Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. joulukuuta 2022

Hyvää joulua toivotellen!

 Lämmin joulunjatkon toivotus kaikkiin koteihin!


Eilen aatonaattona elettiin jännittäviä hetkiä, sillä aamusta alkaen satoi vettä kuin sieltä eräänkin Esterin pyhimmästä ja ulkona näytti ihan syksyltä. Kuitenkin pakkanen lopuksi otti pienen yliotteen ja jo eilen aatonaaton iltana oli vesi löytänyt kiinteämmän muodon ja valkoinen alkoi peittää maata. 
Jouluaattoaamuna tänään saimmekin herätä ihanaan aurinkoiseen ja valkeaan talvipäivään!


Aamulenkki aatonaattoaamuna.
Vettä satoi ja luulin, että joulu näyttäisi tältä. 
Mutta eipä näyttänytkään.
 

Jouluaatto on sujunut perinteisesti vanhan kaavan mukaan. Ehdin nukkua hieman pidempään, ja aamupalan jälkeen lähdin koirien kanssa tunnin lenkille reippailemaan. Kovin montaa ihmistä emme aamupäivän lenkillä nähneet, niin oli varmasti touhua ja tohinaa taloissa. Itse nautin ihanasta säästä ja kauniista maisemista, kun iltapäivällä en enää ehtisi ulos. Ulkoilumme ajoitin niin, että ehtisimme kotiin katsomaan joulurauhan julistusta Suomen Turusta. 

Varsinaista rauhaa ei kuitenkaan siinä kohtaa vielä tullut, vaan joulurauhan julistuksen jälkeen meillä alkoi pieni huiske ja vilinä kun valmistelimme joulupöydän tarjoiluja vieraita varten. Äitini ja hänen miehensä, sekä isäni käyvät meillä jouluaattoisin päivällisellä ja iltaa viettämässä. Myös poikamme tietenkin saapuu kaupungista tänne lapsuuden kotiin joulunviettoon. Ihminen haluaa monessa asiassa kokea vähän vaihtelua, mutta jouluna tuntuu siltä, että juuri minkään ei toivoisi muuttuvan, vaan samat tavat ja traditiot toistuvat vuodesta vuoteen. Niin on hyvä.








sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Hyvää Joulun odotusta ja muita kuulumisia

Blogin päivitys on jäänyt aika vähälle viime aikoina, mutta hengissä ollaan ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin Wiima kuin laumansa.

Kulunut syksy on koiranäkökulmasta tarkasteltuna sujunut varsin samalla kaavalla kuin tähänkin asti, eli normaalia arkea, lenkkeilyä, kotoilua ja harrastushommina nenähommaharjoitteluja sekä rallytokoa.
























(Turun lentokentällä hajunetsintähommissa. Neiti Koiranen näyttää hyvin pätevältä, ja varsin sellainen olikin!)

Hajunetsintähommissa on edistytty aika mukavasti. Wiimalla on hajunetsintätekniikka selvästi yleistynyt paikasta riippumattomammaksi, niin että etsiminen on viime aikoina sujunut vähintään hyvin (asteikolla hylätty, välttävä, hyvä, kiitettävä) vieraissakin paikoissa.
Haastavimmat etsintäpaikat lienevät tähän asti olleet lentokenttä ja eläinkauppa herkullisine ruokatuoksuineen ja hyvin onnistui keskittyminen ja etsintä niissäkin  Viime viikolla olisi ollut mahdollisuus käydä harjoitusryhmän mukana treenaamassa Turun pääjuna-asemalla, mutta olin kalenterisyistä harmikseni estynyt osallistumaan niihin harjoituksiin.


(Petolan eläinkaupassa "töissä"  Iloinen hymiö.  Nenä toimi täälläkin, vaikka häiriöhajuja oli varmasti roppakaupalla!  ).


Tässä vielä etsintävideo, jonka treenikaverini Annina ystävällisesti Petola-treeneissä filmasi, kiitos Annina :) ! Filmissä löydämme kaksi kätköä (ja vielä kolmannen ja neljännenkin, mutta ne eivät ole filmillä).



