sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Wiiman helteiset rallytokokisat

Wiima emäntineen pyörähti helteisissä rallytokokisoissa tänään sunnuntaina. Kyseessä oli ulkokenttäkisat jalkapallokentällä (Sauvon Hakkispaana) ja kisat olivat samalla Rottweiler-yhdistyksen SRY rotumestaruuskilpailut. 

Wiiman kanssa tehtiin ensi esiintyminen AVO-luokassa keväällä, eli tämä olisi sitten toinen AVO-kisamme. Wiiman kanssa on mennyt kisat koko kevään niin hienosti, ettei minun oikeastaan tarvinnut edes jännittää, mutta tietenkin jännitin silti ja ihmettelin Sauvoon ajaessani, että miksi laitan itseni tällaisiin tilanteisiin. Kuitenkin kuten aina, suggestoin itseni treenitilanteeseen ja jännitys väistyy.


Rata on takana ja odottelemme katsomossa kisakirjojen jakoa


Meillä ei kuitenkaan ollut päivä parhaasta päästä. Huomasin sen jo lämppäalueella, että Wiimalla jäi vähän nenä kiinni nurmikkoon, mitä se ei yleensä tee. Ajattelin, että nurmikolla voi ehkä olla ollut nameja, mutta jätä-käskyllä hän varsin hyvin tuli taas messiin kun vähän odottelualueella lämmittelimme kylttejä. 

Enpä tiedä sitten oliko helle vai mikä, mutta Wiima ei ollut tällä kertaa ihan hommassa mukana. Nenä ja haistelu ei ollut enää suorituksen kiusana, mutta Wiimalla oli jotenkin vaikea keskittyä tällä kertaa.
Erityisen vaikeita oli istumiset - eli se, että perusasennossa istutaan. Sattumoisin radalla oli juuri erityisen paljon noita istumisia ja käännöksiä myös. Wiima vaan seisoa jökötti vieressäni, kun olisi pitänyt olla perusasennossa -  katsoi minua silmiin, mutta ei istunut, ennen kuin vasta toisella tai kolmannella käskylläni. Yleensä hän aina istuu automaattisesti perusasennossa ja jos hän arpoisi, että seisoako vai istua, niin ihan pieni kädenliike riittää kertomaan hänelle, mitä toivon. Nyt meillä kuitenkin tämä vähän takkusi.

Rata oli paahteinen, mutta odottelualueet onneksi varjoisia. 


TULOS HELTISI - AVO 78

Uusin kaksi kylttiä, mutta minusta tuntui, että virheissä piisasi ja olin varma, ettei nyt saada tulosta. Olin kuitenkin liian pessimistinen - tulos tuli kuin tulikin, 78 pistettä, eli ei ollut ihan turha reissu sitten kuitenkaan. Arvostelusta myös näin, että olin itsekin sössinyt täyskäännöksen ja tehnyt sen laveana. 

Arvostelulomakkeessa oli myöskin kehuja; "hieno seuraaminen ja hieno seisominen", jossa seisominen kyltistä "istu, seiso, kierrä koira". Olipa kiva, että tuomari oli positiivisetkin huomiot kirjannut lomakkeelle, kun itsestä tuntui radan jälkeen, että penkin alle meni.

Ei ollut siis ihan meidän päivä, mutta keskittymisongelmista huolimatta meillä oli kivaa niin radalla kuin muutenkin ja tuloskin tuli, niin se riittää. Joskus sitä vaan on tällaisia päiviä, ei voi mitään :). Jos vielä selviämme hengissä yksistä AVO-kisoista, niin Wiima Wimpula saa koulutustunnuksen RTK2. Katsotaan miten meidän käy :).

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Juhannuksen viettoa - gepsi on hyvä juttu!

Viime viikonloppuna juhlittiin keskikesän juhlaa. Se tulee joka vuosi yhtä yhtäkkiä - töissä on kiirettä ja muutenkin ajatukset on vielä keväässä, ei kesässä, ja ykskaks kuitenkin ollaan juhannuksessa.

Juhannus sujui tänä vuonna melko lailla kuten aiemmatkin. Meillä on kaksi tuttavapariskuntaa, jotka kutsumme joka juhannus kylään, jo yli parinkymmenen vuoden ajalta, jolloin lapsemme olivat pieniä ja perinne jatkuu edelleen. Nykyisin tosin jo parikymppisillä (ja plus) lapsillamme on useimmiten jo omat menonsa juhannuksena, joten porukkamme on pienentynyt meihin vanhempiin.

Wiima kyttäilee laiturilla ja odottaa vieraita saapuvaksi


Viilettäjä viilettää :)

Tihkulle tämä oli elämänsä toinen juhannus, Wiimalla juhannuksia on takana jo enemmän. Tihkun kannalta vähän jännitin, että mitenkähän se Tihku nyt pysyilee siinä mökkipihan hoodeilla, kun mökillä ei ole tänä kesänä oikein vielä ehditty oleilla. 

Meillä ei myöskään ole mitään aidattua pihaa, vaan piha rajaantuu yhtäältä veteen, mutta muuten metsä reunustaa metsäistä tonttiamme - koiran voi siksi olla vaikea edes hahmottaa, millä alueella tulisi pysytellä. Mökki on kuitenkin saaressa, joten kovin pitkälle hän ei pääsisi, joskin saari on iso ja siellä on useita kymmeniä mökkejä ja asuintalojakin.

