Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luoksetulo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luoksetulo. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Juhannuksen viettoa - gepsi on hyvä juttu!

Viime viikonloppuna juhlittiin keskikesän juhlaa. Se tulee joka vuosi yhtä yhtäkkiä - töissä on kiirettä ja muutenkin ajatukset on vielä keväässä, ei kesässä, ja ykskaks kuitenkin ollaan juhannuksessa.

Juhannus sujui tänä vuonna melko lailla kuten aiemmatkin. Meillä on kaksi tuttavapariskuntaa, jotka kutsumme joka juhannus kylään, jo yli parinkymmenen vuoden ajalta, jolloin lapsemme olivat pieniä ja perinne jatkuu edelleen. Nykyisin tosin jo parikymppisillä (ja plus) lapsillamme on useimmiten jo omat menonsa juhannuksena, joten porukkamme on pienentynyt meihin vanhempiin.

Wiima kyttäilee laiturilla ja odottaa vieraita saapuvaksi


Viilettäjä viilettää :)

Tihkulle tämä oli elämänsä toinen juhannus, Wiimalla juhannuksia on takana jo enemmän. Tihkun kannalta vähän jännitin, että mitenkähän se Tihku nyt pysyilee siinä mökkipihan hoodeilla, kun mökillä ei ole tänä kesänä oikein vielä ehditty oleilla. 

Meillä ei myöskään ole mitään aidattua pihaa, vaan piha rajaantuu yhtäältä veteen, mutta muuten metsä reunustaa metsäistä tonttiamme - koiran voi siksi olla vaikea edes hahmottaa, millä alueella tulisi pysytellä. Mökki on kuitenkin saaressa, joten kovin pitkälle hän ei pääsisi, joskin saari on iso ja siellä on useita kymmeniä mökkejä ja asuintalojakin.

Tiesin kuitenkin, että Tihkulla on melko hyvä luoksetulo - hän siis lähtökohtaisesti reagoi aina kutsuun ja tulee luo, joko suoraan tai "kiertotietä", useimmiten kuitenkin suoraan. Olenkin Tihkun luoksetuloon melko luottavainen tilanteissa, joissa ei ole muuta häiriötä - sen tiedän, että esimerkiksi pupulle tai peuralle häviäisin kiinnostavuudessa vielä 100-0. 

Tihkulla on lisäksi itsellään tapana pitää yhteyttä, josta tavasta olen iloinen. Hän hakeutuu luokse tsekkaamaan, että olen paikalla, sitten taas vähän omille tutkimusmatkoilleen, yleensä lähistölle, ja taas tulee luokse. 

Wiima ja Tihku ovat tässä luonteeltaan erilaisia. Wiimakin lähti pikkutyttönä vapaana välillä omille teilleen. Hän ei varsinaisesti "karannut", mutta Wiimaa nenä vei. Lisäksi Wiima on hyvin itsenäinen eikä hätkähdä, vaikken olisi vierellä koko ajan. Häneltä myös puuttuu tuo omatoiminen "ilmoittautuminen", joka Tihkulla on luonteessaan. Wiima kuitenkin eteni nenänsä kanssa tehden pikkutarkkaa työtä, joten hän ei ajautunut reissuillaan kovin pitkälle. 

Tihkun nopeusmittarissa taas ei juurikaan ole sitä rauhallista käyskentelyä, vaan kun hän näkee tai kuulee jotain ja suuren uteliaisuutensa kannustamana lähtee tarkastusreissulle, niin hän on hetkessä jo kaukana. 

Wiiman käytös muuttui noin kolmen vuoden iässä. Silloin hän alkoi pysytellä lähistöllä, kun kaksi eka kesää jouduimme hermoilemaan ja pelkäsimme, että mökille pitäisi pystyttää aidat. Nykyisin hän kyllä tietää miten pitkälle voi lähteä - aamuisin kun lasken hänet mökillä ulos, niin hän käy vähän pitemmällä metsän puolella asioillaan, mutta tulee sieltä pian omin toimin takaisin ilman, että minun pitää yhtään huolestua.
Varmasti ikä vaikuttaa myös Tihkuun, hänhän on vasta 1,5 vuotias "huligaani" :).


GEPSI ON HYVÄ JUTTU!
Edellä kerrotusta johtuen hankin Tihkulle gepsin ja juhannuksena se koeajettiin. Gepsi näytti maastokartasta missä Tihku milloinkin oleili ja lisäksi se laski Tihkun päivän aikana kulkeman matkan, joka oli hauska lisätieto:
Esimerkiksi perjantaina, juhannusaattona, oli hellepäivä ja teimme vain pienen lenkin koirien kanssa aamulla ennen vieraiden tuloa - varsinaisen lenkkimme pituus oli 3,5 kilometriä. 
Kuitenkin kun katson Tihkun liikettä tuona päivänä gepsin nauhoituksen perusteella, niin hän on aktiivisesti taivaltanut yhteensä melkein 11 kilometriä sinä päivänä ja tuo loppu tulee vain omalla tontilla pyörimisestä. 


Kiinnitimme gepsin valjaisiin kun unohdin pannan kotiin. Toimi se näinkin, mutta Tihku joutui olemaan valjaissa koko juhannuksen ulkoillessaan. Ei se tainnut häntä häiritä :)

Gepsi oli todella kätevä! Istuimme ulkona koko päivän ja illankin. Välillä Tihku lähti näköpiiristä ja ilman gepsiä olisin alkanut heti huudella ja hermostua, että nytkö se lähti, mutta gepsistä näin, että edelleen ollaan pihalla tutkimuskierrosta tekemässä, joten minun ei tarvinnut alkaa hätäillä. 
Tihku pysyi hienosti aitaamattomalla pihallamme ja olin siitä todella iloinen. Pari kertaa hän lähti vähän kauemmas kuin halusin, mutta kun kutsuin häntä, niin hän laukkasi paikalle yhtä nopeasti kuin oli lähtenytkin.

Yksi tilanne meillä kyllä oli. Oma vikani, etten tullut ajatelleeksi, että yöllä tapahtuu asioita, joita päivällä ei tapahdu, eli metsän eläimetkin ovat liikkeellä. Ja näin kävi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä me ihmiset istuimme laiturilla juttelemassa, koirat vapaana. Tihku nousi ylös kuultuaan jotain, näin tämän, mutta jotenkin olin luottavainen, kun hän oli niin hienosti pihalla pysynyt. 

Sitten näin gepsistä, että nyt ollaan vähän kauempana kuin halusin. Lähdin katsomaan, mutta ennen kuin ehdin "kissaa sanoa", oli Tihku jo tiessään ja haukku kuuluikin lähes toiselta puolelta saarta (kapea, mutta pitkä saari). Saaressa on paljon kauriita ja peuroja, joten olen melko varma - vauhdistakin päätellen, että sellainen sekoitti Tihkun pään. 

