lauantai 30. toukokuuta 2020

Hammaskeijuhommia ja starttinappuloita

Wiima kävi hammashuollossa (LINKKI postaukseen) eka kertaa elämässään nyt kahdeksan vuotta täytettyään. Hammaskiveä ei onneksi ollut paljon kertynyt, mutta päätin jatkossa koittaa varmistaa, ettei sitä tulisikaan.

Aloitimme siis hampaidenharjausharjoitukset! Ihan eka kerta tämä ei ollut - olen ostanut Wiimalle hammasharjan ja tahnaa joskus joitakin vuosia sitten, mutta kun se oli Wiimasta hyvin epäilyttävää, eikä ollenkaan hauskaa, niin ei minunkaan intoni sitten kestänyt - tyhmää kylläkin, tajuan.

Tässä filminpätkässä alla on osa meidän toista harjoituskertaamme. Hampaita oli siis pesty edellisenä päivänä eka kertaa ja sitten toka kertaa tässä sessiossa hetken aikaa ennen filmiä. 
Peli menee niin, että Wiima tökkää sormeani, jolloin minä ryhdyn puhdistushommiin ja kun koira alkaa vetäytyä, niin tauotan ja palkkaan, ja tökkäyksestä taas uusiksi. 
Tuossa filmin alussa Wiima tökkää myös tassulla, kunnes sitten taas nenällä - se taitaa siinä hommia hämmästellessään koittaa tarjota HighFiveä, joka myös on yksi sellainen perustemppu. 
Tassulla tökkäys esiintyi eka kerran juuri tässä filmillä, siihen asti Wiima oli käyttänyt kuonoaan, ja myös siitä eteenpäin.
Muuten kai sujuu harjoitteluksi aika hyvin - asiakas ei ainakaan pyri poistumaan paikalta, mutta ei kyllä myöskään vielä halua avata suutaan 😄.

Työvälineenä minulla on tuossa mikrokuituinen sormiliina, ihan siis koiran hampaiden puhdistukseen tarkoitettu. Eläinlääkäriasemalla sellaista suositeltiin vaihtoehtona harjalle ja ajattelin, että se voisi ainakin tähän alkuun olla hyvä, niin tiedän millainen tuntuma minulla on suuhun.


Filmaaminen on hyvä juttu - näen, että ainakin yhdessä kohtaa jatkan liian pitkään sen jälkeen kun koira jo ilmoittaa tauosta. Taisin olla liian innokas - malttia, malttia.. :) 

Hammastahnaa en ole vielä ottanut harjoitteluihin mukaan, toistaiseksi on käytetty vain "oral cleaneria" sellaisenaan.

Katsotaan nyt miten tämä homma kehittyy. En ollut itse asiassa ajatellut tehdä hommaa starttinappulalla (omaehtoinen käsittely -metodi), vaan olin varannut klikkerin välineekseni. 
Mutta huomasin Wiiman eteen istuttuani, ettei minulla kädet riitäkään ja laitoin klikkerin syrjään - jolloin Wiima yhtäkkiä tökkäsi hammasliinasormeani! Kerrankin olin tilanteessa ajan tasalla ja poimin lennosta käytöksen starttinappulakäyttöön!

Olen aika paljon lukenut omaehtoisesta käsittelystä viimeisen vuoden aikana ja olin parilla luennollakin teeman puitteissa. Aihe on mielenkiintoinen ja pidän ajatuksesta, että asioita voisi tehdä eläimen ehdoilla, positivisen kautta - lisätä eläimen tunnetta siitä, että se voi tehdä itseään koskevia päätöksiä. Sehän ei tarkoita, ettei hoitotoimenpiteitä tehtäisi, jos ei koira halua, vaan sitä, että hoitotoimenpiteestä syntyy vuoropuhelu: vaikkapa niin, että ihminen päättää, että toimenpide tehdään ja eläin päättää tahdin.

En kuitenkaan ole normikäsittelyssä lähtenyt oppejani soveltamaan, kun perusasiat kuitenkin meillä jo sujuu ihan sopuisasti ja rutiinilla. Siksi oli aika jännä juttu tuo Wiiman itse tarjoama tökkäisy, sillä ei siis ole aiempaa taustaa starttinappulasta. 
Luultavasti "tarjoilu" oli ihan kohdetyöskentelyn tai sormien tunnistusleikin tulosta, mutta vaikutti siltä, että jo heti ekalla kierroksella Wiima oivalsi, että tässä uudessa leikissä tökkäisylle tuli lisämerkitys. Aika jännä huomata, miten nämä opitut asiat yhdistyvät, kaikesta opitusta on hyötyä, vaikka alkuperäinen tarkoitus on ollut toinen - olin itsekin aika innoissani omasta oivalluksestani tuossa hampaita pyyhkiessäni :) .

