Alpakoita ja jalkapalloa

Kaikkea sitä pienen koiranpennun eteen tupsahtaakin! Silmäni taisivat pyörähtää kerran jos kaksikin ympäri kun näin ehkä merkillisimmän otuksen, joka tähän astisen elämäni varrella on eteeni kulkenut. Kuin iso koira, kirahvin pitkä kaula sekä täpäkkä kokovartalopermanentti. Tapasin siis Alpakan!

Kotikaupungissani oli nimittäin "maaseutu tulee kaupunkiin"- niminen tapahtuma eli Maalaispirssi nimeltään. Ja kaupungin keskustaan vyöryi traktoreita, heinäpaaleja, ihmisiä kaikenikäisiä niin että paikka paikoin oli vaikea kulkea, meitä koiria, lehmiä, lampaita ja hevosia - sekä niitä alpakoita. Pääsin - sain luvan alpakkasedältä - jopa nenäyhteyteen sellaisen kanssa. Housuni taisivat tutista hieman, onneksi se oli aidan takana. Alpakkasetä kyllä sanoi että se on hyvin kiltti alpakka - ja sillä olikin hyvin kiltit silmät!

Matte sanoi että pärjäsin ihmisjoukossa hienosti. Kyllähän minun vähän meni pää pyörälle ja välillä kuulemma kiskoin "joka suuntaan", mutta osasin silti olla rauhallisesti ja hermostumatta. Myöskään joka puolelta ihmispaljoudesta yhtäkkiä ilmestyvät paijauskädet eivät saaneet minua tolaltaan, mikä ilostutti Mattea. Minä ihmettelin itsekseni että miten Matte kuvittelee paijauskäsien voivan saada minut tolaltani, minähän olin paratiisissa, paijausta joka käänteessä, pieniä ja isoja käsiä. Ihan parasta!

 

Lisäksi tapasimme vanhoja tuttuja tapahtumassa. Kotiväki tapasi omia tuttujaan ja minä omiani:

****

Eikä siinä kaikki. Suoraan maalaistapahtumasta suuntasimme lähikaupunkiin Kemiöön seuraamaan futista. Nimittäin Juniori oli jo aamulla lähtenyt futiscuppiin ja nyt me lähdimme perästä kannustamaan. 

Matka kesti tunnin ja olimme unohtaneet minun autovaljaani kotiin. Asia ratkaistiin niin että minä sain matkustaa takapenkin jalkotilassa ja se sopikin minulle oikein hyvin! Siellä oli vilpoisampaa kuin penkillä. Jossain välissä matkaa Matte ja Husse vilkaisivat edestä takapenkin suuntaan ja heitä kohtasi tällainen näky:

Ja sitten tilanne jatkui näin. Rapsuti rapsun..aah .. ooh.... 

Mutta sitten peijakkaat totesivat yhteen ääneen ettei ajon aikana leikitä ja että lienee parasta pitää molemmat kädet ratissa. Pahus, juuri kun meikäläinen alkoi toden teolla nauttia matkasta... :P

Perille päästyämme katsoimme ja kannustimme kaksi peliä. Pelien välissä joimme vedet (ja kotiväki kaffet) kisakahvilassa sekä piipahdettiin läheisen kotiseutumuseon pihalla. Minulla oli täälläkin paljon ihailijoita ja rapsuttajia, aikuisia sekä ihan pieniä pieniäkin ihmisiä. Alla vielä muutama valokuva päivän mittaan nähdystä:

Kemiö, Sagalund:

 

PS. tunnetko tarinan ns. "Merimiehen koirista" ?