Gepsi oli kuitenkin tässäkin hyvä juttu, sillä näin mihin suuntaan Tihku eteni, niin osasin heti liikkua oikeaan suuntaan sitä vastaan. Tihkun reissu ei kestänyt kymmentä minuuttia pidempään, jos edes sitäkään, kun hän jo onnellisena, mutta läähättävänä tuli luokseni kun pellon reunassa häntä kutsuin. Taisi olla hyvä reissu.. !







Joten summa summarum, koirien kannalta juhannus meni oikein mukavasti - öistä peurakeikkaa lukuunottamatta ja sekin oli vain lyhyt pyrähdys - ja meidän ihmisten kannalta niin ikään. Kokoonnumme juhannukseen nyyttäriperiaatteella, jolloin kenelläkään, edes minulla emännällä ei ole liikaa puuhaa kutsujen vuoksi.

Rutiinina on, että jokainen tuo omat grillattavansa ja sitten jaamme ostettavaksi perunat, salaattiainekset, kalat ja niin edelleen ja jokainen pari tuo jotain.
Lisäksi meillä oli vähän leipomishommia - yksi pariskunta toi juhannuskakun, toinen pariskunta leipoi saaristolaislimput ja minä väänsin etukäteen suolaisia piirakoita iltapalapöytään - tuli tehtyä poropiirakkaa ja tomaattifetapiirakkaa!

Ohjeet on täältä (poro) ja täältä (tomaatti-feta), poropiirakkaa olen tehnyt usein, tuon tomaati-fetan ohjeen kaivoin nyt juhannusta varten, molempia voin lämpimästi suosittaa!




Isäntä pystytti laiturille tuollaisen katoksen pari vuotta sitten ja se onkin ollut kätevä - ei haittaa sade eikä tuuli, katoksen alla voi aina istuskella. 






Tuulimyllykin on hiljaa


Sellainen oli se juhannus, rento ja helteinen - vähempikin lämpö riittäisi. Onneksi pääsi välillä pulahtamaan, niin ihmiset kuin koiratkin.



Hei hei mökki. See you soon!


Juhannus on tältä erää loppu, ja niin koirat kuin ihmiset kasseinemme ja pusseinemme pakkauduimme taas autoon ja köröttelimme kohti arkea.





sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Tihku paimennustaipumustestissä

Lauantaina oli jännittävä päivä! Olin ilmoittanut Tihkun 11 kk paimennustaipumustestiin Lohjalle Usvanummen tilalle. Olin ensin haarukoinut Somerolla järjestettävää paimennustaipumuskoetta, mutta kuin hoksasin, että Lohjan testi on Lappalaiskoirien järjestämä, niin asiasta ei tarvinnut enää aprikoida - tietenkin halusimme "omiemme joukkoon" :).


Uunituore Paim-T Tihku


Testitapahtuma oli kaksipäiväinen, eli testit kulkevat vielä tänään sunnuntaina kirjoituspäivänäkin. Me saimme onneksi paikan toivomaani lauantaiaamupäivään, niin ei tarvinnut koko viikonloppua jännittää :) !

KOIRAN SOSIAALISUUS, HALLINTA JA KETTERYYS

Testi alkoi tuomarin (Anne Ojanen) puhuttelulla. Puhuttelu kuulostaa pahaenteiseltä, mutta oikeasti oli kyse siitä, että hän kertoi, mitä kokeessa tulee tapahtumaan. Puhuttelun päätteeksi tuomari avustajansa kanssa tarkisti osallistuvien koirien mikrosirut. Samalla hän tarkisti koiran luoksepäästävyyden, joka onkin yksi testin läpäisykriteereistä - koira ei saa olla aggressiivinen.

Testi jatkui edelleen koiran sosiaalisella testaamisella siten, että jokainen koirakko vuorotellen kulki muiden koirakoiden välistä vähän matkaa eteenpäin ja sitten taas takaisin omalle paikalleen. Tässäkin tarkkailtiin koirien suhtautumista toisiinsa ja aggressiivisuus olisi ollut hylkäävä piirre.

Koirakujan kävely minua etukäteen vähän jännitti, koska Tihku voi lenkillä vähän rähistä vastaantulijoille. Mutta turha pelko, hän tuli kanssani tosi hienosti koirakujan läpi molempiin suuntiin. Ja itse asiassa kaikki koirakot läpäisivät nämä testit.


Itse testiä ei saanut kuvata, mutta tässä odottelemme tuomaripuhuttelun alkamista ennen testiä.


Toinen osio oli hallintaosio. Tässä kohtaa mentiin ladon taakse koirakko kerrallaan. Tuomari tarkasti varusteet (sileä peruspanta kunnollisella lukolla, joka ei tule vetämällä pään yli) ja sitten antoi ohjeeksi vapauttaa koiran ja kertoi reitin, josta meidän pitäisi mennä yhteistumin mennä - reitillä oli myös oja, jonka yli kulki silta tai laiturin tyylinen rakennelma, ja jonka yli koira olisi ohjattava.

Myös tämä Tihkun irroitus minua vähän jännitti, sillä Tihku ei toistaiseksi ole vierellä pysyvää tyyppiä, joskin kyllä tulee kutsusta luo, eikä karkaile tiehensä. Ja kävi ilmi, etten turhaan jännittänyt, sillä kun Tihku oli vapaana, niin ekat metrit se kuli kanssani, mutta tajuttuaan, että on vapaana, niin kiihdytti askeleet iloiseen riemuralli-laukkaan!

Tihku laukkasi sieltä ladon takaa ladon etupuolelle kurkkaamaan vuoroaan odottelevia koiria, minä huutelin kutsuhuutoa ja sieltä se Tihku sitten laukkasi yhtä vauhdikkaasti takaisin. Vielä minun piti ohjata hänet sen siltarakennelman yli, mutta tuomari huuteli, että ota kiinni vaan. 

Sadattelin mielessäni, että siinä meni sitten tämä testimahdollisuus, mutta tuomari sanoikin, ettei tämä ole mikään tottelevaisuuskoe ja Tihku kyllä omalla tyylillään todisti, että luoksetulo toimii, ja olevansa ketterä koira 😊. Ketteryys on yksi testissä selvitettävä asia - paimenkoiran on oltava ketterä.

Tihku se on vielä pentuna (ainakin, yritän kyllä hioa tähän lähelläpysyvyyttä) sellainen formulakoira, että mennään täysillä yhteen suuntaan ja sitten onneksi tullaan takaisin yhtä täysillä. Tämä sitten onneksi riitti näytöksi tuomarille hallinta- ja ketteryystestissä.

Niin siinä sitten kävi, että vielä oltiin mukana testissä, vaikka tällainen esitys järjestettiinkin :).


