Tihkun aivoituksia - eli mitä tapahtui SmartDog-testissä

Tihku käväisi SmartDog Kognitiotestissä. Molemmat koirani on nyt testattu kognitiotestillä, ja Tihkuhan kävi pentutestissä myös. Minulla ei ole uteliaisuutta kummempaa motiivia näihin testauksiin, mutta huomaan, että mitä pidempään elelen näiden hännänheiluttajien kanssa, sitä enemmän kiinnostun niiden päättelykyvystä, ajattelusta ja niistä kognitiivisista piirteistä, joita koirasta löytyy.
Toki on kivaa, jos testissä löytyy jotain, mitä voin arjessa hyödyntää ja sekin on hyvä, jos tulokset tukevat omia havaintojani. Kaiken takana taitaa kuitenkin olla jokin maallikkotasoinen kiinnostukseni käyttäytymistieteísiin, ehkä olen ollut joku psykoterapeutti aiemmassa elämässäni, tai tulevassa :) .

Smart Dog -testit ovat koiralle yksinkertaisia ruokapelejä, joissa testi perustuu siihen, että koira hakeutuu herkkupalan luo. Herkkupalan saadakseen koiran tulee sitten - testattavasta asiasta riippuen - pitää jokin sijainti muistissa tai ratkoa ongelma tai poistua herkun luota päästäkseen sen luo, tai muuta vastaavaa. Paitsi ruokapelejä, niin olen siinä käsityksessä, että testejä on tehty myös lelu motivaattorina sellaisille koirille, joita lelu vie testitilanteessa herkkuja enemmän.
Testitilanteessa koiran oma ohjaaja vetäytyy statistin rooliin taustalle, ja testaaja kommunikoi koiran kanssa. 

Referoin alla testiosiot ja testiraportin yhteenveto löytyy alimmaisena.

Tihku testissä.
Ihan kuin häntä vähän naurattaisi!

Itsehillintä / impulsiivisuus
Ensimmäinen tehtävä oli lieriö, jonka sisältä koiran tuli hakea makupala. Ensimmäisillä kerroilla lieriö oli peitetty ja koira oppi, että makupalan sai vain noutamalla sen jommasta kummasta lieriön avoimesta päästä. Sitten peite otettiin pois ja koira päästettiin taas noutamaan makupalaa - nyt se siis näki makupalan lieriön läpi.

Hyvän itsehillinnän omaava koira jatkaa juuri oppimaansa mallia saada palkkio ja siis edelleen noutaisi herkun lieriön päästä, kun taas impulsiivisempi koira, jonka on vaikea vastustaa houkutuksia, innostuu palkkion nähdessään ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi.

- Tämä oli Tihkulle ihan läpihuutojuttu. Kerran opittuaan, mistä se herkku kuuluu käydä noutamassa, niin sieltä se noudettiin, vaikka herkku oli näkyvissä. Wiima aikanaan takelteli tässä tehtävässä enemmän, ja se meni muutaman kerran lankaan, mutta Tihku ei mennyt.

Raportti:
Tihkulla oli erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimi siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Tihkulla tämä oli 100 %.

V-aita
Toinen impulsiivisuutta/itsehillintää ja ongelmanratkaisukykyä mittaava testi oli V-aitaustesti.

Huoneeseen pystytettiin V-asentoon laitettu kehikko. Nami oli laitettu V-muodon etureunaan ja koira katseli herkkua aidan toiselta puolelta. Tässä seurattiin, että miten nopeasti koira löytää tiensä herkun luokse. Testissa tarkkailtiin nopeuden lisäksi ongelmanratkaisutapaa, koira voi keskittyä ratkomaan tilannetta itsenäisesti tai se voi pyytää ohjaajan apua, tai tietenkin myös vetäytyä tehtävän ääreltä mm turhautumisen seurauksena.

Haastetta tehtävään tuo se, että saadakseen herkun koiran on poistuttava sen luota seinäkkeen kiertämisen ajaksi, tämä vaatii koiralta itsehillintää.

- Tihkulle tämäkin oli helppoa kauraa, senkun vaan kierrettiin aita :)

Raportti:
Tihku ratkaisi tehtävän huippunopeassa ajassa 4 sekunnissa. Koiraa ei häirinnyt näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärsi nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisi tehtävän itsenäisesti eikä se pyytänyt apua ihmiseltä.
Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. 

 

Tihkun V-aita -testi (video aukeaa Youtubessa)

Eleiden tulkinta
Testiosiossa mitattiin sitä, miten hyvin koira osaa tulkita ihmisen antamia elevihjeitä. Eleiden lukukyky vaihtelee paljon koirilla ja se on ilmeisesti varsin pysyvä ominaisuus, siis siten, että koira ymmärtää eleitä tai sitten ei, koulutuksella siihen ei voi paljoa vaikuttaa. Tai näin ainakin tällä hetkellä arvellaan.

