torstai 4. kesäkuuta 2020

Astetta pyllyisämpi juttu sekä kesäloma-aktiviteetteja

Viime päivinä alkuviikosta on lämpömittari täällä Turun seudulla noussut aika korkealle ja niin on Wiiman lenkit tehty joko aamusella ennen lämmön kehittymistä ja sitten illemmalla, kun jo hieman viilenee. Muun ajan Wiima on viettänyt pihatöihimme osallistumalla sekä nurmikolla puun varjossa makaillen ja ohikulkijoita seuraillen. Itse ja mieheni ollaan lomailtu tämä viikko ja saatu suunnitella päivät oman fiiliksen mukaan. Kotikulmilla ollaan kuitenkin haluttu pysytellä, kun juniori on tällä viikolla kirjoitellut koulujen pääsykokeita ja on tuntunut tärkeältä pysytellä taustalla tukena.

Erään iltalenkin tunnelmia

Nenänkäyttöharjoituksiakin on tehty - etsintätreenejä sekä myös yksi makkarajälki, kaikki vähän extempore-meiningillä. Wiiman kanssa on joskus aikanaan jälkitöitä tehty, mutta ei varsinaisesti koskaan jälkilajeja "harrastettu", siis ihan vaan aktivointimielessä ja humputellen. Esimerkiksi esineilmaisua en ole sille koskaan opettanut. Ollaan kokeiltu sekä verijälkeä että peltojälkeä. Wiima on tehnyt molemmissa ihan huolellista ja keskittynyttä työtä, mutta hommat on silti jääneet ohjaajan laiskuuden vuoksi.
Edellisestä jäljenajamisesta on varmaan pari vuotta (verijäljestä vielä enemmän), ja nyt sain erään lämpimän päivän iltana päähäni vetää takapihalle makkarajäljen. Takapihalle, koska emme oleile siellä juurikaan, siellä ei siis olisi minun tuoreita jälkiäni.

En vetänyt jälkeä makkaralla vaan tarkoitus oli, että Wiima seuraa minun jälkiäni. Laitoin jäljen alussa namin jokaiselle askelelle, ja sitten loppupäässä jälkeä jo vähensin, jolloin namia oli tokatoisella/jokakolmannella askelella. Jälkeen sisältyi yksi lähes suorakulmainen käännös, sen namitin taas joka askelella. Annoin jäljen vanheta puolisen tuntia, jona aikana vahdin silmä kovana, ettei naapurin vapaana juokseva katti tule syömään nameja!

Alla pieni videonpätkä jäljenajosta. Ihan hyvin se Wiima siitä suoriutui - alussa homma meni enemmän naminetsinnäksi, mutta pidemmälle päästyään, se hoksasi, että kannatti seurata mamman jälkeä.

Wiima makkarajäljellä

Lisäksi olemme etsineet niin kolikoita kuin keittiösaksiakin 😂! Kolikkoetsintä oli extempore-juttu, jonka tein lenkin varrella huomattuani taskunpohjalla kolikon, palkat eli herkut on tietty aina mukana. Kolikkoa etsiessään Wiima siis etsii minulta tuoksuvaa kolikkoa: annan sille lähtöhajun, jonka jälkeen jätän sen odottamaan ja menen piilottamaan kolikon. Minulla on myös tapana kosketella hakualueen pintoja, jotta Wiima varmuudella etsii juuri haettavaa esinettä eikä vain minun hajuani ... hmm tai tarkoitan tuoksuani! Minun tuoksuni löytyy siis hakualueelta monesta paikasta, mutta käsissäni pitämäni kolikko vain tietenkin vain yhdestä. 

Wiima etsii kolikkoa. Piilo on vaihtolavoissa, mutta hakualuetta kasvattaakseni ohjaan Wiiman ensin tutkimaan perävaunun takaosan.
Pahoittelut liikenteen melusta ja tuulen kohinasta. 
Ja loppua kohden pahoittelut myös ohjaajan käkätyksestä 😀

Niin ja ne keittiösakset (haha), niitä etsittiin samalla meiningillä kuin filmillä kolikkoa. Hakualueena meidän oma piha. Vain mielikuvitus on rajana ja niin edelleen..


*****

Niin ja se pyllyisämpi juttu - se koskee Wiiman sievää takalistoa ja siihen liittyviä harmeja.

Wiima on koira, jota ei ole tarvinnut lääkärillä käyttää paitsi rokotuksilla ja sitten otsikossa mainittujen anaalivaivojen vuoksi. Niinnojoo, siis viime vuonna oli se polvisirkus, mutta se on onneksi menneiden talvien lumia. Mutta niin on menneiden talvien lumia itse asiassa myös ne anaalivaivat, ja juuri siitä syystä tartuinkin nyt kynään.