PAIMENNUSOSIO

Jos koira läpäisi edelliset osiot, niin sitten päästiin lampaille. Hakaan mentiin koira kytkettynä liinassa ja lampaat olivat pienessä pyöröaitauksessa. Tuomari seisoi aitauksen luona ja seurasi ähestymistämme. Tihku kyllä näki lampaat heti ja alkoi vetää kohti aitausta.

l
Kuvituskuva joltain paimennuskerralta. Testissä ei saanut valokuvata.


Tuomari antoi ohjeet, että kuitenkin kävellään vielä koira liinassa aitauksesta poispäin ja kierretään haassa kauempana ollut tötterö. Sitten kääännytään takaisin kohti aitausta ja tuomarin merkistä tuli pudottaa liina ja sen jälkeen ei koiralle saanut enää sanoa mitään, piti olla kuin sitä ei olisikaan. 

Lähdin etenemään kohti totteröä ja pidin ajatuksella liinan pitkänä, ilman, että käytin mitään kutsusanoja, jotta Tihku ei mitenkään tuntisi olevansa käskyn alla. 
Tötteröltä saimme vielä muutaman metrin lähestyä aitausta yhdessä ja sitten tuomari näytti kaukaa kepillä merkin, että liinasta oli irrotettava. Itse etenin hiljaa kohti aitausta ja Tihku myös.
Tihku haisteli vähän maata siinä, mutta sitten lähti laukkaan aitauksen luo ja sitä kiertämään.


Hölötellään mukavia autoilla odottaessamme vuoroa


Itse sain ohjeen lähteä myös aitausta kiertämään, mutta koira minun piti jättää huomiotta. Niin me molemmat kiersimme omaa tahtiimme, Tihku välillä laukaten ohitseni. Tihku nosti haukun ja koitti komentaa lampaat liikkeelle. Sivu silmällä näin myös, että välillä hän seisoi kahdella jalalla aitausta vasten ja oli vähän turhautunut siihen, ettei päässyt sisään. Jossain kohtaa sain ohjeen vaihtaa suuntaa ja vielä seisahtaa aitauksen äärelle. Harmillisesti en ihan tarkkaan muista mitä Tihku siinä kohtaa teki, vaikka arvaankin tuomarin siinå tarkkailleen hakeeko Tihku lauman tasapainopistettä. 

Muistan myös, että jossain kohdassa Tihku tuli, ehkä vähän äänettömyyttäni ihmetellen, taakseni ja vierelleni kiertämään aitausta yhdessä, mutta puolikkaan kierrettyämme, lähti se taas hoitamaan asioita itsenäisesti, kun ei minusta tukea saanut.

Ja sellainen oli se lammastestiosuus. En osannut arvioida millaisia asioita tuomari kaikenkaikkiaan tarkastelee, mutta sen tiesin, että Tihkun kiinnostus ei ollut voinut jäädä epäselväksi :).

TULOKSET

Testin päätteeksi saimme hakea kisakirjat. Ja voi miten iloiseksi tulinkaan, kun löysin kirjasta mukavaa luettavaa!
Tihku oli läpäissyt testin erinomaisin eli parhain arvosanoin! Sanallinen arvostelu: "Lähestyessä kiinteä tarkkailu. Kontrolloi ja tasapainottaa laumaa". Mahtavaa, hyvä Tihku💗! 



Ja yllä oleva tulos siis siitä huolimatta, että Tihku teki sen riemukierroksen olematta täysin kuulolla hallintaosiossa. Tästä oli kyllä merkintä arvostelulomakkeella: 
Suhde ohjaajaan (este, ohjaajan poissaolo sekä luoksetulo) olivat OK, mutta lisämerkintänä, että jos  haluan jatkaa paimennusta, niin hallinnan tulisi olla tiiviimpää! Ja tästä olen kertakaikkisen samaa mieltä😃!


Olipa kiva visiitti! Myös koska kyseessä oli Lappalaiskoirien järjstämä tilaisuus, niin paikalla oli vain lappalaisia ja jostain kumman syystä lappalaisväki on aina tosi kivaa ja rentoa porukkaa. Tapasin pari tuttua, ja myös pari aiemmin vain SoMesta tuttua ja nyt tapasimme elävässä elämässä ihan eka kertaa.




Testipäivän kelin harmaita sävyjä



torstai 4. maaliskuuta 2021

Luoksetulo - hauska koulutuspeli 1-2-3

Tihkun kanssa opimme pentukurssilla hauskan koulutuspelin luoksetuloa tukemaan, jota en olekaan muistanut tallentaa tänne blogiin. Luoksetulo on tärkeä taito - tärkein, sillä se voi joskus pelastaa koiran vahingoittumasta. Koiralla tulisi olla hallussa jokin sellainen luoksetulokutsu, jota se aina ja poikkeuksetta noudattaa.

Tässä postauksessa esitelty koulutuspeli ei korvaa varsinaista luoksetulotaitoa (lue luoksetulon harjoittelemisesta tätä linkistä) - koulutuspeli on enemmänkin tukitaito niihin tilanteisiin, kun haluat herättää koiran huomion ja saada sen lähellesi vaikka haistelupuuhista, muttet varsinaisesti halua käyttää sitä oikeaa taikasananomaista luoksetulokutsua. 



Kyykky ja YksiKaksiKolme

Ota käteesi kourallinen nameja ja herätä koirasi huomio vaikka nimellä kutsumalla. Kun koira on tulossa luoksesi, käännä sille selkäsi, mene kyykkyyn ja laske kovalla äänellä Yksi,Kaksi,Kolme ja laske kyykkypaikkaasi pari kolme namia. 

Samalla kun koira syö löytämiään nameja, niin nouse sinä ylös ja astele nopeasti muutaman askelen päähän, ja taas käännä selkäsi koiralle, laskeudu kyykkyyn, laske ääneen YksiKaksiKolme ja pudota kyykkypaikkaan parikolme namia. 

Tätä kuviota toistaessasi huomaat nopeasti, että kyykkimisesi herättää koiran kiinnostuksen ja koirallesi alkaa muodostua johtopäätös, että löydät jatkuvasti hyviä namipaikkoja ja sen kannattaa kiireen vilkkaa juosta luoksesi. Pikkuhiljaa sanoista YksiKaksiKolme muodostuu siis luoksetulon vihje 😊.



Tämä oli minusta hauska koulutuspeli ja olen harjoitellut Tihkun kanssa tätä taitoa kurssin jälkeenkin. Peli sopii minusta erityisen hyvin juuri pennuille ja nuorille koirille. Sanojen YksiKaksiKolme tilalla voisi tietenkin olla mitkä tahansa sanat, joita mieluummin haluat käyttää - tärkeää on, että ne toistuvat samanlaisina joka kerta. 


