Naantalissa Silmu-lenkillä

Naantalin Luonnonmaalla havumetsän keskellä kulkee luontopolku Silmu, jonka kävimme vastikään kiertämässä. Lenkin pituudeksi kerrotaan 3,5 km, mutta kun itse olimme lenkin kiertäneet, niin gepsiin oli kertynyt 4,5 km. Lisämatkaa tekivät uskoakseni ainakin laavulla ja näköalapaikalla poikkeaminen. Lenkkiä olisi voinut vielä jatkaa vaikka kiertämällä läheinen kuntopolku luontopolun lisäksi.

Silmun lähtö on Haijaisten toimintakeskuksen alueella - samalta alueelta löytyy myös frisbeegolf-rata, laavu, valaistu kuntopolku 1,8 km, ulkokuntoilulaitteita sekä itse toimintakeskusrakennus, jota voi vuokrata yksityiskäyttöön. Toimintakeskuksen sivujen mukaan keskus soveltuu hyvin "koulutustilaisuuksiin ja pienimuotoisiin leiriviikonloppuihin, joiden yhteydessä pystyy helposti järjestämään luontoretkiä ja muita ulkoaktiviteetteja".

Luontopolku Silmulle lähdetään samaa reittiä kuin kuntopolullekin, ja se kulkeekin pitkän matkaa kuntopolun yhteydessä ja sen viertä.

Noin ehkä kilometrin kuljettuamme olimme jo eronneet kuntopolusta ja kuljimme metsän keskellä, edelleen kuitenkin kuntopolkumaista polkua, metsäpolkua leveämpää siis. Tulemme risteykseen, jossa Silmu-polku jatkuu oikealle ja laavun kerrotaan löytyvän vasemmalta. Päätimme ensin käydä katsomassa laavua ja sitten jatkaa luontopolulla.

Laavulla oli myös grillausmahdollisuus. 

Laavupiipahduksen jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin kyltin luo ja lähdimme Silmu-kyltin osoittamaan suuntaan, ja tässä kohtaa sukelsimme oikeasti metsään polulle, kuntopolkumaisen leveämmän polun päätyttyä.

Silmun maastot koostuvat havumetsästä, mutta myös lehtimetsäosuuksia reitiltä löytyi, välillä noustaan kallioille ja polut ovat välillä kivikkoisia. 

Kulkeminen vaatii siis hieman jalkanäppäryyttä ja hyviä jalkineita, mutta tällainenkin viiskymppinen, hieman ylipainoinen rouvashenkilökin reitistä selvisi, joten mikään erityisen haastava se ei ole. Joskin ajattelin, että polku kannattaa nimenomaan kiertää kuivalla kelillä, sillä sateisella ilmalla kalliot olisivat varmaan liukkaat.

Pitkospuu-osioita reitillä oli myös paljon, maaston ollessa paikoittain kosteaa. Kaikki polun rakenteet olivat hyvässä kunnossa.

Onpa vähän suttuinen kuva, mutta maasto siitä kuitenkin näkyy. 

Pitkospuita reitillä oli paljon

Sitten saavuimme kyltille, joka lupaili näköaloja. Se tarkoitti poikkeamista Silmu-reitiltä, mutta toki halusimme käydä näköalat katsomassa. Näköalapaikalle oli Silmupolun risteyksestä noin 300 metriä ja reitti vei kallion laelle.

Tihkua ei oikein poseeraushommat hotsittaneet, kuten kuvasta näkyy <3 :)

Vaikka Luonnonmaa, jossa reitti sijaitsee on saari, niin näköalapaikalta ei näkynyt meri, vaan lisää metsämaisemaa, vaikka korkealla oltiinkin. Ihan komea näkymä, mutta jotenkin sitä aina toivoo vettä näkyväksi, kun näköalapaikoille kiipeää :) . 

Kuten kuvista yllä näkyy, oli pilvinen päivä, ei satanut, mutta lämpöä piisasi silti.

Sellainen reitti se oli. Ihan mukava sunnuntaipäivän piristys ja ensimmäinen naantalilainen luontopolku, jonka olen kiertänyt, ainakin niin muistelen. 