Joten nyt me opetellaan yhdessä sekä hampupesua, että myös starttinappulan käyttöä tällä konstilla :) .

Esittelyssä fiinit alahampaat 😃

maanantai 25. toukokuuta 2020

Nauvon Hiidenkivikallio eli Jetukastberget

Eräänä kauniina keväisenä päivänä pari viikkoa sitten pakkasin Wimpelssonin autoon ja hurautettiin Nauvon puolelle. Tai siis pitäisi varmaan sanoa, että 'purjehdittiin', sillä Nauvohan on saari (rykelmä saaria, kuten Parainenkin) ja osa matkasta tapahtui lossilla meriteitse.

Olin ajatellut piipahtaa katsomassa miten Nauvon vierasvenesataman uudistustyöt edistyvät sekä käydä uudelleen kiertämässä Nauvon keskustan ulkoilureitin Westerholmin polun, mutta tällä kertaa niin, että kiipeäisin myös vuorelle. Viime kerralla (LINK) vuorikiipeily jäi tekemättä, kun Wiima oli silloin vastikään toipumassa sterilisaatiosta. HUOM, vinkki: lue myös edellinen, yllä linkattu postaus jos aiot vaeltaa Westerholmin reitin, siinä lisätietoja reitistä.

Westerholmin polku on tehty taidemaalari Victor Westerholmin (1860-1919) muistolle. Se sijaitsee kätevästi Nauvon keskustassa, eli ennen tai jälkeen patikoinnin on helppo vielä istahtaa jonnekin Nauvon useista vierasvenesataman terasseista ja nauttia ruokaa tai virvokkeita. Koiran saa ottaa mukaan käytännöllisesti katsoen kaikille Nauvon terasseille, ainakin omien kokemuspohjaisten tietojeni mukaan.

Näkymä pikkusillalta ennen kirkonkylää. Westerholmin polku starttaa juuri ennen tätä siltaa ja pitkospuut näkyvät tielle.

Auton parkkeerasin Nauvon keskustaan kirkon edessä olevalle parkkipaikalle, koska siitä löytyi autolle varjoinen paikka. Sen jälkeen suuntasimme tulosuuntaamme - juuri ennen Nauvon keskustaa ja sitä edeltävää pikkusiltaa lähtevät pitkospuut tien vierestä vasemmalle ja siitä alkaa reittikin.



Reitti on hyvin merkitty ja polku on helppokulkuinen. Reitin voi kiertää kiipeämättä Jetukastbergetille, tai sitten kiivetä sinne reitin alkupäässä tai myös loppupäässä, sillä erolla, että kallion toisella puolella reitin loppupäässä nousu on hieman helpommassa maastossa.
Kallionlaelle kannattaa kuitenkin ehdottomasti nousta - sieltä löytyy pronssiaikainen hautakiviröykkiö, ja lisäksi ihanat sileät kalliot ja näköala merelle. 

Kallion nimi Jetukast tarkoittaa "jättiläisen heittoa", suomenkielinen versio nimestä on Hiidenkivikallio. Paikkakuntalaiset kuitenkin vissiin käyttävät kalliosta nimitystä Ernholmsberget. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :) .

Pronssiaikainen hautakiviröykkiö nauvolaisen Jetukastbergetin laella





Wiima Jetukastbergetillä


Mustikka kukkii huhti-toukokuun vaihteessa

Oli aika lämmin päivä. Toisten oli helpompi hörpätä vettä matkan varrella kuin toisten :) .
Tällainen hieno koiran juomakuppi oli muodostunut kallioon ja se oli täynnä raikasta sadevettä.


Westerholmin polku on lyhyehkö, noin kolmisen kilometriä. Loppuosa kulkee hiekkatietä takaisin Nauvon keskustaan. Sain kuitenkin kokoon ihan mukavan mittaisen lenkin (5,5 km) vaeltaessani lisäksi Nauvon Framnäsin uimarannalla ja vierasvenesatamassa. Pikkuteitä ja metsiä kyllä riittää pidempäänkin lenkkiin. 


Vierasvenesataman laiturit on tulevaa kesää varten uusittu. En tiedä tuliko myös paikkoja enemmän, mutta näkyvin muutos on laiturien toinen suunta.

Huhti-toukokuun vaihteessa työt olivat vielä hieman kesken. Laitureille ei päässyt kävelemään, enkä myöskään tiedä mikä uusi rakennus laiturille on tulossa - tai nyt jo varmaan tullut. 

