Valokuvauksestakin hyötyä koirankoulutuksessa

Olen innokas valokuvien "näpsijä". Käytän termiä "näpsijä", koska nykyisin kuvailen pelkällä puhelimen kameralla. Minulla on kalustossa myös Nikonin runko putkien kera, mutta oikeaa kameraa ei ole aikoihin tullut kannettua mukana - se on turhan painava, ja etenkin kun puhelinkuvaus on nykyisin niin helppoa ja tarpeisiini nähden aivan riittävän laadukasta.
(Tarkoitan "näpsimisellä" vain omaa nykyistä kuvaamistani, kun olen alkanut sallia enemmän virheitä ja epätäydellisyyttä kuten kohinaa tai epätarkkuutta kuvissani - aiheesta ja tilanteesta riippuen tietenkin. Tiedän, että puhelimen kameralla saa todella hienoja kuvia, eikä tarkoitukseni ole madaltaa kenenkään muun saavutuksia).

Aiemmin harrastin kamerakuvausta paljonkin. Se oli mukana luontolenkeillä ja muilla reissuilla, heräilin aamutuimaan katsomaan auringonnousuja ja ikuistelemaan näkemääni. Eniten kuvailin maisemia ja luontoa, mutta nykyisin tuntuu, ettei sellaiseen oikein riitä aikaa, muut asiat ja tekemiset ovat nousseet edelle. Varmasti joskus kaivan kameran naftaliinista, mutta se saa odottaa tulevia aikoja, nyt tyydyn siihen "näpsintään" :) puhelimella.

Mutta tuo ylläoleva ei varsinaisesti ollut pointtini😃, vaan se koirankoulutushyöty.
No, mikäs se hyöty sitten on?

Olen tietenkin näpsinyt koiristani kuvia jo ihan pentuiästä asti, kuten varmaan useimmat pennunhankkijat ja koiraperheet. Kuvassa poseeraaminen on koirilleni palkkahommia, eli kun on osannut poseerata kuvassa (olla paikallaan ja katsoa kohti), saa palkan. Käytännössä siis, etenkin pennun ja nuoren koiran kanssa, että kun nuo kriteerit toteutuu, niin palkkasana ja sitten tarjoilen herkut.

Tammikuu 2021

Tihkun eka uudenvuoden aatto - ulkoilua ennen räjähteitä

6.1.2021

Kun näitä kuvaushetkiä sitten ripottelee sinne, missä ikinä koiran kanssa kulkeekin, niin koira oppii sietämään häiriöitä paikallaolossa. Näin on meillä ainakin käynyt, molempien koirien kanssa.
Vanhemman koiran kohdalla en tätä varsinaisesti tullut ajatelleeksi, mutta Tihku on aktiivisempi temperamentiltaan ja siinä kohtaa kun aikanaan aloin pohtia paikallaoloharjoitteita sen kanssa koulutusmielessä, niin hieman yllätyin, kun paikallaolo olikin sillä jo hyvin varma, myös monenlaisissa häiriöissä.

En ollut tullut ajatelleeksi, että valokuvien näpsiminen nimenomaan on paikallaanoloharjoittelua, vaan tarkoitusperäni olivat olleet ihan toiset. Valokuvien näpsimisen ansiosta kuitenkin oli ihan huomaamattani pohjat paikallaoloharjoitteille tehty ja koulutuksellisesti saatoinkin lähteä ihan eri lähtökohdista rakentamaan taitoa. 

Tihkua hangessa, pentukurssilla ja ostoskeskuksessa

Wiimasta on vuosien mittaan tullut ihan ammattimalli. Hän hakeutuu aina poseeraamaan kun näkee minun pitävän puhelintani kuvausasennossa, vaikka kuvaisin kontallani sammalia. Taitaa olla se palkka, joka mukavasti ahneen muorikoiran mielessä kiinnostelee :) . Ja hän kyllä aina saa pikku palkan vaivannäöstään poseerata, vaikkei sitä varsinaisesti olisi sillä kertaa pyydettykään.

Puolivuotias Wiima Paraisten Keskuspuistossa

Wiima 4 kk, riistanvärisen lapinkoiran maski-ikä parhaimmillaan :) .

Wiimaakin, ekaa koiraani, kuvasin alusta asti silloisen valokuvausharrastukseni myötä paljon. Se tapahtui tuolloin vuonna 2012 kameralla, ei tainnut puhelimissa olla kummoisiakaan kuvausmahdollisuuksia siihen aikaan. En tainnut myöskään liioiksi ymmärtää koiran palkkaamisen tekniikoista - en muista enää - joten en ole varma, miten se palkkaus alkuaikoina sujui. Mutta opeteltiin asioita Wiiman kanssa yhdessä ja kuvauspalkat astuivat ainakin nopeasti kuvaan. 

Ja todellakin - ammattiposeeraamisen lisäksi Wiimalla on myös erittäin varma paikallaolo ja sen voi huoletta jättää istuksimaan kovissakin häiriöissä - siihen luotan kuin kallioon.

Wiiman kanssa 2019 Turun Kupittaanpuistossa sulkija-ajoilla leikkimässä. 
Hän oli hötkyilemätöntä seuraa näillä reissuilla, viime aikoina kamera on jäänyt pölyttymään hyllylle, uutta tulemista odotellen.

Pienenä anekdoottina vielä yksi muisto. Tosiaan kuvasin Wiimaa aluksi kameralla. Kun aloin sirtyä puhelimella kuvaamaan, niin muistan Wiiman hieman vierastaneen puhelinta ja poseerasi aina vapautuneemmin oikealle kameralle. Nykyisin hän ei enää välitä, puhelin kelpaa oikein hyvin, mutta muistan ajatelleeni, että puhelin nostettuna kohti kuvauskohdetta ehkä loi samankaltaisen vihjeen koiralle kuin käden nostaminen ja pysäytys. Ehkäpä se jotenkin sekoitti Wiiman päätä - mene ja tiedä.

Joten koiravalokuvaus on hyvä harrastus :) ! Sen lisäksi, että se tallentaa muistoja, niin se luo myös koiralle erilaisia taitoja paikallaolosta häiriön sietoon!

Koirien aivoituksia - oma etu vai toisen etu?

Koirien aivoituksia olen pohtinut taas, se on niin kiinnostava aihe! Ihan kuin me ihmisetkin, on koiratkin erilaisia, ja niiden taitojen ja tekemisten havainnoiminen on minusta todella mielenkiintoista.

Jokin aika sitten minulle syttyi oivalluslamppu eräässä Wiimaa ja Tihkua erottavassa asiassa. Molemmat ovat hoksaavaisia ja aloitteellisia koiria. Mutta niiden tekemisissä on perustavanlaatuinen ero:

WIIMA
Wiima seuraa ympäristön tapahtumia siinä suhteessa, miten ne vaikuttavat häneen itseensä ja sitä myöden myös käyttää aivosolujaan edistääkseen omaa tilannettaan. Esimerkiksi tässä tarinassa LINKKI kerron Wiiman keksinnöstä päästä hieman huijaamalla (ei varmaan tarkoituksella, mutta ihmiselle se näyttäytyi pienenä huijuna) käsiksi myös Tihkun ruokaan. Fiksu veto Wiimalta. Samantyyppisiä älynväläyksiä on Wiimalla esiintynyt muitakin, mutta tosiaan, niitä yhdistää tavoite Wiiman oman tilanteen paranemisesta - useimmiten Wiiman kekseliäisyys ja toiminta liittyy makupalan hankintaan, tilanteet vaan vaihtelevat! Hän kun on melkoisen ahne tätikoira!

TIHKU
Tihku sitten taas on hauska epeli, sillä hän pyrkii teoillaan edistämään pääasiassa muiden kuin itsensä hyvinvointia. Tihku tarkkailee ympäristöään hyvin tarkasti ja aktiivisesti, ja huomaa kaikki tilanteet ja äänet. Jotkut jutut hän tietenkin jättää huomiotta, joihinkin hän katsoo voivansa reagoida itse, mutta sitten välillä on tilanteita, joihin hänen mielestään olisi hyvä noutaa emäntä tai isäntä paikalle, ja tällöin hän kipittää luokse ja lähtee kuljettamaan ihmistä "tapahtumapaikoille".

Erityisen ahkeraan Tihku huolehtii Wiimasta ja jos Wiima on jotenkin ”pulassa”, niin Tihkun mielestä on kiireen vilkkaa noudettava minut apuun.  

Eräs tyypillinen arjen tilanne tapahtui juuri muutama päivä sitten. Olin puuhaamassa talon sisätiloissa, kun Tihku yhtäkkiä saapui luokseni sen näköisenä, että olisi syytä seurata häntä. Tihku johdatti minut mökin terassin portille, joka oli läiskähtänyt kiinni niin, ettei Wiima päässyt sisään ja hän ressukka istui portin takana odottamassa. Äkkiä päästettiin Tihkun kanssa Wiimakin terassin puolelle ja taas oli rauha maassa!