YksiKaksikolme-vihjeestä on minulle ollut hyötyä tilanteissa kun haluan Tihkun luokseni tai lähemmäs, mutten halua käyttää varsinaista luoksetulokäskyä. Tilanne voi olla vaikkapa, että Tihku on jumiutunut haistelemaan jotain tai se on irtoamassa luotani kauemmas kuin haluaisin, niin näin saan käännettyä sen suunnan kohti itseäni. Koulutuspeli on toiminut joka kerta 😊 - ja aina kun sitä käytän, en huijaa vaan jatkan peliä muutaman toiston, jotta Tihkulle ihan oikeasti tulee palkinnoksi hauska leikki.

Sitä oikeaa luoksetulokutsua "Täällä" haluan säästää sellaisiin harjoituksiin, joissa tällä hetkellä voin olla satavarma, että Tihku saapuu luokseni, jolloin tukityökalut kuten tämä YksiKaksiKolme-leikki sopii mainiosti työkalupakkiini :).


lauantai 13. helmikuuta 2021

Luoksetulo - koiran tärkein taito

Osallistuin Wiiman kanssa luoksetulokurssille joitakin vuosia sitten, kun tuntui, että luoksetuloharjoituksemme eivät edistyneet ja luoksetulosanakin oli Wiiman korvissa muuttunut jotenkin sanahelinäksi.

Kurssi oli minusta todella hyvä - se antoi hyvät ja toimivat eväät luoksetulon harjoitteluun, ja saimme luotua taitoihimme kaivattua ryhtiliikettä. Wiiman kanssa luoksetulo ei ole koskaan ollut mikään itsestäänselvyys - se on luonteeltaan niin itsenäinen, että vaikkei se varsinaisesti koskaan karkaile, niin se voi vetää etäisyyttä minuun enemmän kuin haluan, ja tällöin luoksetulovihjeen pitäisi olla toimiva!. 

Kirjoittelin aikanaan artikkelin kurssin sisällöstä Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran lehteen Reviiriin, ja nyt päätin kopioida artikkelin myös tähän blogiin itselle muistiinpanoksi ja toivottavasti myös hyödyksi jollekulle satunnaiselle blogini lukijalle :) .  

4-vuotias Wiima 💓


**************

(Julkaistu Reviirissä v. 2016)

Luoksetulotaitojen kohentamista eli Wiima koulun penkillä

"Luoksetulo vihjeestä on koiran tärkein taito! Vaikka et mitään muuta koirallesi opettaisi, panosta tähän kunnolla! Varma luoksetulo voi joskus jopa pelastaa koirasi hengen. "

Tällaisia lauseita luin alkutalvesta erään koirakoulun luoksetulokurssin mainoksesta. Teksti osui ja upposi! Olin pannut merkille, että koirani Wiiman luoksetulot olivat toisinaan vähän viipyileviä. Eihän Wiima ikinä kauas karkaillut ja tulihan se toki useimmiten kutsusta luokse, mutta joskus vähän omassa tahdissaan, jos käsillä oli jotain kiinnostavampaa. Luoksetulossahan on se vaikeus, että ohjaajan pitäisi olla koiran mielestä kiinnostavampi kuin koko muu maailma ja joskus kävi niin, että kiinnostavuuteni vähän rakoili. Koira punnitsee luoksetulovihjeen kuultuaan mitä sen on kannattavinta tehdä, lähteäkö jänisjahtiin vai palatako emännän luokse - näitä koiran tekemiä vertailuja voi olla välillä vaikea voittaa.

Luoksetulon klassinen ehdollistuminen

Päätin yrittää asiaan muutosta ja lähdimme Wiiman kanssa hakemaan vauhtia harjoitteluun luoksetulon tehokurssilta. Ensimmäisellä tunnilla kuulimme koiran oppimisen ja palkitsemisen teoriaa. Puhuimme myös luoksetulon ns. klassisesta ehdollistamisesta, tunnethan tarinan "Pavlovin koirista"? Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa, että harjoiteltu toiminto automatisoituu; koira alkaa refleksinomaisesti toimia ärsykkeestä ( = kutsu) aina samalla tavalla ( = tulla luokse). Käytöksen automatisoituminen tasoittaa tilannetta ohjaajan hyväksi muun maailman houkutusten ja luoksetulon välillä. Koira ei ehdollistuttuaan tule punninneeksi luoksetulon kannattavuutta jänisjahtiin verrattuna, vaan refleksinomaisesti palaa luoksesi kutsun kuultuaan - näin siis ainakin teoriassa.
Klassinen ehdollistuminen luoksetuloon vaatii koirakolta kuitenkin paljon harjoittelua, toistoja ja ohjaajan sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja mielikuvitusta.


Wiima-tyllerö vuonna 2016. Tässä harjottelemme luoksetuloa liinan kanssa.

Valitse luoksetulolle vihje

Kurssilla nostettiin aiheeksi myös luoksetulovihjeenä käytettävä sana tai ääni. Saattaa kannattaa valita kokonaan uusi sana, mikäli koira on jo oppinut suhtautumaan aiemmin käytössä olleeseen sanaan välinpitämättömästi. Saatat myös haluta harkita jotain ihan muuta ääntä, esimerkiksi pilliä. Pillin etuna on, että se kuulostaa aina samalta, kun taas sana voi kuulostaa koiran korvissa ihan erilaiselta, kun lausut sen normaaliäänellä tai jos joudut huutamaan koiran ollessa kauempana. Pillissä ei myöskään kuulu omat mielialasi - luoksetulokutsun äänenpainoon kun saattaa livahtaa tiukahko sävy, jos koira antaa odottaa itseään. Niinhän ei pidä antaa käydä: kutsun ja luoksetulon pitää aina olla koiralle iloinen asia. Toisaalta valittuasi luoksetulovihjeeksi pillin vihellyksen, on pillin oltava aina mukanasi.

Valitsitpa sitten kokonaan uuden sanan tai pitäydytpä vanhassa, niin kannattaa aloittaa kutsusanan vahvistamisella. Niin, että koira varmasti tietää, mitä siltä odotetaan, kun kutsu kuuluu. Niinpä ekalla kurssitunnilla ja kotiläksynä koko viikon ajan kertasimme koiralle luoksetulovihjettä. Oli tärkeää pitää huoli siitä, että koira tässä vaiheessa voisi joka kerta onnistua tehtävässä. Sitä piti siis kutsua vain sellaisissa tilanteissa, kun olisin 'satavarma', että koiruus kutsun kuultuaan kipittäisi luokseni. Haasteiden aika olisi myöhemmin.


