tiistai 28. elokuuta 2012

Aasi sen teki! :D

Nonni! Terveisiä hienosti sujuneelta hihnalenkiltä! Wiima kulkee ihan mukavasti hihnassa muutenkin ollakseen vielä pikkuinen naperohauva, mutta toisten koirien ohitus on ollut vähän vaikeaa. On tosin eroa, ohitammeko muita koiria kävelylenkillä vai pentukurssin harjoituksissa, nimittäin pentukurssilla ohitustehtävät sujuvat tosi hienosti. Mutta hihnalenkillä jostain syystä eivät, tilanteet kai tulevat tällöin eteen niin yhtäkkiä.  Silloin Wiimalta unohtuu, että minä olen hihnan toisessa päässä ja toinen koira valtaa pikku pennun mielen ihan kokonaan. Ja vaikka Wiimukka hieman ahne neiti onkin, niin namin voima ei ole riittänyt huomion vetämiseksi pois toisesta koirasta. Toinen koira on ikään kuin vielä parempi herkku kuin minun tarjoamani.

Koulutusoppaissa tolkutetaan Lelun käyttöä kontaktinottamiseksi, mutta se on tuntunut vähän vaikealta ja monimutkaiselta ajatukselta kantaa vielä leluakin mukana kävelylenkeillä - mihin sellainen edes kesävaatteissa mahtuisi?!

Mutta nyt minä Matte terästäydyin ja nappasin vinkuAasin, riehulelun, mukaan taskuuni lenkille, ja toiseen taskuun pikku herkkuja. Ja Avot, siinä se oli! Kyllä toimi. Kätevää kun koira on sopivasti ahne ja lisäksi iloluontoisena rakastaa leikkiä ja riehua, niin vastaantulevat koirat ohitettiin Aasin kanssa leikiten, leikin varjolla.

Aasi sujahtaa anorakin taskuun jatkossakin :D

torstai 23. elokuuta 2012

Home alone ja mitä silloin tapahtui...

Matten mietteitä...
Wiimalta on pöydälle hyppely kielletty. Ruuan ja tavaroiden poimiminen pöydältä on sekin kiellettyä. Ja käsityksemme on ollut ettei hän sellaista varsinaisesti harrastakaan, kunnes tänään keittiön valvontakameraan tallentui paljastavaa materiaalia pentusen touhuista :D
Eka kuvassa pimun häntä vispaa pelkästä ajatuksesta jo niin että hännän tilalla on pelkkää suttua. Kakkoskuvassa reisilihakset jännittyvät jänishyppyyn, jota jänishyppyä kolmannessa kuvassa jo suoritetaan. Ja neljännessä kuvassa sitä sitten ollaankin jo pää pöydällä hamuamassa mitä hamuttavissa on :D 
Saalista Wiima-rassukka ei tempullaan kuitenkaan saanut. Matte tuntee itsensä myös hieman tuhmeliiniksi ja myötärikolliseksi, sillä tuolla pöydällä hauvan ulottuvissa oli ihania (sen mielestä..) mahalaukkuherkkuja, joista takuulla leijui aivan ihanan vastustamaton tuoksu pikku karvaturrin nenuun. Nämä herkut täytyy jatkossa säilyttää muualla, niin pennullakin toivottavasti pysyy kaikki neljä jalkaa maassa :)