Tihkun assistenttikäytös on johtanut Wiiman omien "pyyntökäytösten" sammumiseen. Esimerkiksi ennen vanhaan Wiima olisi haukahtanut siellä aidan takana. Nyt hän odotti, että Tihku hoitaa homman... eli Wiimakin on oppinut hyödyntämään pikkuveikkaa :) !

Samaa esiintyy ihan kotonakin, vaikkapa kun Wiima haluaa ulos. Ennen vanhaan, siis ennen Tihkua, jos Wiima halusi ulos pihalle, hän tuli tiiviisti tuijottamaan minua eteisestä käsin, jolloin tiesin avata ulko-oven hänelle.
Nykyisin Wiima vaan menee istumaan ulko-oven eteen. Tihku, joka tietenkin huomaa tämän, saa työtehtävän ja hänelle tulee kiire noutaa minut paikalle ovea avaamaan, ja niin pääsee Wiima pihalle. Yleensä samalla ovenavauksella pihalle hyppää Tihkukin, mutta on ollut sellaisiakin kertoja, ettei hän olekaan itse halunnut ulos, vaan on todellakin vain hoitanut tuon tehtävän saada Wiimalle oven auki.

Tai kun Wiima alkaa illalla huokailla, että koskakohan sitä iltapalaa saisi, niin Tihku nousee paikaltaan ja tulee luokse katsomalla viestimään, että etkös jo kuule, että Wiimalla on nälkä.

Aina eivät tapahtumat sentään liity Wiimaan, vaikka hyvin usein liittyvät! Joskus kun Tihku on pihalla, niin hän saattaa nähdä jotain, mikä saa hänet haukkumaan. Sitten hän voi yhtäkkiä kaahata sieltä ulkoa sisään ja lähtee viemään minua ulos, mutta en ole näillä kerroilla oikein päässyt selville, että mikä nimenomainen asia häntä on näillä kerroilla hermostuttanut. Rosvo oli varmaan jo ehtinyt pelästyä hänen haukkua ja hävitä😃!

Aiemmin Tihku myös haki minut paikalle aina kun uunin kello alkoi ruuanvalmistuksessa piipata. Se toiminta on joskus talvella tai kevättalven aikaan sammunut - uuni piippaa varmaan niin usein, ja hän on huomannut, että noteeraan kovan kelloäänen itsekin.

Tihku on myös herkkä käyttämillemme äänensävyille. Onneksi emme isännän kanssa ole penkkiurheilijoita, sillä pelejä katsoessa voisi joskus alkaa hermostuttaa, jos Suomi joutuu häviölle. Tihku kuulee hermostumisen sävyt äänessä ja tulee heti katsomaan ja rauhoittelemaan sellaisia kuullessaan, siinä kun Wiima levollisesti kellii pöydän alla ja antaa minun ihan rauhassa sadatella. 

Meille onkin vähän vitsiksi isännän kanssa tullut, että jos joku asia toisen tekemisessä harmittaa, sillä lailla vähän leikillään, niin ei päästetäkään ärtymystä ääneen, vaan sanotaankin asia oikein hunajaisesti, ettei koira vaan hermostu! 

*******

Joten aika hauskoja tyyppejä nuo Wiima ja Tihku hoidellessaan omia tärkeitä hommiaan. Olisi kiva kuulla jonkun eläinkäytösbiologin kommentit näistä käytösten eroista ja ymmärtää itse paremmin, mistä kaikki kumpuaa.
Molemmat koirat ovat itsenäisiä luonteeltaan, Wiima kyllä vielä itsenäisempi.

Kirjoitin alussa, että Wiima hoitaa omaa etuaan ja Tihku toisten etua. Loppujen lopuksi tietenkin Tihkukin eläimenä ajattelee omaa etuaan, mutta sen etu näyttää enemmän riippuvan "lauman" edusta. Toki  Wiimankin etu lähtee siitä, että "lauma" on koossa, mutta hän ei selvästikään ajattele asiaa niin laajasti; hän vaan keskittyy miettimään omaa hyvää oloaan ja yksinkertaisesti vain luottaa siihen, että olen paikalla jakamassa aamupalaa seuraavanakin aamuna!

Onko sinulla tämän tyyppisiä havaintoja omista koiristasi? Kenen hyvän olon varmisteluun sinun koirasi kallistuu, omansa vai toisten? Tai muita havaintoja tai taustoitusta näihin asioihin? Olisi kiva kuulla!

Wiima se on fiksu likka!

Koirat ovat älykkäitä eläimiä, mutta silti niiden oivallukset joskus hämmästyttävät! Wiima on aina ollut fiksu ja harkitsevainen likka - kognitiivisesti taitava smartdog-testinkin mukaan, mutta uusia oivalluksia piisaa edelleen, vaikka 11 vuotta lähestyy mittarissa!

Joskus kuluneen syksyn aikana oivalsin Wiiman harrastavan pientä huijaamista ruuan suhteen. Wiimalle nimittäin ruoka maistuu ja sen eteeen kannattaa aivonystyröitä veivata.
Homma menee näin:

Molemmat koirat syövät keittiössä samaan aikaan. Wiima inhaloi oman ruokansa sekunnissa ja Tihkulla kestää vähän pidempään - annos on isompi ja Tihku on myös tarkempi siitä, mitä nielaisee.
Wiimalla on syötyään ollut jo vuosia tapana mennä ulko-oven eteen ja hän pääsee pihalle vähäksi aikaa oleilemaan, ellei ohjelmassa ole muuta.
Tapa on jatkunut Tihkun liityttyä perheeseen, ja he ulkoilevat pihalla yhdessä syömisen päätteeksi. Kuitenkin, kun Tihkun syöminen kestää, Wiima joutuu vähän odottelemaan ulospääsyä siinä ovella (en voi päästää Wiimaa ennen Tihkua, koska Tihku lopettaisi syömisen oven avautumiseen). Kun Tihkukin on syönyt, Tihkukin tulee ovelle ja he pääsevät yhdessä ulos.

Temppu nimeltä Täyskäännös

Viime aikoina syksyn mittaan on alkanut tapahtua sellaista, että kun ovi aukeaa, niin Tihku loikkaa pihalle, mutta Wiima tekeekin samassa sekunnissa täyskäännöksen. Hän kääntyy kohti keittiötä sen sijaan, että olisi mennyt mukana ulos, vaikka oli ensimmäisenä sinne pyytämässä. Hän nimittäin kipittääkin ensin vauhdilla takaisin keittiöön tsekkaamaan jäikö Tihkulta ruokaa! 

Wiimaa on myös usein lykästänyt, sillä Tihkulta jää usein ruokaa, enkä aina ole hoksannut tai muistanut vielä siinä kohtaa nostaa ruokaa pois lattialta, kun olen siirtynyt puuhailemaan muuta koirien ruokailun ajaksi. Sitten yhtäkkiä havahdun jostain kuuluvaan rouskutukseen, josta tajuan, että Wiima se syö keittiössä jo toista annosta! Sen vedettyään hän onkin sitten valmis menemään oikeasti ulos!

Olen miettinyt, että onhan tuo nyt tosi älykästä! Vähän hölmömpi koira jäisi lähistölle kyttäilemään kaverinsa kuppia omat syötyään. Tai, että ne Wiiman aikeet jotenkin näkyisi siinä ulko-ovella, mutta ei - kun ovat syötyään siinä ulko-oven edessä odottamassa, niin Wiimankin liikekieli on ihan samanlaista pihan suuntaan pyrkivää. Kuitenkin kun se ovi avautuu, niin Wiima pyörähtää ympäri ja vain Tihku hyppää ulos.

Olisi kiva ymmärtää tästä enemmän kognitiivisella tasolla. Minulla on se käsitys, että koira on aina rehellinen. Toki tekee niin kuin itselle on kannattavinta, mutta rehellisesti. Niinpä en tiedä osaako tuo Wiima oikeasti huijata, sanan varsinaisessa merkityksessä, joka vaatii etukäteistä suunnitelmallisuuttakin, vai aiheuttaako oven avaaminen kenties jonkin sattuman tuoman muistijäljen, joka saa Wiiman palaamaan kupille? 

Olen yrittänyt ryhdistäytyä asiassa ja pitää tämän Wiiman metkun mielessä siten, että tarkkaan valvon, koska Tihku on syönyt ja käyn ensin nostamassa kupin ylös ja vasta sitten avaan oven.
Joskus kylläkin jätän pari nappulaa Wiiman löydettäväksi, kun tiedän hänen löydöstä ilahtuvan <3 !

Temppu kehittyy

Wiima on joviaali isosisko Tihkulle. Tihku useimmiten nappaa lelut, kepit ja kävyt Wiiman suusta, eikä Wiima viitsi vastustella - se antaa pikkuveikan touhuta.
Tämä voi äkkiseltään kuulostaa surulliselta, ja ehkä vähän onkin, mutta lisään heti perään, että ne asiat, jotka ovat Wiimalle Oikeasti merkityksellisiä, niistä Wiima ei jousta - Tihku ei ikipäivinä koskisi Wiiman ruokaan tai herkkuihin, eikä häiritsisi kolossaan nukkuvaa Wiimaa, sen hän on tuta, ettei kannata. Wiima siis valitsee itse olla välittämättä, puhtia siinä kyllä on sanomiseenkin, jos tarvetta on.