Olemme siis Wiiman aikuisvuosien ajan (tai siis ekat merkinnät minulla on tästä jo kun Wiima on ollut 6-8 kk) säännöllisen epäsäännöllisesti joutuneet tyhjentämään Wiiman anaaleja. Pääsääntöisesti itse, mutta myös toisinaan eläinlääkärillä. Tulehduksia niissä ei onneksi ole tainnut olla - jos muistini pelaa, kuin yhden kerran.
Pyllyn laahaus pitkin maata taitaa koirilla olla tavallisin merkki anaalien täyttymisestä, mutta Wiima ei tätä paljonkaan harrastanut. Siksi oli välillä vaikea tietää, mikä koirassa oli vikana. Wiimalla oli tapana hampaillaan "kirputtaa" itseään takaosistaan, kun takalisto oli varmaan kipeä.  Aina emme huomanneet sitä heti ja pari kertaa ehti käydä niin, että nivusosaston iho alkoi punottaa ja jouduimme hoitamaan myös iho-oiretta. Aluksi säikähdinkin, että Wiimalla olisi allergioita tai atopiaa, mutta ei onneksi sellaisesta ollut kyse.



Koitimme hoitaa vaivaa mm. erilaisilla ruokavalioilla, leseilläkin, ja en edes enää muista millä kaikella, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Wiiman  (älä lue pidempään jos kakkajutut ällöttää😏) uloste on aina ollut sellaista "jämptiä", jonka pitäisi ulostullessaan kaiken järjen mukaan myös tyhjentää anaalitaskut. Mutta ei tyhjentänyt. Joku lääkäri joskus sanoi, että myös rakenteelliset ongelmat niiden anaalitaskujen muodossa voivat myötävaikuttaa. Wiimalla niiden rakennetta ei sen enempää tutkittu, joten enpä sitten tiedä oliko sillä meidän tilanteessa vaikutusta (toim.huom: Ripulikunnossa Wiiman massu on ollut vain todella harvoin (teräsvatsa)).

Leikkaushoitoakin vaivaaviin anaalirauhasiin olisi tarjolla. Jotenkin minua kuitenkin jännitti ne riskit pidätyskyvyn katoamisesta niin, etten leikkaushoitoa sitten järjestänyt. Olen kuitenkin ottanut asian puheeksi aika monen ELLin kanssa ja jos meillä ongelmat jatkuisivat, niin nykyisillä tiedoillani olisin jo toimittanut koiran leikattavaksi. Esimerkiksi oman eläinlääkäriasemani vastaus kysymykseeni oli, ettei heillä ole ensimmäistäkään tapausta ollut, joissa tuo riski olisi toteutunut.



Wiiman anaalivaivat ovat kuitenkin hävinneet kuin tuhka tuuleen. Olleet poissa jo ainakin vuoden, tai ehkä jo pidempään. En tarkkaan tiedä, milloin ne poistuivat, havahduin vaan jossain vaiheessa yhtäkkiä siihen, ettei ettei vaivoja ollut enää pitkään aikaan ollut.

Ongelman häviäminen ajoittuu suurin piirtein vuoteen, jolloin Wiiman elämässä tapahtui kaksi merkittävää asiaa:

1. syksy 2018 vaihdoin ruokamerkin kotimaiseen Dagsmarkiin. Se oli silloin aluksi pitkään Häme, nykyisin menee sekaisin Hämettä ja Lappia - pääpaino kyllä edelleen Hämeellä.
Wiiman ruoka-annoksessa on tosin muitakin lisiä, kuten raakalihaa ja hapanmaitotuotteita ja tietty omegoita ja nivelvoiteita, mutta Dagsmarkin nappuloita kuuluu Wiiman ruoka-annokseen vähintään desin verran päivittäin. Ovat muuten Wiiman mielestä sille tarjotuista ruokanappuloista parhaimman makuisia :) , menevät myös herkusta, jota tarkoitusta aiemmat ruokanappulat ei täyttäneet!

2. syksy 2018 Wiima steriloitiin


Olen ajatellut ja yhteenlaskeskellut, että näillä asioilla voi olla merkitystä vaivan loppumisessa, erikseen tai yhteensä. Steriloinnilla lienee vaikutusta, jos hormooneilla on vaikutusta anaalitaskujen tyhjemiseen? Tai vaikuttaako asiaan koiran ikä? Olisiko vaiva joka tapauksessa helpottanut vuosien karttuessa?
Ruualla joka tapauksessa on vaikutusta. Vaikka Wiima sai kuitulisiä, niin ehkä en ihan osannut tarvetta laskea, ja Dagsmarkin nappuloissa pitoisuudet on kohdillaan?
Mene ja tiedä. Vaiva on kuitenkin hävinnyt ja syytä voin vain arvella. Niin tai näin, iloinen olen joka tapauksessa.

Wiiman pylly se on onneksi aina vaan yhtä sievä, olipa sitten anaalivaivoja tai ei :) 





lauantai 30. toukokuuta 2020

Hammaskeijuhommia ja starttinappuloita

Wiima kävi hammashuollossa (LINKKI postaukseen) eka kertaa elämässään nyt kahdeksan vuotta täytettyään. Hammaskiveä ei onneksi ollut paljon kertynyt, mutta päätin jatkossa koittaa varmistaa, ettei sitä tulisikaan.

Aloitimme siis hampaidenharjausharjoitukset! Ihan eka kerta tämä ei ollut - olen ostanut Wiimalle hammasharjan ja tahnaa joskus joitakin vuosia sitten, mutta kun se oli Wiimasta hyvin epäilyttävää, eikä ollenkaan hauskaa, niin ei minunkaan intoni sitten kestänyt - tyhmää kylläkin, tajuan.

