lauantai 27. kesäkuuta 2020

Wiima sai kesätukan - juttua lapinkoiran turkista

Wiimalla on aina ollut lapinkoiraksi aika kiva sporttinen turkki. Itse asiassa turkki oli yksi merkittävä tekijä muiden asioiden ohella, kun aikanaan mietin koiran ottamista ja millainen koira meille sopisi. Suomenlapinkoira kiinnosti rotuna, mutta kun googlailin ja selvittelin rodusta lisätietoja, niin löytyi pääasiassa vain kovin muhkeakarvaisia yksilöitä ja ajattelin, että täällä saaristossa vetten äärellä sellainen turkki olisi silkka mahdottomuus.
Sitten vahingossa sain osuman mielestäni hyvin kauniiseen ja turkiltaan sopivaan koiraan -  Nutukas Ursula (kuva Kennel Omituinen) oli ensikosketukseni paimensukuisiin lapinkoiriin (suomenlapinkoiran kasvatuslinja): Ihastuin ikihyvikseni ja aloin selvitellä lisää, ja ottaa yhteyksiä kasvattajiin. Kaikki tuntui natsaavan meidän tarpeisiin, ja siitä se sitten lähti, loppu on historiaa :).

Wiima viikko sitten aamulenkillä, pari päivää ennen trimmausta

Paimensukuisilla lapinkoirilla turkki on usein maltillisempi kuin suomenlapinkoiran valtalinjassa. Osasyy lienevät näyttelyt ja se, että palkintopalleille nousee usein hyvin paksukarvaisia koiria. Joskin nyt pidemmän aikaa rodun parissa viihtyneenä tiedän nykyisin paremmin ja olen nähnyt, että myös valtalinjassa on paljon vaihtelua ja sopusuhtaisia turkkeja kyllä löytyy. Lisäksi niissä näyttelykehissäkin taitaa olla muutosta ilmassa - ainakin vaikuttaa siltä, että näyttelyharrastajien ja -tuomareiden kesken on keskustelua ollut siitä, että jotkut piirteet ovat alkaneet suomenlapinkoirassa liiaksi korostua. 
Hyvä, että asiasta puhutaan. Suomenlapinkoiran pitäisi olla rakenteeltaan ja turkiltaan sellainen, että se edelleen pystyisi ravaamaan pitkää matkaa Tunturi-Lapin lumisissa maisemissa ja kovin puuhkaturkkiselle koiralle se voisi olla vaikeaa.

Wiimalla on, kuten lapinkoiralla kuuluu, kaksinkertainen turkki, lämmin alusvilla ja karkeampi päällikarva. Karva on tyypiltään makaavaa ja sitä on maltillisesti. Turkki on aina lähtenyt kaksi kertaa vuodessa, juoksujen mukaan ajoittuen, ja alusvillat putosi ennen sterilisaatiota helposti pois lähes kokonaan. 

Wiima steriloitiin pari vuotta sitten syksyllä 2018 ja se vaikutti jonkin verran turkkiin, sitä on nykyisin enemmän ja se on pehmeämpää, eikä turkki uusiudu ihan yhtä vahvasti karvanlähtöjen yhteydessä.
Alla kaksi sivukuvaa Wiimasta, toinen syksyllä 2018 juuri ennen sterkkaa ja toinen viime kesältä 2019. Turkeissa on selvä ero, joskin toki voi olla eroa myös karvankasvuvaiheessa - uskoisin ajankohdista päätellen, että yläkuvassakin karva on alkanut lähdettyään jo kasvaa takaisin, se ei ole siis Wiiman "bikinikunto", ja alakuvassa on vielä hyvinkin alusvilloja, eikä turkki enää viime kesänä uusiutunutkaan kuten ennen vanhaan.

Wiima aiempien aikojen ihanassa sporttiturkissaan syksyllä 2018 juuri ennen sterkkaa.
Kuvasta näkyy turkki aika hyvin, mutta asento on omituinen :)

Wiima viime kesänä 2019 oman koirakerhon mätsäreissä - noin vuosi jälkeen steriloinnin.