Välillä kuitenkin Wiimaa leikityttää ja se on välillä vähän hankalaa, kun Tihku tulee ja nappaa lelun Wiimalta. Me ihmiset tietenkin järjestämme Wiimallekin ikiomia leikkihetkiä, mutta fiksuna likkana hän järjestää niitä myös itse! Näin se tapahtui - Täyskäännös-temppua jalostaen:

Mieheni soitti minulle töihin tässä yhtenä päivänä uudenvuoden jälkeen ja kertoi, että Wiima oli mennyt ovelle ja pyytänyt ulos. Kun Wiima pyytää ulos, niin Tihku liittyy yleensä seuraksi.
Mieheni oli mennyt avaamaan koirille ovea, sillä seuraksella, että  ulos hyppäsi vain Tihku, mutta Wiima pyörähti ympäri ja tehden täyskäännöksen suoraan olohuoneeseen lattialla lojuneen lelun ääreen ja alkoi leikkiä - ja nyt ihan rauhassa pikkuveljen häiritsemättä!

Ajatuksia koiran käytöksestä

Kun tämän tapahtuman jälkeen mietin tuota samaa kognitiivista toimintaa kuin tuolla edellä, en enää tiedä mitä ajatella. Syömiskäytökseen liittyvän täyskäännöksen voisi vielä selittää jollain opitulla käytöksellä, joka on vahvistunut kun sitä Tihkun ruokaa on kupista löytynyt.
Mutta entäpä tämä leluleikki? En voi välttyä ajattelemasta, että siinä on suunnitelmallisuutta? "Kun johdatan Tihkun ulos, on minulla rauha leikkiä lelulla". 

Kirjoitin tästä pienen tekstin Facebookiin ja sain koirallisten kavereideni vastauksia:

- kiharakarvaiset noutajat Hedda ja Kika söivät eri huoneissa. Toinen oli toista nopeampi ja hitaampi unohtui usein haaveilemaan. Nopeampi kävi välillä syömässä haaveilijan ruuat naapurihuoneessa, ellei ihmisvalvonta toiminut.

- "Ida-mäykky oli viisas koira ja rakasti ruokaa! Kesäisin kun ulko-ovi oli auki, hän usein söi itse sekunissa, lähti sitten vauhdilla ulos ja haukkui niinkuin siellä olisi ollut jotain jännää! Ja koko lauma lähti ulos haukkumaan, jolloin Ida salamannopeasti juoksi sisälle takaisin ja söi heidän ruoat!"

- "Meidän Moby (russeli) teki tuollaista aikanaan. Aiheutti hälytyksen haukkumalla ikkunassa muka jotain ja kun toinen tuli katsomaan niin kävi nappaamassa lelun tai luun."

Viisaita ovat siis nämä nelijalkaiset ystävämme. Sehän ei ole meille koiranomistajille mitään uutta. Silti jotkut havainnot yllättävät taitavuudellaan ja käytöksen vaatiman ajatuksen monimutkaisuudella. Tämä on koiranomistamisessa yksi sen parhaita puolia kaiken muun parhauden lisäksi - päästä näkemään ja havainnoimaan toisen eläinlajin kiinnostavia käytöksiä ja ajatelmia. 

➡ Onko sinulla kokemusta tällaisesta koiran käytöksestä?

Lukuvinkkejä - lue lisää koirien käytöksestä:

Tihkun "kuulokoira"-käytös ("assistentti-käytös")
https://wiimansivu.blogspot.com/2022/12/kaksi-vuotta-yhteiseloa-tihkun-kanssa.html

Wiiman ja Tihkun SmartDog -testikuvaukset:
https://wiimansivu.blogspot.com/search/label/SmartDog

Zenkoira-blogin artikkeli tutkimustuloksista liittyen koirien kognitiivisiin taitoihin ((SmartDog -testiaineisto)
https://hantaheilumaan.wordpress.com/2022/12/31/tutkimustulos-eroja-koirarotujen-kognitiivisissa-ominaisuuksissa/

Iloinen tai vakava koira?

Olin taannoin yhdessä koulutuksessa, jossa taukopuhe siirtyi rallytokossa toivottavasta iloisuudesta koirien erilaisiin persoonallisuuksiin. Tästä syntyi niin hyvä keskustelu, johon itsellänikin oli kosketuspintaa, ja innostuin siksi kyhäämään aiheesta pienen kirjoitelmankin. Johdantona voisin todeta vaikka, että esimerkiksi 

- Palveluskoiraliiton lajiesittelyssä sanotaan: "Tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti, liikkeet suoritetaan hymyssä suin, hännät heiluen. Koiraa saa kehua ja kannustaa koko suorituksen ajan.".  Lisäksi
- rallytokon pisteytyssäännöissä sanotaan: "Tuomari arvostelee koirakon yhteistyön ja vähentää iloisuuden puutteesta 0-10 pistettä."

Miltä siis näyttää iloinen, tekemisestä nauttiva koira?

Käsittelimme tätä treenikentän reunalla, ja olen itsekin asiaa joskus miettinyt. 

Olen nimittäin useamman kertaa seissyt kentän laidalla kun radalla (kokemukset rallykentiltä ja myös nose-etsinnöistä) on ollut koira, joka iloisesti heiluttaa häntää työskennellessään. Kentän laidalla on sitten kuulunut kommentteja, että voi kun ihanan iloinen koira ja näyttää rakastavan sitä, mitä tekee. 

Sitten on tullut meidän vuoro ja vaikka tämä asia ei nyt varsinaisesti ole minua kiusannut ja minun on ollut ihan helppo keskittyä omaan suoritukseemme, niin pakko myöntää, että olen ohimennen ajatellut, että mitäköhän ne samat ihmiset ajattelevat koirani Wiiman suorituksesta. 

Wiimalla ei nimittäin häntä heiluskele radalla kesken työnteon. Hän on luonteeltaan vakava koira (vaikka on hänelläkin vitsikkäät hetkensä😀🥰) ja erityisen vakavasti hän suhtautuu juuri "työntekoon", kuten rallyn yhteistyö tai nose-etsintä tai mikä tahansa muu tehtävä. Se ei ollenkaan tarkoita sitä, etteikö hän nauttisi tekemästään, päinvastoin, Wiima on hyvin innokas kaikenlaiseen yhteistyöhön ja tekee aina parhaansa. Hän on vähän sellainen "työkoira", puurtaja.

Tuolla koulutuskentällä kun olimme, niin kouluttaja kertoi myös itsellään olleen tällainen koira, bortsu. Se oli varma suorittaja eikä sitä tekeminen naurattanut, vaan silloin kun oltiin töissä, niin oltiin. Ihan kuin meidän Wiima.

Mainitsin alussa esimerkkinä nuo Palveluskoiraliiton kuvaukset rallytokosta ja rallytokon säännöt, joissa iloista vaikutelmaa peräänkuulutetaan, ja toisessa jopa sitä heiluvaa häntää. Meillä ei kuitenkaan Wiiman kanssa ole koskaan mitään pisteitä vähentynyt tai koskaan edes huomautettu siitä, että koira ei jotenkin näyttäisi nauttivan siitä mitä se tekee - se näkyy tietenkin toisella tavalla - siinä keskittymisessä, korvien ja hännän asennossa, ja olemuksessa muutenkin, tietenkin.

Koiran heiluvaa häntää kuitenkin pidetään ilon ja iloisen yhteistyön mittarina, ja tähän halusin tarjota näkökulmaa, ettei heiluva tai heilumaton häntä kerro kaikkea, koska koirat ovat erilaisia. Vakavampikin koira voi olla tehtävässä kaikella sydämellään ja antaumuksella nauttien mukana, vaikkei niin häntä heiluisikaan. 

Summasummarum - otsikon kysymyksen asettelu "iloinen vai vakava" on persiistä. Vakavakin voi olla iloinen. Se ilo ja onnellisuus ei vaan näy pirskahteluna koko maailmalle, vaan on vähän hillitympää. Samahan se on meissä ihmisissä - toinen nauraa rämäkämmin kuin toinen. 

Mitä ylipäätään tulee rallytokossa toivottuun iloisuuteen - se on hyvä asia. Koira, jota koulutetaan positiivisin menetelmin ilman rankaisua tekee oppimansa asiat yleensä iloisin mielin ja taas rankaisumenetelmät johtavat toisenlaisiin mielialoihin. On todella tärkeää, että harrastaminen on kivaa sekä koiralle että ihmiselle, eritoten koiralle, koska se ei voi valita. Tämä kirjoitus nostaa esiin vain heiluvan hännän onnellisuuden mittarina. 

