Viime viikonloppuna juhlittiin keskikesän juhlaa. Se tulee joka vuosi yhtä yhtäkkiä - töissä on kiirettä ja muutenkin ajatukset on vielä keväässä, ei kesässä, ja ykskaks kuitenkin ollaan juhannuksessa.
Juhannus sujui tänä vuonna melko lailla kuten aiemmatkin. Meillä on kaksi tuttavapariskuntaa, jotka kutsumme joka juhannus kylään, jo yli parinkymmenen vuoden ajalta, jolloin lapsemme olivat pieniä ja perinne jatkuu edelleen. Nykyisin tosin jo parikymppisillä (ja plus) lapsillamme on useimmiten jo omat menonsa juhannuksena, joten porukkamme on pienentynyt meihin vanhempiin.
Viilettäjä viilettää :)
Tihkulle tämä oli elämänsä toinen juhannus, Wiimalla juhannuksia on takana jo enemmän. Tihkun kannalta vähän jännitin, että mitenkähän se Tihku nyt pysyilee siinä mökkipihan hoodeilla, kun mökillä ei ole tänä kesänä oikein vielä ehditty oleilla.
Meillä ei myöskään ole mitään aidattua pihaa, vaan piha rajaantuu yhtäältä veteen, mutta muuten metsä reunustaa metsäistä tonttiamme - koiran voi siksi olla vaikea edes hahmottaa, millä alueella tulisi pysytellä. Mökki on kuitenkin saaressa, joten kovin pitkälle hän ei pääsisi, joskin saari on iso ja siellä on useita kymmeniä mökkejä ja asuintalojakin.
Tiesin kuitenkin, että Tihkulla on melko hyvä luoksetulo - hän siis lähtökohtaisesti reagoi aina kutsuun ja tulee luo, joko suoraan tai "kiertotietä", useimmiten kuitenkin suoraan. Olenkin Tihkun luoksetuloon melko luottavainen tilanteissa, joissa ei ole muuta häiriötä - sen tiedän, että esimerkiksi pupulle tai peuralle häviäisin kiinnostavuudessa vielä 100-0.
Tihkulla on lisäksi itsellään tapana pitää yhteyttä, josta tavasta olen iloinen. Hän hakeutuu luokse tsekkaamaan, että olen paikalla, sitten taas vähän omille tutkimusmatkoilleen, yleensä lähistölle, ja taas tulee luokse.
Wiima ja Tihku ovat tässä luonteeltaan erilaisia. Wiimakin lähti pikkutyttönä vapaana välillä omille teilleen. Hän ei varsinaisesti "karannut", mutta Wiimaa nenä vei. Lisäksi Wiima on hyvin itsenäinen eikä hätkähdä, vaikken olisi vierellä koko ajan. Häneltä myös puuttuu tuo omatoiminen "ilmoittautuminen", joka Tihkulla on luonteessaan. Wiima kuitenkin eteni nenänsä kanssa tehden pikkutarkkaa työtä, joten hän ei ajautunut reissuillaan kovin pitkälle.
Tihkun nopeusmittarissa taas ei juurikaan ole sitä rauhallista käyskentelyä, vaan kun hän näkee tai kuulee jotain ja suuren uteliaisuutensa kannustamana lähtee tarkastusreissulle, niin hän on hetkessä jo kaukana.
Wiiman käytös muuttui noin kolmen vuoden iässä. Silloin hän alkoi pysytellä lähistöllä, kun kaksi eka kesää jouduimme hermoilemaan ja pelkäsimme, että mökille pitäisi pystyttää aidat. Nykyisin hän kyllä tietää miten pitkälle voi lähteä - aamuisin kun lasken hänet mökillä ulos, niin hän käy vähän pitemmällä metsän puolella asioillaan, mutta tulee sieltä pian omin toimin takaisin ilman, että minun pitää yhtään huolestua.
Varmasti ikä vaikuttaa myös Tihkuun, hänhän on vasta 1,5 vuotias "huligaani" :).