Tänään on muuten suuri päivä! Nimittäin olohuoneen matto palasi paikalleen oltuaan evakossa siitä asti kun Wiima tuli taloon. Wiima (4 kk) on nyt ollut sisäsiisti jo jonkin aikaa ~ 1-2 viikkoa. Yöt Wiima on jo ihan sisäsiisti, ja aamulla ylösnoustua hellien aamuhalien jälkeen pimu pyytääkin kiireellä ulos. 
Arkisin voi keittiön nurkkaan sijoiteltulta sanomalehdeltä löytyä pienet lirut, kun hän on yksin, mutta jos olemme kotona, niin Wiima pyytää ulos pisulle. 
Niin ja se isompi sortti, Number two- hätä ei ole enää aikoihin tullut sisälle. Niinpä sitten kiikutimme olkkarin ison villamaton taas paikalleen ja toivomme hartaasti ettei hän erehdy luulemaan sitä sanomalehden kaltaiseksi isoksi vessaksi =)

lauantai 18. elokuuta 2012

Liedon Parmaharjun luontopolulla

Matten kertomaa..
Tänään ulkoilimme Liedon Parmaharjun luontopolun maisemissa. Lenkin varrelle on piilotettu muutama geokätkö, joten se sopi kohteeksemme oikein mainiosti. Metsälenkeillä Wiima tapaa olla suurimmalti osin vapaana ja on ollut mukava huomata miten hyvin se pysyy matkassa mukana ja seuraa mihin me ihmislaumalaiset kuljemme.
Keli oli varsin lämpöinen ja lenkki reilun mittainen, joten Wiiman ehdoilla kuljettiin, juomataukoja pidettiin kun kieli alkoi roikkua maan tasalla, matkustipa se hieman Hussen sylissäkin :)  Alla kuvasatoa matkan varrelta:




















Hauvavauva kasvaa ja muuttuu..

Matten mietteitä ...
Hassua miten Wiiman väritys muuttuu. Joskus miettii onko kyseessä sama koira, mutta samaa nimeä tämä meillä asuva hauva kyllä tottelee kuin sekin joka asui meillä kuukausi sitten :)
Katsopa kuvasta alla miten nassun maski on muodostunut, musta väri on kuukauden aikana noussut kuonosta kulmakarvoihin. Ja kuonokin on saanut pituutta. Alla vasemmalla Wiima 3 kk:n ikäisenä ja vieressä vasemmalla kuva 4 kk (nyt) ikäisestä Wiimasta.

Ja tässä alla vielä kehityskaarta vähän pidemmälti. Ylävasemmalla Wiima on 5 viikkoa (kasvattajan ottama kuva, Villi-Joikhun kennel) ja alaoikealla nykyhetki. Kaksi muuta kuvaa aikajanan välistä. Kiehtovaa seurata miten (hauva-)vauva kasvaa ja miten nopeasti se itse asiassa tapahtuu!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Rokotus number tuu ja niin edelleen..

Tänään olin saamassa tehosterokotuksen. Se tarkoittaapi sitten sitä, että minulla pitäisi pikapuoliin olla vastustuskykyä pahispöpöjä vastaan ja sitten voin joskus vaikka mennä tutustumaan paikalliseen koirapuistoon. Matte on arvellut, että se voisi olla toisinaan mukavaa vaihtelua :)

Rokotus meni kuten viimeksikin hyvin. Eläinlääkärin mielestä olin hieno koira ja hyvässä kunnossa. Eteisessä sattui olemaan vaaka, johon minut laitettiin seisomaan ja se näytti jotakin 10,8 huitteilla, mutta minätyttö keikuttelin itseäni niin ettei se ehkä ihan luotettava ollut. Aaningin päälle 10 kiloa kuitenkin - ja senhän me tiesimmekin.