Meillä asuu nykyisin myös heiluhäntä, Tihku. On jännittävää, miten erilaisia persoonallisuuksia koirat voivat olla - Tihku elää koko ajan elämänsä parasta hetkeä ja Wiima on vaatimaton ja hieman huolissaan asioista - esimerkiksi siitä, että menikö se ruoka-aika ohi niin ettei kukaan huomannut 😃.

Wiima Wiimukka. Elämäni koira. Sieluni puolikas.
Tosikko. Tekijä. Itsenäinen. Kohtelias. 
The Not-Heiluhäntä.

Tihku Tihkendaali Pöppiäinen.

"Kaikki on parasta just nyt!" 

Hyvällä ja kivalla tavalla röyhkeä. Aina valmis!
Valpas. Laumasieluinen. Utelias.
The Heiluhäntä.

Tihku MH-luonnekuvauksessa

Tihku kävi tänään sunnuntaina leikkipuistossa nimeltä MH-luonnekuvaus. Jos Tihkulta kysyttäisiin, niin olen varma, että sillä oli ihan superaamupäivä tuolla luonnekuvauksessa ja se kuvailisikin olleensa huvipuistossa! Niin hauskaa sillä vaikutti olevan, ekalla puoliajalla varsinkin! Eikä toisessakaan puoliajassa mitään valittamista ollut Tihkun mielestä, siltä ainakin vaikutti!

Sosiaalinen ja avoin, rohkea, utelias, leikkisä ja äänivarma Tihku, ihan tutkitustikin!

MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri osiota, jossa kuvataan koiran eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelee koiran ominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta.

MH-luonnekuvausta suositellaan nuorelle koiralle niin, ettei koulutus ja opitut taidot vielä vaikuttaisi koiran käytöksiin. Perinteinen luonnetesti taas paineistaa koiraa ihmisen taholta tulevalle uhalle, joten siinä ikäraja onkin korkeampi ja Tihkunkin toimitan luonnetestiin vasta aikaisintaan kolmen ikävuoden huitteissa. 

KONTAKTI

Kuvaus alkoi testinohjaajan (TO) tervehdyksellä testiosiossa Kontakti. Tervehdyksen jälkeen TO otti hihnan päästä kiinni ja vei Tihkun pienen matkan päähän ja tulivat sitten takaisin Sen jälkeen hän vielä tutki Tihkun hampaat ja kopeloi kroppaa. 

Kontakti = 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Yhteistyö = 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
Käsittely =  3 Hyväksyy käsittelyn

Luonnekuvauksen osiot kuvana alla ja
ihan kokonaisuudessaan löytyvät täältä: https://www.virkku.net/files/mh-luonnekuvaus/mh_luonnekuvauksen_osiot_2020.pdf

Video kontaktiosiosta alempana yhdessä leikkiosuuden kanssa.

LEIKKI

Leikkiosuus alkoi heti sujuvasti tuon kontaktiosion perään. Koira irroitettiin liinasta ja testiohjaaja otti lelun esiin. Se olikin todella iso, jättiläiskokoinen lelu, jota vedettiin hieman maassa ja heiteltiin. ja sitten seurattiin, että kiinnostuuko koira leikistä ja lelusta vai ei.

Tihkun kohdalla tiesin tarkkaan mitä tapahtumaan tulee - Tihku ei ujostele ja on aina valmis leikkimään, ja niinhän se oli, hän syöksyi salamana mukaan touhuun. 

Leikki jatkui sitten vielä heitto-osuuksien jälkeen niin, että TO pitikin lelua kädessään ja alkoi hypellä sen kanssa. Tihku oli tässäkin satasella mukana. 

Tässä leikkiosuudessa muuten näkyy, miksi luonnekuvaus kannattaa tehdä nuoren koiran kanssa. Koulutus voi alkaa nimittäin näkyä. Filmillä näkyy, kun TO pysähtyy lelun kanssa, mutta pitää sitä käsissään, niin Tihku perääntyy ja istahtaa. Se on harjoittelun tulosta - olemme harjoitelleet vireen hallintaa ja leikki jatkuu istumisesta, jota konstia Tihku tarjoilee TO:llekin 😃.
Tällainen voisi vaikuttaa testin tulokseen, jotenkin leikki-intoa vähentävänä asiana. Tihkun kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt.

Leikkihalu = 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Puruote ja taisteluhalu = 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta

VIDEO TERVEHTIMISESTÄ JA LEIKKIOSUUDESTA (youtube-video ei välttämättä näy mobiilinäkymässä. Vaihda internetnäkymään vierittämällä blogin alalaitaan)

TAKAA-AJO

Takaa-ajo tapahtuu vieheen kanssa. Koira irroitettiin liinasta, otettiin ote kaulapannasta ja varmistettiin, että sillä oli katse kohti viehettä. Viehe kun lähti liikkeelle, niin piti irrottaa ote pannasta ja sitten katsottiin, että oliko koira ylipäätään kiinnostunut vieheestä ja lähtisikö se pinkomaan perään. 
Tämänkin osion tuloksen tiesin jo etukäteen, Tihkulla on voimaskas saalisvietti ja poispäin liikkuvat objektit saavat aina vipinää sen tassuihin. 

Niin kävi kuin arvelin, Tihku ei epäröinyt sekunnin puolikastakaan kummallakaan kertaa - vieheosio toteutetaan kaksi kertaa, koska joskus koirat kuulemma innostuvat vasta toisella kertaa.

Tihkulla kerrat erosivat niin, että eka kerralla hän jäi hölmistyneenä katsomaan, että se olikin punainen rätti, mutta toka kerralla hän poimi sen suuhunsa ja retuutti vähän.

Tihkulta ei myöskään jää  m i kä ä n  huomaamatta - kanervikossa viereisen metsän siimeksessä piileskeli viehelaitteen ohjaaja, ja Tihku bongasi tyypin heti ja ennen mamman luo palaamista hän kävi molemmilla kertaa moikkaamassa viehekoneen ajajan metsän puolella 😃. Luoksetulo siis kyllä toimii nykyisin varsin hyvinkin.... kunhan ei ole muuta jännittävää näköpiirissä, joka on tutkittava ensin..

Takaa-ajo 1. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 1. kerta = 2 Ei tartu, nuuskii saalista (tarttui ohimennen ajanoton 15 sek jälkeen)
Takaa-ajo 2. kerta = 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
Tarttuminen 2. kerta = 3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä

Tässä takaa-ajo-osion vaihtoehdot ja lisäksi myös aktiviteettiosion vaihtehdot:

Video vieheosiosta:

AKTIVITEETTITASO

Neljäs osio mittasi sitten koiran aktiviteettitasoa. Eli kun en tapahtu mitään, osaako koira rauhoittua. 
Tätä tulosta en osannut ennakoida. Tai siis - rauhoittuminen on haasteemme ja olemme tätä paljon harjoitelleet. Rauhoittuminen sujuu jo paremmin kuin joskus aikaisemmin, toisinaan jopa niin, että kun pysähdyn, niin Tihku rentoutuu heti, vähän harvinaisia ovat vielä ne kerrat, mutta sitä tapahtuu.

Toisaalta, Tihku on kotonakin ollut viime päivinä vähän tavallista levottomampi - en tiedä, että onko omia hormoonimyrskyjään vai juoksunarttuja.

Testissä osio meni niin, että minut käskettiin metsän reunaan seisomaan ja sitten minun oli oltava passiivinen kolmen minuutin ajan, koiraa huomioimatta. Tihku oli liikkeiltään melko rauhallinen, mutta ääntä vuosi piippauksen muodossa melko paljon.

Aktiviteettitaso = 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

Video aktiviteettitaso: 

Etäleikki

Etäleikki oli hauska osio. Asetuimme Tihkun kanssa katsomaan määrättyyn suuntaan ja yhtäkkiä noin 40 metrin (minulle sanottiin) päässä tuli mökin takaa esiin "etäleikkijä". Siniseen hupputakkiin pukeutunut hahmo hyppeli ja liikkui omituisesti ja heitteli lelua ilmaan. Sitten hän livahti takaisin piiloon. Siinä kohtaa sain taas irrottaa Tihkun (joka oli jo kytkemätön, mutta pitelin pannasta). 
Tihkuhan ei asiaa ihmetellyt vaan säntäsi matkaan hahmoa tutkimaan. Ja olisin Tihkun tuntien ihmetellyt, jos ei olisi sännännyt!

Sitten he etäleikkijän kanssa leikkivät lelulla, ja heillä oli hauskaa, kunnes Tihku bongasi pissat ruohotupossa ja jäi kiinni siihen lutkuttelemaan (voi urokset, urokset🙄🤣).

Etäleikin arvostelu:
Kiinnostus = 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Uhka/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
Leikkihalu = 4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
Yhteistyö = 4 Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta

Etäleikin video: 

YLLÄTYS

Luonnekuvauksen kuudes osio oli Yllätys. Se oli ensimmäinen osio, jonka oli tarkoitus vähän koiraa yllättää ja ehkä hieman jopa säikähdyttää. Kyseessä oli maassa makaava iso sininen haalari, jota piti koiran kanssa lähestyä ja kun olime kohdalla, haalari nostettiin ylös. Luonnetestissä on samantyyppinen osio. 