Tiesin kuitenkin, että Tihkulla on melko hyvä luoksetulo - hän siis lähtökohtaisesti reagoi aina kutsuun ja tulee luo, joko suoraan tai "kiertotietä", useimmiten kuitenkin suoraan. Olenkin Tihkun luoksetuloon melko luottavainen tilanteissa, joissa ei ole muuta häiriötä - sen tiedän, että esimerkiksi pupulle tai peuralle häviäisin kiinnostavuudessa vielä 100-0. 

Tihkulla on lisäksi itsellään tapana pitää yhteyttä, josta tavasta olen iloinen. Hän hakeutuu luokse tsekkaamaan, että olen paikalla, sitten taas vähän omille tutkimusmatkoilleen, yleensä lähistölle, ja taas tulee luokse. 

Wiima ja Tihku ovat tässä luonteeltaan erilaisia. Wiimakin lähti pikkutyttönä vapaana välillä omille teilleen. Hän ei varsinaisesti "karannut", mutta Wiimaa nenä vei. Lisäksi Wiima on hyvin itsenäinen eikä hätkähdä, vaikken olisi vierellä koko ajan. Häneltä myös puuttuu tuo omatoiminen "ilmoittautuminen", joka Tihkulla on luonteessaan. Wiima kuitenkin eteni nenänsä kanssa tehden pikkutarkkaa työtä, joten hän ei ajautunut reissuillaan kovin pitkälle. 

Tihkun nopeusmittarissa taas ei juurikaan ole sitä rauhallista käyskentelyä, vaan kun hän näkee tai kuulee jotain ja suuren uteliaisuutensa kannustamana lähtee tarkastusreissulle, niin hän on hetkessä jo kaukana. 

Wiiman käytös muuttui noin kolmen vuoden iässä. Silloin hän alkoi pysytellä lähistöllä, kun kaksi eka kesää jouduimme hermoilemaan ja pelkäsimme, että mökille pitäisi pystyttää aidat. Nykyisin hän kyllä tietää miten pitkälle voi lähteä - aamuisin kun lasken hänet mökillä ulos, niin hän käy vähän pitemmällä metsän puolella asioillaan, mutta tulee sieltä pian omin toimin takaisin ilman, että minun pitää yhtään huolestua.
Varmasti ikä vaikuttaa myös Tihkuun, hänhän on vasta 1,5 vuotias "huligaani" :).


GEPSI ON HYVÄ JUTTU!
Edellä kerrotusta johtuen hankin Tihkulle gepsin ja juhannuksena se koeajettiin. Gepsi näytti maastokartasta missä Tihku milloinkin oleili ja lisäksi se laski Tihkun päivän aikana kulkeman matkan, joka oli hauska lisätieto:
Esimerkiksi perjantaina, juhannusaattona, oli hellepäivä ja teimme vain pienen lenkin koirien kanssa aamulla ennen vieraiden tuloa - varsinaisen lenkkimme pituus oli 3,5 kilometriä. 
Kuitenkin kun katson Tihkun liikettä tuona päivänä gepsin nauhoituksen perusteella, niin hän on aktiivisesti taivaltanut yhteensä melkein 11 kilometriä sinä päivänä ja tuo loppu tulee vain omalla tontilla pyörimisestä. 


Kiinnitimme gepsin valjaisiin kun unohdin pannan kotiin. Toimi se näinkin, mutta Tihku joutui olemaan valjaissa koko juhannuksen ulkoillessaan. Ei se tainnut häntä häiritä :)

Gepsi oli todella kätevä! Istuimme ulkona koko päivän ja illankin. Välillä Tihku lähti näköpiiristä ja ilman gepsiä olisin alkanut heti huudella ja hermostua, että nytkö se lähti, mutta gepsistä näin, että edelleen ollaan pihalla tutkimuskierrosta tekemässä, joten minun ei tarvinnut alkaa hätäillä. 
Tihku pysyi hienosti aitaamattomalla pihallamme ja olin siitä todella iloinen. Pari kertaa hän lähti vähän kauemmas kuin halusin, mutta kun kutsuin häntä, niin hän laukkasi paikalle yhtä nopeasti kuin oli lähtenytkin.

Yksi tilanne meillä kyllä oli. Oma vikani, etten tullut ajatelleeksi, että yöllä tapahtuu asioita, joita päivällä ei tapahdu, eli metsän eläimetkin ovat liikkeellä. Ja näin kävi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä me ihmiset istuimme laiturilla juttelemassa, koirat vapaana. Tihku nousi ylös kuultuaan jotain, näin tämän, mutta jotenkin olin luottavainen, kun hän oli niin hienosti pihalla pysynyt. 

Sitten näin gepsistä, että nyt ollaan vähän kauempana kuin halusin. Lähdin katsomaan, mutta ennen kuin ehdin "kissaa sanoa", oli Tihku jo tiessään ja haukku kuuluikin lähes toiselta puolelta saarta (kapea, mutta pitkä saari). Saaressa on paljon kauriita ja peuroja, joten olen melko varma - vauhdistakin päätellen, että sellainen sekoitti Tihkun pään. 