Pentukoulussa oltiin eilen tiistaina. Aiheena mm ohittaminen (muiden koirien ja ihmisten) ja luoksetulo. Myös jahtaamisvaistosta puhuttiin (pyörien, autojen, rullaluistelijoiden..).
Minä ilostuin niin etten meinannut villahousuissani pysyä kun Matte kertoi olleensa minusta Ihan Kauhean Ylpeä! Tehtävämme oli koirakko kerrallaan kierrellä siellä muiden koirien joukossa risteillen ja kahdeksikkoja tehden ja ideana se että minua piti kiinnostaa enemmän Matte kuin ne kaverikoirat. Minäpäs olin päättänyt käyttäytyä tällä kertaa oikein hienosti ja pidin kontaktia Matteen koko ajan kun kuljimme ja viis veisasin muista koirista. Tästä hyvin tehdystä työstä minut palkittiin kyljyskuutioilla :) Ja muutenkin tottelin kuin valio-oppilas. Opettajakin kehui, että hyvin sujuu.
Minusta on ilmiselvästi tulossa oikein fiksu koirakansalainen, kunhan tästä vartun ja pentuhassutukset jäävät taakse. Paitsi että Matte kuiskasi korvaani eräänä iltana, etten kuulemma saisi aikuistua liian nopeasti kun olen niin ihanan ihqu juuri tällaisena vähän hömelönä villavana pikkulikkana :D

Tässä vielä pari pokkarikameran profiilikuvaa viime viikonlopulta, iltakävelyllä kaupungin keskustassa:


lauantai 11. elokuuta 2012

Valehtelevia kameroita luontopolulla ja Wiima 4 kk

Minä olen 16 viikkoa eli se on kai sitten kuukausiksi muunnettuna 4 kuukautta!! Tai olen ollut 16 viikkoinen jo kauan, eilisestä lähtien. Tästä eteenpäin taidetaan alkaa laskemaan kuukausia viikkojen sijaan, muuten menee liian vaikeaksi tämä minun ikäni laskeminen, niin sanoo Matte. 16 viikkoa tarkoittaa sitä että minä ajelen ensi viikolla taas elänlääkärille ja saan tehosterokotuksen. Sitten ei tarvitse piikkejä murehtia vähään aikaan ja ehkäpä mennään jopa tutustumaan koirapuiston väkeen lähitulevaisuudessa, kun on rokotukset kunnossa. Eläinlääkärin rokotepiikkikään ei minua huoleta yhtään, sillä viimeksi keikka oli mukava!

Tänään oli hieno kesäpäivä ja olimme kiertämässä kotikaupunkimme luontopolkua. Nautimme molemmat, minä ja Matte. Olimme kahden sillä muilla kotiväen porukoilla oli toista ohjelmaa.
Huomasin Matten mitä ilmeisimmin pitävän minulle salakavalasti myös vähän Luoksetulo-treenejä lenkkeilyn lomassa, kun huuteli minua luokseen aika ajoin lenkillä. Kipitin salakähmäisyydestä huolimatta uskollisesti luokse, sainhan sitten kyljyspaloja palkkioksi, hölmöhän olisi ollut jos en olisi totellut :D  Pari kertaa jos reagoin vähän hitaasti Tänne-kutsuihin, niin Matte-ilkimys oli minua odotellessaan kömpinyt piiloon! Kerran minun tuli hetkeksi ihan itku kun en häntä nähnyt, mutta löysinhän toki hänet kuitenkin. Ja bums, putosi kyljyskuutio silloin alas kurkustani :D

Meillä oli reissulla tehtävät jaettu niin, että minä kuonoineni selvitin maastoa ja Matte valokuvasi. Ja kyllä kelpasi kuulemma valokuvata kun akku oli täyttäkin täydempi ja muistikortti tyhjillään.
Mutta sitten kävi ilmi sellainen ikävä asia, että kamera olikin valehdellut! Akku ei kai sitten ollutkaan ollut täynnä vaan se peijakas tyhjeni yhtäkkiä, hetkessä, kesken matkan, lähes alkuvaiheessa! Siitä ei meidän Matte tykännyt yhtään. Hän sanoo että reitin kaunein osuus jäi nyt valokuvaamatta. Näimme myöhemmin matkalla kukkia ja paljon perhosia, jääkauden jättiläiskiven ja muuta kivaa, mutta kameravihulainen vaan jökötti passiivisena vaikka olisi kuinka maanitellut. Ja kyllä Matte maanittelikin. Pitäisi aina olla vara-akku taskussa, sen tästä opimme, minä ja Matte.

