torstai 30. huhtikuuta 2015

Kuvasatoa katselmuksesta

Tulin räpsineeksi AVO 1 -narttujen kehän äärellä kuvia muutaman enemmänkin kuin mitä edellisessä julkaisussa näkyi. Siispä tässä vielä vähän lisää saman kehän koiria (Paimensukuisten Lapinkoirien katselmus 2015, Helsinki) :


.. Mutta ensin kosteahkoa yleisnäkymää. Päivää aikaisemmin lauantaina, auringon vielä helottaessa ihanasti, yleisöä ja ihmisiä oli kuulemma ollut paikalla moninkertainen määrä. Sade kuitenkin karkoitti kaikki, joiden ei ollut pakko ulkona seisoskella.
Se on sitten silti kummallinen juttu, että kun siellä ulkona sateessa asianmukaisissa varusteissa seisoo, kivojen ihmisten ja ihanien säänkestävien koirien kera, niin ei se sadekelikään kovin ikävältä tunnu :)


Eidalun Essiivi

 Lapinmannan Hilla Neito

Lapinmannan Savutuuli 

Mustissuon Thuvia

Naava

Kirjokannen Pohjanpiika

Nutukas Aamurusko

Villi-Joikhut Lumihohto ja Lumikuningatar (Wiima ja siskonsa)

Omituinen Hallahiippo (tämä Hallahiippo oli yksi suosikeistani, niin nätti)

  Omituinen Hallahiippo

Reppulin Ulairi
Tulin aloittaneeksi FB:ssä PLS:n sivulla keskustelun kun en oikein ollut varma, että mikä lapinkoiran virallisista väreistä tämä olisi. Värisävy oli kuin soopelikoiran, mutta niillä on musta kirsu. Keskustelun lopputulemana tämäkin on siis ns kermanvärinen (vehnä) lapinkoira, mutta on vain tavanomaista vaaleampaa kermanväriä tummempi, punaisempi. Kaunis väri. Ja ensi silmäyksellä näytti siltä kuin kettu olisi eksynyt joukkoon :)

Puurattaren Eloheinä

Puurattaren Syysleimu. Peräti kahden ohjaajan kera :)

 Seitavuoren Poppana

Villi-Joikhu Lumihiutale

Villi-Joikhu Lumikuningatar

Omituinen Tunturirisakas, Nennikka Haigir ja Nennikka Hilla Ruovssut

Naava (vas) ja Villi-Joikhu Lumihohto

Ja sitten katselmuksessa valittiin taas tietysti myös Kaunein Häntä! 
Tuomarina oli arvoisa (ent.) eduskunnan puheenjohtaja Heinäluoma. Valitettavasti minulta jäi näkemättä, että kuka voittajan pystin nappasi, mutta Kauniita Häntiä oli kehässä roppakaupalla, valinta oli varmasti vaikea :)





maanantai 27. huhtikuuta 2015

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Katselmus 2015

Viikonloppuna 25.- 26.4.2015 Paimensukuisen Lapinkoiran Seura järjesti vuosittaisen ulkomuotokatselmuksen Helsingin Tuomarinkylän vinttikoiraradalla.
Lauantaina olivat vuorossa pennut ja nuoret koirat ja sunnuntaina aikuiset koirat.
3 -vuotias Wiimakin luetaan nykyisin ns. aikuisiin (mietin milloin neiti oikeasti aikuistuu, mutta vuosia laskemalla kyse kai on jo aikuisesta.. ), joten meidänkin esiintymisvuoromme oli sunnuntaina.

Vettä tuli kuin sieltä sen yhden kuuluisan Esterin pyhimmästä, sää ei tapahtumaa oikein suosinut. Etenkin tuntui harmittavalta, koska lauantaina oli aurinko paistanut täydeltä terältä, niin olisipa se voinut jatkua vielä sunnuntainakin!
Mutta satoi tai ei - tunnelma lapinkoiratapahtumassa oli taas sydämellinen ja mukava, kuten aina.
Ihmiset kivoja ja koirat ihania, joten sateinenkin katselmussunnuntai oli siten ihan onnistunut!
Kiitos onnistumisesta kuuluu ahkeroineelle talkooporukalle, taitaville tuomareille ja muille osallisille.