Haalarin pamahtaessa eteemme, Tihku pysähtyy hetkeksi ja menee sitten uteliaana tutkimaan, että mikä siihen tupsahti. Välttelyä ei ilmene siinäkään vaiheessa kun ohitamme haalarin uudelleen.

Arvostelu
Pelko = 2 Kyykistyy ja pysähtyy
Puolustus/aggressio = 1 Ei osoita uhkauseleitä
Uteliaisuus = 5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Yllätysosio videoituna:

ÄÄNIHERKKYYS (räminälaite)

Sitten testattiin ääniherkkyyttä. Oli määrä kulkea metallisen lavan ohi ja juuri kun olimme vieressä, niin testiohjaaja veti rautaisia kahleita metallilavalla ja kolina oli kova. Tihku loikkasi väistäen sivuun, joka oli toki ihan fiksu muuvi, ettei loukkaa itseään. Sitten ihan sekunnin taisi tuumata, jonka jälkeen meni oma-aloitteisesti katsomaan, mikä siinä räjähti. 
Kun lava sitten uudelleen ohitettiin, mitään väistämistä ei näkynyt. 

Arvostelu 
Pelko = 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
Uteliaisuus = 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua 
Jäljelle jäävä pelko = 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
Jäljelle jäävä kiinnostus = 1 Ei osoita kiinnostusta räminä laitetta kohtaan

Ääniherkkyysosio videoituna: (liitetään myöhemmin)

AAVEET

Kahdeksas testiosio on nimeltään aaveet ja homman juju oli nimeä myöten. Seisoimme Tihkun kanssa vierekkäin ja pian kaksi valkoisiin aavepukuihin pukeutunutta hahmoa tuli esiin eri puoliltamme ja alkoivat lähestyä meitä. Tihku tarkkasi niitä ensin ihan ääneti, mutta sitten otti askeleita eteeni ja kertoi aaveille, ettei kannata lähestyä.
Kun aaveet aina vaan lähestyivät, otti Tihkukin muutaman askeleen taaksepäin ja tuli viereeni, edelleen oli hyvin tarkkaavainen ja haukkui aaveita kohti. 

Aaveet pysähtyivät ja tässä kohtaa sain ohjeen pudottaa liinan, jotta Tihku voisi liikkua. Tihku ei kuitenkaan itse lähtenyt tutkimaan aaveita, mutta sitten kun itse otin pari askelta toista aavetta kohti, jatkoi Tihku uteliaana matkaa itse ja kävi tutkimassa, mitä oliot oikein olivat - ja tervehti ihmiset lakanoissaan taas oikein iloisesti. 

Aaveet:
Puolustus/aggressio = 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
Tarkkaavaisuus = 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
Pelko = 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
Uteliaisuus = 4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puo- leenväliin
Kontaktinotto aaveeseen = 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Aaveet-osio videona:

LEIKKI ja AMPUMINEN

Yhdeksäntenä testiosiona oli taas leikkiminen. Tarkoitus oli katsoa, että miten paljon koira on testin edetessä kerännyt kuormaa ja paineistunut, pystyisikö se edelleen leikkimään tai toimimaan samalla tavalla kuin leikkiosiossa testin alussa.
Lisäksi koiraa valmisteltiin seuraavaan kymmenenteen osioon, johon sisältyi ampumisia. Kaksi laukausta niin, että leikki jatkuu koko ajan ja koira on irti. Ja sitten vielä kaksi laukausta passiivisina, koira kytkettynä.

MH-testin voi suorittaa myös ilman ampumisia, meiltäkin kysyttiin, että haluanko minä. Ja jos ensimmäinen laukaus olisi ollut ylitsepääsemätön, niin seuraavaa ei olisi ammuttu.

Arvostelu:
Leikki - leikkihalu = 4 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
Leikki - tarttuminen = 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

Ampuminen = 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Valokuvia ei tullut testissä otettua. Filmeissä minua avusti ystävällinen testitoimihenkilö.
Tämä kuva on otettu somettamiseksi :D testin jälkeen kun marssimme autolle, väsyneinä, mutta onnellisina :)

**********

Testitulokset olivat siis kovasti sen näköisiä kuin olin ajatellutkin. Tihkun sosiaalisuus, avoimuus ja myös suunnaton uteliaisuutensa tulee esiin arjessakin. Olin myös päätellyt, että Tihku on rohkea, joskaan tuollaisia tilanteita ei ole arjessa tullut paljon vastaan - rohkeutta olen ehkä enemmän nähnyt erilaisilla alustoilla ja vähän toisenlaisissa tilanteissa kuin paineistavissa. 

Ehkä hieman yllätyin sen kovahermoisuudesta myös. Että se hallitsi itsensä noin hienosti ja tilanteen mentyä ohi Tihku myös palautui ihan saman tien, ei mitään jäljelle jäävää painetta. Se oli todella hieno juttu!

Toisaalta Tihku on "toiminnan mies" kuten sanoi tuomarikin, eli kestää passiivisuutta vähän huonosti, piippailee. Joskus olen joissain tilanteissa itse ajatellut, että piippaus ja hermostuneisuus olisi voinut kertoa paineistumisestakin, mutta tästä päätellen kyse on vain turhaumasta. Tätä vireenhallintaa harjoittelemme ja toivon, että siinä vielä enemmän kehitymme.

Tihku sai kehuja tuomareilta ja testitilaisuuden toimihenkilöiltä, että on hieno koira. En voinut kuin yhtyä heidän mielipiteeseensä ja olin pikkupojasta oikein ylpeä. 

Ai niin, sitä kyllä taas kysyttiin, että haukkuuko Tihku kotioloissakaan  joku toimihenkilöistä odotti, että "koska haukku alkaa". Taitaa lapinkoirien maine olla sellainen, että haukutaan tyhjää. Oikeasti haukku pitäisi tulla siinä tilanteessa, kun sitä tarvitaan, ei muuten vain. Haukku on paimennuksen työväline ja siinäkään ei voi koko ajan räksyttää, koska silloin koira menettää haukun antaman voiman, jota se voi erityistilanteissa tarvita sisukkaan paimennettavan kanssa.

Miten pulu ohitetaan?

Oletko joskus miettinyt miten pulu ohitetaan? Tarkoitan niitä kyyhkyn sukuisia lintuja, joita puluiksi sanotaan ja erityisesti niitä urbanisoituneita, rohkeita yksilöitä, jotka tepastelevat kaduilla ja toreilla ihmisten joukossa.

Veikkaan, että aika harva on tullut pohtineeksi millä tyylillä ne kannattaa ohittaa ja kohdata, ja toisaalta, jos joku tätä on pohtinut, niin on satavarmasti koiranomistaja!

Tuossa takana se tapahtui! Sankarit itse kuvassa :D

Pari päivää sitten aamulenkillä käännyimme yllä kuvassa olevalle tielle ja - melko lähellä tepasteli pulu keskellä tietä! Muorikoira Wiima ei pulusta kiinnostunut, mutta teinipoika Tihku näki sen samassa sekunnissa, kuten näkee aina kaiken. Näin Tihkusta, että seuraavassa sekunnissa se tekisi iloisena syöksähdysliikkeen ja pölläyttäisi pulun ilmaan, mutta siinä samassa sekunnissa itse päätin, että näin en antaisi tapahtua, vaan pulu saisi jatkaa tepasteluaan.

Niinpä keräsin salamannopeasti koirat lyhyelle hihnalle ja laskin vauhtimme mateluvauhtiin. Tihku selvästi hämmästeli puuhiani ja hiippaili vieressäni minua ja pulua vilkuillen. Liikuimme aivan hiljaa, huomaamattomasti ja kyyryssä (minä😅) ensin pulua kohti ja lopulta vain noin metrin etäisyydeltä sen ohi - ja totta tosiaan, pulu ei säikkynyt minua tai koiriakaan ollenkaan, vaan tepsutti onnellisen tietämättömänä riskaabelista tilanteestaan. 

Päästyämme pulusta ohi kehuin Wiiman ja erityisesti Tihkun maasta taivaaseen. Ja siinä kohtaa meistä lähtikin jo vähän älämölöä niin, että pulukin katsoi parhaaksi lennähtää kauemmas.

Saman aamulenkin maisemia - pääsimme reittimme myötä metsänkin puolelle.

Tässä oli monta oppia - ensiksikin Luopuminen. Kaikki poispäin säntäävä on Tihkusta mahtava juttu ja niinpä lintujenkin pölläyttely on parasta harrastustoimintaa! Ollaan aika hyvin saatu rauhoitettua etäämpänä olevien lintujen kohtaamista. mutta näin lähelle ei olla ennen päästy - tai siis ei ole ollut tilaisuutta yrittäkään. Olen niin iloinen, että hän pysyi hiljaa ja malttoi olla syöksähtämättä!