Vain onnistuneita harjoituksia

Harjoittelimme Wiiman kanssa seuraavan viikon kuten en olisi ikinä ennen luoksetulokäskyä sille antanut. Kutsuin sitä sisällä kun se jo oli valmiiksi lähistöllä, silloin kun se omasta halustaan oli tulossa minua kohti, ulkona remmilenkeillä, kun mikään muu ei erityisesti kiinnostanut. Välillä tein harjoituksen kertaluonteisena ja välillä tein luoksetulosta leikin; kutsuin Wiimaa luokseni muutamaan peräkkäiseen otteeseen, leikkipalkalla.
Jos minun tuli erityinen tarve saada koira lähelleni, enkä ollut varma tulisiko se, silloin käytin toista samantapaista käskyä, jota käytän hihnalenkeillä ja vältin käyttämästä valitsemaani varsinaista luoksetulokäskyä, josta piti nyt tuleman taikasana!

Kouluttajan ohjeiden mukaan harjoituksia tuli tehdä päivittäin. Jos teet vaikka kolme päivittäistä lenkkiä koirasi kanssa, sisällytä niihin kuhunkin ainakin kymmenen luoksetulotoistoa - päivässä saat kokoon vähintään kolmekymmentä toistoa, viikossa yli kaksisataa.

Wimppulation

Koirat voivat toisinaan kyllästyä toistoihin nopeasti, joten ohjaajalla on haasteellinen tehtävä tehdä harjoitteista sellaisia, että koiralla on koko ajan hauskaa. Palkkioissa vain mielikuvitus on rajana ja koira rakastaa yllätyksellisyyttä: parhaat herkut, kivoimmat lelut ja leikit ja tai jotain muuta, mitä koira sillä hetkellä erityisesti haluaa, päästä nuuskimaan, päästä ruokakupille tai muuta koiralle merkittävää. Hyödynnä ruokintahetket ja maaston kepit ja kävyt. Tämä on tärkeää, jotta luoksetulo yhdistyy koiran ajatuksissa iloisiin asioihin.

Pidä harjoituksissa varasi, ettet tule houkutelleeksi palkinnolla, vaan koiran tulee aloittaa luoksetulokäytös ennen palkinnon esittelemistä. Houkuttelussa on vaarana, että koira oppii tarkistamaan palkinnon laadun ennen tuloa eikä viitsi reagoida, jos palkinto ei kiinnosta.

Namipalkkauksen osalta sain pienellä idealla Wiimaan vauhtia, kun kutsuttuani sitä heitinkin herkkunamit vierimään sen sijaan, että olisin vain antanut ne sille suuhun. Näin herkkupalan lisäksi palkintoon kytkeytyi pieni jahtaus- ja maan nuuskintaleikki namien löytymiseksi - namien etsiminen on Wiimasta todella kivaa. Kannattaa kiinnittää huomiota namien heittosuuntaan ja heittää ne koirasta poispäin, itsesi taakse, jolloin namien suunta edelleen tukee sinun luoksesi tulemista.


Kaksi koiraa, kumpi onkaan Wiima Wimpsahdus?

Kiinnitä harjoituksissa myös huomiota siihen, että koira luoksesi tultuaan, myös jää lähellesi kunnes saa lähtövapautuksen. Joskus nimittäin voi käydä niin, että koira oppii syöksähtämään paikalle, ja syötyään ohikiidossa palkintonamin ryntää taas omille teilleen ennen kuin ehdit sanoa kissa. Itse pyrin vaikuttamaan tähän asiaan siten, että namitan välillä koiraa vielä sen jäätyä vierelle, jotta se luoksetultuaan jäisi paikoilleen odottamaan lisäherkkuja kunnes vapautan sen matkoihinsa uudelleen. Koiraa ei kannata myöskään - milloin mahdollista - heti kytkeä hihnaan sen tultua luoksesi. Kytkemisessä on vaarana, että luoksetulo alkaa koiran mielessä yhdistyä vapauden menettämiseen.

Lisää harjoituksiin häiriöt - harjoittele eri paikoissa

Kun seuraavalla viikolla kokoonnuimme taas yhteen, olivat kaikki kurssilaiset tehneet kotiläksynsä ja jokainen koira ymmärsi vihjeen ja luoksetulon välisen yhteyden, jopa pillin uutena välineenä valinneet olivat onnistuneet liittämään vihjeen käytökseen. Itselläni oli helpompi sarka, koska pitäydyin vanhassa luoksetulovihjeessä, olihan se kuitenkin meillä aika hyvin toimiva jo ennen kurssiakin.

Nyt puhuimme häiriöistä ja luopumisesta sekä etäisyyden vaikutuksesta. Aika moni koira on tottelevainen ja kipittää kiireesti paikalle, jos ympärillä ei tapahdu mitään merkittävää. Mutta kun harjoitukset siirretään ulos ja häiriötä pikkuhiljaa tarkoituksella lisätään, joutuu omistaja kilpailemaan koiran huomiosta kaiken sen kivan ja jännittävän kanssa, jota koira ympärillään näkee. Etäisyyskin on vaikuttava tekijä - lähellä oleva koira on yleensä helpompi houkutella luokse kuin kauemmas juossut.



Jotta koira selviäisi näistä kaikista haasteista, tulisi kaikkia tilanteita harjoitella. Koiran voi nimittäin olla vaikea yleistää oppimaansa käytöstä eri tilanteihin ja paikkoihin. Hakeudu siis harjoittelemaan erilaisten häiriöiden äärelle; luontoon riistahajujen keskelle, lammashaan vierelle, ihmispaljouteen ja muihin haasteellisiin paikkoihin. Voit myös itse rakentaa häiriöitä: pyydä ystäviesi ystävällisiä koiria paikalle ja harjoittele niiden läheisyydessä tai aseta koirasi ruokakuppi luoksetulolinjalle, niin että koirasi joutuu sen luoksetullessaan ylittämään. Harjoittele myös eri etäisyyksiltä, koiran ollessa vierellä sekä kauempana. Etäisyysharjoituksissa hyvänä apuna on pitkä liina, mikäli olet epävarma luoksetulon onnistumisesta - ehdit loikata liinalle, jos koiralle tulisikin muita ajatuksia kuin luoksetulo. Samalla koira saa pienen opetuksen, ettei muu käytös edes onnistu kuin luoksetulo.

Toistot ja onnistumiset ovat tärkeitä

Kun lisäät haastetta harjoituksiin on hyvä pitää mielessä ns 80-20 sääntö: pyri siihen, että vähintään 80 % luoksetuloharjoituksista onnistuu, sillä koira oppii onnistumisista.

On myös toinen "sääntö", joka on hyödyllistä tietää: 20-20-20. Eli koiran voidaan teoriassa todeta ehdollistuneen luoksetulokäskylle, kun luoksetulo onnistuu kaksikymmentä peräkkäistä kertaa kahdenkymmenen eri häiriön äärellä, kahdessakymmenessä eri paikassa. Siitä saa vähän viitettä tarvittavasta harjoitusten määrästä.

Wiima wauhdissa


Luoksetulon latenssi - mitä se tarkoittaa?