Gepsi oli kuitenkin tässäkin hyvä juttu, sillä näin mihin suuntaan Tihku eteni, niin osasin heti liikkua oikeaan suuntaan sitä vastaan. Tihkun reissu ei kestänyt kymmentä minuuttia pidempään, jos edes sitäkään, kun hän jo onnellisena, mutta läähättävänä tuli luokseni kun pellon reunassa häntä kutsuin. Taisi olla hyvä reissu.. !







Joten summa summarum, koirien kannalta juhannus meni oikein mukavasti - öistä peurakeikkaa lukuunottamatta ja sekin oli vain lyhyt pyrähdys - ja meidän ihmisten kannalta niin ikään. Kokoonnumme juhannukseen nyyttäriperiaatteella, jolloin kenelläkään, edes minulla emännällä ei ole liikaa puuhaa kutsujen vuoksi.

Rutiinina on, että jokainen tuo omat grillattavansa ja sitten jaamme ostettavaksi perunat, salaattiainekset, kalat ja niin edelleen ja jokainen pari tuo jotain.
Lisäksi meillä oli vähän leipomishommia - yksi pariskunta toi juhannuskakun, toinen pariskunta leipoi saaristolaislimput ja minä väänsin etukäteen suolaisia piirakoita iltapalapöytään - tuli tehtyä poropiirakkaa ja tomaattifetapiirakkaa!

Ohjeet on täältä (poro) ja täältä (tomaatti-feta), poropiirakkaa olen tehnyt usein, tuon tomaati-fetan ohjeen kaivoin nyt juhannusta varten, molempia voin lämpimästi suosittaa!




Isäntä pystytti laiturille tuollaisen katoksen pari vuotta sitten ja se onkin ollut kätevä - ei haittaa sade eikä tuuli, katoksen alla voi aina istuskella. 






Tuulimyllykin on hiljaa


Sellainen oli se juhannus, rento ja helteinen - vähempikin lämpö riittäisi. Onneksi pääsi välillä pulahtamaan, niin ihmiset kuin koiratkin.



Hei hei mökki. See you soon!


Juhannus on tältä erää loppu, ja niin koirat kuin ihmiset kasseinemme ja pusseinemme pakkauduimme taas autoon ja köröttelimme kohti arkea.





sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Wiiman kesäkampaus ja mökkireissu

Wiima kävi taas kauneussalongissa hakemassa itselleen kesäkampauksen. Nyt jo kolmatta kesää kiikutin Wiiman trimmaajalle, jossa hän sai pesun, niin, että alusvillatkin helpommin irtoavat, sekä turkki saksittiin ihan lyhyeksi. Kaikki liehukkeet pois jaloista ja takamuksesta - paitsi häntä sai jäädä entiselleen liehumaan :) .



Kuva on otettu heti kotiuduttuamme. Turkki on vielä pesun jäljiltä pörhöllään, mutta nyt kirjottaessani jo laskeutunut ja Wiima näyttää taas oikein näpsäkältä ja vähän pennulta!



Kyllä kelpaa pikkuveljenkin kanssa nyt riekkua kun on vilpoisempaa!


Teimme myös pikapyrähdyksen mökille alkuviikosta. Rantaan tuuli aika kovin ja kylmästi, mutta ylempänä puiden suojassa oli lämpimämpää ja toisella puolella saarta melkein helle. 
Aika meni melko pitkälti mökin kuntoon laittoon ja ihmettelyyn, sekä tein pitkän lenkin saaren ympäri - tai ei sitä matkaa nyt niin pitkälti saaressa kerry, peruslenkkini jonka saaressa usein kierrän, on noin 5 km, mutta tuli pysähdeltyä rannoilla ja muissa paikoissa, joten aikaa saimme kulumaan tuplasti.





Niin hassusti kävi, että Wiima, joka juuri oli ollut turkkihoidossa ja turkki oikein houkutteli halimaan, alkoikin tuoksua pilaantuneelle silakalle pian mökille saapumisemme jälkeen!
Neiti oli jostain löytänyt paremmat "tuoksut" ja tehnyt pari kierähdystä!

Tihkun riemurallit 

Vähän jännäsin, miten Tihku pysyy aidattomassa mökin pihassa nyt tämän ikäisenä, mutta hyvin sujui ainakin tällä kertaa. 
Wiiman voi jättää pihalle yksikseenkin, mutta Tihku on narussa, jos itse olemme sisällä - tai sitten hän kylläkin yleensä haluaa mukaan sinne, missä ihmisetkin ovat :).   .. ja niin kyllä Wiimakin.






Eka lomaviikko takana. Vielä tämä viikonloppu ja maanantaina palataan taas sorvin ääreen. Ihanaa tietää, että lomaa on vielä kosolti jäljellä ja onhan sitä kesää myös arkenakin, illat ovat valoisia!

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Tihku MH-luonnekuvauksessa

Tihku kävi tänään sunnuntaina leikkipuistossa nimeltä MH-luonnekuvaus. Jos Tihkulta kysyttäisiin, niin olen varma, että sillä oli ihan superaamupäivä tuolla luonnekuvauksessa ja se kuvailisikin olleensa huvipuistossa! Niin hauskaa sillä vaikutti olevan, ekalla puoliajalla varsinkin! Eikä toisessakaan puoliajassa mitään valittamista ollut Tihkun mielestä, siltä ainakin vaikutti!

