torstai 15. huhtikuuta 2021

Paraisten Siltakierros - merellinen ulkoilureitti pikkukaupungin ytimessä

Saaristokaupunki Parainen sijaitsee Turun kupeessa, Turun saaristossa. Autolla Turusta Paraisille ajaa vajaassa puolessa tunnissa, noin 25 kilometrin matkan. Parainen rajoittuu mereen kaikilta osiltaan ja kaupunkiin saavutaan kaunista Kirjalansalmen siltaa pitkin. 

Paraisten keskustaa kutsutaan Malmiksi, Paraisten Malmi (Pargas Malm). Ja Malmin vierellä ihan kaupungin keskustassa sijaitsee edelleen 1700-ja 1800 -luvuilta peräisin oleva elävä puutalokortteli, nimeltään Vanha Malmi (Gamla Malmen). Kaupunki on kaksikielinen, ruotsinkielisten ollen edelleen muutaman prosentin verran runsaslukuisempia ja siitä johtuen paikannimetkin yllä myös toisella kotimaisella :).


Siltakierros - Brorundan

Mitä tänään tekisit? Tule Paraisille! Paraisten Malmin maisemaa hallitsee kaupunkilaisten olohuone, laaja ja kaunis keskuspuisto. Puiston läpi juoksee Suntti, eli virallisemmin Kirkkosalmi, halkaisten kaupungin keskustan keskeltä halki, josta syystä keskustassa on paljon kauniita siltoja.  .

Sunttia kiertää suosittu kävelyreitti Siltakierros, jonka hyviä puolia on, että se sijaitsee helposti ihan pikkukaupungin keskustassa palvelujen äärellä, mutta silti puistomaisesti etäällä autoteistä.  


Suntti, jota koko pituudeltaan kiertää paraislaisten rakastama ja paljon käyttämä kävelyreitti.



Siltakierros kiertää sillalta sillalle - Saaristotieltä kaupungin läpi Kalkkitielle,
ja sitten toista rantaa pitkin takaisin. 
Jos saavut autolla, sen voit parkkeerata vaikkapa liikenneympyrän viereen linja-autoasemalle.

Oman merellisen lisänsä tuovat Suntissa kesäkautena eri suuntiin lipuvat paatit, joita on reitillä paseeratessaan kiva seurata.


Paraisten keskuspuisto on kutsuva paikka!


Keskuspuistossa on useampia tällaisia istumaan kutsuvia kiviryhmiä, joiden äärellä voi vaikka syödä eväänsä tai istahtaa pitämään taukoa ja katselemaan ohilipuvia paatteja.
Lue eväspaikkaehdotuksesta huolimatta ravintolavinkkini tekstin lopussa. 


Reitin varrelle osuu tunnelmallisia siltoja, kuten tämä pieni runollinen kävelysilta.


Tässä toinen edellistä vähän isompi kävelysilta, jonka ylittämällä aukeaa reitti Vanhalle Malmille, vanhaan, edelleen elävään puutalokortteliin. 



Keskuspuiston jumppalaitteita, joita on molemmin puolin Sunttia.



Vanhalle Malmille suosittelen poikkeamaan, jos aika riittää, sen kujat ovat ihania ja siellä voi aistia menneen ajan. 


Vanhalla Malmilla elelee myös lampaita






Perustiedot:

- Siltakierros-reitillä on pituutta noin 2,7 kilometriä, jos seuraat tiukasti Suntin varren kävelytietä.
- Lisää pituutta reittiisi saat piipahtamalla esimerkiksi Vanhan Malmin kujilla (googlaa Finnberginkatu) tai vierasvenesatamassa. Eksymisen vaaraa sinulla ei varsinaisesti kaupungissa ole.
- Siltakierrokselle voit liittyä oikeastaan mistä Suntin kohdasta vaan, mutta helpointa on ehkä parkkeerata auto linja-autoaseman vierellä olevalle parkkipaikalle, sujahtaa siitä puistoon ja lähteä kiertämään rannanviertä. Linja-autoasema on keskustassa, puiston vieressä (Saaristotien ja Rantatien risteys). 

Muuta tekemistä?

- Keskuspuistossa on kesäkautena avoinna myös minigolfrata Centris Golf, jossa voit ottaa matsin kaverisi kanssa ja nauttia sitten vaikka jäätelöt (Linkki FB-sivulle)

Lenkin jälkeen syömään?

Lenkin jälkeen voi olla kiva haukata myös ruokaa. Tällöin suosittelen seuraavia ravintoloita, ja näillä kaikilla on myös mukava ja rento terassi ulkona syömistä varten.