Tässä filminpätkässä alla on osa meidän toista harjoituskertaamme. Hampaita oli siis pesty edellisenä päivänä eka kertaa ja sitten toka kertaa tässä sessiossa hetken aikaa ennen filmiä. 
Peli menee niin, että Wiima tökkää sormeani, jolloin minä ryhdyn puhdistushommiin ja kun koira alkaa vetäytyä, niin tauotan ja palkkaan, ja tökkäyksestä taas uusiksi. 
Tuossa filmin alussa Wiima tökkää myös tassulla, kunnes sitten taas nenällä - se taitaa siinä hommia hämmästellessään koittaa tarjota HighFiveä, joka myös on yksi sellainen perustemppu. 
Tassulla tökkäys esiintyi eka kerran juuri tässä filmillä, siihen asti Wiima oli käyttänyt kuonoaan, ja myös siitä eteenpäin.
Muuten kai sujuu harjoitteluksi aika hyvin - asiakas ei ainakaan pyri poistumaan paikalta, mutta ei kyllä myöskään vielä halua avata suutaan 😄.

Työvälineenä minulla on tuossa mikrokuituinen sormiliina, ihan siis koiran hampaiden puhdistukseen tarkoitettu. Eläinlääkäriasemalla sellaista suositeltiin vaihtoehtona harjalle ja ajattelin, että se voisi ainakin tähän alkuun olla hyvä, niin tiedän millainen tuntuma minulla on suuhun.


Filmaaminen on hyvä juttu - näen, että ainakin yhdessä kohtaa jatkan liian pitkään sen jälkeen kun koira jo ilmoittaa tauosta. Taisin olla liian innokas - malttia, malttia.. :) 

Hammastahnaa en ole vielä ottanut harjoitteluihin mukaan, toistaiseksi on käytetty vain "oral cleaneria" sellaisenaan.

Katsotaan nyt miten tämä homma kehittyy. En ollut itse asiassa ajatellut tehdä hommaa starttinappulalla (omaehtoinen käsittely -metodi), vaan olin varannut klikkerin välineekseni. 
Mutta huomasin Wiiman eteen istuttuani, ettei minulla kädet riitäkään ja laitoin klikkerin syrjään - jolloin Wiima yhtäkkiä tökkäsi hammasliinasormeani! Kerrankin olin tilanteessa ajan tasalla ja poimin lennosta käytöksen starttinappulakäyttöön!

Olen aika paljon lukenut omaehtoisesta käsittelystä viimeisen vuoden aikana ja olin parilla luennollakin teeman puitteissa. Aihe on mielenkiintoinen ja pidän ajatuksesta, että asioita voisi tehdä eläimen ehdoilla, positivisen kautta - lisätä eläimen tunnetta siitä, että se voi tehdä itseään koskevia päätöksiä. Sehän ei tarkoita, ettei hoitotoimenpiteitä tehtäisi, jos ei koira halua, vaan sitä, että hoitotoimenpiteestä syntyy vuoropuhelu: vaikkapa niin, että ihminen päättää, että toimenpide tehdään ja eläin päättää tahdin.

En kuitenkaan ole normikäsittelyssä lähtenyt oppejani soveltamaan, kun perusasiat kuitenkin meillä jo sujuu ihan sopuisasti ja rutiinilla. Siksi oli aika jännä juttu tuo Wiiman itse tarjoama tökkäisy, sillä ei siis ole aiempaa taustaa starttinappulasta. 
Luultavasti "tarjoilu" oli ihan kohdetyöskentelyn tai sormien tunnistusleikin tulosta, mutta vaikutti siltä, että jo heti ekalla kierroksella Wiima oivalsi, että tässä uudessa leikissä tökkäisylle tuli lisämerkitys. Aika jännä huomata, miten nämä opitut asiat yhdistyvät, kaikesta opitusta on hyötyä, vaikka alkuperäinen tarkoitus on ollut toinen - olin itsekin aika innoissani omasta oivalluksestani tuossa hampaita pyyhkiessäni :) .

Joten nyt me opetellaan yhdessä sekä hampupesua, että myös starttinappulan käyttöä tällä konstilla :) .

Esittelyssä fiinit alahampaat 😃

maanantai 25. toukokuuta 2020

Nauvon Hiidenkivikallio eli Jetukastberget

Eräänä kauniina keväisenä päivänä pari viikkoa sitten pakkasin Wimpelssonin autoon ja hurautettiin Nauvon puolelle. Tai siis pitäisi varmaan sanoa, että 'purjehdittiin', sillä Nauvohan on saari (rykelmä saaria, kuten Parainenkin) ja osa matkasta tapahtui lossilla meriteitse.

Olin ajatellut piipahtaa katsomassa miten Nauvon vierasvenesataman uudistustyöt edistyvät sekä käydä uudelleen kiertämässä Nauvon keskustan ulkoilureitin Westerholmin polun, mutta tällä kertaa niin, että kiipeäisin myös vuorelle. Viime kerralla (LINK) vuorikiipeily jäi tekemättä, kun Wiima oli silloin vastikään toipumassa sterilisaatiosta. HUOM, vinkki: lue myös edellinen, yllä linkattu postaus jos aiot vaeltaa Westerholmin reitin, siinä lisätietoja reitistä.