Suomenlapinkoira ei ole ns trimmattava rotu, mutta nyt kun karvanuusiutuminen on vaikeutunut ja on tällaisia helteisiä kesiä, niin halusin, että Wiimalla olisi kivampi olla. Myös haluan, että voin sen kanssa puuhailla asioita kesälläkin, ilman, että koiran täytyy läkähtyä helteeseen - toki puuhailumme eivät nytkään ajoitu päivän kuumimpiin tunteihin vaan hellepäivinä aamuihin ja iltoihin.

Niin toimitin Wiiman eka kertaa elämässään trimmaajalle. Halusin, että se pestään (helpottaa aluskarvan poistoa) ja alusvillat poistetaan ja sitten lyhennetään karvoja massun alta, sisäreisistä ja muutenkin siistitään. Niin ja kynnetkin leikattiin. Turkin lyhennys tapahtui saksilla, ei ajaen, koska halusin, että karvaa kuitenkin jäisi vatsaankin suojaamaan esimerkiksi itikoiden pistoilta.

Wiima juuri trimmattuna kesäkuussa 2020. Siisti plikka <3 !

Olen lopputulokseen hurjan tyytyväinen. Wiima näyttää edelleen lapinkoiralta (ja myös vähän porokoiralta :D ) , mutta turkki on huomattavasti kevyempi ja se näkyy Wiiman pirteystasossa lenkeillä. Myös tutut koiraihmiset ovat kehuneet Wiiman pirtsakkaa ulkonäköä.
Ainoa juttu mikä harmittaa on, etten keksinyt tätä jo viime kesänä!

Paksut villahousutkin siistittiin, ja nyt Wiimalla on tällainen lampaanpylly <3

Yhtäkkiä näen myös Wiiman vaaleammat sisäkorvalehdet, joiden peittona on ollut hapsukarvoja :) 

Itse trimmauskäynti oli sujunut hyvin. Olisin itse halunnut olla mukana, kun on jännittävää ja vähän pelottavaakin jättää koira vieraan ihmisen hoteisiin, mutta näin korona-aikana se ei ollut mahdollista.
Juttelin kuitenkin tuttujen koiraihmisten kanssa ja sain kyseisestä trimmaajasta ja hänen koirankäsittelytaidoistaan suosituksia, sekä varmistuin vielä asiasta hänen kanssaan puhuessani ja ajatusmaailmaansa tutustuessani. En missään nimessä halunnut, että käsittely olisi kovakouraista tai pakottavaa, vaan ystävällistä, lempeää ja koiraa kuunnellen. Ja niin se ihan varmasti useimmissa trimmaamoissa sujuukin :) .

Wiima oli tapansa mukaan suhtautunut rauhallisesti käsittelyyn ja kaikki oli sujunut hyvin. Kuivaajaa/föönia Wiima oli hieman vierastanut ja painautunut hieman lähemmäksi trimmaajaa turvaa hakien. Trimmaaja kertoi Wiimaa noutaessani, että Wiiman karvat rinnassa vielä hieman kosteita, hänen halutessaan säästää Wiiman siltä, että kuivaaja puhalsi koiraa lähelle naamaa, kun se kerran oli Wiimasta vähän epäilyttävää. Tästä lauseesta ilostuin ja näin varmistuin siitä, että käsittelyssä tosiaan oli edetty koiraa kuunnellen.

Lopuksi trimmaaja sanoi, että "Sinulla on siinä kiva koira", ja sehän on tietenkin musiikkia korvilleni. Toisaalta jos itse olisin koira-alan yrittäjä niin sanoisin niin kaikille, kun sehän on parasta, mitä koiranomistajalle voi sanoa :D.