Sosiaalinen ja avoin, rohkea, utelias, leikkisä ja äänivarma Tihku, ihan tutkitustikin!

MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri osiota, jossa kuvataan koiran eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelee koiran ominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta.

MH-luonnekuvausta suositellaan nuorelle koiralle niin, ettei koulutus ja opitut taidot vielä vaikuttaisi koiran käytöksiin. Perinteinen luonnetesti taas paineistaa koiraa ihmisen taholta tulevalle uhalle, joten siinä ikäraja onkin korkeampi ja Tihkunkin toimitan luonnetestiin vasta aikaisintaan kolmen ikävuoden huitteissa. 


KONTAKTI

Kuvaus alkoi testinohjaajan (TO) tervehdyksellä testiosiossa Kontakti. Tervehdyksen jälkeen TO otti hihnan päästä kiinni ja vei Tihkun pienen matkan päähän ja tulivat sitten takaisin Sen jälkeen hän vielä tutki Tihkun hampaat ja kopeloi kroppaa. 

Kontakti = 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Yhteistyö = 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
Käsittely =  3 Hyväksyy käsittelyn

Luonnekuvauksen osiot kuvana alla ja
ihan kokonaisuudessaan löytyvät täältä: https://www.virkku.net/files/mh-luonnekuvaus/mh_luonnekuvauksen_osiot_2020.pdf


Video kontaktiosiosta alempana yhdessä leikkiosuuden kanssa.

LEIKKI

Leikkiosuus alkoi heti sujuvasti tuon kontaktiosion perään. Koira irroitettiin liinasta ja testiohjaaja otti lelun esiin. Se olikin todella iso, jättiläiskokoinen lelu, jota vedettiin hieman maassa ja heiteltiin. ja sitten seurattiin, että kiinnostuuko koira leikistä ja lelusta vai ei.

Tihkun kohdalla tiesin tarkkaan mitä tapahtumaan tulee - Tihku ei ujostele ja on aina valmis leikkimään, ja niinhän se oli, hän syöksyi salamana mukaan touhuun. 

Leikki jatkui sitten vielä heitto-osuuksien jälkeen niin, että TO pitikin lelua kädessään ja alkoi hypellä sen kanssa. Tihku oli tässäkin satasella mukana. 

Tässä leikkiosuudessa muuten näkyy, miksi luonnekuvaus kannattaa tehdä nuoren koiran kanssa. Koulutus voi alkaa nimittäin näkyä. Filmillä näkyy, kun TO pysähtyy lelun kanssa, mutta pitää sitä käsissään, niin Tihku perääntyy ja istahtaa. Se on harjoittelun tulosta - olemme harjoitelleet vireen hallintaa ja leikki jatkuu istumisesta, jota konstia Tihku tarjoilee TO:llekin 😃.
Tällainen voisi vaikuttaa testin tulokseen, jotenkin leikki-intoa vähentävänä asiana. Tihkun kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt.

Leikkihalu = 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Puruote ja taisteluhalu = 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta

VIDEO TERVEHTIMISESTÄ JA LEIKKIOSUUDESTA (youtube-video ei välttämättä näy mobiilinäkymässä. Vaihda internetnäkymään vierittämällä blogin alalaitaan)


TAKAA-AJO

Takaa-ajo tapahtuu vieheen kanssa. Koira irroitettiin liinasta, otettiin ote kaulapannasta ja varmistettiin, että sillä oli katse kohti viehettä. Viehe kun lähti liikkeelle, niin piti irrottaa ote pannasta ja sitten katsottiin, että oliko koira ylipäätään kiinnostunut vieheestä ja lähtisikö se pinkomaan perään. 
Tämänkin osion tuloksen tiesin jo etukäteen, Tihkulla on voimaskas saalisvietti ja poispäin liikkuvat objektit saavat aina vipinää sen tassuihin. 

Niin kävi kuin arvelin, Tihku ei epäröinyt sekunnin puolikastakaan kummallakaan kertaa - vieheosio toteutetaan kaksi kertaa, koska joskus koirat kuulemma innostuvat vasta toisella kertaa.

Tihkulla kerrat erosivat niin, että eka kerralla hän jäi hölmistyneenä katsomaan, että se olikin punainen rätti, mutta toka kerralla hän poimi sen suuhunsa ja retuutti vähän.

Tihkulta ei myöskään jää  m i kä ä n  huomaamatta - kanervikossa viereisen metsän siimeksessä piileskeli viehelaitteen ohjaaja, ja Tihku bongasi tyypin heti ja ennen mamman luo palaamista hän kävi molemmilla kertaa moikkaamassa viehekoneen ajajan metsän puolella 😃. Luoksetulo siis kyllä toimii nykyisin varsin hyvinkin.... kunhan ei ole muuta jännittävää näköpiirissä, joka on tutkittava ensin..