Katselmuksen kulku oli seuraavanlainen: "Kehän alkaessa kehäavustaja kutsuu kaikki luokan koirat yhtä aikaa kehään, jolloin tuomari näkee yleiskuvan arvosteltavasta luokasta. Tämän jälkeen tuomari arvostelee jokaisen koiran yksitellen numerojärjestyksessä. [PLS suojeluohjelma: "Paimensukuisten lapinkoirien  ulkomuodossa  sallitaan  laaja vaihtelu, kunhan koiran rakenne ja turkki ovat työkoiralle sopivia. Paimensukuisen lapinkoiran pitäisi olla kestävä ravaaja, joka pärjää maastossa niin lumessa, sateessa kuin helteelläkin. Arvosteluohjeeseen katselmuksen tuomareille on tiivistetty paimensukuisen lapinkoiran keskeiset ulkomuodon, rakenteen ja luonteen ominaisuudet", arvostelu ei siis perustu rotumääritelmään]. Tuomari todennäköisesti pyytää juoksuttamaan koiraa nähdäkseen sen liikkeet. Koirat, jotka ovat ehdolla loppukehään, saavat yksilöarvostelun yhteydessä sinisen värisen nauhan. Muut saavat arvostelulomakkeen heti yksilöarvostelun jälkeen. Kaikki sinisen nauhan saaneet koirat kutsutaan lopuksi uudestaan kehään, joista tuomari valitsee viisi parasta, erityyppistä koiraa loppukehää varten. Näille viidelle annetaan vielä punainen nauha merkiksi loppukehään menosta." (poiminta Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran sivulta).
Poikkeuksena yllä olevaan sinisen nauhan saaneet kutsuttiin kehään yksilöarvostelun jälkeen, ja sen jälkeen tehtiin vielä yksi karsinta, joista loppukehän koirat valittiin.

Wiiman tie jatkui yksilöarvostelusta vielä jatkoon, viimeiseen karsintaan ennen loppukehää, mutta ei siitä sitten pidemmälle.





 

Wiiman saama arvostelu:
Nartut AVO - 1, tuomari Janika Wiksten :
"Isohko narttu, nätti kokonaisuus. Hyvä nartun pää, jossa miellyttävä ilme. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Miellyttävä luonne. Purenta ok."

Olen todella iloinen arvostelusta, en tiedä olisiko se parempi voinut ollakaan. Wiima käyttäytyi hyvin, vaikka loppuvaiheessa kyllästymisestä kertovaa mouruamista vähän kuultiinkin. Luulen, että se jopa hurmasi jotkut taputtelemaan tulleet ystävällisyydellään - eräskin tapahtumaan tullut pariskunta, joka suunnitteli koiran ostoa ei millään malttanut lopettaa Wimpulan paijaamista kun neiti kiehasi ympyrää onnellisena rapsutuksista :)


Wiiman takana kuvassa siristelee silmiään Takku-sisko (Villi-Joikhu Lumihiutale)

Vähän muutakin kuvasatoa katselmuksesta:

Wiiman sisko Lumo (Villi-Joikhu Lumikuningatar)

Toinen sisko; Takku (Villi-Joikhu Lumihiutale)

Villi-Joikhuja enemmänkin: Elon Lämmin Henkäys (Wiiman siskon tyttö), Lumikuningatar (Wiiman sisko), Jalokivi (ei sukua), Super-Säpinä (Wiiman äiti) ja oikealla Wiima itse.

Wiima johtaa kehänkiertäjien letkaa "välierissä"

"Misseily on rankkaa puuhaa", mietti Wiima ja päätti ottaa nokoset =)



lauantai 25. huhtikuuta 2015

Wimpulan syntymäpäivät

Paljon onnea vaan,
paljon onnea vaan, paljon onnea Wiima,
Paljon onnea vaan, hurra, hurra, hurraa!

Ihana Wiima Wimpula Supsukkatyttö Kukkanen, kullanmurumme,
täytti kolme vuotta 
20.4.2015!


Päivänsankarin ilme herkkuannoksensa äärellä on aavistuksen hämmentynyt.
Sillä asialla saattaa olla vaikutusta hämmennykseen, että minä konttaan kameran kanssa sankarin edessä ja isännät laulaa hoilottavat onnittelulaulua.
Luultavasti Wiima siis pohtii kuvassa, että onko kotiväki tullut hulluksi :D !