Kolmannella ja viimeisellä kurssikerralla puhuttiin latenssista eli siitä ajasta, joka koiralla menee vihjeen kuultuaan siihen, että se reagoi vihjeeseen. Latenssi tulisi saada mahdollisimman pieneksi eli koiran tulisi reagoida luoksetulovihjeeseen mahdollisimman nopeasti. Kurssilla esiteltiin harjoitusmetodiksi sellaista, hitaat luoksetulot jätetään palkitsematta. Päätä ensin kriteeri, missä ajassa haluat, että koirasi reagoi vihjeeseen. Jos luoksetulo viipyy kriteeristäsi, koira jää ilman palkkaa ja saa sen tavoittelemaan palkkaa suuremmalla energialla seuraavalla kerralla. Ja sitten tietenkin juhlat pystyyn, kun koira reagoi kriteerisi mukaisessa ajassa.
Harjoittele kuitenkin tätä vasta kun luoksetulosta on muodostunut vahva käytös, jottei palkatta jääminen syö hyvin alkanutta luoksetuloa.


Suhtaudu jokaiseen luoksetuloon ihmeenä ja palkkaa joka kerta

Itse en ole edennyt harjoittelussa vielä tuohon kurssilla aiheena olleeseen reaktioajan järjestelmälliseen lyhentämiseen, enkä itse asiassa ole varma tulenko niin edes tekemään. Olen keskittynyt vain vahvistamaan itse luoksetulokäytöstä erilaisissa häiriöissä. On ollut ilo huomata miten Wiiman luoksetulot ovat kevään aikana järjestelmällisen harjoittelun myötä hienosti nopeutuneet ja varmistuneet ja harjoituksemme jatkuvat edelleen. Tällä asialla on ollut piristävä vaikutus myös ihan perushihnalenkkeihin: nykyisin tulee otettua lelut taskuun jokaiselle lenkille ja harjoitusten johtaessa nyttemmin lähes poikkeuksetta onnistumisiin, tulee ulkoillessa leikittyä Wiiman kanssa aiempaakin enemmän! Tällä on ollut muuten positiivisia vaikutuksia kontaktinpitoonkin, joka on hyvä juttu!

Tällä kurssilla oivalsin, miten pieniksi paloiksi kaikki koiran oppiminen pitäisi pilkkoa. Ja miten toistot ja onnistumiset ovat kaiken A ja O. Ennen kurssia suhtauduin koiran luoksetuloon jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, ikään kuin kerran opittu taito, aina osattava taito. Nyt ymmärrän, että jokaiseen luoksetuloon olisi suhtauduttava pienimuotoisena ihmeenä, koiran päättäessä kaikesta maailman kivasta huolimatta valita minut.

En ole ihan varma siitäkään, että saavutammeko Wiiman kanssa ikinä varsinaista klassista ehdollistumista luoksetuloliikkeessä, mutta varmuutta luoksetuloon olemme silti jo tähänkin mennessä saavuttaneet rutkasti. Ja se on hyvä juttu se!

******************

Sellainen oli artikkeli, jonka joskus kirjoitin. Tuosta kurssista on ehtinyt kulua jo - kääk, miten aika rientää - viitisen vuotta. Edelleen kuitenkin muistelen tätä kurssia ja pidän Wiimalle periodeja, jossa vahvistelemme luoksetuloa suunnitelmallisesti - sekä palkkaan yhä edelleen jokaisen luoksetulon. Palkan ei tarvitse olla aina taskunpohjalta löytyvä nami, vaan vaikka maasta löytyvän kävyn heittäminen saalistettavaksi. Sen olen kuluneina vuosina oppinut, että luoksetulon vahvistamisen ei ole koskaan valmis, vaan jatkuu koiran koko elämän ajan. 


Elämäni koira


tiistai 5. tammikuuta 2021

Pentujuttuja - opintien alkupolkuja

Nuorimies Tihku on ollut kotona vasta runsaan viikon, niin ihan hirveästi ei olla vielä ehditty puuhata, mutta toki sitä tavallista arkea on koitettu elellä ja koska koira oppii koko ajan, niin olen koittanut luoda arkeen selkeitä rutiineja. Ja hauska on ollut myös huomata, miten pentu oppii matkimalla isosiskoaan.

RUOKAILU
Esimerkiksi ruokailut. Ensimmäisen aamun ruokailu oli katastrofi! Olin kuoleman väsynyt nukuttuani huonosti jo pari yötä ennen Tihkun noutoreissua ja sitten noutopäivänä heräsimme jo ennen aamuviittä.

Olimme Tihkun kanssa vasta illalla kotona, enkä muistanut enkä tajunnut valmistella aamuruokia. Plus se fakta, että Wiima oli siinä vaiheessa päättänyt, että pikkuveli on superärsyttävä, ja sen riiviön ei saa antaa koskea mihinkään. 
Niinpä ensimmäisenä aamuna koitin hääriä keittiössä ja valmistella aamupaloja ja Tihku keikkui joka puolella ja välillä sylissäni ja Wiimaa ärsytti ja kaikki oli hullunmyllyn. Erotin koirat ja ruokin ne eri aikaan eri paikoissa. Aamu oli jo pitkällä ennen kuin itse ehdin hullunmyllystä kaffen keittoon 😅.

Sitten mietin, että näin ei voi olla ja toisena aamuna loin uudet rutiinit. Komensin Wiiman istumaan paikalleen (en tajua, miksen tehnyt sitä heti, taisin olla itse niin pyörällä päästäni), ja ihme tapahtui - sitten istui kohta Tihkukin! Otti mallia Wiimasta! Yhtäkkiä niillä molemmilla oli hyvä rutiini aamuihin, eivätkä enää ärsyttäneet toisiaan. Molemmat siis istuvat odottamassa - Wiima kutsutaan ensin, ja sitten saa kepponsa Tihku. Lisäksi rutiinin ansiosta Tihku oppi lähes itsestään, että on istuttava, jotta ruoka laskeutuu syötäväksi! Voittajafiilis! 
Lupakäytöstä en ole vielä kytkenyt Tihkun ruokahetkiin, nyt riittää erinomaisesti, että pikkupoika osaa istua ja rauhallisesti odottaa ruokaansa 💗 .  


ISTUMINEN
Istumisen opetteleminen saikin hyvät pohjat noista aamiaishetkistä. En ole vielä kytkenyt sanallista vihjettä istumiseen, mutta Tihku tarjoilee nyt kivasti istumista monissa tilanteissa. Lisäksi pieniä harjoituksia kohti perusasentoa.