Laitureita vastapäätä on mm. merkkivaatteiden myyntikojuja ja rannalla on useita erilaisia ravintoloita.

Veneitä ei vielä kuvaa otettaessa montaa näkynyt, mutta nyt toukokuun lopussa kun tätä kirjoittelen, on veneitä jo runsaasti vesillä.

Vielä kurvasin uimarannan kautta. Uimaranta löytyy rantaviivaa seuraamalla Framnäsin kylärakennuksen takaa. 
Siellä oli tällainen uusi pöytäryhmä. Ihan hieno minusta, eikä lennä tuulen mukana :) .

Wiima halusi vielä tsekata uimarannan laiturin, ja niin sitten tehtiin.
Tuosta olisi voinut patikoinnin päätteeksi myös pulahtaa mereen.



tiistai 19. toukokuuta 2020

Hammashuoltoa ja polvitarkkeja

Wiima-muori kun täytti kahdeksan vuotta huhtikuussa niin lupasin sille lahjakortin eläinlääkärille hammashoitoon. Ei hän mitenkään innosta hihkunut lahjastaan kuullessaan, mutta tiistaina 19.5.2020 tuli sitten lupaus lunastettavaksi. Nimittäin pidin vapaapäivän ja kiikutin Wiiman Kaarinan Eläinlääkäriasemalle hampaiden kunnon tarkistukseen ja hammaskiven poistoon, sekä kirsikkana kakussa, polvitarkkeihin!

Eihän niiden polvien virallinen tarkastus nyt mikään välttämättömyys ollut, mutta viime vuotisen polvisirkuksen jälkeen ja tilanteen nyt rauhoituttua, minua on askarruttanut, että mihin polven/polvien luksaatioaste olisi nyt asettunut ja halusin sen selvittää.

Tässä odotellaan eläinlääkäriaseman ulkopuolella lupaa saada astua sisään. Näin koronakeväänä piti ilmoittautuminen hoitaa ilman koiraa ja sitten odotella ulkona koiran kanssa kunnes kutsutaan. Saattajia koiralla saisi olla mahdollisuuksien mukaan vain yksi.

Polvien terveystulokset
Ensin tarkistettiin polvet. Ja niin kävi - yllätys ja ihmetys - että polvien luksaatioasteeksi lausuttiin 0/0! Olin tästä vähän ns. äimän käkenä. Olin valmistautunut siihen, että polvet olisivat nyt ykköstä molemmat, mutta niin oli ,ettei lääkäri saanut patelloja mitenkään liikutettua. 
Niinpä Wiiman virallinen polvitulos on edelleen 0/0. 

Joskus kyllä haluaisin käydä koko jutun jonkun ortopedin kanssa läpi, että miten ihmeessä voi nuo tulokset noin paljon heitellä. Toki ymmärrän, että lihaskunto vaikuttaa, ja kun polvivaivojen akuuttivaiheessa polvia arvioitiin (tuolloin epävirallinen 1/2, vasemman eli ykkösen oireillessa), niin oltiin jo oltu viikkoja vähäisellä liikunnalla. Fyssarin mukaan lihaskunto alkaa koiralla laskea jo parissa viikossa. Mutta selittääkö pelkkä lihaskunto siis nämä vaihtelut tuloksissa, en tosiaan tiedä. 
Pientä turvotusta, paksuuntumaa, tuntui vasemmassa polvessa. Lääkäri arveli sen olevan arpikudosta. 

Wiiman kuntohan on siis kuitenkin nyt hyvä eikä polvi oireile yhtään. Hän hyppää, ponnistaa, tekee tiukkoja silmukoita ilman minkäänlaisia ongelmia, joten siinä mielessä tulos vastaa fiilistä.
Edelleen treenaamme useamman kerran viikossa tasapainotyynyllä ja -tyynyillä. Vesiallastreenit on jääneet tuon viheliäisen viruksen vuoksi, kun alkuperäinen ajatus oli ottaa setti allastreenejä tyynyjen rinnalle parin, kolmen kuukauden välein.


Suun terveys
Tämä oli eka kerta ikinä kun Wiima oli hammashoidossa. Sen purukalusto on näyttänyt minusta hyvältä ja kun mitään akuuttia ei ole ollut, niin homma on lykkääntynyt. Nyt ajattelin, että kahdeksan vuotiaan muorin hampaita olisi käytävä näyttämässä, jotta saisin varmuuden tilanteesta.

Wiima odottelee nukutuspiikkiä vastaanotolla onnellisen tietämättömänä, mitä on tulossa.