Toinen oppi oli Liikkeen Hidastaminen. Olen käynyt nyt Tihkun kanssa harjoittelemassa paimennuksen alkeita ja niissä puuhissa on välillä syytä edetä hitaasti, ettei lauma hajoa ja hermostu. Ajattelin, että haluan liikkeen hidastamisen ärsykekontrolliin vihjeen kera ja olen nyt muutaman kerran ehtinyt tehdä tuollaisia hiippausharjoituksia, josko siitä olisi apua sitten lammashaassa. Aiemmat hiippausharjoitukset on tehty ihan perustyylillä ilman puluja tai muuta rekvisiittaa :).

Wiiman kanssa tällaisia juttuja onkin paljon harjoiteltu - tykkään seurata lintujen, oravien ja muiden puuhia, joskus myös niitä valokuvata, ja Wiima on oppinut, että niissä tilanteissa ollaan kuin ei oltaisikaan. Mutta tilanteen salliessa ei Wiimastakaan ole pöllömpää puuhaa nostaa pienellä hyppäysliikkeellä tepasteleva lintu taivaan tuuliin :)

Kuusenkerkkä on terveysruokaa!

Hortonoomit ihmettelemässä valkovuokkoja. 

Sellainen pulutarina se oli. Kun jatkettiin matkaa, niin jäin miettimään kahta asiaa:
Sitä, että sattuikohan lähitalon ikkunassa joku kurkkimaan, sillä todella hiippasin itsekin kyyryssä pulun ohi kädellä suuntaa näyttäen. Pitihän minun mallia näyttää! Mutta ehkä se "kylähullun" titteli olisi aika komea :D !
Toinen mitä mietin oli, että millainenkohan hermorakenne kyseiseltä pululta paljastuisi luonnetestissä, kun vaikutti kovahermoiselta tyypiltä!

  

Malttia Menoon -luennon muistiinpanoja

Osallistuin Iloinen Koira -koirakoulun luennolle nimeltään Malttia Menoon. Luentoa mainostettiin seuraavasti:

"ONKO KOIRASI VAIKEA KESKITTYÄ? TUNTUUKO, ETTÄ KOIRASI ON KIINNOSTUNEEMPI YMPÄRISTÖSTÄÄN KUIN SINUSTA? NOUSEVATKO KOIRAN KIERROKSET HETKESSÄ?

Itsehillintää ja malttamista voi kehittää monella tapaa. Impulsiivisuus on jossain määrin sisäsyntyinen ominaisuus, mutta sellaistakin koiraa voi auttaa koulutuksella. Erilaiset luopumisharjoitukset, koiran omaehtoinen toiminta, kohdetyöskentely ja siedättäminen ovat esimerkkejä tekniikoista, joiden avulla koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja elämää voidaan sujuvoittaa. Tutuksi tulevat monenlaiset käsitteet, kuten vilkkaus, impulsiivisuus ja reaktiivisuus. Luennoitsija Liisa Tikka on käytännönläheinen luennoitsija ja kouluttaja ja luennolta saat käytännön vinkkejä arkeen."

Luento pidettiin jo helmikuussa ja kirjoitin tämän postauksen raakaversion jo silloin. Teksti voi olla hieman sekavaa, kun on kiireessä luentoa kuunnellessa kirjoitettu, vaikkakin sitten vielä uudelleen läpiluettu ja vähän myös siistitty :). Kaikki virheet ja kummallisuudet tekstissä johtuvat ylöskirjaajasta, ei luennoitsijasta. 

Luennolla ei varsinaisesti ollut minulle aivan uusia asioita, mutta välillä on hyvä palautella tuttujakin asioita mieleen. Vaikka oli pääasiassa tuttua asiaa, niin luento itsessään oli kattava ja sain tuttuihin asioihinikin hieman uutta näkökulmaa. 
Meillä siis Tihku on koira, jolla pomppaa kierrokset nollasta sataan samalla sekunnilla. Ollaan jo paljon edetty asiassa, mutta edelleen on esimerkiksi muiden koirien läsnäollessa hyvin hankala rauhoittua. Lisäksi ympäristö vie helposti Tihkun huomion.

 

Vilkkaus ja impulsiivisuus
Millainen koira on vilkas? Liian vilkas? Osittain riippuu siitä, mihin vertaa. Jos on aina ollut rauhallisia koiria ja sitten saapuukin temperamentiltaan vilkkaampi, niin koira voi vaikuttaa hyvinkin vilkkaalta, vaikka se olisikin keskimääräisen vilkas. Vilkaskin koira voi toisaalta näyttää rauhalliselta, jos sille on opetettu työkalut rauhoittua. Toisaalta jos koiraa ei ole opetettu, niin hengailu voi olla kovaakin sähläämistä, vaikka koira ei olisikaan kovin vilkas. Aktiviteettien määrä vaikuttaa koiran vilkkauteen, jos sillä ei ole riittävästi tekemistä arjessa, koira voi turhautua ja se purkautuu kiihtymyksenä.

Voi olla myös niin, että temperamentti on rauhallinen, mtta koira reagoi helposti.

Koiran temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta ja tarkkaavaisuutta, sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. Suurin osa sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen, vastaanottaa nopeasti ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, jolloin ärsykekuorma kasvaa ja palautuminen hidastuu, ovat siten herkempiä ärsykkeille.

Impulsiivisuus? Yksilön kyky hallita tunnereaktioitaan ja käyttäytymistään, impulsiivisuus vähentää harkintaa. Impulsiiviset koirat ovat usein aktiivisempia ja leikkisämpiä, niillä on useimmiten huonompi ongelmanratkaisukyky ja urokset useammin impulsiivisia kuin nartut. 
Usein impulsiivisuutta pidetään ikävänä piirteenä, mutta lyhytkestoisissa suorituksissa se voi olla hyväkin ominaisuus. Pitkäkestoisissa töissä, kuten hajutyöskentelyssä itsehillintä taas on tärkeää.
Impulsiivisuutta ei voi opettaa, eikä se yleisty. Impulsiivisuus luultavasti periytyy melko voimakkaasti.

Huomaa, että aikuisena impulsiivisuus on pysyvä ominaisuus, pentuna/teininä ominaisuus vielä muokkaantuu. Koiran ikääntyessä itsehillintä alkaa heiketä fysiologisista syistä (aivojen etuotsalohkot surkastuvat koiran ikääntyessä, pentukoiralla ne eivät taas ole vielä kehittyneet huippuunsa).

Koirasta voi olla vaikea nopeasti päätellä, onko koira erittäin vilkas, onko se impulsiivinen vai onko koira vain huonosti koulutettu. Koiraan on tutustuttava tarkemmin, ennen kuin mitään johtopäätöksiä voidaan tehdä.

Entäpä sitten stressi?
Koiran käytöstä arvioidessa on hyvä muistaa myös koiran kokema stressi. Stressi kyllä kuuluu elämään, jokainen meistä kokee stressiä. Fyysisesti ajatellen "hyvä" stressi on toimintakyvyn varmistamista, ja siten tarpeellista. Stressiä kuitenkin myös aiheuttaa erilaiset koiran kokemat turhautumiset ja uhat, ja nämä näkyvät helposti painolastina käytöksessä. Myös leikki voi aiheuttaa stressiä, kuten pallonheitto. Kun koiran käytöstä halutaan muuttaa toiseen suuntaan on hyvä miettä, miten stressiä voisi arjesta vähentää, virikkeellistää koiraa enemmän, vaihtaa vauhdikkaat leikit naminetsintään ja nenänkäyttöön ovat hyviä vaihtoehtoja. Stressin vähentäminen arjessa on esimerkiksi usein avainasemassa ohitusten harjoittelussa. 

Stressin vähentämiseen on reseptilääkkeiden lisäksi tarjolla myös käsikauppalääkkeitä, kuten Zylkene sekä lisäksi on hyvä muistaa rasvahapot. Ihmislapsilla tehtyjen tutimusten mukaan rasvahapot (DHA ja EPA) parantavat oppimista, ja luultavimmin se on näin myös koirilla, esim kotimainen Nutrolin Senior.

Stressihormonien poistminen elimistöstä kestää n 3-8 päivää. Mikäli uusia stressihormoneja erittyy ennen edellisten poistumista, käy elimistö jatkuvasti ylikierroksilla eikä pääse palautumaan. Jos et siis voi vaikuttaa ärsykkeiden määrään, keskity palautumiseen (virikkeellistä: pureminen, lepo, liikunta, hajutyöskentely)!