- Lähiruokaa pohjoismaisella twistillä tarjoava MatMalmen Eva (LINKKI FB-sivulle)

-  Rento ja kehuttu A'la carte -ravintola Restaurant Kamu (Linkki FB-sivulle)

- Rantaravintola Hunger och Törst (Linkki FB-sivulle

 

Muuta nähtävää:

-  Rannalla Suntin leveimmässä kohdassa Hortensia-puisto, nimeltään Mattopyykillä. Luonnonvarakeskuksen hortensialajikekoe.

- Kaupungintalon edustalla: runoilija Viola Renvallin ruusupuisto ja Viola Renvallin muistomerkki

- J.L. Runebergin kotitalo Suntin varrella sekä niinikään hänen ja vaimonsa Fredrikan muistomerkki kotitalon edustalla.

- Vanhan Malmin puutalokortteli 1800-luvulta

- Vierasvenesatama ja sen kahvila

- Pohjoismaiden suurin avolouhos (kalkkikivi) on lyhyen kävelymatkan päässä, Koulukadun yläpuolella, ja sen maisema on kuin kuussa! Kannattaa käydä ihmettelemässä ja ottamassa kuva!

Lisäreittivinkki:

Kävelyreitti jatkuu samaa Suntin vartta myös Saaristotien toisella puolella, vaikka se ei enää olekaan osa virallista siltakierrosta. Reitti on kuitenkin edelleen hyvin helppokulkuinen, joskin sinun tulee tällöin ylittää Saaristotie ja jatkaa kävelyä S-marketin rannasta lähtevää reittiä pitkin, liitän oheen karttakuvan.

Tämän pidennetyn lenkin varrelle osuvat koirien uimaranta niemen kärjessä sekä myös meidän ihmisten uimaranta lahden pohjukassa. Tälläkin reitillä pääset kulkemaan polkuja ja kävelyteitä, autotien vierustalle joudut poikkeamaan vain pieniä pätkiä.
Kuvan starttipaikka on S-Marketin parkkipaikka ja suositan kiertämään reitin vastapäivään.




Poikkea kylään! Ei kannata haaveilla Pariisista kun voi tulla Paraisiin 😉!



#parainen #pargas #siltakierros #brorundan #paraistenmalmi #pargasmalmen

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Paimion luontopolku kulkee vaihtelevassa maastossa

Pääsiäissunnuntaina kävimme kiertämässä Paimion luontopolun reippailun merkeissä. Sää oli todella keväinen siinä huhtikuun alussa ja takkikin tuntui olevan välillä liikaa. Reitti tarjoilee kauniit, vaihtelevat maastot ja pituudeltaan se on virallisen tiedon mukaan noin 4 kilometriä - minun ja mieheni sportstrackerit näyttivät kylläkin 4.95 päästyämme takaisin parkkipaikalle, eli lähempänä viittä, mutta sehän on melkein sama asia.

Pääsiäissunnuntain vierailu tuolla polulle oli meillä järjestyksessään toinen, edellisen kerran kiersimme reitin toukokuussa vuonna 2019 ja tässä postauksessa on kuvia molemmilta kerroilta.

Polku on hyvin helppokulkuinen noin reitin puoleen väliin asti. Siinä on vuorotellen pitkospuuta ja maastopohjaa. Molemmille puolille avautuvat kauniit suomaisemat, myös suolampi.





Kosteikon yli kulkee komea silta.
Tämä kuva on vuodelta 2019, ja silta vaikutti tuolloin uudelta.

Vanha siltakin oli tänä vuonna 2021 edelleen tallella. Se ei kylläkään kutsunut käyttämään 😊, vaan mieluummin tuli valittua tuo uudempi vieressä näkyvä silta. 
Tämä vanhempi silta toimi kuitenkin hyvin pienenä harjoituksena Tihkulle tällaisista vähän keinuvista silloista ja laitureista. Tosin - ihan turha harjoitus, Tihku on kotonaan kaikilla alustoilla.


Reitin puolessa välissä maasto muuttuu. Tilalle tulee kuivapohjainen mäntymetsä ja polku alkaa nousta kallioille. 



Vähän matkaa kallioita noustuamme polku saapuu kallion laelle, josta kulkija saa ensin näköpiiriinsä näköalatornin ja sen jälkeen laavun, jossa voi nauttia eväänsä.


Siellä haukkujen taustalla tuo näköalatorni näkyy. Siihen emme tällä kertaa kiivenneet, koska siellä oli muita ihmisiä ja näinä aikoina sitä haluaa sen pienen viheliäisen pöpön vuoksi vältellä muita.