Westerholmin polku on tehty taidemaalari Victor Westerholmin (1860-1919) muistolle. Se sijaitsee kätevästi Nauvon keskustassa, eli ennen tai jälkeen patikoinnin on helppo vielä istahtaa jonnekin Nauvon useista vierasvenesataman terasseista ja nauttia ruokaa tai virvokkeita. Koiran saa ottaa mukaan käytännöllisesti katsoen kaikille Nauvon terasseille, ainakin omien kokemuspohjaisten tietojeni mukaan.

Näkymä pikkusillalta ennen kirkonkylää. Westerholmin polku starttaa juuri ennen tätä siltaa ja pitkospuut näkyvät tielle.

Auton parkkeerasin Nauvon keskustaan kirkon edessä olevalle parkkipaikalle, koska siitä löytyi autolle varjoinen paikka. Sen jälkeen suuntasimme tulosuuntaamme - juuri ennen Nauvon keskustaa ja sitä edeltävää pikkusiltaa lähtevät pitkospuut tien vierestä vasemmalle ja siitä alkaa reittikin.



Reitti on hyvin merkitty ja polku on helppokulkuinen. Reitin voi kiertää kiipeämättä Jetukastbergetille, tai sitten kiivetä sinne reitin alkupäässä tai myös loppupäässä, sillä erolla, että kallion toisella puolella reitin loppupäässä nousu on hieman helpommassa maastossa.
Kallionlaelle kannattaa kuitenkin ehdottomasti nousta - sieltä löytyy pronssiaikainen hautakiviröykkiö, ja lisäksi ihanat sileät kalliot ja näköala merelle. 

Kallion nimi Jetukast tarkoittaa "jättiläisen heittoa", suomenkielinen versio nimestä on Hiidenkivikallio. Paikkakuntalaiset kuitenkin vissiin käyttävät kalliosta nimitystä Ernholmsberget. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :) .

Pronssiaikainen hautakiviröykkiö nauvolaisen Jetukastbergetin laella





Wiima Jetukastbergetillä


Mustikka kukkii huhti-toukokuun vaihteessa

Oli aika lämmin päivä. Toisten oli helpompi hörpätä vettä matkan varrella kuin toisten :) .
Tällainen hieno koiran juomakuppi oli muodostunut kallioon ja se oli täynnä raikasta sadevettä.


Westerholmin polku on lyhyehkö, noin kolmisen kilometriä. Loppuosa kulkee hiekkatietä takaisin Nauvon keskustaan. Sain kuitenkin kokoon ihan mukavan mittaisen lenkin (5,5 km) vaeltaessani lisäksi Nauvon Framnäsin uimarannalla ja vierasvenesatamassa. Pikkuteitä ja metsiä kyllä riittää pidempäänkin lenkkiin. 


Vierasvenesataman laiturit on tulevaa kesää varten uusittu. En tiedä tuliko myös paikkoja enemmän, mutta näkyvin muutos on laiturien toinen suunta.

Huhti-toukokuun vaihteessa työt olivat vielä hieman kesken. Laitureille ei päässyt kävelemään, enkä myöskään tiedä mikä uusi rakennus laiturille on tulossa - tai nyt jo varmaan tullut. 

Laitureita vastapäätä on mm. merkkivaatteiden myyntikojuja ja rannalla on useita erilaisia ravintoloita.

Veneitä ei vielä kuvaa otettaessa montaa näkynyt, mutta nyt toukokuun lopussa kun tätä kirjoittelen, on veneitä jo runsaasti vesillä.

Vielä kurvasin uimarannan kautta. Uimaranta löytyy rantaviivaa seuraamalla Framnäsin kylärakennuksen takaa. 
Siellä oli tällainen uusi pöytäryhmä. Ihan hieno minusta, eikä lennä tuulen mukana :) .

Wiima halusi vielä tsekata uimarannan laiturin, ja niin sitten tehtiin.
Tuosta olisi voinut patikoinnin päätteeksi myös pulahtaa mereen.



tiistai 19. toukokuuta 2020

Hammashuoltoa ja polvitarkkeja

Wiima-muori kun täytti kahdeksan vuotta huhtikuussa niin lupasin sille lahjakortin eläinlääkärille hammashoitoon. Ei hän mitenkään innosta hihkunut lahjastaan kuullessaan, mutta tiistaina 19.5.2020 tuli sitten lupaus lunastettavaksi. Nimittäin pidin vapaapäivän ja kiikutin Wiiman Kaarinan Eläinlääkäriasemalle hampaiden kunnon tarkistukseen ja hammaskiven poistoon, sekä kirsikkana kakussa, polvitarkkeihin!

Eihän niiden polvien virallinen tarkastus nyt mikään välttämättömyys ollut, mutta viime vuotisen polvisirkuksen jälkeen ja tilanteen nyt rauhoituttua, minua on askarruttanut, että mihin polven/polvien luksaatioaste olisi nyt asettunut ja halusin sen selvittää.