Suomenlapinkoiralla kuuluu olla ns. ahmamainen ryhti. 
Sillä tarkoitetaan varmaan tällaista :D

Ja vielä yksi kuva Wiiman linjakkaasta profiilista

Ja kun on kevyempi turkki, niin myös ilohepulit valtaa mielen helpommin



Kivaa kesää ja varjoisia sopukoita karvakavereille :) !






torstai 18. kesäkuuta 2020

Mälikkälän metsät Turun sydämessä

Olin monta kertaa törmännyt valokuviin ja puheisiin "Mälikkälän metsistä", mutta vaikka olen asunut Turussa melkein ekat parikymmentä vuotta elämästäni ja senkin jälkeen Turun liepehillä, ei minulla ollut mitään käsitystä näistä metsistä. Olin kuitenkin kotona tullut jutelleeksi, että niitä pitäisi joskus käydä tutkimassa.

Eräänä toukokuun lopun viikonloppuna olimme lähdössä koiralenkille ja mieheni kanssa oltiin samaa mieltä siitä, että olisi kiva lähteä jonnekin tutkimaan uusia maastoja. Yhtäkkiä hän sanoi minulle, että hän on keksinyt paikan - hyppää kyytiin, ja koiruus niin ikään, ja määränpää olisi yllätys.

Wiiman kanssa loikkasimme auton kyytiin ja aloimme jännittää määränpäätä. Ja niin siinä kävi, että löysimme itsemme Turun Teräsrautelan futiskentän parkkipaikalta ja vierestä kulkevan Kuninkojantien toisella puolella oli määränpäämme, Mälikkälän metsät, ihan Turun kaupunkialueen sydämessä.


Mälikkälän-Kuninkojan alueen metsissä risteilee laaja kuntopolkutyyppinen reittiverkosto. 




Metsän keskellä kulkevia reittejä pitkin pääsee näiden kylttien mukaan vaikkapa Turun Impivaaraan tai Haunisten altaan kierrokselle.
Mielessä alkoi heti syntyä ideoita jotain tulevaa ulkoilupäivää varten.


Kaikkialta kuntopolun varrella lähti kutsuvan näköisiä polkuja metsään ja itsekin kuljimme pääasiassa näitä metsäpolkuja. Maastoissa oli nousua ja laskua, kalliota ja metsänpohjaa, mutta kaiken kaikkiaan varsin helppokulkuista peruskuntoiselle.






Mahtavaa, että tällaisia luontoelämyksiä voi kokea myös keskellä kaupunkia. Turulle iso peukku hyvästä suunnittelusta ulkoilumahdollisuuksien suhteen! Koska reitistö kiertää niin laajasti eri alueilla, niin liittyminenkin on mahdollista monesta suunnasta. Alue on niin iso, että mikään liikenteen melu ei metsiin kanna, kuului vaan tuulen suhina ja lintujen laulu. 
Tuona päivänä 24.5. kuulin muuten käen kukkuvan toista kertaa tänä keväänä. Ensimmäinen kerta oli edellisenä päivänä kun piipadimme mökkisaaressa. Kun käki kukkuu, on kesä, eikö vaan?


 

Paluumatkalla ohitimme penkin, jonka alle oli asetettu kirja. Tulin kirjahulluna vähän uteliaaksi, etenkin kun ketään ei näkynyt paikalla - olisiko joku unohtanut kirjansa. Avasin kannen ja siellä olikin bookcrossing-ilmoitus, eli kirja oli "kiertolainen", vapaa otettavaksi seuraavalle lukijalle.
Jätin kirjan kuitenkin paikalleen, mutta mieleen tuli ne omat kirjahyllyyn mahtumattomat kirjat, että osan niistä voisin itsekin varmastikin "vapauttaa" :) .







Tänne tullaan aivan varmasti ulkoilemaan toistekin! Monta reittiä jäi tutkimatta ja mahdollisuuksia näytti olevan monia. Kivaa tehdä tällaisia löytöjä lähialueilta :) . 






perjantai 12. kesäkuuta 2020

Maastoetsintöjä ja kaukovihjeitä (NW)

Tällä viikolla pidettiin viimeiset ohjatut harkat Nose Workista tälle erää. Tai toki irtotunteja voi sitten ostella ja eritoten itsekseenkin harjoitella, mutta treeniryhmä, johon kuulumme, treenaa seuraavan kerran syksyllä.