Viime reissulla kiipesin, ja alapuolella näkyi komea mies ja kaunis koira 😊😍


Laavu. Kuva toukokuu 2019.

Näköalatornin alapuolelta löytyy laavu, jossa on myös grillausmahdollisuus. Viime toukokuussa nautimme eväämme laavulla, mutta tällä kertaa pääsiäissunnuntaina vaeltajia oli liikkeellä enemmän ja laavu oli kansoitettu. 
Niinpä kiipesimme yksinkertaisesti toisen pienen kallion laelle ja mussutimme välipalamme siinä. 
Mukana meillä oli äitini pääsiäiseksi meille leipoman vadelmapiirakan viimeiset palat, smoothiet ja pullollinen vettä. Koiroille oli molemmille reppuun pakattu omat dentastickit.

Jos asemoi itsensä tähän lähelle, niin vahingossa voi suuhun lentää muutakin kuin dentastickiä, miettii Wiima keräämällään elämänkokemuksella :)

Tihkun elämänkokemus ei vielä riittänyt yllä olevan kaltaiseen päättelyyn, hän mussutti omaa tikkuaan vieressä tyytyväisenä :)


Laavun jälkeen reitti kulkee ensin muinaishaudan, pirunpellon, ohitse. Sen jälkeen maasto vaikeutuu hieman, mutta ei edelleenkään mitenkään vaikeaksi normaalikuntoiselle ihmiselle. 
Eteen tulee esimerkiksi tämä pitkähkö laskeutuminen kallioilta alas ja sateisella kelillä, saatika talvella, kalliot ovat varmasti liukkaita. Apuna kulkee kuitenkin köysikaide, josta voi halutessaan tarttua kiinni, jos tuntuu, että on lentämässä pyllylleen.






Viimeksi kiersimme reitin toukokuussa ja ihana tupasvilla oli jo kukassa suonlaitamilla
(kuva 2019)


Ihan näin vihreää ei vielä nyt huhtikuussa ollut, mutta kuukauden päästä reitillä näyttää jo tältä.
(05.2019)

Suolampi (05.2019)


Maailman paras Wiima (05.2019)


Retkikoira Tihkunen 5kk (04.2021)








Kiva reissu. Kotimatkalla puhuimme isännän kanssa siitä, että tällä reissulla myös taas huomasimme, miten maailma on muuttunut. Kun vuonna 2019 kävimme tämän reitin kiertämässä, niin koko matkalla ei tullut vastaan ketään. Koronan myötä koko Suomi on hakeutunut metsiin ja luontopoluille - ja kun itsekin saavuimme paikalle, niin parkkipaikka oli täynnä autoja. 
Onneksemme olimme liikkeellä aika myöhään iltapäivällä, joten saimme silti aika rauhassa kulkea ja saavuttuamme takaisin autolle, oli useimmat jo häipyneet paikalta. Ystäväni kertoi vaeltaneensa reitin samana päivänä, mutta jo kahdeksan aikaan aamulla, ja tuolloinkin oli reitti ollut melko tyhjillään. 

Parkkipaikan vieressä on pieni ulkomuseo, jossa esitellään turvesoiden historiaa. 
Tämä kuva on otettu ulkomuseon oviaukossa, valitettavasti ei tullut sisäpuolelta muita kuvia.

Kiinnostuitko lähtemään kierrokselle? Parkkipaikka löytyy osoitteesta Luontopoluntie 54, Paimio.
Jos haluat vaeltaa rauhassa ja hiljaisuudessa, ja on viikonloppu, suosittelen aikaista lähtöä taikka sitten hieman myöhempää lähtöä. 




(5.2019)

















keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Tihku 5 kk kasvaa ja kommunikoi. Myös juhlan aihetta!

Tihku täytti eilen 6.4. viisi kuukautta. Pentuaika vilisee silmissä. Tämä on tällainen Note to Self -tyylinen julkaisu, niin saan muistiin, missä mennään. Ja ehkäpä tätä on jonkun toisenkin samanikäisen koiranomistajan mielenkiintoista lukea :).


Pääsiäisenä tuli mittailtua Tihkun strategiset mitat. Kotona tehty epätieteellinen mittaus antoi pääsiäismaanantaina 

- säkäkorkeudeksi 45,2 senttiä ja 

- kiloja punnittiin ELL vaa'alla kiirastorstaina 11,5 kg.

Kylkiä koetellessa kylkkärit tuntuvat mukavasti, ei liikaa eikä liian vähän - samalla tavalla kuin rystyset kun käsi on auki, se on hyvä mittari. 