Takaa-ajo 1. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 1. kerta = 2 Ei tartu, nuuskii saalista (tarttui ohimennen ajanoton 15 sek jälkeen)
Takaa-ajo 2. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 2. kerta = 3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä

Tässä takaa-ajo-osion vaihtoehdot ja lisäksi myös aktiviteettiosion vaihtehdot:





Video vieheosiosta:



AKTIVITEETTITASO

Neljäs osio mittasi sitten koiran aktiviteettitasoa. Eli kun en tapahtu mitään, osaako koira rauhoittua. 
Tätä tulosta en osannut ennakoida. Tai siis - rauhoittuminen on haasteemme ja olemme tätä paljon harjoitelleet. Rauhoittuminen sujuu jo paremmin kuin joskus aikaisemmin, toisinaan jopa niin, että kun pysähdyn, niin Tihku rentoutuu heti, vähän harvinaisia ovat vielä ne kerrat, mutta sitä tapahtuu.

Toisaalta, Tihku on kotonakin ollut viime päivinä vähän tavallista levottomampi - en tiedä, että onko omia hormoonimyrskyjään vai juoksunarttuja.

Testissä osio meni niin, että minut käskettiin metsän reunaan seisomaan ja sitten minun oli oltava passiivinen kolmen minuutin ajan, koiraa huomioimatta. Tihku oli liikkeiltään melko rauhallinen, mutta ääntä vuosi piippauksen muodossa melko paljon.

Aktiviteettitaso = 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

Video aktiviteettitaso: 



Etäleikki

Etäleikki oli hauska osio. Asetuimme Tihkun kanssa katsomaan määrättyyn suuntaan ja yhtäkkiä noin 40 metrin (minulle sanottiin) päässä tuli mökin takaa esiin "etäleikkijä". Siniseen hupputakkiin pukeutunut hahmo hyppeli ja liikkui omituisesti ja heitteli lelua ilmaan. Sitten hän livahti takaisin piiloon. Siinä kohtaa sain taas irrottaa Tihkun (joka oli jo kytkemätön, mutta pitelin pannasta). 
Tihkuhan ei asiaa ihmetellyt vaan säntäsi matkaan hahmoa tutkimaan. Ja olisin Tihkun tuntien ihmetellyt, jos ei olisi sännännyt!

Sitten he etäleikkijän kanssa leikkivät lelulla, ja heillä oli hauskaa, kunnes Tihku bongasi pissat ruohotupossa ja jäi kiinni siihen lutkuttelemaan (voi urokset, urokset🙄🤣).

Etäleikin arvostelu:
Kiinnostus = 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Uhka/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
Leikkihalu = 4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
Yhteistyö = 4 Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta


Etäleikin video: 




YLLÄTYS

Luonnekuvauksen kuudes osio oli Yllätys. Se oli ensimmäinen osio, jonka oli tarkoitus vähän koiraa yllättää ja ehkä hieman jopa säikähdyttää. Kyseessä oli maassa makaava iso sininen haalari, jota piti koiran kanssa lähestyä ja kun olime kohdalla, haalari nostettiin ylös. Luonnetestissä on samantyyppinen osio. 

Haalarin pamahtaessa eteemme, Tihku pysähtyy hetkeksi ja menee sitten uteliaana tutkimaan, että mikä siihen tupsahti. Välttelyä ei ilmene siinäkään vaiheessa kun ohitamme haalarin uudelleen.

Arvostelu
Pelko = 2 Kyykistyy ja pysähtyy
Puolustus/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Yllätysosio videoituna:











ÄÄNIHERKKYYS (räminälaite)

Sitten testattiin ääniherkkyyttä. Oli määrä kulkea metallisen lavan ohi ja juuri kun olimme vieressä, niin testiohjaaja veti rautaisia kahleita metallilavalla ja kolina oli kova. Tihku loikkasi väistäen sivuun, joka oli toki ihan fiksu muuvi, ettei loukkaa itseään. Sitten ihan sekunnin taisi tuumata, jonka jälkeen meni oma-aloitteisesti katsomaan, mikä siinä räjähti. 
Kun lava sitten uudelleen ohitettiin, mitään väistämistä ei näkynyt. 

Arvostelu 
Pelko = 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
Uteliaisuus = 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua 
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta räminä laitetta kohtaan

Ääniherkkyysosio videoituna: (liitetään myöhemmin)


AAVEET

Kahdeksas testiosio on nimeltään aaveet ja homman juju oli nimeä myöten. Seisoimme Tihkun kanssa vierekkäin ja pian kaksi valkoisiin aavepukuihin pukeutunutta hahmoa tuli esiin eri puoliltamme ja alkoivat lähestyä meitä. Tihku tarkkasi niitä ensin ihan ääneti, mutta sitten otti askeleita eteeni ja kertoi aaveille, ettei kannata lähestyä.
Kun aaveet aina vaan lähestyivät, otti Tihkukin muutaman askeleen taaksepäin ja tuli viereeni, edelleen oli hyvin tarkkaavainen ja haukkui aaveita kohti. 

Aaveet pysähtyivät ja tässä kohtaa sain ohjeen pudottaa liinan, jotta Tihku voisi liikkua. Tihku ei kuitenkaan itse lähtenyt tutkimaan aaveita, mutta sitten kun itse otin pari askelta toista aavetta kohti, jatkoi Tihku uteliaana matkaa itse ja kävi tutkimassa, mitä oliot oikein olivat - ja tervehti ihmiset lakanoissaan taas oikein iloisesti. 