Filmillä näkyy kaksi juttua, joihin minun täytyy kiinnittää huomiota:
1 ) Ensiksikin kakkoskätköllä Wiima ilmaisee hajunlähteen tyynyn läpi. Haju siis varmaan tuntuu sen nenään tyynyn läpikin, mutta toiveena olisi, että neiti hakeutuisi nenänsä kanssa hajun lähteelle, eli siihen, missä haju vahvimpana tuntuu. On oltava tarkkana, että palkitsen Wiiman vasta kun nenä on hajun lähteellä, ettei mene huolimattomaksi tuo hajun osoitus.
2 ) Toinenkin juttu on tuossa samalla kätköllä, eli kun Wiima palaa kaksi kertaa samalle löydölle siinä toivossa, että taas tulee palkkaa. No, sehän on vaan enemmän hassua, eikä varsinainen selätettävä ongelma - paitsi jos on kelloa vastaan etsittävä, kuten kokeissa, silloin olisi syytä siirtyä etsintämoodiin varsin nopeasti löydön jälkeen! Joskin itsekin siinä vähän söhlään (kuten yleensä aina kun Wiima epäonnistuu..)  - vasta kolmannella kerralla sanon "loppu", joka Wiimalle nienomaan tarkoittaa, että namit siltä kätköltä loppuivat.
Ehkäpä ei siis olekaan ihme, että tyllerö palaa takaisin. Niin varmaan itsekin tekisin herkkujen toivossa, jos olisi jäänyt epäselväksi, että saako niitä vielä vaiko ei Iloinen hymiö.

Ja nytpä tein kuulkaa sellaisen tempun, että ilmoitin meidät kisoihin!! Ekat koiraharrastuskisamme ikinä! En ole kovin kilpailuhenkinen ja harrastan Wiiman kanssa lähinnä siksi, että se on koiralle hyvää aktivointia ja aivotyöskentelyä.  Se on myös kivaa tekemistä ja tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi harrastaminen lähentää meitä - opimme molemmat toisistamme ja yhteistyö sujuvoituu. Kilpaileminen ei ole ennen ollut mielessä, mutta joulun jälkeen mennään kokeilemaan sitäkin!

Itse asiassa, mulla ei ole suuria odotuksia tuloksesta tajuttuani, että Wiiman juoksut alkanevat kisoihin mennessä; Wiimasta tulee juoksujen myötä vähän saamaton höppänä. En siis ole ihan luottavaisella mielellä siitä, että koiruus keskittyisi eucalyptuksen haisteluun vaan muut hajut voivat kiinnostaa yhtä paljon, ellei enemmän. Mutta kisakokemusta ainakin saadaan ja nähdään miten hommat kisoissa sujuvat :) .

Ja edellisestä aasinsilta juoksuihin. Ne kun ovat antaneet odotuttaa itseään. Odotin juoksujen alkavan jo marraskuussa ja Wiiman käytöskin ennakoi juoksujen alkua jo silloin. Jättäydyin jopa marraskuun rallytoko-ryhmästä pois, koska arvelin, ettei treeneistä tule mitään. Mutta juoksuja ei vaan kuulu.
Poikakoirat, joita tavataan ovat selvästi kiinnostuneita Wiiman jalkovälistä, olleet jo jonkin aikaa, mutta täällä vaan odotellaan. Kummallista, sillä tähän asti Wiiman juoksut ovat olleet täsmälliset kuin kello.

****

Itsenäisyyspäivänä oli upea keli täällä Lounais-kolkalla Suomenmaata. Teimmekin pitkän lenkin täkäläisissä maalaismaisemissa.


Neiti Koiranen sieltä tepsuttelee




Hevosiakin nähtiin. Siis näiden kuvassa olevien ponien lisäksi :) 

Hauskoja nimiä täällä päin, eikö vaan. Ei ihan ruotsia eikä suomea, vaan siltä väliltä..

Lopuksi päädyttiin vetten rantaan. Vesi oli edellisenä yönä - tai sitä edellisenä - saanut jääkatteen. Pakkasta oli siinä - 7 tai - 8 astetta.


Koiraeläin löysi kepin - mums 


********

Kuluvana viikonloppuna on kotia laitettu joulukuntoon, koska sitten ollaan töissä koko ensi viikko ennen joulua. Ihana rauhoittua joulun viettoon ja Wiimakin varmaan jo haaveilee kinkusta ja savukalasta ja muista herkuista, joista sekin saa pienet makupalansa. Tai ainakin haaveilisi, jos ymmärtäisi niitä olevan tulossa.

Hyvää joulun odotusta kaikille karvakuonoille ihmisineen,
toivoo Wiima ja kaksijalkaiset laumanjäsenensä

(kuva on viime talvelta- tai jo edelliseltä. Tällaisia hankia odotellen tulevaankin talveen Iloinen hymiö )














perjantai 8. tammikuuta 2016

Vuosi vaihtui paukkuen eli uudenvuoden toivotuksia ja pari sanaa ääniherkkyydestä

Hyvää Uutta Vuotta 2016!


Wiima tähyilemässä uuteen vuoteen
(Turku, Katariinanlaakso 2.1.2016)

Tässä kirjoitelmien välissä on ehtinyt joulu tulla ja mennä sekä on ehtinyt myös vuosi vaihtua ja tammikuun pakkaset kiristyä ja nyt vihdoin hieman lauhtua. Itselläni oli joulun ja uudenvuoden välipäivät lomaa, ja pääsin joka päivä ulkoilemaan ihanasti valoisaan aikaan :) !
Kyllä pitäisi ihmisellä ( ja koiralla) olla sellainen perusoikeus, että pääsee päivittäin valoisaan aikaan ulos! Wiimalla se tosin toteutuukin (isäntä fiksaa), mutta itselläni toimistotyöläisenä ei.


