun tuhma emäntä kantoi minut vähän syvemmälle mereen ja minun piti itse pulikoida rantaan..:P ).

 




 Rantamme reunassa kasvaa kaislikkoa ja isännän jokakesäinen mieluisa lomahomma on karsia sitä ja tehdä kaislikon keskelle kanava - minä olin innokkaana apurina ja kannoin korsia isännän apuna:






Hoidin tietty myös pihavahdin hommia ja niinpä valvoin ohikulkevaa veneliikennettäkin siltä varalta että joku kurvaisi meille. Silloin kun joku kurvasi, oli iloni ylimmillään :)
Tässä kiirehdin laiturinnokkaan ihmettelemään ohikulkevaa paattia:




Kesällä on kivaa kun melkein kaikki mitä tehdään tapahtuu ulkona. Joten minäkin pääsin myös aina mukaan kun isäntäväki päätti, että tänään syötäisiin 'ulkona', eli ravintolassa. Kesäisin ravintolat ovat kovin koiraystävällisiä, kuulin emäntäotuksen toteavan, kun silloin aterioidaan ulkona terassilla. Usein toivat ravintolan puolesta vielä vettäkin minulle, ettei suutani kuivaisi, kun isäntäväki aterioi. Se oli kyllä toisaalta vähän turhaa, sillä isäntäväki oli hyvin tarkka siitä, että minulle pakattiin mukaan vettä ja pieni herkkupala, jonka sain nakerreltavakseni kun kaksijalkaiset saivat lautaset eteensä.

Nauvo, L'Escalen terassi:
 Terassilla oli usein myös koirakavereita, tässä naapuripöydän typykkä, peräti Rhodesiasta asti kotoisin:

Ei varpunen jouluaamuna vaan keskellä kesää ravintolan penkin kaiteella


Nauvon vierasvenesatamaan ei mahtuisi kovin monta paattia lisää ^

 




Matkat kauppaan ja 'ulkosyömisiin' taitettiin lähes poikkeuksetta veneellä. Se oli mukavaa, sillä merituuli on ihanan vilpoista, mielestäni lähes virkistävän lumikuuron veroista:





 Linssilude :)   ^


Jalkapalloa tuli pelattua aika paljon kesän aikana. Sekä yksin että Juniorin kanssa. Myöskin emännän ja isännän kanssa, mutta vähemmän. Juniorin pihkana oli kyllä, pakko myöntää, teknisesti aavistuksen taitavampi kuin minä, mutta ei läheskään yhtä nopea, haha :D

 

Suukko !



Ristiaskelin tralalaa :D
 

Että suurinpiirtein tuollaisissa kuvioissa se meikäläisen kesäloma sujui. Ensi viikonloppuna mennäänkin kokeilemaan paimennusta uudelleen, ensimmäinen kertanihan oli viime keväänä toukokuussa. Miten lampaiden kanssa tällä kertaa sujuu, siitä enemmän ensi kerralla :)



tiistai 23. heinäkuuta 2013

Aivan Tavallinen Koira

"Se oli vain aivan tavallinen koira, samanlainen kuin satatuhatta muuta koiraa. 
Mutta minä tein siitä ystäväni ja - nyt se on ainutlaatuinen maailmassa."
                                (Lainaus sovellettuna kirjasta: Antoine de Saint-Exupery; Pikku-Prinssi) 













***

PS: Valeraskausoireet alkavat helpottaa. Enää ei ole 'lötköttelymoodista' tietoakaan, vaan Wiima on oma reipas itsensä. Vielä sillä on kylläkin enemmän ääneen lausuttavaa asiaa kuin yleensä, mutta muuten on pentuiluhommat jääneet =) Äkkiäpä siitä vaivasta päästiin tällä kertaa, kiva!


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Pesäntekoa

Kaksi kuukautta juoksuista ja se on taas täällä - valeraskaus. Toista kertaa; Wiimalla on vasta kahdet juoksut takanaan - joulukuussa ekat 8 kk:n iässä ja nyt pari kuukautta sitten toukokuussa oli toiset.

Tällä kertaa Wiimalla on valeraskauden yhteydessä vähän erilainen meininki kuin viimeksi. Ekalla kerralla nimittäin (linkki blogikirjoitukseen / eka valeraskaus) Wiima kyllä oli yhtäkkiä kiinnostuneempi pehmoleluistaan kuin hetkeen oli ollut, mutta sen sijaan että se olisi niitä hoivannut, se nylpytti niitä! Muistan vähän säälineeni "penturaukkoja" :)

Mutta nyt Wiima on täydellinen pikkuäiti. Vauvaksi valikoitui oranssi kala, vinkulelu, jota Wiima hellästi hoivaa. Kalavauva ei ole pedillä koskaan noin esillä kuin kuvassa, siirsin vain kuvaa varten sitä vähän näkyviin - Wiima sen sijaan töpsöttää sen hellästi massunsa alle ja asettuu sitten vasta lepäämään.


Mutta joudun tunnustamaan sittemmin olleeni tooosi tuhma ja poimin vinkukalan talteen ja muutkin lelut vähäksi aikaa, niin että Wimpsahdus saisi hieman muuta ajateltavaa. Lenkkien lisäksi koitamme puuhata sen kanssa paljon, josko 'kohtaus' menisi äkkiämmin ohi. Tämä on loma-aikana helposti toteutettavissa, kun se tietty muutenkin nyt kulkee mukanamme kaikkialle.

Wiima on mielialaltaankin vähän erilainen kuin viime kerralla. Viimeksi koin Wiiman olevan vähän tavallista rauhattomampi kun taas tällä kertaa se mielestäni makoilee enemmän. Mutta äänenkäyttö on samaa luokkaa, Wiimalla on nyt valeraskauden aikana taas aika paljon sanottavaa. Se ei nytkään hauku yksittäisiä haukahteluja lukuunottamatta, mutta vinkuu, ulisee ja joikaa juttujaan tiedoksi paljon aktiivisemmin kuin yleensä - onneksi maltillisella volyymillä =)

Ulkona se on kuitenkin ihan iloinen touhukas itsensä, pesävietti ja muu hormoonitoiminta 'napsahtaa päälle' kun tullaan sisään ja ihmisväki rauhoittuu kotipuuhiinsa.
Että semmosta meininkiä täällä tällä hetkellä, hormooniaallolla ratsastetaan. 
Katsotaan miten kauan kestää ennen kuin typykkä on taas normaali itsensä :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Metsänkeiju

Eräänä päivänä metsänsiimeksessä lähti wiehkeä Wimppu-metsänkeiju päiväretkelle ja tapasi matkansa varrella
monia ihanista ihanimpia metsän kukkia - ihan niin monta ja ihan niin ihania että keijun pikkuinen musta kirsu meni vastustamattomista tuoksuista aivan sikkaralleen.