Aaveet:
Puolustus/aggressio = 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
Tarkkaavaisuus = 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
Pelko = 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
Uteliaisuus = 4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puo- leenväliin
Kontaktinotto aaveeseen = 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Aaveet-osio videona:


LEIKKI ja AMPUMINEN

Yhdeksäntenä testiosiona oli taas leikkiminen. Tarkoitus oli katsoa, että miten paljon koira on testin edetessä kerännyt kuormaa ja paineistunut, pystyisikö se edelleen leikkimään tai toimimaan samalla tavalla kuin leikkiosiossa testin alussa.
Lisäksi koiraa valmisteltiin seuraavaan kymmenenteen osioon, johon sisältyi ampumisia. Kaksi laukausta niin, että leikki jatkuu koko ajan ja koira on irti. Ja sitten vielä kaksi laukausta passiivisina, koira kytkettynä.

MH-testin voi suorittaa myös ilman ampumisia, meiltäkin kysyttiin, että haluanko minä. Ja jos ensimmäinen laukaus olisi ollut ylitsepääsemätön, niin seuraavaa ei olisi ammuttu.

Arvostelu:
Leikki - leikkihalu = 4 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
Leikki - tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

Ampuminen = 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön


Valokuvia ei tullut testissä otettua. Filmeissä minua avusti ystävällinen testitoimihenkilö.
Tämä kuva on otettu somettamiseksi :D testin jälkeen kun marssimme autolle, väsyneinä, mutta onnellisina :)


**********

Testitulokset olivat siis kovasti sen näköisiä kuin olin ajatellutkin. Tihkun sosiaalisuus, avoimuus ja myös suunnaton uteliaisuutensa tulee esiin arjessakin. Olin myös päätellyt, että Tihku on rohkea, joskaan tuollaisia tilanteita ei ole arjessa tullut paljon vastaan - rohkeutta olen ehkä enemmän nähnyt erilaisilla alustoilla ja vähän toisenlaisissa tilanteissa kuin paineistavissa. 

Ehkä hieman yllätyin sen kovahermoisuudesta myös. Että se hallitsi itsensä noin hienosti ja tilanteen mentyä ohi Tihku myös palautui ihan saman tien, ei mitään jäljelle jäävää painetta. Se oli todella hieno juttu!

Toisaalta Tihku on "toiminnan mies" kuten sanoi tuomarikin, eli kestää passiivisuutta vähän huonosti, piippailee. Joskus olen joissain tilanteissa itse ajatellut, että piippaus ja hermostuneisuus olisi voinut kertoa paineistumisestakin, mutta tästä päätellen kyse on vain turhaumasta. Tätä vireenhallintaa harjoittelemme ja toivon, että siinä vielä enemmän kehitymme.

Tihku sai kehuja tuomareilta ja testitilaisuuden toimihenkilöiltä, että on hieno koira. En voinut kuin yhtyä heidän mielipiteeseensä ja olin pikkupojasta oikein ylpeä. 

Ai niin, sitä kyllä taas kysyttiin, että haukkuuko Tihku kotioloissakaan  joku toimihenkilöistä odotti, että "koska haukku alkaa". Taitaa lapinkoirien maine olla sellainen, että haukutaan tyhjää. Oikeasti haukku pitäisi tulla siinä tilanteessa, kun sitä tarvitaan, ei muuten vain. Haukku on paimennuksen työväline ja siinäkään ei voi koko ajan räksyttää, koska silloin koira menettää haukun antaman voiman, jota se voi erityistilanteissa tarvita sisukkaan paimennettavan kanssa.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Arvonnassa onnisti - herkkua pukkaa

Osallistuin instagramissa arvontaan jokin aika sitten. Niitähän pyörii paljonkin siellä eri profiileissa, mutta kun osallistujiakin on yleensä paljon, niin eipä niistä ole kauhesti voittoja tullut. Tilanne kuitenkin korjaantui kun yhdessä arvonnassa oli palkkiona Pala Petfoofin nameja ja ruokaa, ja minä olin toinen voittajista. Ei hullumpi voitto!

Tämä ei muten ole maksettu mainos vaan ihan tarina onnistumisestamme ja suositus siinä mielessä, että Palan herkut on maistuneet meidän molemmille koirille. Wiiman kohdalla se ei ole yllätys, mutta nirsompi Tihkukin pitää niitä maistuvina. 

Voittolaatikko tupsahtikin sitten nopeasti kotiin, ihan muutamassa päivässä ja siellä oli enemmän pusseja kuin olin uskaltanut odottaakaan - niin treeninameja kuin sitten Pala Petfoodsin koiranruokaakin.




Yleensä kokkailen namit itse, etenkin näin treenikautena kun iso osa koiran ruuasta koostuu juurikin nameista. PalaPetin herkut ja ruoka ovat ilmakuivatettua tuorelihaa, joten ne sopivat tarkoitukseen erinomaisesti. Niinpä onkin ollut helppoa nyt kun jos ei ehdi kokkailla, niin on ollut pusseja joista heittää namipalkat taskun pohjalle.    ... Rehellisyyden nimissä, kyllä taskuni pohjalle päätyy myös peruskamaa, eli lihapullaa ja nakkia, mutta vähemmän kuitenkin - yritän hoitaa homman terveellisesti.