Keskiviikkona aurinko helli niin, ettei oikein voinut kotona etupihalla olla ja mietin, että mahtaako Wiima vallan läkähtyä. Mutta ohjaaja oli valinnut fiksun harjoittelupaikan, eli saimme olla vihreyden ja vehreyden keskellä metsikössä - tai vähän sinne päin, luonnon keskellä ainakin ja se on heti vähän viileämpää.

Kukkasii kyl mut onks mittää koirii näkyny?
Treenipaikkamme vieressä oli tällainen villiintynyt ompputarha.

Treenit käsittivät kaksi osiota, tai kolme, mutta se yksi oli omatoiminen pieni, helppo etsintä ennen varsinaista treenä. Ikäänkuin vuoron odottelun harmin pienentämistä :) .

Taas tuli uusia ajatuksia nose workistä, on se sitten monipuolinen laji! Nyt nimittäin tehtiinkin homma vähän toisin päin!
Nose Work -etsinnät tehdään yleensä ja pääsääntöisesti (ja kokeissa aina, muttemme treenaa pelkästään kokeenomaisesti) yhdessä koirakkona. Tarkoittaen, että etsimme yhdessä - koira nenällään ja minä samalla seuraan koiraa ja mietin, onko joku paikka jäänyt tutkimatta.
Olen huomannut, että Wiimalle on tosi tärkeää, että olen hommassa sataprosenttisesti mukana - joskus voin koittaa keskustella kouluttajan kanssa jotain sillä aikaa kun Wiima etsii, mutta Wiima alkaa hutiloida ja huomautella, jos en itse keskity hommaan. Sillä onkin siihen mielestäni täysi oikeus, ja huomattuani hänen harminsa, olen lopettanut muut höpinät etsinnän aikana ja keskityn nykyisin työskentelemään Wiiman kanssa, muut jutut saa odottaa.

Wiiman kanssa odotellaan treenivuoroa

Mutta nyt olikin sitten toinen lähestymissuunta! Treenasimme isolla metsittyneellä kentällä ja kouluttaja antoi sellaiset ohjeet, että itse sain liikkua kentällä vain sivusuuntaan lähellä kentän reunaa ja minun piti lähettää koira itsenäisesti etsimään pitkin kenttää sen toiselle laidalle asti. 

Tyyli siis vaatii, että koira osaa irrota omistajastaan ja lisäksi työskennellä (etsiä ja ilmoittaa) kauempaa. Ja pitihän sen toki myös ymmärtää itse etsimään lähetys, vaikka rutiini oli nyt eri.  Wiimalle ei irtautuminen ole vaikeaa, itse asiassa olemme joutuneet opettelemaan lähelläpysymistä. Wiima ei ole koskaan ollut "karkuri", mutta sen luontainen säde minuun on ollut pidempi kuin olisin halunnut ja ollaan jouduttu jumppaamaan sädettä lyhemmäksi.

Wiima etsintähommissa.
Paikka on metsittynyt urheilukenttä, jonkinlainen tenniskenttä vissiin, jonka luonto on ominut.

Wiima lähtikin reippaasti etsintähommiin - näytti hieman kysyvältä, kun ohjasin sitä lähtemään itsekseen, mutta lähti, ja liikkeestä  näki ja äänestä kuului, että nenä oli töissä. Hajua ei kuitenkaan ihan heti löytynyt ja alue oli laaja ja vaikea, niin Wiiman itseluottamus hieman karisi, eikä se ollut ihan varma mitä halusin, kun toimittiin eri tavalla. Oikein päällepäin näkyi, miten Wiiman aivosolut tekivät töitä :). Löytö onneksi kuitenkin onnistui ja koiraa päästiin isosta työstä palkkaamaan. 
Piilo oli yllä kuvassa näkyvän valkoisen tolpan takana ylhäällä. Ilma oli aika seisova, joka teki, että haju ei kauheasti levinnyt.