 Joulupaketteja availemassa

 Joululahjakirjaa lukemassa


Uusi vuosi vaihtui kotona, paitsi teini huiteli tietysti omissa menoissaan. Iltapäivällä tehtiin Wimpulan kanssa pitkä lenkki, sitten lähdettiin isännän kanssa Turkuun ulos syömään vähän vuoden vaihtumista juhlistaaksemme.  Kotiin palattiin Wiiman luokse vähän ennen iltakymmentä.

Uutena vuotena tulin taas miettineeksi noita paukeasioita. Nimittäin ilotulitteiden räiske on joillekin koirille painajaismaista. Wiimalla ei onneksi ole sellaisia 'oireita' ollut, vaan se on ollut uudenvuodenräiskeessä ihan rauhallinen.

Mietin kuitenkin tuota Wiiman suhtautumista kovin ääniin. Että jos joku kysyisi, niin miten kuvailisin. Kuvailisinko Wiimaa ns. äänivarmaksi. Vai kuvailisinko ääniherkäksi. Vai ääniaraksi. No, ääniarkuus on helppo karsia pois, koska mitään pelkotiloja Wiimalle ei kovistakaan äänistä jää.

Mutta ääniherkkä, mmm...ehkä? Kerronpa pienen tilanteen. Uudenvuoden aattona kun olimme tekemässä päivälenkkiämme, räjähtikin aaton eka pommi. Aikä lähellä - niin, että pamaus oli aika kova. Kun pamahti, niin Wiima hyppäsi ainakin metrin ellei kaksikin sivusuuntaan säpsähdyksestä. Sen jälkeen se kääntyi ympäri, jähmettyi niille sijoilleen ja alkoi tuijottaa äänen suuntaan. Mutta sitten kun ei sen kummempia tapahtunut, niin Wiima ilmeisesti totesi, että vaarattomia nuo paukut ja sitten seuraavien paukkujen kohdalla neiti käyttäytyi viileän rauhallisesti, kuin ei paukkuisi ollenkaan.
Näin on käynyt ennenkin, sekä aiempina uusina vuosina, että muiden kovien ja yllättävien äänien kohdalla - että Wiima säpsähtää ensin, joskus aika merkittävästikin, mutta kun sitten mitään sen henkeä uhkaavaa ei tapahdu, niin saman äänen tai tilanteen jatkuessa Wiima ei enää reagoi tai asiasta riippuen voi pyrkiä uteliaana tutkimaan äänen ( / ärsykkeen) lähdettä.

Illemmalla piipahdimme ulkona pihalla pikapissillä, pamahteli jo aika paljonkin - Wiima ei meteliä (eikä taivaalla vilkkuvia valoja) merkille laittanut, vaan pissi ja haisteli rauhassa. Puolilta öin, kun maailma hetkeksi 'räjähti' , nosti torkkuva neiti päätään ja kuunteli, mutta jatkoi sitten uniaan.

Että kaipa Wiimalla jonkinasteinen ääniherkkyys siis on. Toisaalta sen käytös tuntuu loogiselta ja järkevältä (noo, se väistävä säpsähdyshyppy voisi olla hieman maltillisempi ideaalitapauksessa ... )  eli väistöliike ja sen jälkeen tilanteen tarkkailu. Nimittäin ihminenkin pyrkii väistämään säikähtäessään ja sen jälkeen tarkkailemaan tilannetta, ja sillä käytöksellä sitä voi joskus vaikka henkiriepu säilyä. Niin sanottu äänivarma koira ei ehkä olisi korvaansa lotkauttanut taikka olisi mahdollisesti vilkaissut äänen suuntaan. Jos pitäisi valita vaikkapa opaskoiraa itselleen valita, niin toki valitsisin mieluummin hieman hillitymmin reagoivan kuin säpsähtelevän koiran. Toisaalta paimenkoiran on alkuperäisen ammattinsa vuoksi pitänytkin reagoida ärsykkeisiin nopeasti ja melko vahvasti.

Vaikka äänet eivät varsinaisia pelkotiloja Wiimalle aiheuta, niin pyrin kuitenkin käytettävissä olevin keinoin minimoimaan ne tilanteet, että Wiima joutuisi säikähtämään vaikkapa lähelle osuvaa uudenvuoden rakettia. Sillä tuttavapiirissä on aika monta pelkäämään oppinutta koiraa, ja se oppiminen on usein syntynyt juurikin surullisen lähelle osuneesta jyskystä.