PalaPetin ruokakin on Wiiman ja Tihkun mielestä ollut maistuvaa, mutta kun en aio siihen koirien ruokinnassa siirtyä, niin olen tarjoillut sitä osana koirien omaa ruokaa, siinä sivussa. Sen verran suolainen on PalaPetfoodin ruuan hinta, että pysyttelen nykyisissä ja myös sopivaksi osoittautuneissa ruuissa.

Nameja sen sijaan ihan varmasti tilaan joskus uudelleenkin. Ellen taas voita :).






keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Miten pulu ohitetaan?

Oletko joskus miettinyt miten pulu ohitetaan? Tarkoitan niitä kyyhkyn sukuisia lintuja, joita puluiksi sanotaan ja erityisesti niitä urbanisoituneita, rohkeita yksilöitä, jotka tepastelevat kaduilla ja toreilla ihmisten joukossa.

Veikkaan, että aika harva on tullut pohtineeksi millä tyylillä ne kannattaa ohittaa ja kohdata, ja toisaalta, jos joku tätä on pohtinut, niin on satavarmasti koiranomistaja!

Tuossa takana se tapahtui! Sankarit itse kuvassa :D

Pari päivää sitten aamulenkillä käännyimme yllä kuvassa olevalle tielle ja - melko lähellä tepasteli pulu keskellä tietä! Muorikoira Wiima ei pulusta kiinnostunut, mutta teinipoika Tihku näki sen samassa sekunnissa, kuten näkee aina kaiken. Näin Tihkusta, että seuraavassa sekunnissa se tekisi iloisena syöksähdysliikkeen ja pölläyttäisi pulun ilmaan, mutta siinä samassa sekunnissa itse päätin, että näin en antaisi tapahtua, vaan pulu saisi jatkaa tepasteluaan.

Niinpä keräsin salamannopeasti koirat lyhyelle hihnalle ja laskin vauhtimme mateluvauhtiin. Tihku selvästi hämmästeli puuhiani ja hiippaili vieressäni minua ja pulua vilkuillen. Liikuimme aivan hiljaa, huomaamattomasti ja kyyryssä (minä😅) ensin pulua kohti ja lopulta vain noin metrin etäisyydeltä sen ohi - ja totta tosiaan, pulu ei säikkynyt minua tai koiriakaan ollenkaan, vaan tepsutti onnellisen tietämättömänä riskaabelista tilanteestaan. 

Päästyämme pulusta ohi kehuin Wiiman ja erityisesti Tihkun maasta taivaaseen. Ja siinä kohtaa meistä lähtikin jo vähän älämölöä niin, että pulukin katsoi parhaaksi lennähtää kauemmas.


Saman aamulenkin maisemia - pääsimme reittimme myötä metsänkin puolelle.


Tässä oli monta oppia - ensiksikin Luopuminen. Kaikki poispäin säntäävä on Tihkusta mahtava juttu ja niinpä lintujenkin pölläyttely on parasta harrastustoimintaa! Ollaan aika hyvin saatu rauhoitettua etäämpänä olevien lintujen kohtaamista. mutta näin lähelle ei olla ennen päästy - tai siis ei ole ollut tilaisuutta yrittäkään. Olen niin iloinen, että hän pysyi hiljaa ja malttoi olla syöksähtämättä!

Toinen oppi oli Liikkeen Hidastaminen. Olen käynyt nyt Tihkun kanssa harjoittelemassa paimennuksen alkeita ja niissä puuhissa on välillä syytä edetä hitaasti, ettei lauma hajoa ja hermostu. Ajattelin, että haluan liikkeen hidastamisen ärsykekontrolliin vihjeen kera ja olen nyt muutaman kerran ehtinyt tehdä tuollaisia hiippausharjoituksia, josko siitä olisi apua sitten lammashaassa. Aiemmat hiippausharjoitukset on tehty ihan perustyylillä ilman puluja tai muuta rekvisiittaa :).

Wiiman kanssa tällaisia juttuja onkin paljon harjoiteltu - tykkään seurata lintujen, oravien ja muiden puuhia, joskus myös niitä valokuvata, ja Wiima on oppinut, että niissä tilanteissa ollaan kuin ei oltaisikaan. Mutta tilanteen salliessa ei Wiimastakaan ole pöllömpää puuhaa nostaa pienellä hyppäysliikkeellä tepasteleva lintu taivaan tuuliin :)


Kuusenkerkkä on terveysruokaa!

Hortonoomit ihmettelemässä valkovuokkoja. 


Sellainen pulutarina se oli. Kun jatkettiin matkaa, niin jäin miettimään kahta asiaa:
Sitä, että sattuikohan lähitalon ikkunassa joku kurkkimaan, sillä todella hiippasin itsekin kyyryssä pulun ohi kädellä suuntaa näyttäen. Pitihän minun mallia näyttää! Mutta ehkä se "kylähullun" titteli olisi aika komea :D !
Toinen mitä mietin oli, että millainenkohan hermorakenne kyseiseltä pululta paljastuisi luonnetestissä, kun vaikutti kovahermoiselta tyypiltä!