Toinen piilo oli keskellä kenttää, paikassa, jossa ei ollut mitään - pienessä kivessä syksystä jääneiden lehtien alla. Koira haluaa aina mielellään haistella kohteita ja rakennelmia, kuten pylväitä, aitoja ja vastaavia, ja tyhjä maa tai muu pinta yleensä on vaikeampi. Keskellä kenttää olevaa hajua ei Wiimakaan itsekseen etsimällä löytänyt, mutta löysi kyllä avustettuna: kouluttaja teki hieman jälkeä paikkaan ja Wiima sai seurata kauempaa. Kun vapautin Wiiman lähti se suoraan jäljelle ja etsittävälle hajulle tultuaan ilmaisi sen todella hienosti, selkä minuun päin! Mahtavaa!

Tätä pitääkin harjoitella enemmän ja antaa koiralle enemmän itsenäisyyttä etsintään, myös etäisyydessä!

Tässä me odotellaan toiselle kierrokselle pääsyä. Yksi koirakko kerrallaan treenaa ja tunnissa menee kolme koirakkoa - suurin piirtein. Toisinaan treenataan myös koko kuuden hengen treeniporukalla, jolloin harkat on parituntiset. 


Wiima on koristellut kuononsa hämähäkinseitillä. Eikö olekin hieno?

Toinen treenisetti oli tarkkuushaku, jossa hakualueena oli yksi seinä. Siis päinvastainen harjoitus kuin edellinen. Wiimalle tällaiset etsinnät on hyvin helppoja, siinä ei muijan nenä kauaa tutissut kun kaikki kolme hajua oli löydetty, ja ensimmäisellä otoksella! Piis of keik :) !

Kivat hyvänmielen treenit taas, joissa taas kerran tuli koettua oivalluksia!



YKS TURKKIJUTTU VIELÄ
Ai niin! Tänään tein jotain, mitä en ole tehnyt ikinä ennen! Varasin Wiimalle ajan trimmaajalle!
Kääk! Wiima-raukka! Tarkoitus on teettää kunnon pohjavillapesu eli neidin pohjavillat vekka. 
Villa kyllä irtoaa minunkin harjauksestani, mutta ei niin hyvin ja turkki on hieman runsastunut sterkan jälkeen - ei se vieläkään mitenkään mahdoton ole, olihan sillä aika sporttiturkki ennen sterkkaa. Mutta Wiima ei ole enää ihan nuori tyttö ja turkissa on turha hikoilla kun ei ole pakko. 

Lisäksi ajattelin pyytää, että Wiiman massu ja reisien sisäpinnat vedellään lyhyelle kesätukalle!
Trimmaamoihin oli pitkä jono, mutta saatiin aika juhannuksen jälkeiselle viikolle. Tämmöisin keinoin toivon, että Wiimalla olisi hieman vilpoisempi kesä :) !





torstai 11. kesäkuuta 2020

Paraisten kuntopolut koiralenkkeilyssä

Paraisilla on kaksi hyvää kuntopolkua. Ja nyt tarkoitan siis ihan oikeasti kuntopolkua, en luontopolkua tai vastaavaa. Toki molemmat kuntopolut kulkevat kauniissa ympäristöissä luonnon keskellä, ja siksi minunkin tulee niitä koiralenkeillä toisinaan käytettyä :) .

Ne ovat hyvä vaihtoehto metsäfiiliksen saamiseksi, jos ei ole mahdollisuutta lähteä varsinaisesti "oikeille poluille". Kuntopoluilla on metsän tunnelmaa, ei ole ruuhkia, mutta välillä joku muukin luontolenkistä innostunut tulee vastaan. Molemmilla Paraisten poluilla on hyviä ylämäkiä, joissa saa myös pulssia koholle 😊.