Kannattaa myös miettiä, miten ihmisväki suhtautuu ääniin. Olen pannut merkille, että ihmiset ovat joskus ajattelemattomuuksissaan taipuvaisia lohduttelemaan ja "sössöttämään" lemmikilleen tällaisissa tilanteissa (uudenvuoden raketit, ukkosenilma) ja se voi vaan pahentaa tilannetta. Normaali rauhallinen käytös kertoo koiralle, että mitään pelättävää ei ole. Rauhallinen käytös ei tietenkään välttämättä korjaa jo alkanutta pelkoa, mutta osaltaan estää pelkotilan syntymisen.












maanantai 29. joulukuuta 2014

Talvi tuli !

Lounais-Suomeen saatiin talvi vihdoin jouluksi! Erinomainen ajoitus! Marraskuussa meillä oli hetken aikaa lumivaippa, joka kuitenkin sitten aika äkkiä suli ja maa oli taas musta, ja keli sateinen ja tuulinen.

Lumettomuus ei periaatteessa minua häirinnyt, koska minusta keli on aina oikea, vaatetus vaan kohdalleen ;)  Mutta onhan se luminen maisema upea! Lumi satoi maahan kaksi päivää ennen jouluaattoa ja joulupäivänä pakkanenkin jo laski alle kymmenen asteen, aurinko paistoi ja lumi narskui jalkojen alla. Täydellistä!
Ja nyt tuosta lumipeitteestä on saatu nauttia siitä asti, joskaan aurinko ei ole joka päivä näyttäytynyt.
Mukavat kelit yhtä kaikki ja niinpä tuli hieman ulkoilutettua taas kameraakin :



 Puuhun jäätynetä omenoita. Alempi omppu oli musta vähän humoristinen, kun näytti siltä kuin jonkun kankut olisivat jäätyneet puunoksaan =)

Kun minä kuvasin omppuja, niin Wimppu puuhasi tuommoisia ^ . Löysi jäätyneen ompun leikkikaluksi ja jonka lopuksi mutusti =)



Paraisten keskuspuistossa ^ 


Paraisten Keskuspuistossa on kauniita siltoja...

... jotka kaipaisivat vähän uutta maalipintaa, mutta ehkäpä ne keväällä sellaisen saavat.



Tässä kuvassa ei ole muuta järkeä paitsi että ihana oli pitkän pimeän jakson jälkeen nähdä auringonlaskun värejä!

Näkymä Keskuspuistosta Kirkkosalmen yli kaupungin keskustaan.



Paraisten vierasvenesatamassa oli hiljaista

Mukavaa tämän vuoden loppua, uuden vuoden alkua
 ja eritoten Iloista Uuden Vuoden juhlaa
toivottaa Wiima ja emäntänsä sekä näyteikkunan joulumuori =)


tiistai 23. joulukuuta 2014

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulun viettoa

Aattoilta vierähti saaristolaisjoulutunnelmissa mökkisaaressa miehen vanhempien luona ja yö mökissä, jonka jälkeen joulupäivänä takaisin kotiin.

Wiimalle reissu tarkoitti iloa ja riemua, vapaana juoksua pitkin mökkimetsiköitä, uusia hajuja kauriiden ja jänöjussien, leikkikavereina lapsia, herkkuluuta lahjapaperissa ja sokerina pohjalla - tapaaminen labbis-kaveri Fonzien kanssa!

Oma kohokohtani oli - edellä mainittujen lisäksi - kun mökkisaaren tietä kävellessäni lensi merikotka niin matalalta ylitseni, että saatoin erottaa sen keltaisen koukkunokan. Sellaisina hetkinä ei kamera tietenkään ole käsillä..

Wiima takapenkillä Juniorin kanssa matkalla joulunviettoon




Alla muutama kuva Wiiman ja Fonzien jälleennäkemisestä.
Kuvat on näpsitty pokkarilla suhmurailmassa, joten laatu on kaukana, mutta
vauhdikas tunnelma välittynee :)

^ Wiima halaa oikein "kahdella kädellä" :)


 Kaiken joulunvieton, touhun ja leikin sekä Fonzien kanssa riekkumisen jälkeen illalla mökille palattuamme tuli typykälle uni.


Ja joulupäiväaamuna, jouluaamiaista kattaessani, tällainen silmäpari seurasi tekemisiäni hyvin tarkkaan,
kinkun, lohen ja juustojen tuoksu taisi ihanasti leijailla sen nenuliiniin, eikä suotta, Wimpulankin kuppiin näitä herkkuja maistettavaksi päätyi :)

***
Ja tänään Tapanina lumisade jatkuu jatkumistaan. Lumitöitä tiedossa taasen, mutta karvakorvaa ei harmita. Toivottavasti lumentulo sentään loppuu ennen kesää :)
Ja PS: Uudistin samalla hieman sivujen ulkonäköä kun teki mieli saada enemmän talvea näkyviin :)