Tässä odotellaan eläinlääkäriaseman ulkopuolella lupaa saada astua sisään. Näin koronakeväänä piti ilmoittautuminen hoitaa ilman koiraa ja sitten odotella ulkona koiran kanssa kunnes kutsutaan. Saattajia koiralla saisi olla mahdollisuuksien mukaan vain yksi.

Polvien terveystulokset
Ensin tarkistettiin polvet. Ja niin kävi - yllätys ja ihmetys - että polvien luksaatioasteeksi lausuttiin 0/0! Olin tästä vähän ns. äimän käkenä. Olin valmistautunut siihen, että polvet olisivat nyt ykköstä molemmat, mutta niin oli ,ettei lääkäri saanut patelloja mitenkään liikutettua. 
Niinpä Wiiman virallinen polvitulos on edelleen 0/0. 

Joskus kyllä haluaisin käydä koko jutun jonkun ortopedin kanssa läpi, että miten ihmeessä voi nuo tulokset noin paljon heitellä. Toki ymmärrän, että lihaskunto vaikuttaa, ja kun polvivaivojen akuuttivaiheessa polvia arvioitiin (tuolloin epävirallinen 1/2, vasemman eli ykkösen oireillessa), niin oltiin jo oltu viikkoja vähäisellä liikunnalla. Fyssarin mukaan lihaskunto alkaa koiralla laskea jo parissa viikossa. Mutta selittääkö pelkkä lihaskunto siis nämä vaihtelut tuloksissa, en tosiaan tiedä. 
Pientä turvotusta, paksuuntumaa, tuntui vasemmassa polvessa. Lääkäri arveli sen olevan arpikudosta. 

Wiiman kuntohan on siis kuitenkin nyt hyvä eikä polvi oireile yhtään. Hän hyppää, ponnistaa, tekee tiukkoja silmukoita ilman minkäänlaisia ongelmia, joten siinä mielessä tulos vastaa fiilistä.
Edelleen treenaamme useamman kerran viikossa tasapainotyynyllä ja -tyynyillä. Vesiallastreenit on jääneet tuon viheliäisen viruksen vuoksi, kun alkuperäinen ajatus oli ottaa setti allastreenejä tyynyjen rinnalle parin, kolmen kuukauden välein.


Suun terveys
Tämä oli eka kerta ikinä kun Wiima oli hammashoidossa. Sen purukalusto on näyttänyt minusta hyvältä ja kun mitään akuuttia ei ole ollut, niin homma on lykkääntynyt. Nyt ajattelin, että kahdeksan vuotiaan muorin hampaita olisi käytävä näyttämässä, jotta saisin varmuuden tilanteesta.

Wiima odottelee nukutuspiikkiä vastaanotolla onnellisen tietämättömänä, mitä on tulossa.

Niinpä polvitarkin jälkeen Wiimukka sai piikin sievään pyllyynsä ja ryhtyi hissukseen vetämään hirsiä.
Itse lähdin käymään kotona ja sain neuvon palata parin tunnin päästä koiruutta hakemaan, eläinlääkäriasemalta soitettaisiin minulle sitä ennen.

Ja kun palasin, niin minua odotti pöpperöinen, mutta hereillä oleva koiruus heräämistiloissa.
Raporttina suunhoidosta kuulin, että Wiiman hammaskalusto oli hyvässä kunnossa. Hammaskiveä oli ollut (tiesin), mutta kuulemma aika vähän, esimerkiksi ientaskuihin se ei ollut levinnyt lainkaan. 
Eikä muitakaan lisähoitotarpeita oltu todettu, vaan suu oli priimaa. 
Ai niin, Wiima oli saanut myös manikyyrin ollessaan kanttuvei.

Kun se suu kerran on nyt priimassa kunnossa, niin se kai olisi syytä koittaa pitää sellaisena. Niinpä ostin uudet puhdistusvälineet. Tällä kertaa päätin satsata tuollaiseen mikrokuituiseen sormiliinaan, jolla hampaita voisi pyyhkiä. Ajattelin, että harjoitusvaiheessa voisi olla hyötyä siitä, että liinan läpi minulla olisi hyvä kosketustuntuma. Nyt koitetaan luoda hommasta rutiini, kun viimeksi samaa yrittäessäni, luovutin.

Mikrokuituinen sormiliina hammashuoltoon.


Ja kaikki kun on nykyisin digitaalista, niin polvituloskin löytyy jo Koiranetistä :) !
Silmien peilaus on vielä jossain vaiheessa tarkoitus toteuttaa, niin kuulen miten rouvan näkimet pelaavat.


Semmosia tällä kertaa! Hyvien uutisten saaminen on sitten mukavaa!




sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Kuusiston linnanraunioilla ja sananen valokuvamallin ammatista

Tässä eräänä iltana olin lähdössä iltakävelylle. Koko päivän olin istunut sisällä etätöissä ja ollut muutenkin kotiympyröissä, ja nyt teki mieli saada vähän vaihtelua. 

Pakkasin Neiti Koirasen autoon ja päätin, että tehdään iltaulkoilu jossain muualla. Harvinaista kyllä, siinä vaiheessa minulla ei ollut vielä ajatusta mihin päätyisin, kun vastoin tyypillistä minääni toimin vähän impulsiivisesti lähtemällä reissuun tietämättä vielä minne :) - ajattelin, että kyllä päämäärä siinä matkalla valkenee, pari vaihtoehtoa oli toki jo lähtiessä mielessä.