Itseni tulee usein liityttyä kuntopoluille osana muuta lenkkiä, mutta varmaan se käyttötapa lähtee käyttötarkoituksesta - jos "vain" kuntoilisin, niin ehkä minusta riittäisi, että hölkkäisin kuntorataa riittävän monta kertaa ympäri, mutta kun harrastan koiralenkkeilyä, niin tahdon, että myös maisemat vaihtuvat.

Paraisten kaupungin omat sivut kertovat reiteistä aika vähän ja siksi ajattelin kertoa niistä sanasen.
Kuntopolut tarjoavat koiran ulkoiluttajalle kuntoilun lisäksi mahdollisuuden metsäulkoiluun, ja molemmilla poluilla on mahdollisuus käyttää myös muita risteäviä luontoreittejä, jolloin reippailusta saa monipuolisemman ja myös pidemmän - varsinaiset kuntopoluthan eivät ole kovin pitkiä, kun tarkoitus on, että niitä kierretään useamman kertaa.
Itse keksin tuon monipuolisuuden vasta kun koiran myötä lenkkeilyni muuttui. Aiemmin toimin juuri noin kuin yllä kuvasin, kiersin haluamani kierrokset samaa kuntorataa ja that's it. Toivottavasti näistä ajatuksistani on jollekin lähialueen lukijalle ideaksi ja inspiraatioksi. 


Tennbyn kuntopolku

Tätä kuntopolkua tuli kierrettyä hyvinkin paljon aikanaan kun poikani pelasi jalkapalloa. Pojan treenatessa futista, kiersin viikoittain kuntopolkua muiden vanhempien kanssa. Sen jälkeen reitti vähän unohtui, kunnes keksin sen uudelleen. Tämä Tennbyn kuntopolku on näistä kahdesta polusta käytetympi, johtuen sen keskeisemmästä sijainnista.

Jos tulet autolla, se kannattaa ajaa Tennbyn jalkapallokentän edustan parkkipaikalle (Metsätie). Kuntopolku kulkee ihan parkkipaikan edestä ja voit valita kumman tahansa kulkusuunnan. 

Taustalla näkyy futiskenttä, autolla saapuvan kannattaa aloittaa reitti kentän edustalta.

Kävellen reittijärjestelmään pääsee liittymään myös esimerkiksi Valoniemen peltojen puolelta tai Valoniemen omakotitaloalueelta (leikkikenttä).



Tennbyn kuntoradan perusreitti on aika lyhyt, noin kaksi kilometriä - kuvan kartassa näkyy kiertämäni kaksi kierrosta, jonka jälkeen mittarissani oli täsmälleen 4 kilometriä, ilmoitustaululla lukee kylläkin reitin pituutena 2,5 kilsaa. 
Peruslenkin lisäksi kuntopolulta lähtee metsiin paljon kiinnostavia polkuja, joista iso osa on itseltänikin vieä tutkimatta ja reittiä voi hyvin pidentää esimerkiksi Valoniemen suuntaan, jossa risteilee kivoja polkuja peltojen ja metsän äärellä tai Muddaisten suuntaan.

Tämän lenkin kuvat ovat toukokuun alusta. Valkovuokkoja oli todella runsaasti, vaikka kuvassa näkyy vähän harvalukuisempi ryhmä.

Pian kielokin jo kukkii.

Tässä ollaan Valoniemen peltojen kohdalla. 

Valoniemen peltojen välissä kulkee kiva reitistö

Valoniemen peltoteille ja metsiin pääsee kuntopolulta siirtymään pellon vasemmassa laidassa kulkevaa polkua pitkin taikka sitten pellon toisessa reunassa olevan punaisen ladon kohdalta siirtymällä sen edestä kulkevalle tielle (näkyy yllä karttakuvassakin).

Kuntopolun reunassa löytyi muutama kanto, jotka eivät tavanihmiselle juuri mitään merkitse paitsi kaadettua puuta, mutta koiraihminen toisinaan innostuu ja näkee mahdollisuuden pieneen takapään treeniin - koiralle siis, tai toki vaikka itselleenkin - tyyli vapaa :) .