NAKSUTTELU 
KONTAKTI JA KOHDETYÖSKENTELY
Olen myös viime päivinä hieman naksutellut Tihkulle lyhyitä sessioita. Ollaan lähinnä keskitytty opettelemaan, että kun naksahtaa, niin palkka suuhun tupsahtaa. 
Klikkerin perusajatuksen lisäksi olen jo vähän jatkanut eteenpäin, ja naksutellut käsikosketusta sekä tietysti kontaktia, jota Tihku tarjoaa herkästi. Tihku on oma-aloitteisesti ottanut kontaktia ihan alusta asti - en tiedä onko oma-aloitteinen kontakti pennuilla tavallista, enkä yhtään muista millainen Wiima oli sen suhteen pentuna?
Tihku on naksutteluissa hyvin tarkkaavainen ja keskittyy parhaansa mukaan, mutta pennun keskittyminen on varsin rajallista, joten koitan pitää sessiot ihan lyhyinä. 

LUOKSETULO
Ulkona kun ollaan, niin olen palkkaillut ja vahvistanut luoksetuloa ja lähellä pysymistä. Tätä olen harrastanut kahdella tavalla - sekä niin, että Tihku saa seikkailla omiaan ja palkkaherkuille pääsee kun tulee välillä moikkailemaan kutsumatta tai kutsuttuna, tai sitten niin, että pyrin pitämään sen lähelläni ja kävellään yhdessä eteenpäin, eli siis hihnakävelyn alkeita, mutta ilman hihnaa 😀.
Varsinaista hihnakävelyä ollaan harjoiteltu toistaiseksi hyvin vähän, mutta muutaman pienen kerran sitäkin.

ALUSTAPUUHIA
Alustaharjoittelu on tärkeää. Arjessa sitä ei niin tule ajatelleeksi, kun elämä usein soljuu niillä tutuksi tulleilla alustoilla. Mutta kun tuleekin tilanne astella alustalla, joka on vieraampi, niin on kiva, jos koira ei säiky.
Vanhempi koirani Wiima on varsin alustavarma, mutta syksyllä oltiin nosetreeneissä ja olisi pitänyt kiipeillä säkkityynykasassa (LINKKI) ja silti pystyä työskentelemään, eli hakemaan ja ilmaisemaan hajuja. Wiima ei pystynyt, sen verran jännitti outo upottava, kahiseva materiaali. Niinpä jo silloin treeneissä päätin, että kun tuleva pentu kotiutuu, niin pennulle esitellään säkkityynykasa 😀!




Kato mamma, mä saan mun korvat näinki!

Tihkun möyriminen tallentui tietty myös videolle. 
Tämä filmi ei valitettavasti näy mobiilissa.


No siinähän kävi niin, että Tihkun mielestä säkkityyny oli ihan mahtava juttu ja hän usein hakeutuu siihen leikkimään ja kahlailee siellä ylös ja alas eikä välitä vaikka välillä "imeytyy" tyynyn syvyyksiin :D
Kukkulan kunkku!

Tihkun harjoittelut kivaksi koirakansalaiseksi jatkuvat ja niistä seikkailuista lisää seuraavalla kerralla!



sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Hyvää alkanutta vuotta, toivottavat Wiima ja Tihku

Niin vaihtui taas vuosi. Meikäläisellä , öö, en viitsi edes laskea kuinka mones kerta, Wiimalla yhdeksättä kertaa ja Tihkulle tämä oli eka uus vuosi evö. Vietimme vuodenvaihtumisen perheen kesken rauhallisissa merkeissä, mutta tuntui, että tänä vuonna raketteja paukkui naapurustossa enemmän kuin taas vuosiin. Ilon aihe oli kuitenkin huomata, että molemmat karvakorvat ottivat vuodenvaihtumisen rennosti jänteitä järsien (ei omiaan eikä meidän vaan jonkun muun eläinrassukan) ja nokosia vetäen. 

Valmistauduimme aattoiltaan niin, että Wiima sai kunnon lenkin ja sitten teimme vielä yhteisreissun vähän pennunkin energioiden purkamiseksi lähistölle vähän riehumaan, paikkaan jossa ajattelin, ettei siinä iltapäivällä vielä paukkuisi - eikä paukkunutkaan. 

Wiima taitaa ilmeestä päätellen juuri olla hihkaisemassa uudenvuoden toivotuksia, kun olen näpännyt kuvan 😊



Parivaljakko veteli rannalla myös vähän rallia. Sen verran jännäsin aikaisia raketteja, etten uskaltanut päästää koiroja ilman liinoja, mutta en kyllä oikein nyt tykännyt liinoistakaan kun pelkäsin vähän, että jäävät toisiinsa kiinni.  Eivät jääneet :)
(HUOM! huomasin juuri, että youtubevideo ei näykään mobiilissa, näkyy vain nettiversiossa)


Edellisenä päivänä piipahdimme golfkentällä, kun se nyt niin sopivasti on tyhjentynyt golffaajista. Siellä on lääniä missä kulkea ja pitää pentua vapaana, tarvitsematta pelätä autoja. Ajattelin, että se olisi hyvä paikka vahvistaa luoksetuloa, kontaktia ja lähellä pysymistä, kun koiruus ei oikestaan pääse mihinkään pois silmien alta. 



Tihku on kasvattajallaan jo oppinut Tule-sanan merkityksen. Sitä koitan nyt kovin vahvistaa, ettei menisi oppi hukkaan. Tilanne on kylläkin se, että meillä on "Täällä!" varsinainen luoksetulokäsky ja "Tule!" on arjessa sellainen, jota käytän kun haluan, että Wiima tulee lähistölleni, muttei varsinaisesti tarvitse tulla luokse. 
Joten minun pitäisi varmaan alkaa muokkaamaan kutsusanaa Tihkullekin. Mahtaisinko onnistua niin, että Tule-sanalla huutelen, mutta kun Tihku on saapumassa, niin vaihdan tilalle Täällä!-vihjeen. En ole vielä varsinaisesti uskaltanut alkaa töihin tässä asiassa, olen nyt vaan keskittynyt vahvistamaan luoksetuloa ylipäätään, sekä kutsuttuna, että omaehtoista saapumista. 

Tihkulla on tuima ilme, mutta lämpöinen sydän 💗😊

Niin se tämä vuosi alkoi, nenät ja kuonot kohti uusia seikkailuja!








sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Valeraskauksia ja luoksetuloja

Neitikoiran on vallannut hormoonihuuruinen valeraskaus! Jo vähän aikaa sitten. Wiimasta on taas tullut tullut rauhaton piippailija, kuten joka kerta juoksukierron tässä vaiheessa.
Valeraskauden mukana tuli energisyys ja ruokahaluttomuus. Tuntuu kuin Wiima olisi lataillut pattereitaan juoksuista lähtien, nyt yhtäkkiä 'herännyt' ja ottanut kaikki patterit yhtaikaa käyttöön!
Se suhteellisen asiallinen koira, joka mulla vielä hetki sitten oli, on muuttunut vauhtihirmuksi. Wauhti-Wiima on hauska otus, mutta välillä vauhdikkuus voi hieman häiritä niin käytöstapoja kuin myös hieman keskittymistäkin :)

Energiamäärän lisääntyminen tässä vaiheessa kun kuvitteelliset pennut olisivat syntyneet, on kuitenkin hyvin järkeenkäypää, pitäisihän koiran nyt jaksaa huolehtia jälkikasvustaankin, jos sellaista olisi syntynyt. Että kyllä tämä energiabuusti lienee kaikessa järkevyydessään luonnon suunnittelema juttu.