Ajaessani ja fundeeraillessani putkahti mielen syövereistä mieleen Kuusiston piispanlinnan rauniot! Nehän olisivat melko lähellä ja edellisestä vierailustani oli jo useita vuosia. Sinne päätin siis suunnata!

Piispanlinnan rauniot sijaitsevat rannassa Kuusiston saarella (Kaarinan kaupunki), joka oli saari siihen aikaan kun rauniot olivat loistossaan, mutta nykyisin maa on jo kohonnut, niin etten itse asiassa tiedä, onko enää kyseessä saari vai ei. Ympäröivä luonto on todella kaunis, lehtomainen,  ja sitä suosivat myös mm. lintubongaajat.

Tällä reissulla minua hieman harmitti, etten ollut tullut ottaneeksi mukaan oikeaa kameraa vaan jouduin näpsimään kuvat puhelimella, mutta enhän arvannut lähtiessäni, miten hienoon paikkaan päädyin.
(Samalla törmäsin kuvia tähän lataillessani pieneen ongelmaan, että uusi puhelimeni lataa kuvat HEIC-muodossa eikä JPGnä. Sain ne nyt konvertoitua JPGksi, mutten vielä löytänyt puhelimesta sellaista namiskaa, jonka avulla olisin voinut muuttaa save as -asetuksia, niin, että kuvat latautuisivat JPGformaatissa. Anna vinkki kommenttikentässä, jos sinulla on asiaan liittyvää tietoa :) )


"Kirkon ylimysten hulppea linna Kuusistossa oli täynnä aikansa arjen ylellisyyttä ja uudenaikaisia ratkaisuja maailmalta. Keskiajalla piispan palatsi oli katolisen Suomen hengellisen elämän ja poliittisen vallan keskus. Linnan tarina päättyi, kun kuningas Kustaa Vaasa määräsi piispanlinnan purettavaksi uskonpuhdistuksen jälkeen. Loiston päivistä jäi jäljelle vain raunio." kohteesta kertoo sivu luontoon.fi (LINK), josta löytyy paljon muitakin tietoja ja vinkkejä tästä kohteesta.

"Kuusiston keskiaikainen piispanlinna rakennettiin Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi Piikkiönlahden rannalle. Se palveli heidän turvapaikkanaan uskonpuhdistukseen asti. Kaikkiaan Kuusiston linnan isäntinä ehti olla 15 katolista piispaa. Linnaa rakennettiin, korjattiin, lisärakennettiin ja käytettiin parisen vuosisataa. Linna oli ainutlaatuinen rakennus Suomessa. Se purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528. Tänään linnasta on jäljellä vain sen pohjakerros." kohteesta kertoo puolestaan VisitKaarina.fi -sivusto (LINK).

Raunioiden takana siintää kauniisti meri. Ennen vanhaan sitä liikuttiin enemmän vesireittejä kuin maanteitse, tieverkkohan oli hyvin vaatimaton jos sitä edes oli, josta syystä tällaiset kohteet sijaitsevat usein rannan läheisyydessä. Tuolta vetten puolelta ne piispat henkilökuntineen saapuivat linnaan, melkein voi kuvitella venheensä tuonne ulapalle lähestymään rantaa.

Wiima joutui tietenkin taas toimimaan valokuvamallina


Portaat, jotka eivät johda mihinkään..

Jos tätä kuvaa tarkkaan katsoo, niin voi nähdä valkoisen purjeveneen, sen purjeen, tuolla puiden välissä.




Jos jonkinmoista holvikaarta :) 


Tuossa yllä vielä pari kuvaa linnan rannasta ja sitä kiertävältä polulta


Kuusiston linnanraunioiden vieressä kiertää myös luontopolku
Olemme kiertäneet luontopolun joskus vuosia sitten, mutta tällä kertaa jätimme sen välistä, kun aika ei iltakävelyllä riittänyt niin pitkään lenkkiin. Tuolloin vuosia sitten muistan, että reitti oli myös vähän huonosti merkitty, joka osaltaan hillitsi hinkuani lähteä ilta-aikaan polulle.

Laitoin kuitenkin reissumme jälkeen vähän kuvia sivulleni Facebookiin ja siellä ystäväni kertoi vastikään lenkin kiertäneensä ja nyt merkinnät olivat oikein hienossa kunnossa! Siispä notetoself - reitti on kierrettävä kesän mittaan :) !

En voinut vastustaa kutsuvaa luontopolkua ihan kokonaan ja teimme polulla pienen 'svengin' rantaan ja sitten takaisin.

  

Luontopolun kiertämisen jälkeen voi olla kiva vielä keittää nokipannukahvit tai grillata makkarat (hännänheiluttajien osasto antaa äänen jälkimmäiselle). Linnanraunioiden alapuolelta löytyykin kiva grillipaikka yleisön käyttöön.


Grillipaikalta aukeaa hienot näkymät rantaan. Kaislikossa oli joutsenen pesä.