Mutta hieman kuvia ehdimme ottamaan, niitä alla, pääasiassa tähtenä hyörin minä, of course!

Jostain syystä kameraan tallentuneista kuvista hyvin monessa oli kuvattuna juuri ahterini, kuten tässä yllä. Pyysin kuitenkin Mattea ettei tarvitsisi ihan kaikkia ahterikuvia julkaista, vaikka pemppuni suloinen onkin, joten seuraavaksi vähän muuta:





Sitten reitti kaartaa rantaan ja se olikin hyvä sillä kieleni oli alkanut roikkua jo varsin pitkällä. Nyt päästiin virvoittaville vesille =)

Tätä kuvaa ottaessani en ehtinyt säätää mitään, tilanne olisi sekunnissa ohi. Ja niinpä siitä tuli reilusti ylivaloittunut mitä en kuvankäsittelylläkään oikein saanut korjattua. Mutta Wiima on siinä niin hyvässä asennossa että lataan tämän epäonnisenkin sivulle.

Rannassa oli hylätty paatti ja siinä päätin ottaa vielä poseasennon, kun Matte oli sitä niin paljon jo kärttänyt:


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Hopeaa ja hihnakävelyä

Ihan lyhyt postaus vaan, kun tuli pari juttua A ja B mieleen, juttu B löytyy kuvien alta. Eli että A) Juniorin joukkue sai hopeaa viikonlopun turnauksessa. Iloisia poikia. Tai eivät heti olleet, kun olisi pitänyt kultaa saada, mutta hetki kun kului, alkoivat jo suupielet vääntyä hymyyn. Uskon että osa hyvästä menestyksestä on minun ansiotani sillä olin joukkueen onnenmaskotti ja koiran hyväily pitää stressitason matalana. Klikkaamalla kuvat alla isommiksi ;



Ja se olikin oikeastaan minun asiani. Toinen asia B) oli Matten: "Jipii! Kontaktiharjoitukset ja sitkeys taitavat tuottaa tulosta. Tänään iltalenkki oli eka kerta kun Wiima kulki KOKO lenkin tosi kauniisti kiskomatta hajujen perässä. Ja nenäkin suurimmaksi osaksi ilmassa, ei maassa kuten metsästyskoiralla. Hihna oli koko lenkin ihan löysänä. Hienoa!!
No, sitten kyllä tehtiin hieman piruetteja ja muita temppuja kun ohitse meni ihmisiä ja fillareita, mutta se on selvää, että pentua vielä kiinnostaa. Olen kuitenkin tosi iloinen että minä voitin ne ihanat tienvarsien hajut! Siihen saattoi osin auttaa, että itsellänikin oli kuivattua mahalaukkua taskussa :D !! (niin, löydän ihmeellisiä sisältöjä taskuistani nykyisin, ennen koiraa en todellakaan kulkenut mahalaukut taskussa.. :)"

lauantai 4. elokuuta 2012

Alpakoita ja jalkapalloa

Kaikkea sitä pienen koiranpennun eteen tupsahtaakin! Silmäni taisivat pyörähtää kerran jos kaksikin ympäri kun näin ehkä merkillisimmän otuksen, joka tähän astisen elämäni varrella on eteeni kulkenut. Kuin iso koira, kirahvin pitkä kaula sekä täpäkkä kokovartalopermanentti. Tapasin siis Alpakan!

Kotikaupungissani oli nimittäin "maaseutu tulee kaupunkiin"- niminen tapahtuma eli Maalaispirssi nimeltään. Ja kaupungin keskustaan vyöryi traktoreita, heinäpaaleja, ihmisiä kaikenikäisiä niin että paikka paikoin oli vaikea kulkea, meitä koiria, lehmiä, lampaita ja hevosia - sekä niitä alpakoita. Pääsin - sain luvan alpakkasedältä - jopa nenäyhteyteen sellaisen kanssa. Housuni taisivat tutista hieman, onneksi se oli aidan takana. Alpakkasetä kyllä sanoi että se on hyvin kiltti alpakka - ja sillä olikin hyvin kiltit silmät!