Testi tehtiin niin, että testaaja seisoi muutaman metrin päästä koirasta ja ohjaajasta, ja hänellä oli kaksi kippoa, molemmat eri puolilla testaajaa. Testissä testaaja tipautti herkun toiseen kippoon, niin ettei koira tiennyt kumpaan ja sitten koiralle näytettiin eleillä missä kipossa ruoka on.

Testissä käytettiin suoraa kädellä osoittamista, kädellä osoittamista siten, että vartalokin hieman kiertyi, jalalla osoittamista, sekä vielä katseen suuntaa.

Raportti:
Tihku luki ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 85 % oikein ELEET osiosta. Hyvin harva yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii yleensä myös hyvää keskittymiskykyä. Tihku ymmärsi erinomaisesti kädellä ristiin osoitusta (vartalon suunta), jalalla osoitusta ja katseen suuntaa. Suorat käsieleet sen sijaan olivat hankalampia.

Oma lisäys: Pentutestissä Tihku ymmärsi myös nuo suorat käsieleet, mutta ne suoritettiin pentutestissä testaajan ollessa polvistuneena eli lähempänä kippoja. Seisoessa etäisyys käden ja kipon välillä oli selvästi liian suuri, ja ele oli myös hyvin pieni. Jännittävä asia tuokin, että etäisyys vaikuttaa noin paljon.

Mahdoton tehtävä/ongelmanratkaisutaktiikat
Tämä tehtäväosio on koiran mahdotonta yksin ratkaista ja sen tarkoitus on havainnollistaa koiran ongelmanratkaisutapoja - keskittyykö se työskentelemään itsenäisesti vai pyytääkö se apuja, vai sekäettä

Tehtävässä laitettiin herkut kippoon ja kansi kiinni niin, ettei koiralla ollut käytännössä mahdollisuutta saada purkkia auki. Tätä ennen oli tehty muutamia kertoja niin, että namit oli purkissa ja koira oppi, että niihin pääsee käsiksi pikkuisen kantta tökkäämällä. 

Raportti:
Mahdottomassa tehtävässä Tihku oli käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti – se käytti 59 % ajasta avun pyytämiseen ja 41 % ajasta itsenäiseen työskentelyyn.
Molempien strategioiden käyttäminen kertoo myös käyttäytymisen joustavuudesta, ja siitä että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.
Tihku pyysi apua jutustelevalla haukahtelulla ja vinkumalla sekä vaihteli odotusasentoaan. Koira oli sinnikäs eikä missään vaiheessa hylännyt tehtävää.

Tihku ja Mahdoton Tehtävä  (video aukeaa Youtubessa)

Looginen päättely
Testaaja kertoi ennen testiosion alkua, että tämä on testin vaikein tehtävä ja vain noin 30% testatuista koirista selvittää testin ja vain noin 4% suorittaa testin täydellisen oikein (Wiima muuten kuuluu tuohon 4%:n eliittijoukkoihin). 
Taas oli siis kyse namipalan etsinnästä. Testaajalla oli kaksi kuppia, joista toiseen laitettiin namipala, mutta koiralle ei näytetty, että kumpaan. Sitten koiralle esiteltiin tyhjä kuppi ja testissä menestyäkseen koiran tuli negaation kautta päätellä, missä kupissa herkkupala on. Koiran omaa päättelykykyä tässä tehtävässä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille.

Raportti:
Tihku ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen. Tihku kokeili erilaisia vaihtoehtoja, mutta ei keksinyt tehtävän ratkaisua.

Ihmisen vihje vs oma päättely
Nami laitettiin kippoon, mutta osoitettiin toista kippoa. Tarkoitus oli selvittää, onko koira huijattavissa. 

Raportti:
Tihku seurasi molempia testaajan vääriä vihjeitä, siitä huolimatta, että näki namin menevän toiseen astiaan. Koirasi on erittäin herkkä ihmisen kommunikoinnille, ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus kuin kilpailutilanteessa.
Koirilla tiedetään ennestään, että sen omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran suuri herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – tämä vaihtelee paljon yksilöiden välillä, ja myös rodulla saattaa olla siihen vaikutusta.
Koulutuksella ja aikaisemmalla kokemuksella on myös merkitystä tähän. Tihkulla oli tehtävässä selkeä ristiriita, koska koira odotti useita vapautuskäskyjä ennen kuin lähti astioiden luo.