GEPSI ON HYVÄ JUTTU!
Edellä kerrotusta johtuen hankin Tihkulle gepsin ja juhannuksena se koeajettiin. Gepsi näytti maastokartasta missä Tihku milloinkin oleili ja lisäksi se laski Tihkun päivän aikana kulkeman matkan, joka oli hauska lisätieto:
Esimerkiksi perjantaina, juhannusaattona, oli hellepäivä ja teimme vain pienen lenkin koirien kanssa aamulla ennen vieraiden tuloa - varsinaisen lenkkimme pituus oli 3,5 kilometriä.
Kuitenkin kun katson Tihkun liikettä tuona päivänä gepsin nauhoituksen perusteella, niin hän on aktiivisesti taivaltanut yhteensä melkein 11 kilometriä sinä päivänä ja tuo loppu tulee vain omalla tontilla pyörimisestä.
Gepsi oli todella kätevä! Istuimme ulkona koko päivän ja illankin. Välillä Tihku lähti näköpiiristä ja ilman gepsiä olisin alkanut heti huudella ja hermostua, että nytkö se lähti, mutta gepsistä näin, että edelleen ollaan pihalla tutkimuskierrosta tekemässä, joten minun ei tarvinnut alkaa hätäillä.
Tihku pysyi hienosti aitaamattomalla pihallamme ja olin siitä todella iloinen. Pari kertaa hän lähti vähän kauemmas kuin halusin, mutta kun kutsuin häntä, niin hän laukkasi paikalle yhtä nopeasti kuin oli lähtenytkin.
Yksi tilanne meillä kyllä oli. Oma vikani, etten tullut ajatelleeksi, että yöllä tapahtuu asioita, joita päivällä ei tapahdu, eli metsän eläimetkin ovat liikkeellä. Ja näin kävi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä me ihmiset istuimme laiturilla juttelemassa, koirat vapaana. Tihku nousi ylös kuultuaan jotain, näin tämän, mutta jotenkin olin luottavainen, kun hän oli niin hienosti pihalla pysynyt.
Sitten näin gepsistä, että nyt ollaan vähän kauempana kuin halusin. Lähdin katsomaan, mutta ennen kuin ehdin "kissaa sanoa", oli Tihku jo tiessään ja haukku kuuluikin lähes toiselta puolelta saarta (kapea, mutta pitkä saari). Saaressa on paljon kauriita ja peuroja, joten olen melko varma - vauhdistakin päätellen, että sellainen sekoitti Tihkun pään.
Gepsi oli kuitenkin tässäkin hyvä juttu, sillä näin mihin suuntaan Tihku eteni, niin osasin heti liikkua oikeaan suuntaan sitä vastaan. Tihkun reissu ei kestänyt kymmentä minuuttia pidempään, jos edes sitäkään, kun hän jo onnellisena, mutta läähättävänä tuli luokseni kun pellon reunassa häntä kutsuin. Taisi olla hyvä reissu.. !
Joten summa summarum, koirien kannalta juhannus meni oikein mukavasti - öistä peurakeikkaa lukuunottamatta ja sekin oli vain lyhyt pyrähdys - ja meidän ihmisten kannalta niin ikään. Kokoonnumme juhannukseen nyyttäriperiaatteella, jolloin kenelläkään, edes minulla emännällä ei ole liikaa puuhaa kutsujen vuoksi.
Rutiinina on, että jokainen tuo omat grillattavansa ja sitten jaamme ostettavaksi perunat, salaattiainekset, kalat ja niin edelleen ja jokainen pari tuo jotain.
Lisäksi meillä oli vähän leipomishommia - yksi pariskunta toi juhannuskakun, toinen pariskunta leipoi saaristolaislimput ja minä väänsin etukäteen suolaisia piirakoita iltapalapöytään - tuli tehtyä poropiirakkaa ja tomaattifetapiirakkaa!