Matte sanoi että pärjäsin ihmisjoukossa hienosti. Kyllähän minun vähän meni pää pyörälle ja välillä kuulemma kiskoin "joka suuntaan", mutta osasin silti olla rauhallisesti ja hermostumatta. Myöskään joka puolelta ihmispaljoudesta yhtäkkiä ilmestyvät paijauskädet eivät saaneet minua tolaltaan, mikä ilostutti Mattea. Minä ihmettelin itsekseni että miten Matte kuvittelee paijauskäsien voivan saada minut tolaltani, minähän olin paratiisissa, paijausta joka käänteessä, pieniä ja isoja käsiä. Ihan parasta!



Lisäksi tapasimme vanhoja tuttuja tapahtumassa. Kotiväki tapasi omia tuttujaan ja minä omiani:
****
Eikä siinä kaikki. Suoraan maalaistapahtumasta suuntasimme lähikaupunkiin Kemiöön seuraamaan futista. Nimittäin Juniori oli jo aamulla lähtenyt futiscuppiin ja nyt me lähdimme perästä kannustamaan. 
Matka kesti tunnin ja olimme unohtaneet minun autovaljaani kotiin. Asia ratkaistiin niin että minä sain matkustaa takapenkin jalkotilassa ja se sopikin minulle oikein hyvin! Siellä oli vilpoisampaa kuin penkillä. Jossain välissä matkaa Matte ja Husse vilkaisivat edestä takapenkin suuntaan ja heitä kohtasi tällainen näky:



Ja sitten tilanne jatkui näin. Rapsuti rapsun..aah .. ooh.... 


Mutta sitten peijakkaat totesivat yhteen ääneen ettei ajon aikana leikitä ja että lienee parasta pitää molemmat kädet ratissa. Pahus, juuri kun meikäläinen alkoi toden teolla nauttia matkasta... :P








Perille päästyämme katsoimme ja kannustimme kaksi peliä. Pelien välissä joimme vedet (ja kotiväki kaffet) kisakahvilassa sekä piipahdettiin läheisen kotiseutumuseon pihalla. Minulla oli täälläkin paljon ihailijoita ja rapsuttajia, aikuisia sekä ihan pieniä pieniäkin ihmisiä. Alla vielä muutama valokuva päivän mittaan nähdystä:

Kemiö, Sagalund:
 
PS. tunnetko tarinan ns. "Merimiehen koirista" ?

Paino nousee ...

Pieni muistiinpano painostani ja pari sanaa syömisistä...
  • 8.6.2012, 7 vkoa, kun tulin kotiin, painoin 3,5 kg
  • 8 viikon ikäisenä 4,2 kg 
  • 10 viikon ikäisenä, oli painoa kertynyt 5,2
  • 12 viikkoa ja 7,3 kiloa
  • 13,5 vkoa ja 8,2 kiloa 
  • 15 viikkoa (eilen perjantaina 3.8.2012) ja nyt minä painan: 9,3 kg