Muistiosio
Tässä testattiin koiran muistia minuutista kahden ja puolen minuutin viiveeseen, testejä tehtiin neljä: 1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s. Toki koiran muisti on paljon pidempi, mutta pidempiä aikoja olisi vaikea testin aikana mitata.  Tähän muistitestiin haastetta kuitenkin toivat kolme lähekkäin toisiaan sijaitsevaa namipiiloa, jotka olivat keskenään täysin samannäköisiä. Näköyhteys astioihin peitettiin odotusajaksi, jolloin koira ei voinut tuijottaa oikeaa astiaa, ja jolloin testi ei olisikaan mitannut muistia.  Koiran odotuksen kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen.

Raportti:
Tihku muisti oikein kaikki neljä aikaa (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erinomainen ja kohtuullisen harvinainen suoritus – vain noin 19 % testatuista koirista saa kaikki oikein.
Testi vaatii myös yleensä kykyä keskittyä ja kykyä odottaa, mutta Tihku suoriutui tehtävästä hienosti, vaikka oli levoton ja äänteli hieman. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein.

Mallioppiminen / sosiaalinen oppiminen
Koirat oppivat paljon toisiltaan sekä ne oppivat myöskin ihmisiä seuraamalla. Tässä testissä mitattiin sitä, miten testikoira oppii mallia seuraamalla. Paikalle tuotiin kone, joka sylki ulos herkkuja kun ensin painettiin laitteen edessä olevaa nappulaa.
Laite piti vähän ääniä, mutta ei mitään kovaa rousketta. Testaaja painoi viisi kertaa ensin itse nappia Tihkun katseen edessä ja joka kerta Tihku pääsi syömään namit. Sen jälkeen Tihkulla oli itsellään tilaisuus tutustua laitteeseen ja painaa myös halutessaan nappia saadakseen herkut taas esiin.

Raportti:
Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Tihku manipuloi useasti oikeaa nappia ja osoitti havainnoineensa laitteen laukaisumekanismin. Koira ei kuitenkaan alkanut toistaa tehtävää täysin sujuvasti.

Kokonaisraportti:

Testin alussa Tihku suhtautui uuteen testaajaan ylitsepursuavan avoimesti, ja se tutustui myös vauhdikkaasti uuteen testitilaan. Tihku oli hyvin motivoitunut koko testin ajan ja keskittyi hyvin tehtäviin lähes loppuun asti. 

Sylinteritestissä Tihku osoitti hyvää itsehillintää. Tihku luki erittäin hyvin ihmisen eleitä, ja oli niillä myös johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Suorat käsieleet olivat Tihkulle hankalia, mutta katsetta, jalkoja ja vartalon suuntaa koira ymmärsi hienosti. 

Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Tihkulle todella helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely, oli kovasta pinnistelyttä huolimatta liian vaikea. 

Mahdottomassa tehtävässä Tihku oli molemmat ongelmanratkaisustrategiat, itsenäinen ja ihmiseen tukeutuva, hyvin tasaisesti käytössä. Tihku pyysi apua erityisellä ”jutustelevalla” haukahtelulla. 

Tihku muisti kaikki neljä toistoa muistitehtävästä oikein, mikä on harvinainen ja erinomainen suoritus. Tihku pystyi selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta ei oppinut toistamaan tehtävää sujuvasti.

Tihku pystyi testissä hienosti sekä itsenäiseen ongelmanratkaisuun että yhteistyöhön ihmisen kanssa. Koira kommunikoi ihmisen suuntaan monin tavoin ja epäröinti huijaus-tehtävässä osoitti, että sosiaalinen komponentti on koiralle tärkeä osa tehtävää. 

Tihkun parhaita vahvuuksia testissä olivat erittäin hyvä itsehillintä ja eleidenlukukyky, nopea tilaan liittyvä ongelmanratkaisukyky ja erinomainen muisti.

*******

Sellainen oli se testi. Wiiman ja Tihkun välillä mielenkiintoisia eroavaisuuksia, jotka vähvistavat käsitystäni niiden luonteista, mutta jännittävää oli testin myötä nähdä, mihin kaikkeen piirteet vaikuttavat,en olisi osannut ajatellakaan. Joskus täytyy kirjoittaa ylös ihan yhteenveto ja jonkinlainen vertailu, mutta se on toisen kerran juttu se.

Tämän postauksen aihioina on käytetty Wiiman SmartDog-testi -postausta joidenkin vuosien takaa, joten testien kuvauksissa saattaa näkyä samoja lausekokonaisuuksia kuin tuossa kirjoituksessa - näin ei tarvinnut pyörää keksiä kahta kertaa, niin sanotusti :).