Hihnakäytöksen haasteita

Yllä huoneentaulu liittyen esimerkiksi hihnakäytöksen kouluttamiseen. Helposti ajatellaan, että hihnakäytös on helppoa opettaa, mutta se on yksi vaikeimmista asioista, siis armollisuutta itselle sinne hihnanpäähän.
Jos koira on iloinen, rohkea ja aktiivinen, tarjoutuu sille ulkona mahtava huvipuisto ja ihminen näyttäytyy riippakivenä hihnan päässä. Siinä sitä on ihmisellä miettimistä, miten olla kiinnostavampi kuin puuhun säntäävä orava, tuulen lennättämä lehti, pissantuoksut lyhtypylvään juurella tai vierestä kulkeva toinen koirakko.
Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla, että talutin on koiraa ulkoilutettaessa turvavyö, ei ohjauspyörä (Tommy Wiren), käyttäydy siis kuin talutinta ei olisi. Mieti kriteerit, miten haluat koiran käyttäytyvän ja luo selkeät säännöt.

Jos koira on kiihtynyt jo uloslähdöstä, niin se ei ehkä lupaa hyvää rauhalliselle hihnalenkille. Tällöin on hyvä kiinnittää huomiota uloslähtöjen rutiineihin ja pyrkiä rauhoittamaan tilanne:
Uloslähdön voi esimerkiksi pilkkoa palasiin - sen sijaan, että ajattelee, että "Nyt mennään ulos", niin voikin ajatella, että "Nyt mennään eteiseen". Kun ulkoiluvarusteet on puettu, niin seuraava ajatus voikin olla "avataan ovi ja mennään terassille tai rappukäytävään" ja se onkin uloslähdön seuraava steppi. Hengataan hetki talon ulko-oven edessä terassilla tai rappukäytävässä kotioven ulkopuolella ja haetaan rauhallista mielialaa vaikkapa käsikosketuspelin tai namien syömisen avulla. 

Aarrearkku voi olla avuksi monenlaisissa tilanteissa
Koiran ajatukset voi tässä kohtaa luennoitsijan ehdotuksesta rauhoittaa "aarrearkulla". Se voi olla esimerkiksi pieni, suljettu pakasterasia, jonne on laitettu pikku herkkuja ja piilotettu pihalle kukkapurkkiin tai vastaavaan. Koiran mielestä on usein todella kiva fiilistellä etsintää ja kannen avaamista yhdessä ja se on ihan eri juttu kuin, että namit antaisi taskusta. Tämä voi olla hyvä tapa saada koiran kierroksia alas ennen kuin astutaan pihalta ulos.

Käytöksen sammuttaminen
Käytös lakkaa kun se jätetään vahvistamatta. Käytös häviää, jos se ei tuota koiralle mitään. Teoria toimii vain, jos käytös on uusi, eikä se tehoa itseään vahvistaviin käytöksiin, jotka jo itsessään ovat koiralle palkitsevia, esimerkiksi haukkuminen tai jahtaaminen.

Käytöksen sammuttaminen lisää turhautumista, stressiä, joten tämä kannattaa jättää aivan viimeiseksi keinoksi puuttua koiran käytökseen. Ennen sammumista, koiran käytös voimistuu sen yrittäessä saavuttaa haluamansa. Voi kuulostaa helpota, että koiran käytös sammuu, kun ei tee mitään eikä reagoi, mutta melko usein tämä tapa ei toimi.

Mikä koiraa ulkona kiihdyttää?
Koiraa kiihdyttää monelaiset asiat, eikä niitä ole ihmisen aina helppo havaitakaan. Koiraa voi kiihdyttää saalisärsykkeet ja riista, koiraa voi kiihdyttää toiset koirat ja ihmiset sekä muut pelottaviksikin kokemansa asiat. Lisäksi hajut ja hormoonit, eli kiihtymys ei välttämättä synny näköärsykkeestä. Myös koiran tuntema kipu voi kiihdyttää.

Jos koira on kiihtynyt, tulee tilanne rauhoittaa, ennen kuin voi edetä. Hyväksi voi käyttää perustaitoja kuten katsekontaktia, käsikosketusta tai vaikka naminetsintää.

Mitä kiihtyvälle koiralle pitäisi kouluttaa?
Luopumuskoulutuksen faktoja.
Vastaus:luopumista. Koira tavoittelee asioita, jotka ovat sen mielestä kiinnostavia. Omistajan tehtävä on opettaa koiralle, miten kiinnostavan asian voi saavuttaa. Koiralle kerrotaan, että asioita ei saavuteta haukkumalla tai rynnimällä, vaan sääntöjen mukaan, esimerkiksi katsekontaktin tai istumisen kautta.

Luopumiskäytöksen tarkoituksena on saada se yleistettyä erilaisiin arjen tilanteihin, kuten koirakohtaamisiin, oven aukaisuihin ja niin edelleen. Luopuminen on itsehillintää. Itsehillintä lähtee kuitenkin koiran omasta aloitteesta tarjota rauhallisuutta ja malttia tilanteissa ja luopumisharjoittelussa, käytämme erilaisia vihjeitä, kuten istu, odota ja niin edelleen. Tarkoitus on kuitenkin viedä taitoa siihen suuntaan, että vihjeiden noudattamiseen perustuva luopumiskäytös yleistyisi koiran itse tarjoilemaksi itsehillinnäksi eri tilanteissa.

Luopumisharjoittelun palkkana kannattaa käyttää, ja ne usein automaattisesti ovatkin, toiminnallisia palkkoja. Esimerkiksi kun koira istuu rauhallisesti oven edessä, niin ovi avataan ja koira pääsee ulos. Tai jos koira malttaa olla hetken haukkumatta ja riehumatta, niin se päästetään palkinnoksi koirakaverin luo. 

Omaehtoisen luopumisen harjoittelu sujuu ns. Premackin periaatteen mukaisesti "vähemmän todennäköinen käytös voimistuu kun sitä seuraa todennäköinen käytös", kun koira ensin esimerkiksi ottaa katsekontaktin ja vasta sitten pääsee haistelemaan lyhtytolppaa.

Viretilan säätely
Luopumisen tueksi on hyvä harjoitella myös viretilan säätelyä. Viretilaa voi harjoitella esimerkiksi leikin avulla: leikitään hetki, sitten leikki lopetetaan. Leikki aloitetaan uudelleen vasta kun koira on rauhallinen ja tarjoaa jotain rauhallista käytöstä, kuten vaikka maahanmenoa tai istumista.

Jos on nopeasti kiihtyvä koira niin leikki voi kerralaan jäädä ihan muutamaan sekuntiinkin, jottei vire nouse liian korkeaksi, josta on vaikea sitten rauhoittua. 

LAT - "rauhallisesti katsominen"
Siedättämisen kaltainen tekniikka, joka sopii käytettäväksi lähes kaikkien ärsykkeiden kohdalla, joihin koira suhtautuu innostuneesti, epäillen tai jännittäen, ja joiden kohtaamiseen haluaisit antaa koiralle työkaluja suhtautua rennommin. 

Aluksi koiraa palkataan kun se katsoo ärsykettä. 
Seuraavaksi odotetaan, että koira katsoo ärsykettä, mutta sitten luopuu siitä ja katsoo esimerkiksi omistajaan. 
Tavoitteena on, että ärsykkeestä muodostuu vihje toiminnalle (ns auto-switch).

Oma kommentti: Lisään tähän osioon vielä oman kokemukseni, jota ei luennolla oikeastaan läpikäyty, muuta kuin sivulauseessa, että LAT-harjoittelussa kannattaa myös liittää vihjesana, kuten "missä koira?", vaikka se ei ole välttämätöntä, mutta näin pystyt myös informoimaan koiraa lähestyvästä ärsykkeestä. Koiran on helpompi suhtautua rauhallisesti ärsykkeeseen, jos tilanteeseen voi varautua.

Kontaktin sheippaaminen
Jännittävässä tilanteessa, esimerkiksi treenihallilla, jos koira on niin jännittynyt, ettei se pysty ottamaan edes kontaktia, voi koittaa up&down -metodia:

Up & down -  harjoitus, jossa koira saa vahvisteen vaikkei katso edes omistajaan. 

Laitetaan tai heitetään nami maahan. Koira syö sen ja sen pää alkaa nousta. Merkataan se hetki kun pää nousee ja palkataan koira uudelleen maahan. Ja taas merkitään pään nouseminen. Ja niin edelleen.

Tarkoitus on, että päästään palkkaamaan koiraa tiheään tahtiin ja pikku hiljaa sheippaamalla käytöstä "nostetaan" päätä ylemmäs ja ylemmäs ohjaajan kasvojen suuntaan niin, että koira pikkuhiljaa alkaisi tarjota myös katsekontaktia. 

Oma kommentti: olen käyttänyt jonkin verran up&downia, oikeastaan tietämättä, että se on "metodi". Olen kuitenkin aina odottanut katsekontaktia. Tämä luennolla tarjottu ajatus sheippaamisesta oli mielestäni hyvä ja laajensi harjoitusta.

Treenikupla
Tee koiralle selväksi, koska treenataan ja koska ollaan tauolla. Jos koira ei kestä tauolla ns tyhjän päällä oloa, ratkaise asia toisin. Mitä "hätäisempi" koira, sitä lyhemmät treenit ja sitä enemmän taukoja - toki tauotkin tällöin lyhyitä. Älä unohda taukoja kotiharjoittelussakaan. 