Niinpä polvitarkin jälkeen Wiimukka sai piikin sievään pyllyynsä ja ryhtyi hissukseen vetämään hirsiä.
Itse lähdin käymään kotona ja sain neuvon palata parin tunnin päästä koiruutta hakemaan, eläinlääkäriasemalta soitettaisiin minulle sitä ennen.

Ja kun palasin, niin minua odotti pöpperöinen, mutta hereillä oleva koiruus heräämistiloissa.
Raporttina suunhoidosta kuulin, että Wiiman hammaskalusto oli hyvässä kunnossa. Hammaskiveä oli ollut (tiesin), mutta kuulemma aika vähän, esimerkiksi ientaskuihin se ei ollut levinnyt lainkaan. 
Eikä muitakaan lisähoitotarpeita oltu todettu, vaan suu oli priimaa. 
Ai niin, Wiima oli saanut myös manikyyrin ollessaan kanttuvei.

Kun se suu kerran on nyt priimassa kunnossa, niin se kai olisi syytä koittaa pitää sellaisena. Niinpä ostin uudet puhdistusvälineet. Tällä kertaa päätin satsata tuollaiseen mikrokuituiseen sormiliinaan, jolla hampaita voisi pyyhkiä. Ajattelin, että harjoitusvaiheessa voisi olla hyötyä siitä, että liinan läpi minulla olisi hyvä kosketustuntuma. Nyt koitetaan luoda hommasta rutiini, kun viimeksi samaa yrittäessäni, luovutin.

Mikrokuituinen sormiliina hammashuoltoon.


Ja kaikki kun on nykyisin digitaalista, niin polvituloskin löytyy jo Koiranetistä :) !
Silmien peilaus on vielä jossain vaiheessa tarkoitus toteuttaa, niin kuulen miten rouvan näkimet pelaavat.


Semmosia tällä kertaa! Hyvien uutisten saaminen on sitten mukavaa!




sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Kuusiston linnanraunioilla ja sananen valokuvamallin ammatista

Tässä eräänä iltana olin lähdössä iltakävelylle. Koko päivän olin istunut sisällä etätöissä ja ollut muutenkin kotiympyröissä, ja nyt teki mieli saada vähän vaihtelua. 

Pakkasin Neiti Koirasen autoon ja päätin, että tehdään iltaulkoilu jossain muualla. Harvinaista kyllä, siinä vaiheessa minulla ei ollut vielä ajatusta mihin päätyisin, kun vastoin tyypillistä minääni toimin vähän impulsiivisesti lähtemällä reissuun tietämättä vielä minne :) - ajattelin, että kyllä päämäärä siinä matkalla valkenee, pari vaihtoehtoa oli toki jo lähtiessä mielessä.

Ajaessani ja fundeeraillessani putkahti mielen syövereistä mieleen Kuusiston piispanlinnan rauniot! Nehän olisivat melko lähellä ja edellisestä vierailustani oli jo useita vuosia. Sinne päätin siis suunnata!

Piispanlinnan rauniot sijaitsevat rannassa Kuusiston saarella (Kaarinan kaupunki), joka oli saari siihen aikaan kun rauniot olivat loistossaan, mutta nykyisin maa on jo kohonnut, niin etten itse asiassa tiedä, onko enää kyseessä saari vai ei. Ympäröivä luonto on todella kaunis, lehtomainen,  ja sitä suosivat myös mm. lintubongaajat.

Tällä reissulla minua hieman harmitti, etten ollut tullut ottaneeksi mukaan oikeaa kameraa vaan jouduin näpsimään kuvat puhelimella, mutta enhän arvannut lähtiessäni, miten hienoon paikkaan päädyin.
(Samalla törmäsin kuvia tähän lataillessani pieneen ongelmaan, että uusi puhelimeni lataa kuvat HEIC-muodossa eikä JPGnä. Sain ne nyt konvertoitua JPGksi, mutten vielä löytänyt puhelimesta sellaista namiskaa, jonka avulla olisin voinut muuttaa save as -asetuksia, niin, että kuvat latautuisivat JPGformaatissa. Anna vinkki kommenttikentässä, jos sinulla on asiaan liittyvää tietoa :) )


"Kirkon ylimysten hulppea linna Kuusistossa oli täynnä aikansa arjen ylellisyyttä ja uudenaikaisia ratkaisuja maailmalta. Keskiajalla piispan palatsi oli katolisen Suomen hengellisen elämän ja poliittisen vallan keskus. Linnan tarina päättyi, kun kuningas Kustaa Vaasa määräsi piispanlinnan purettavaksi uskonpuhdistuksen jälkeen. Loiston päivistä jäi jäljelle vain raunio." kohteesta kertoo sivu luontoon.fi (LINK), josta löytyy paljon muitakin tietoja ja vinkkejä tästä kohteesta.