*****


Wiima Walokuvamalli Wimpelsson

Tuli mieleen näitä tässäkin jutussa nähtäviä kuvia räpsiessä, että Wiiman harrasteluetteloon pitäisi varmaan rallyn ja nosen perään lisätä myös valokuvamallius!

Minulla kun on se vika, että mielelläni kuvaan näkemääni, maisemia ja muita luontokohteita ja tietenkin Wiimaa. Ja homma on vähän sellainen win-win, kuten nykyisin on tapana sanoa, sillä hän puolestaan saa tietenkin palkkaa poseerauksistaan. 

Viime aikoina olen huvittuneena huomannut, että Wiimasta on tullut todella taitava noissa mallin hommissa ja hän poseeraa vaikkei häntä kuvattaisikaan. 
Vaikkapa siis kun kuvaan maisemaa yhdessä suunnassa, niin samalla hetkellä Wiimakin on ammattimaisesti omalla tahollaan jähmettynyt kuvattavaksi ja sitten tietenkin killittää tarkkana kiitosta ( = palkkaa) odottaen, vaikka kuvausaihe sillä kertaa olikin muualla.

Se on aika hassua, ja toisaalta kääntöpuolena on, että jos haluan kuvata Wiimasta muita kuin poseerauskuvia, niin minulla on oltava suunnitelma tai sitten minun on oltava hyvin nopea 😄!

Valokuvamallin ammatissa voi joutua poseeraamaan kummallisissa paikoissa. 
Esimerkiksi puussa.
Onneksi Wiima suhtautuu kärsivällisesti ja ilon kautta emäntänsä kotkotuksiin!





maanantai 27. huhtikuuta 2020

Onnea tylleröinen!

Tässä välissä ehti jo käymään niin, että Wiima-tyllerö täytti 20.4. kokonaista kahdeksan vuotta!


Hyvää syntymäpäivää rakas, elämäni koira 💗.

Kuvissa Wiima neljän kuukauden ikäisenä ja sitten syntymäpäivänään (8 vee) otettu kuva. Värit olivat pentuiässä hauskasti väärinpäin - siellä missä naamassa nyt on tummaa oli silloin vaaleaa, ja päinvastoin. Värityksen muutos on tyypillinen riistanvärisille lapinkoirille, niille tulee pentuiässä tuollainen hauska maski, joka sitten pikkuhiljaa muuttuu ja vakiintuu.

Värien muutosta tuntuu tapahtuvan vieläkin. Ainakin kuononpäässä, pienimuotoisesti. Kuononpää oli tuollainen tumma, kuin pentukuvassa, vielä senkin jälkeenkun maski muuten oli hävinnyt.
Pikkuhiljaa kuononpäästä tuli tuollainen valkoinen kuin aikuiskuvassa, mutta sekin edelleen välillä tummenee ja vaalenee! En ole kiinnittänyt huomiota, että liittyykö vaihtelut esimerkiksi vuodenaikoihin tai karvanlähtöön.

Syntymäpäivälahjaksi Wiima sai temppuilua koirayhdistyksen kentällä. Kaivoimme esiin rallytokokylttejä sekä agilityn kepit ja välinumerona pallon heittoa ja -noutoa - minä heitin ja Wiima nouti, jos ihan tarkkoja ollaan :) .

Teemoina käännökset, sekä kuvan ulkopuolella oikealla eteentulo, joka joskus jää vähän vinoksi ja merkille lähetys. 


Pieni radanpätkäkin tuli ikuistettua :) .


Olin ennen tätä korona-aikaa ajatellut, että Wiima olisi tällaisen toiminnallisen lahjan lisäksi saanut myös palvelusetelilahjan eläinlääkärille. Mielessä oli silmien peilaus ja ihan vaan terveystarkastus, kun kerran aletaan olla molemmat tässä mainiossa keski-iässä.

Homma kuitenkin jäi vähän vaiheeseen nyt, kun koitan näinä aikoina itse välttää menemästä mihinkään mihin ei ole pakko. Ehtiihän tuota myöhemminkin, vaikka kesällä - luulen, ettei Wiima pahastu, vaikka lahjantulo vähän viivästyykin :) .. saattaapi olla tällaisten lahjojen kohdalla jopa hieman iloinen "armoajasta" :D.



***



sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Monen tyylin nuuskutteluja

Kaiken sen lisäksi, mistä kirjoittelin viime tekstissä, on myös harrastukset tilanteesta johtuen paussilla. Tai siis ohjatut harrastukset. Mutta onneksi nämä meidän lajit, nose ja rally, ovat sellaisia, että niiden puitteissa on helppo keksiä omatoimisia harjoituksia, niitä tosin teen myös ihan normiaikoina. .. no, en kylläkään ihan näin aktiivisesti, kun välillä laiskottaa (yksi syy siihen, miksi pidän kiinni ohjatuista treeneistä :) ).

Nose Work on yleistynyt Wiimalla yleiseksi etsimistaidoksi. Eli hajun ei tarvitse olla Nose Work -haju, vaan muukin etsintä onnistuu, kun perustaito on opittu. Sillä lailla pyrin kuitenkin erottelemaan, jottei koira ihan menisi sekaisin, että muuta kuin NoseWork-hajuja etsittäessä annan Wiimalle aina lähtöhajun sekä käytän hieman eri käskyä, kun taas Nose-etsinnän taas käynnistän ilman lähtöhajua.