  

lauantai 21. toukokuuta 2022

Punkkihäädön aika ja kevään merkkejä katsomassa

Tänä vuonna meillä venähtikin vähän pitkäksi punkkihoidon aloittaminen. Jotenkin en hoksannut miten pitkällä kevät oli ja toisaalta tulihan se vähän myöhässä tänä vuonna. Asumme Turunmaan saaristossa ja koska täällä on paljon peuroja, kauriita ja hirviä, niin on sitten punkkejakin. Olen siksi ottanut tavaksi häätää niitä koirilta ihan keväästä syksyyn, tänä vuonna vähän myöhästyin normiaikataulusta, mutta vain ihan muutaman olemme joutuneet nyt käsin poistamaan, koirilla tosin on tuota turkkia, joten havaitseminen voi olla vaikeaa - siksipä se punkkilääkitys onkin tärkeää!

Toukokuun alussa ajelin eläinlääkäriasemalle ja hain paketin Bravectoa, josta riittäisi tabletti molemmille koirille. Olen vallan pitäytynyt Bravectossa sen löydettyäni, sillä olen todennut sen niin erinomaisesti toimivaksi. Aiemmin käytin liuoksia, ja niiden kanssa vaikutuksen alkaminen kesti noin viikon ja vaikutusajan lähetessä loppuaan, alkoi vaikutuskin vähetä, mutta silti piti ohjeen mukaisesti odottaa, että sai lisätä liuosta.

Tällaisen (linkki tuossa alempana) melko kattavan tekstin kirjoitin kokeiluistani vuonna 2015, jolloin eka kertaa tuota Bravectoa kokeilimme.Se oli tullut markkinoille vuotta aiemmin 2014, mutten uskaltanut olla ihan eturintaman testaaja, vaan odottelin käyttökokemuksia ekan vuoden. Kun vielä keskustelin tutun eläinlääkärin kanssa, joka kertoi "kaikkien" eläinlääkärienkin siirtyneen Bravectoon, uskaltauduin kokeilemaan sitä itsekin. Enitenhän siinä jännitti se, että kun tabletti on nielty, niin se on mahassa, vaikka haluaisinkin käytön lopettaa. Pelko oli kuitenkin turha, tabletti on toiminut kuten pitää. Linkki tuohon aiempaan kirjoitukseeni - aukeaa uudelle sivulle:  Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Punkkitorjunnasta jutunalkua (wiimansivu.blogspot.com). Vuoden 2015 jälkeen Bravecton käyttö on ollut jokavuotista Wiimalla ja nyt myös Tihkulla.

Tihku syntyi marraskuussa 2020, joten kesään mennessä silläkin oli jo sen verran kokoa, että eläinlääkärin mielestä Bravectoa oli turvallista käyttää. Niillä on sitten menty ja toimii erinomaisesti - tabletin jälkeen punkit jotenkin vain kaikkoavat, eli kuolevat, enkä ehdi niitä edes havaita. Mitään sivuvaikutuksia meillä ei ole Bravectosta koskaan ollut. 

Bravectohan toimii siis niin, että se ei varsinaisesti karkota punkkia koirasta pois vaan tappaa kiinnittyneen punkin. Tämä on mielestäni hyvä juttu, sillä en tahdo myöskään niitä "karkoitettuja" punkkeja möyrimään kotimme tai mökkimme lattioille ja sieltä kiinnittymään meihin ihmisiin. Parempi on, että jos sellainen koiran kyytiin nousee, kuolkoon siihen. Vähän raakalaismaista punkkien kannalta😃, myönnän, mutta näin se menee.

Ja onneksi tuli nuo Bravectot sitten jokin aika sitten otettua, sillä piipahdin Tihkun kanssa kotikylän luontopolulla, jossa runsaan kaurispopulaation vuoksi on myös punkkeja ja jokaisella vierailullani niitä on koirien kyytiin noussut. Niin tälläkin kertaa. Näin kaksi kiipeilemässä Tihkun naamalla ja ne kohtasivat taholtani loppunsa heti. Kuitenkin jos joku vihulainen oli turkkiin asti päässyt, niin sekin on jo punkkien päätepysäkillä.

Kuvia luontopolkureissultamme, Paraisten Munkviken

Kielot jo hyvässä vauhdissa toukokuun puolessa välissä


Tihku ei oikein ymmärtänyt, miksi hänen piti näyttää söpöltä valkovuokkojen keskellä, kun olisi ollut paljon kivampaakin tekemistä :D




Nämä ovat metsäkortevauvoja. Metsäkorte on yksi lempikasveistani. Tämä on maanpeitokasvi, mutta ulkomuodoltaan sellainen, että se saa mielikuvitukseni juoksemaan ja pystyn sielunisilmin näkemään pienet menninkäiset ja pikkupeikot juoksemassa varjoisassa metsäkortemetsässä :)

Aina on hyvä hetki kiipeillä ja tasapainoilla!

Meri siintää. 


Sellainen oli se reissu. Tuli iloinen kevätfiilis, kun oli niin vihreää ja vehreää🌱. Valkovuokkomeriä ja sinivuokkomeriä, puhkeamattomia kielomeriä. Hiirenkorvat lehtipuissa. Tästä se lähtee!