Ja ruokahalu tosiaan, juoksujen jälkeen valeraskausoireiden alkamiseen asti Wiima oli ahne pikku possu, mutta nyt saattaa aterialta jäädä kuppiin ruokaa. Esim eilen illalla tarjosin aika perussetin nappulaa, raa'an kananmunan ja loraus piimää - kiposta oli hävinnyt muna ja piimä, nappuloihin ei suuremmalti oltu koskettu. Mutta ei huolta, uskon, että ruoka taas maistuu ennen kuin nälkäkuolema koittaa =)

Ja sitä paitsi, meillähän on tämä uusi luoksetuloprojekti meneillään! Siis luoksetulon klassinen ehdollistaminen - lue lisää edellisestä päivityksestä.
Olen harjoittelun myötä useina päivinä jättänyt neidin kiposta tarjottavan aamupalan pois ja päiväruoka tulee taskusta luoksetulojen - ja muiden temppujen - palkkioina. Ja nyt on herkut käytössä, jotta luoksetulo olisi mahdollisimman kannattavaa - tänään tarjoilussa on ollut keitettyä sydäntä ja se kyllä teki hyvin kauppansa!

Tänään oli myös toinen kurssikerta. Harjoittelimme luoksetuloa liinassa erilaisten häiriöiden kanssa, häiriöinä mm vieressä leikkivä koirakko ja namikippo, joka piti luoksetulossa ohittaa. Wiima hoiti hommat hienosti, tuli kun kutsuttiin eikä edes oikein meinannut poistua viereltäni. Jos poistuikin, tuli oma-aloitteisesti takaisin, ennen kuin ehdin kutsua. Vaikein häiriö Wiimalle ehdottomasti oli kun kouluttaja veti perässään kaninkarvalelua. Siinä oli kaikki - haju ja jahtaamismahdollisuus - mutta hienosti Wiima pärjäsi, luopui jahtiajatuksesta (joka kehossa jo näkyi) ja tuli luo.

Mutta en hurraa, enemmälti ainakaan, sillä onnistumiset johtuivat osittain ainakin Wiiman "treenimoodista":
Wiima on nimittäin todella kuuliainen ja yhteistyöhaluinen koira kun tehdään yhdessä asioita. Mutta kun ollaan vapaalla, pää tyhjänä, vaikkapa metsässä, niin luulen, että meillä on vielä paljon harjoittelua ja toistoja edessä ennen kuin luoksetulo toimii pomminvarmasti samalla intensiteetillä kaikkialla.

Mutta treenaaminen on käynnissä. En ole laskenut miten monta toistoa päivittäin saamme aikaan, mutta kyllä niitä on kymmeniä, kymmeniä per päivä. Tässä muutamia taidonnäytteitä (pahoittelen kuvalaatua, pahaisia pokkariräpsyjä) :




Etäisesti koiraltani näyttävä mangusti säntäsi luokseni kun iltalenkillä vähän tuota luoksetuloa harjoiteltiin.
Ja 'pitkät päällä', kuten tuttavani sanoi kuvan nähdessään :D

Lisäksi olen yrittänyt huomioida sitä, että harjoitusta tulisi erilaisissa ympäristöissä; puistoissa, maantiellä, kaupungissa yms erilaisten tuoksujen äärellä.
Koira on nimittäin huono yleistäjä: jos se oppii taidon yhdessä paikassa, ei taidon osaaminen toisessa paikassa ole ollenkaan varmaa. Niinpä, jos tavoitteena on, että koira tulee luo paikassa kuin paikassa ja luotettavasti joka kerta, niin harjoituksiakin on tehtävä paikassa kuin paikassa.

Toki Wiima on osannut luoksetulokäskyn ennenkin ja useimmiten jopa noudattanut sitä. Olen nyt kuitenkin tämän uuden projektimme myötä hieman laskenut osaamisen aloitustasoa, pyrin luomaan sille onnistumisia ja harjoittelemme luoksetuloa vain paikoissa, joissa Wiimalla varmasti on tilaisuus onnistua. Pikku hiljaa vaikeutetaan tehtäviä ja hakeudutaan haastavampiin paikkoihin.

Tällä kaikella pyrin siihen, että luoksetulosta tulisi refleksi, se jäisi ns lihasmuistiin. Eli kun kutsusana kuuluu, niin Wiima ei voi itselleen mitään vaan kääntyy ja tulee luokseni. Tämä perustuu vähän samaan kuin Pavlovin koirien kuolaneritys kellon äänen kuultuaan. Riittävän monta toistoa, niin koira ei enää tiedä muuta toimintatapaa kuin sen jota on harjoiteltu.
Näin siis ainakin teoriassa ja muilta kuultuna. Pääsemmekö me ikinä siihen, jää nähtäväksi =)

Luoksetuloleikki - niin kuin Wiima asian nähnee - näyttäisi olevan Wiiman mielestä varsin hauskaa :)
Sen sijaan, että törkkäisin namin sen suuhun heitänkin namin taakseni ja siitähän syntyy pikkukoiran iloksi vielä pieni jahtaamisleikki palkinnoksi.
Myös lelupalkkaus on käytössä, Wiima tykkää kovasti leikkimisestä. Välillä tosin mietin sen kiiruhtaessa luokseni, että kumpaa se mahtaa milloinkin haluta enemmän. Niin, että jos se saapuu luokseni silmissään herkkupala, niin ei ole ehkä niin motivoivaa jos nenän edessä heilutellaankin solmunarua. Koitankin siis pohtia ja ennakoida, että onko neidillä mahdollisesti nälkä vai riehumieli ja valitsen palkan sen perusteella.

Aikamoista tiedettä siis tämä luoksetulojenkin harjoittelu. Mutta hauskaa! :)

Ohessa vielä pari lenkkipolkujen varrelta kameraan tallentunutta kuvaa:


"Hei mama, onkohan tässä seisottava pitkäänkin?!"

Lenkkimme kulkee usein Paraisten Vanhalla Malmilla asuvien lampaiden ohi. Hauskoja veijareita! Tällä kertaa sattui olemaan myös hoitaja paikalla ja hän kertoi hauskoja juttuja lampaiden persoonallisuuksista :)

Kirjastovene jäissä

Paraisten kalkkikivikaivos on aika jännittävän näköinen paikka, eikös vaan?

(aika kiva ohje jatkotarinana netin syövereissä, jossa samaa ajatusta kuin itsellänikin :
http://www.kumikana.org/koulutus/luoksetulo1.php )