Tältä hän näyttää 5 kuukauden ikäisenä.
Selälle kasvanut pörröisempi "aikuisturkki" hieman pyöristää ylälinjaa kuvassa.
Tihkulla on varsin kivannäköinen profiili.


Ruokaa menee edelleen kolme kertaa päivässä ja noin kolme desiä nappulaa päivässä ja toisinaan lisäksi vaihtelevasti jugurttia ja raakalihapullia. Yksi ruokakerta tarjotaan useimmiten taskusta palkkana ja on tällöin jotain palkaksi sopivaa - ruokanappulat eivät pääsääntöisesti Tihkulle palkkana toimi poikkeuksena jotkut kevyet kotitreenit. 

Ruokanappulana Tihkulla on nyt pentunappulan jälkeen ollut Canaganin lohiruoka (Scottish Salmon). Se maistuu hyvin ja on myös viljaton. Lisäksi siinä menee kalaöljyt mukavasti samalla. Wiimakin söi aikoinaan samaa ruokaa, mutta siirtyi jo useampi vuosi sitten kotimaisen Dagsmarkin ruokiin. Tihkunen jatkaa nyt Canaganilla toistaiseksi, mitään suunnitelmia ruuan vaihtamiseksi ei nyt ole, mahdollisesti sitten joskus aikuisiällä, mutta katsotaan. 


Tihku on viisi kuukautta ja on oppinut hienosti kommunikoimaan meidän kaksijalkaisten kanssa. Esimerkiksi pissihädästä kertoessaan hän saapuu luokseni, tuijottaa tiiviisti silmiini. Kun kontakti syntyy, kääntyy hän ympäri ja lähtee viemään minua kohti ovea. Se on minusta hieno oivallus! Parempi kuin esim se, että hän vaan kulkisi piipaten pitkin taloa. 

Niin ja tähän liittyen meillä oli viime viikolla juhlapäivä - matot palasivat lattialle! Vahinkoja ei ole tapahtunut enää muutamaan viikkoon, paitsi kerran, mutta se oli oma vika. 


Zadaa - meille saapui matot lattialle, juhlapäivä!
Olin niin mattoja kaivannut! Etenkin kun talomme puulattiat ovat sellaisessa kunnossa, että suunnittelemme niille päivitystä pennun vartuttua, ja nyt jouduin kokoalkukevään katsomaan niitä raapiintuneita lattioita :)


Vaikutuin itse asiassa juuri tänään toisesta kommunikointiin liittyvästä tapahtumaketjusta. Wiimalla taisi olla pissihätä, mutta hän ei ollut ehtinyt kertoa siitä meille ihmisille vielä, vaan hän kökötti ulko-oven takana. Itse istuin olohuoneessa ja Tihku kuljeskeli huoneiden välillä kantaen jotain lelua suussaan.
Tihku saapui luokseni ja herätti huomioni oikein tökkäämällä minua tassullaan. Vilkaisin alas, ja taas hän katsoi minua tiiviisti lelu suussaan ja lähti viemään minua ulko-ovelle, kuten hän tekee, jos hänellä on itsellään pissahätä. Saavuimme ulko-ovelle, mutta Tihku ei itse pyrkinytkään ulos, vaan kääntyi ympäri kun Wiima oli päästetty iltapissille pihamaalle.

Olin tästä aika vaikuttunut. Ainakin, jos tulkintani tilanteesta oli oikea ja Tihku oli päätellyt tapahtumaketjun ryhtyen toimimaan saadakseen minut paikalle avaamaan Wiimalle oven. Voikohan olla näin?

Tältä tilanne ainakin vaikutti ihmisnäkökulmasta ja jos se näin kävi, niin se oli aika monimutkaista päättelykejua, etenkin kun tarve ei edes koskenut Tihkua itseään. Jännityksellä seuraan tapahtuuko samanlaisia tilanteita vai oliko tuossa kyseessä sattumien summa.

Ja Wiimahan kyllä toki itsekin osaa kertoa, että hän haluaisi päästä pihalle. Hän usein ensin juuri istahtaa oven eteen ja jos ei ketään paikalle saavu, niin hän harrastaa juuri samaa tiukkaa tuijotusta, kuin jota Tihkukin nyt käyttää. Mallioppimista siis luultavasti.
Tässä aiemmassa kirjoituksessani (sen loppupuolella) kirjoittelen, että miten tuo Wiiman tuijotustapa syntyi, sillä on oma historiansa, jossa Wiima esiintyy fiksuna ja minä vähemmän fiksuna: Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Wiimallakin on lämpökausi (wiimansivu.blogspot.com)