  • EDIT, jälkipostaus: 16 vkoa, siis hitusen vajaa 4 kk: 10,1 kg 
  • EDIT, jälkipostaus: 4 kk: 12,0 kg
  • EDIT, jälkipostaus: 5 kk (29.9.2012): 13,3 kg / säkä 43 cm ("noin"-mitta)
  • EDIT, jälkipostaus: 6 kk (30.10.2012): 14,1 kg / säkä 47 cm (olikohan tuo viime kuun mittaus virheellinen vai voiko koiran säkäkorkeus oikeesti kasvaa 4 senttiä kuukaudessa?!)
  •  EDIT, jälkipostaus: 10 kk + risat (10.3.2013): 15,7 kg / säkä 48,5 cm
    Wiima on kuin onkin kasvanut vielä ed mittauksesta, mutta nyt lienee säkäkorkeudeltaan valmis. Paino saattaa tuosta parisataa grammaa nousta, sillä juuri päättyneen valeraskauden aikana tyttösen ruokahalu katosi. 
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 2 vuotta (05.2014): 49 cm (virallinen näyttelymittaus, alustana nurmikko) / 17.5 kg. Näppituntuma on, että kylkiluut tuntuu, mutta ihan aavistus siitä luiden ja nahan välistä voisi 'kadota'.
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 4,5 vuotta (11.2016):  17.6 kg (jännä että ihan sama paino kuin kaksi vuotta sitten! Joskin tiedän, että tässä välissä on mittari ollut 18 kg:n puolellakin, viime keväänä ainakin).
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 8 vuotta (11.2020):  18.6 kg - pari vuotta sitten tehty sterkka vaikutti Wiima ruokahaluun, niin että jos ei olla varuillamme, niin paino kyllä nousee äkkiä. Wiiman paino jojoilee nykyisin siinä 18,5 kg ja 19,5 välillä. Painon pitäisi kyllä olla mahdollisimman alhainen Wiiman aiempien polvivaivojen vuoksi.
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 9,5 vuotta (9.2021): 18.9 kg. Voi sentään. Taas on vähän yläkanttiin, vaikka olen ollut sen kyllä kylkiluista huomaavinani.
    Koitan ruokaa säädellä, koska Wiiman kanssa on polven vuoksi oltava tarkkana, mutta paino nousee herkästi. Muori joutuu nyt aktiiviselle dieetille (mm. kasviksilla korvataan osa ruuasta), niin että päästäisiin taas lähemmäs tuota 18 kg:a kuin 19 kg:a.

Niin että on tässä oltu ruoka-aikaan kotona. Matte huokailee vieressä onnesta ettei hänellä sentään paino nouse näin huimaa vauhtia. Se olisi kuulemma katastroofi-niminen asia. Mitä se mahtaa tarkoittaa?

Ruoka-annoksia saan eteeni kolme päivässä. Aluksi oli neljä, mutta päättivät (ilman minua, eikä minulta kysytty) että neljäs jääpi välistä pois. Kupissa tapaa olla nappularuokaa, sekä sen ohella tavallisesti raejuustoa, lihaa (usein raakana, paitsi kananlihan ovat kyllä kypsentäneet ennen tarjoamista), raejuustoa, riisiä, kaurapuuroa, keitettyä porkkanaa, piimää, viiliä, luonnonjogurttia. Ei kyllä valitettavasti koko mainittua settiä joka kerta vaan vaihdellen nappuloiden seurana.
Mitä sinun ruokakupissasi tapaa olla ja mikä on erityistä herkkuasi?

Minä olen kuulemma ahne. Eli ei minulla kauaa nokka tuhise kun ruokakuppi on nuoltu puhtaaksi. Minulla on tapana syötyäni tehdä pieni kierros ja palata pöydän ääreen josko minulta olisi joku herkku jäänyt huomaamatta.
Mutta jos minua oikein haluaa hemmotella, niin lihapullat ovat suuria suosikkejani. Sekä kieleni putoaa melkein polviin asti kun haistan maksamakkaran, jota toisinaan tungetaan erään leluni sisään ja jonka sitten saan eteeni herkuteltavaksi. 

Tuoreluut ovat toki ihan parasta myös, olenhan sudelle sukua. Silloin tunnen villit juureni hyvin lähellä ja leikin että tulipa juuri kaadettua tämä otus ja vedänpä nyt tässä poskeeni sen sääriluun! 
"Äshh, ja sitten Matte kuvitti tämän jutun tällaisella nössöllä viilipurkkikuvalla, pöh! Missä luuraa hurrjat sääriluukuvat, kysyn vaan?"