Tennbyn kuntopolulla tulee toisinaan koiria vastaan, mutta ei kovin usein, eli kauhean aktiivisessa käytössä se ei koiranomistajilla ole. Usein saan kulkea pitkät pätkät näkemättä ensimmäistäkään ihmistä, ja silti tämä Tennbyn kuntorata on kahdesta kuntoradasta se suositumpi.
Koiranomistajan täytyy tietenkin täytyy kuntopoluilla tietenkin, kuten aina, varautua keräämään jätökset ja pitää koiransa hallinnassa, mutta ne ovat ihan normi säännöstöä, eikä siitä sen enempää. 


Finbyn kuntopolku

Finbyn kuntopolku on minulle kuntoreiteistä tutumpi, koska se sijaitsee lähempänä ja minun tulee lenkkeiltyä siellä siksi useammin. Lisäksi reitillä on vielä harvemmin vastaantulijoita, josta tykkään. Koirakkoja polulla tulee vastaan toisinaan.
Reitti kulkee Paraisten Golfin (Archipelagia Golf Club) suunnalla ja jos saavut autolla onkin kätevintä lähteä kiertämään juuri Golfin parkkipaikalta. Reitistöön voi myös kävellen sukeltaa esimerkiksi Veckalintien päästä (tai sulkeltaa sieltä ulos, kuten itse usein teen, ja jatkaa patikointia esimerkiksi Bläsnäsin niemen suuntaan koiraa uittamaan).

Virallinen tieto kertoo, että varsinainen kuntorata on pituudeltaan n. 2 kilometriä. Pituutta saa kuitenkin helposti lisättyä, kun kurvaa pois peruslenkiltä poluille tai risteäville reiteille. Lisäksi golfsesongin ulkopuolella myös itse golfkenttä tarjoaa hyvät lenkkimaastot.
Lumisina talvina Finbyn kuntopolku on hiihtäjien käytössä, tällöin hiihtäjien käytössä on niin itse pääpolku, kuin noita lisäreittejäkin sekä lisäksi myös golfkentän alueet. Pisin hiihtolenkki taitaa olla n 8 km ja variaatiota löytyy.
Laduille ei tietenkään tule koiran kanssa mennä, paitsi koirahiihtovuoroissa jos sellaisia on tarjolla.

Kuvassa näkyy eräs kiertämäni lenkki (punainen viiva), jolle kepsin perusteella tuli pituutta noin 5,5 km. Kuntorata kulkee myös sinisen vaakaviivan kohdalla, ja sininen pystyviiva näyttää yhden vaihtoehtoisen reitin kuntopolulle päästäksesi. Reitistöön pääset liittymään myös esimerkiksi Hoggaisten suunnasta (peltoalue kuvan yläkulmassa).
Ylitä golfkenttä sesongin aikana vain määriteltyjen väylien kohdalta ja nopeasti (sinistä reittiä pitkin et joudu ylittämään golfkenttää vaan kuljet sen vierellä).

Reitistö kulkee metsän keskellä, sen virallinen osuus on normaalia kuntorataleveyttä ja muut reitit kapeampia kevytväyliä tai polkuja.


Hyvä ylämäki! Näitä riittää kosolti, jos haluaa pulssiaan nostatella. Tämä kuva on muuten otettu tammikuun lopussa vuonna -20. Ei näytä järin talviselta!

Kesäkuun alussa vihertää jo kesä! Mollukka taivaalla on kuu, myöhäislenkkien kaveri :) .
Kuntorataosuudella on kuunvalon lisäksi myös tolppavalaistus.


Kuntoradan pohjoispuolella löytyy vaihtoehtoispolkuja



Kielot kukkivat kesäkuussa..

.. kuten myös kalliokielot :)


Pohjoisreitillä matka kulkee hevostallin ohi, joten valkoisen nauha-aidan takana voi sinua joskus olla kurkistelemassa humma!








Tervemenoa Paraisten kuntopoluille, jotka on hyvin hoidettuja, monipuolisia reittejä luonnon helmassa 😊.