Kolikkojen etsintä on aika helppoa, eikä vaadi mitään etukäteissuunnittelua. Treenin toteutan ihan niin helposti, että haistatan kolikon Wiimalla, ja sitten menen ja piilotan sen. Piilolle kuljen mutkitellen ja koskettelen muitakin paikkoja kuin sitä missä kolikko on, ja sitten vapautan Wiiman etsimään. 
En ihan tarkaan tiedä mitä hajukombinaatiota se etsii, mutta luultavasti minulta tuoksuvia kolikkoja. Koska tämä kolikkoetsintä on pelkkää hauskanpitoa ja aktivointia, niin en ole välittänyt harjoitella myös vierailla kolikoilla, eli sellaisilla, jotka eivät haise (tai tuoksu) minulta. Noseworkissahan on tärkeää, ettei koira etsi oman hajuni perusteella vaan etsii omatoimitreeneissäkin nimenomaan NW-hajuja.

Tässä pari filmiä kolikon etsinnästä. Puulle Wiima osasi hakeutua suoraan, vaikka arvelin, ettei ehkä osaisi. Se nimittäin silmä tarkkana seurasi piilotusoperaatiota portin takana :D ja vaikka mutkittelin niin matkallani tuolle puulle, kuin myös palatessani sieltä, sekä koskettelin aitaa ja kiviä yms paikkoja kulkiessani, niin Wiima oli selvästi päätellyt, että piilo on puussa. 



Toinen etsintä oli terassilla ja se ei ollut aivan yhtä nopea. Piilo on tuolissa, jossa on koirien alustahuopa. Wiima haistelee sitä kahdessa erässä - se näyttää kyllä saavan hajusta vainun heti tuolin luokse osuttuaan, koska kiinnostuu tuolista. Mutta ei saa kohdennettua (on aika kova tuuli) ja hylkää tuolin, tekee sitten kierroksen terassilla. Wiima palaa kuitenkin takaisin tutkimaan tuolia ja nythän se kolikko sitten löytyykin.



Pääsiäisenä hassuteltiin taas vähän nose-hajulla ja tein Wiimalle oman pääsiäsispuun, hajuhyrrän.
Ripustin pääsiäismunien muoveja ja muita pikkuesineitä kuivatustelineeseen, haju on takimmaisessa munassa. Tämä olikin aika hauska ja koira aluksi vähän hämmetynyt. 
Eka kierroksella Wiima luuli, että oli saanut hajuhyrrän sijaan leluhyrrän ja merkkasi (ja otti suutuntumaa) ne kaikki. Mutta sitten aukesi neidin nenä ja hän hoksasi, että tässä pitäisi myös etsiä.


Hajuhyrrään toi haastetta myös se, kun esineet roikkuivat aika alhaalla. Eli kun Wiiman nenä bongaa hajun, niin esine karkaakin narun varassa nenän edestä ja Wiima ei tiedä mihin se hävisi :D, ja niin hän rassukka sukeltelee siellä joukossa uudelleen hajua hakemassa. 
Hajulähde sitten lopuksi saadaan paikallistettua ja ilmaistua, ja Wiimukka saa palkkansa :) .

****

Wiiman kanssa ollaan valmisteltu erästä koiranpäivän ohjelmaa. Toimin paikallisessa koirayhdistyksessä ja meillä on ollut tapana järjestää jotain kivaa huhtikuun koiranpäivälle.
Viime vuonna meillä oli puuhatapahtuma, jossa osallistuja saattoi kiertää rallyrastilta agilityrastille ja agilityrastilta tasapainorastille ja myös oli ainakin nosework-rasti ja aktivointilelurasti. Lisäksi toteutimme "Houkutusten valtatien", eli että koiralle annettiin luoksetulokutsu ja luoksetuloreitin varrella oli herkkuja ja leluja. Koirat suoriutuivat siitä.. no, vaihtelevasti :D.

Tässä viime vuotinen NoseWork -rastimme

Houkutusten highway ei mennyt tältä koirulilta ihan putkeen :D


Wiima testailee balanssirastin rengasta tapahtumaa edeltävänä iltana, 
kun olimme laittamassa kenttää valmiiksi.

Kuvat yllä siis viime vuodesta. 

Tänä vuonna järjestämme valokuvasuunnistuksen. Eli piirretään karttaan reitti, ja reitin varrella otettu valokuvia paikoista, jotka pitäisi tunnistaa ja ottaa niissä kuvat omista koirista. Wiiman kanssa ollaan näitä kuvia käyty ottamassa kaupunkilaisten tunnistettavaksi ja tässä niistä pieni kavalkadi.

Tällaiset kivat portaat sijaitsevat Paraisilla pihojen välissä, vähän piilossa.


Tämä ikkuna on Vanhalla Malmilla, Paraisten vanhalla 1700-luvulta peräisin olevalla puutaloalueella, joka on edelleen elävässä käytössä, talot kauniisti restauroituina.
Yhden talon ikkunassa on hauska "somistus".


Uskaltaisitko sinä poseerata näin hurrrjien jellonien kanssa?