"Kuusiston keskiaikainen piispanlinna rakennettiin Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi Piikkiönlahden rannalle. Se palveli heidän turvapaikkanaan uskonpuhdistukseen asti. Kaikkiaan Kuusiston linnan isäntinä ehti olla 15 katolista piispaa. Linnaa rakennettiin, korjattiin, lisärakennettiin ja käytettiin parisen vuosisataa. Linna oli ainutlaatuinen rakennus Suomessa. Se purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528. Tänään linnasta on jäljellä vain sen pohjakerros." kohteesta kertoo puolestaan VisitKaarina.fi -sivusto (LINK).

Raunioiden takana siintää kauniisti meri. Ennen vanhaan sitä liikuttiin enemmän vesireittejä kuin maanteitse, tieverkkohan oli hyvin vaatimaton jos sitä edes oli, josta syystä tällaiset kohteet sijaitsevat usein rannan läheisyydessä. Tuolta vetten puolelta ne piispat henkilökuntineen saapuivat linnaan, melkein voi kuvitella venheensä tuonne ulapalle lähestymään rantaa.

Wiima joutui tietenkin taas toimimaan valokuvamallina


Portaat, jotka eivät johda mihinkään..

Jos tätä kuvaa tarkkaan katsoo, niin voi nähdä valkoisen purjeveneen, sen purjeen, tuolla puiden välissä.




Jos jonkinmoista holvikaarta :) 


Tuossa yllä vielä pari kuvaa linnan rannasta ja sitä kiertävältä polulta


Kuusiston linnanraunioiden vieressä kiertää myös luontopolku
Olemme kiertäneet luontopolun joskus vuosia sitten, mutta tällä kertaa jätimme sen välistä, kun aika ei iltakävelyllä riittänyt niin pitkään lenkkiin. Tuolloin vuosia sitten muistan, että reitti oli myös vähän huonosti merkitty, joka osaltaan hillitsi hinkuani lähteä ilta-aikaan polulle.

Laitoin kuitenkin reissumme jälkeen vähän kuvia sivulleni Facebookiin ja siellä ystäväni kertoi vastikään lenkin kiertäneensä ja nyt merkinnät olivat oikein hienossa kunnossa! Siispä notetoself - reitti on kierrettävä kesän mittaan :) !

En voinut vastustaa kutsuvaa luontopolkua ihan kokonaan ja teimme polulla pienen 'svengin' rantaan ja sitten takaisin.

  

Luontopolun kiertämisen jälkeen voi olla kiva vielä keittää nokipannukahvit tai grillata makkarat (hännänheiluttajien osasto antaa äänen jälkimmäiselle). Linnanraunioiden alapuolelta löytyykin kiva grillipaikka yleisön käyttöön.


Grillipaikalta aukeaa hienot näkymät rantaan. Kaislikossa oli joutsenen pesä.

*****


Wiima Walokuvamalli Wimpelsson

Tuli mieleen näitä tässäkin jutussa nähtäviä kuvia räpsiessä, että Wiiman harrasteluetteloon pitäisi varmaan rallyn ja nosen perään lisätä myös valokuvamallius!

Minulla kun on se vika, että mielelläni kuvaan näkemääni, maisemia ja muita luontokohteita ja tietenkin Wiimaa. Ja homma on vähän sellainen win-win, kuten nykyisin on tapana sanoa, sillä hän puolestaan saa tietenkin palkkaa poseerauksistaan. 

Viime aikoina olen huvittuneena huomannut, että Wiimasta on tullut todella taitava noissa mallin hommissa ja hän poseeraa vaikkei häntä kuvattaisikaan. 
Vaikkapa siis kun kuvaan maisemaa yhdessä suunnassa, niin samalla hetkellä Wiimakin on ammattimaisesti omalla tahollaan jähmettynyt kuvattavaksi ja sitten tietenkin killittää tarkkana kiitosta ( = palkkaa) odottaen, vaikka kuvausaihe sillä kertaa olikin muualla.

Se on aika hassua, ja toisaalta kääntöpuolena on, että jos haluan kuvata Wiimasta muita kuin poseerauskuvia, niin minulla on oltava suunnitelma tai sitten minun on oltava hyvin nopea 😄!

Valokuvamallin ammatissa voi joutua poseeraamaan kummallisissa paikoissa. 
Esimerkiksi puussa.
Onneksi Wiima suhtautuu kärsivällisesti ja ilon kautta emäntänsä kotkotuksiin!