- omalle tietylle paikalle meneminen, kuten oma matto
- portin takana odottaminen
- kytkettynä odottaminen
- autossa/häkissä odottaminen
- oman vuoron odottaminen (monikoiraperheissä)

Taukojen ratkaisuksi, jos koiralla on vaikea "vain odottaa", luennolla tarjottiin erilaisia pitkäkestoisia syötäviä, kuten luita, kongeja, namimattoja ja nuolemisalustoja. Ja vielä kommenttina, että kongi saattaa vaatia hieman enemmän keskittymistä, joten vaikeassa tilanteessa esimerkiksi nuolemisalusta olisi koiralle varmasti helpompi.

Oma kommentti ja kokemus tähänkin kohtaan: Tihkulle on treenitauot vaikeita. Meillä on ollut treeneissä mukana helposti syötäviä kevytluita, joskaan ne eivät ole olleet oikein menestys, muuta kuin hetkellisesti - Tihkun kiinnostus ei riitä niiden pureskeluun kiihtyneenä.
Paremmin ovat toimineet kuivatut kivipiirat ja kuivatut broilerin sydämet, jotka rapisevat purtaessa ja hampailla on vastusta.

Purressa koiralla vapautuu endorfiineja ja huomaan niiden laskevan Tihkun kierroksia, joskaan lepomoodiin nekään eivät Tihkua saa, jos on muita koiria paikalla, eli vielä on töitä rauhoittumisessa muiden koirien läheisyydessä. 

***

Tällaiset muistinpanot ehdin parin tunnin luennosta tehdä. Murto-osaha tämä on, mutta sain sentään aika monta osiota katettua :), ja siinä ne nyt pysyvät muistissa.  

Hurraa, "se syö taas"!

Ruokajuttuja: Kannatti viime postauksessa vähän paasata Tihkun omatahtoisesta paastosta, koska siitä kahden päivän päästä tilanne muuttui! Nyt Tihkulle on ruoka maistunut taas, ja olen helpottunut! Tihku on hoikka koira muutenkin, aavistuksen turhankin hoikka, joten syömättömyys ei tosiaan ollut nyt tilauslistalla vaan ennemminkin massan pienimuotoinen lisääminen.

Tämä taitaa kyllä olla ns positiivinen ongelma kaiken kaikkiaan, koska eipä ainakaan tarvitse taistella koiran liikakilojen kanssa, ja Tihku on koko ajan ollut iloinen, pirteä ja kiiltäväturkkinen. 

Nyt on siis jo muutaman päivän mennyt sekä aamupalaa että iltapalaa - toisinaan purkit ihan puhtaaksi nuoltuina, toisinaan purkin pohjalle jää, mutta reilut annokset menee kuitenkin.

Mieluiten ruokin koirat virikkeellisesti, eli vaikka nappulat esimerkiksi pyyhkeiden sisään käärittynä, maahanheiteltynä (nenänkäyttöä) tai aktivointikupeista tarjottuna, mutta kun Tihkun ruokahalu meni, niin jouduin palaamaan ruokakuppiruokintaan, sillä en voinut esimerkiksi heitellä nappuloita etsittäväksi, koska jos Tihku ei niitä sitten etsinytkään, niin olin vaikeuksissa, sillä Wiimalle kyllä maistui.

Lisäksi koitin välillä nostaa Tihkun ruokahalua laittamalla nappuloiden joukkoon jauhelihaa tai kananmunaa tms muuta herkkua, jolloin nappulatkin olisivat tehneet kauppansa, mutta ei siitä ollut apua, Tihku kävi nuuskimassa ja poistui ruokakupin ääreltä. Eivät siinä auttaneet houkuttelutkaan tai odottelu.

Naminetsintää lenkin varrella

Jouduttuani useamman kertaa kaapimaan ruokakupin roskikseen nappuloiden seurana olevan jauhelihan tai muun lisukkeen vuoksi, tein muutoksia ruokintaan ja tarjosin nappulat ilman pilaantuvia höysteitä.
Nappulakuppiin laitoin vähän ruokahalua nostavia tuoksuja esim nakinpaloilla, pinaatti- tai verilätyillä tai voileipäkinkunpaloilla. Näissä kaikissa on se etu, että ne kuivuvat nappuloiden joukossa, eivätkä heti pilaannu. Lisäksi nappulakupin vierellä toinen kippo, jossa tarjosin sitten lisukkeet, kuten tonnikalaa öljyssä, raakalihapullia tai muuta vastaavaa, melko tuhtia tavaraa, jotta vähäinenkin syöminen toisi kaloreita.

Ootteko kuulleet, että täällä kaarnan väleissäkin voi löytyä herkkuja!

TUUMAUSTAUKO

Kuten sanottua, ruoka maistuu taas. En tiedä johtuiko paasto sitten jostain urosten hormoonipyräyksestä, ikäkaudesta vai oliko juoksunarttuja hoodeilla ja reagoiko tämmöinen vuosikas uros edes vielä semmoisiin - taitaa reagoida?

Vaikka ruoka nyt menee välillä kokonaankin, niin Tihku haluaa tällä hetkellä viettää pienet tuumaustauot ennen syömään ryhtymistä. Hän ei siis heti syöksy ruuan kimppuun, saattaa edelleen käydä haistamassa ja sitten luopuu ruuasta, mutta hetken mietittyään meneekin ruokailemaan. Tässä välissä minun vaan on pidettävä huoli, ettei matriarkkamme Wiima ehdi pistellä poskeen Tihkunkin annosta :).

Oikee, Vasen - koiran oppimisesta

Koira oppii koko ajan, myös silloin kun emme varsinaisesti kouluta tai ohjaa käytöstä haluamaamme suuntaan. Mainituissa tilanteissa koira useimmiten ehkä oppii juuri niitä asioita, joita emme haluaisi sen oppivan. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan koske niitä tilanteita, vaan erästä pientä koulutustestiä, jonka tein.

Kun Tihku oli vielä ihan pentu niin jossain kohtaa tajusin sen itsekseen oppineen ja ymmärtävän joitakin vihjeitä, joita käytin Wiiman ohjaamiseen.

En tiedä mistä se ajatus sitten lähti, mutta joskus tuossa syksyllä, alkutalvesta sain päähäni ryhtyä sanomaan Vasen, kun lenkillä käännyttiin vasemmalle ja Oikee, kun lenkillä käännyttiin oikealle.

En suuntimataitoja koirille varsinaisesti kaivannut, mutta ajatus vain tuli jostain (nyt kun muistelen, niin ehkä kesäisistä lammaspaimennuskokemuksista, jossa suuntimista voisi olla hyötyä).

Sanoin vain tuon sanan risteyksessä ääneen, mutta muuten kuljimme kuin aina ennenkin, sanan lausumiseen ei liittynyt mitään palkitsemista, kehumista tai muuta kouluttamista, yhtä hyvin olisin voinut vaikka aivastaa.

Ja niin vaan kävi, että sanan toistuessa samassa tilanteessa, koirat oppivat sen. Tihkusta huomasin sen hyvin nopeasti, että risteykseen tullessamme ja kun sanoin Vasen, niin hän ryhtyi valitsemaan suunnan jo ennen kuin itse ehdin sitä tehdä.

 

Yllätyksekseni, jopa kohta 10-vuotias Wiima oppi sen nopeasti. Wiiman uudenoppimiskykyhän on ihan tietellisesti tutkittu SmartDog oppimistestillä vuosi sitten, tai onko siitä jo pari vuotta :) , ja hän oli edelleen nopea oppija.

Olin kuitenkin itsekseni arvioinut, että Wiima ei näitä suuntimia ehkä omaksuisi, tai hän omaksuisi ne hitaasti, kun tosiaan niiden sisäänajoon ei liittynyt mitään koulutuksellista, vain tuo ääneen sanottu sana.  Mutta niin vaan olin väärässä, smartti likka tuo Wiima edelleen.

Mitä hyötyä taidosta sitten on? No, ilmankin selviää hyvin. Mutta nyt kun se taito meillä on, niin etenkin liinalenkeillä, jossa koirat ovat vähän pidemmällä minusta, on kätevää, kun voin suusanallisesti ohjata koirat valitsemaan oikean suunnan, vaikka itse köpötän liinojen jatkona perällä. Ja tietty myös vapaana olevan koiran hallintaan.

Erityisesti testi oli mielenkiintoista koiran oppimisen näkökulmasta. Kuten alussa kerroin, oppi Tihku paljon asioita ihan huomaamattani seuraamalla mitä tapahtuu.
Tässä suunnitelmallisessa testissä pääsin itse seuraamaan miten nopeasti homma menee ja myös tuli testattua ikääntyneen koiran oppimistaidot, jotka ilokseni olivat hyvinkin tallella. Niin ja kivaa oli sekin huomata, että molemmat koirat todistetusti kuuntelevat mitä hölisen :).