Ohjeet on täältä (poro) ja täältä (tomaatti-feta), poropiirakkaa olen tehnyt usein, tuon tomaati-fetan ohjeen kaivoin nyt juhannusta varten, molempia voin lämpimästi suosittaa!
Isäntä pystytti laiturille tuollaisen katoksen pari vuotta sitten ja se onkin ollut kätevä - ei haittaa sade eikä tuuli, katoksen alla voi aina istuskella.
Tuulimyllykin on hiljaa
Hei hei mökki. See you soon!
Gepsihän on toiminut mainiosti! On myös aina hauskaa verrata Tihkua ja Wiimaa Moonaan ja Ninniin, kun Moona on myös juuri tuollainen duracell-pupu, joka huomaa ja näkee kaiken ja on joka paikassa melkein yhtä aikaa, vaikka kuitenkin on todella kuuliainen ja kiltti. Moona on myös se, joka on joskus ihan vähän livistänyt ajohommiin. :D
VastaaPoistaJuhannuksenne kuulosti ihanan rennolta. :)
Juu, on kyllä hauska havainto tämä, miten erilaisia koirat on. Kun olimme eläneet Wiiman kanssa, niin luulin, että "sellaisia" koirat ovat. Olin toki nähnyt erilaisiakin koiria, mutta jotenkin asia meni tajuntaani vasta kun siitä tuli omakohtaista, siis siinä kohtaa kun Supermies Tihku saapui :D.
PoistaOlen ilokseni huomannut, että Tihkukin on hyvin kuuliainen koira, aina kun pystyy - mutta ihan aina hän ei pysty :D.
Olen joskus kanssa miettinyt tuota, että paljonko pidemmästi koirat kulkee ihmiseen verrattuna. Jos vaikka itse kävelee kilometrin, niin jo remmissäkin koirat tekee kuitenkin vähän aaltoliikettä sivulta toiselle ja vaikka se näyttää tosi vähäiseltä liikkeeltä, niin se kuitenkin moninkertaistaa sen kuljetun matkan ihmisen suoraan kävelyyn verrattuna. Esim. susien ja kettujen jälkireitistö on aina suora ilman ylimääräisiä poukkoiluja, jotka kuluttaisivat vain turhaan energiaa. :)
VastaaPoistaNiin ja mukavannäköinen mökkipaikka teillä piti vielä sanoman. :)
PoistaKyllä! Ihmisen kilometri tarkoittaa tosiaan koirille ihan eri asiaa. Ja vielä koirasta riippuen - Wiima haistelee ja tutkii, mutta liikkuu rauhallisesti, hänen matkansa olisi kyllä pidempi kuin minun, mutta ei varmaan ihan kauhean paljon pidempi. Kun taas Tihku ottaa tosiaan hihnasakin koko ajan noita sivuaskeleita ja sahaa edessä oikealta vasemmalle ja toisinpäin, eli hänen matkansa on tosiaan varmasti enemmän kuin tupla.
PoistaEn olekaan tuolla tavalla mitannut matkaa, enkä tiedä onko tuo gepsi niin tarkka, mutta minäpä koitan joskus. Tähän asti sitä on pidetty vain helpottamaan oloani kun Tihku on vapaana :).
Ja kiitos mökkikommentista. Se on vanha saunatupa, eli sauna ja yksi huone keittiöllä, jota juniorin synnyttyä vähän laajensimme, että mahdutaan. Parasta on, että veneellä ehdimme iltaisin tehdä työpäivän jälkeen vaikka uimapulikointikäynnin, eli sijaitsee melko lähellä kotiamme :).
Niin - totta vielä tuo susien ja kettujen jälki. En olekaan tullut ajatelleeksi, että niiden jälki on suoraa, siis ihan erilaista kuin koiran. Koiran jäljessä varmaan näkyy tuo domestikoituminen, pentumaisuus. Mielenkiintoista ajatella, miltä näyttäisi villiintyneen koiran askellus - se ehkä menisi tuonne ketun ja suden suuntaan, juuri noista energiasyistä. Hyvä huomio 😊!
Poista