Yllä vielä reittikartta, jossa sinisellä näkyy tuo kuntopolku ja vihreällä Silmu-polku.
Reitin pituudeksi kerrotaan 3.4 km, mutta meillä näytti isännän kanssa molemmilla matkalaskurit 4,5 kilometriä, kun pääsimme takaisin autolle. En tiedä mistä ero johtuu - seikkailimmeko vahingossa väärillä poluilla jossain kohdassa vai lisäsikö nuo laavu- ja näköalapistot reitin pituutta, mene ja tiedä :)

Maisemareitti Kuusistonsalmen rannoilla II

Kuusistonsalmen rantareitin tutkiminen jatkuu! Kirjoittelin keväällä uudesta lenkkireitistäni Kaarinan Kuusistonsalmen rantoja pitkin. Tuolloin taivalsin Kaarinan Hovirinnan rannalta Kaarinan Voivalan rannalle ja takaisin (kyseessä ei ole rengasreitti), LINKKI aiempaan kirjoitukseeni, reitin alkupäähän. Se oli kuitenkin vain pätkä tuota Kuusistonsalmen reittiä, jolla on kokonaispituutta yli 13 kilometriä. Niinpä jätin seuraavat etapit odottamaan tulevaa sopivaa hetkeä.

Tuo päivä koitti sitten elokuun alkupuolella! Kaappasin isännän föliin ja lähdimme neljään pekkaan katsomaan miten reitti jatkuu tuolta Kaarinan Voivalan rannalta, jonne asti viimeksi patikoin.
Nyt teimmekin niin, että ajoimme autolla suoraan sinne Voivalaan ja starttasimme sieltä kohti Tuorlan majataloa, joka olisi seuraava steppi tällä rantareitillä.

Kuten aiempikin pätkä, niin myös reitti Voivalan ja Tuorlan välillä oli tällaista ihanaa hiekkatietä, joka kulkee peltojen välissä. Hiekkatie alkaa heti Voivalan uima- ja venerannan toiselta puolelta, Piikkiön puoleisesta päädystä.
Hiekkatietä kulkiessa siintää kauempana myös meri, se Kuusistonsalmi, ja ihania lehmukoita oli laitumella. Laidunta kiersi vain ohutnauhainen aita, sitä kannattanee varoa sähköiskun varalta, vaikka mitään tiedotetta asiasta ei ollut. 

Kun Voivalan rannalta pääsee tuolle hiekkatielle, niin toisella puolella kohoaa metsä ja toisella puolella on laidun. Metsään johtaa useampikin polku, oikein kutsuvan näköisiä. Ajattelin, että joskus olisi kiva tulla tutkimaan niitäkin, mutta tämä reissu kuljettaisiin "virallista reittiä".

Kutsuvan näköinen polku, jonne emme nyt poikenneet. Se on toisen reissun ohjelmanumero.

Reitti n 2.5 km yhteen suuntaan, edestakaisin noin 5 km.
Lisäpituutta saa halutessaan helposti kuljeskelemalla Tuorlan kauniilla mailla
sekä Tuorlan luontopolulla, ks kuva.

Mistä tietää, että aletaan olla Tuorlan mailla? No siitä, että tällainen punainen latorakennus alkaa siintää näköpiirissä ja pieni puron ylittävä silta. 

Tuorlan Majatalo 

Tuorla on oikeastaan vanha kartano. Turkin ja kaivelin hieman, ja ensimmäinen maininta Tuorlasta on vuodelta 1515, mutta alueella tiedetään olleen asutusta jo 1200-luvulla. 

Tuorlan silloinen kartano on ollut eri sukujen omistuksessa ja siinä on 1800-luvulla toiminut 2-vuotinen maanviljelyskoulu sekä tyttöjen puutarhakoulu. Nykyisin tänä päivänä siinä toimii Majatalotoiminnan lisäksi Maaseutuopisto Livia, eli samoissa aiheissa pysytellään, vaikka vuosisadat ovat vaihtuneet.

Tuorlan vanha kartano, eli Majatalon päärakennus

Näin mainostaa Majatalo: "Majatalossa voi kokea aidon mummola-tunnelman. Ravintolan ja sen yhteydessä toimivan vanhanajan puodin talo on rakennettu 1820-luvulla silloisen tilan voudin kodiksi ja toimistoksi. Päivittäin tarjolla oleva lounaspöytä on katettu perinteisellä ruualla, paikallisia reseptejä unohtamatta.
Samalla alueella toimii Väisälän avaruuspuisto ja Maaseutuopisto Livia. Tuorlasta löytyykin kaikkea maan ja taivaan väliltä: maaseutua ulkona laiduntavine lehmineen ja avaruuden ihmeitä vaikkapa planetaarioesityksessä. Kesäaikaan majatalon pihapiirissä on kanoja ja lampaita.
Tuorlan alue ja läheiset metsät ovat suosittu ulkoilukohde. Tuorlan kulttuurimaisemissa on mukavaa viettää viikonloppua, olipa ilma mikä tahansa! Luontopolulla tutustut alueen erityiseen luontoon. Lapsia metsään on tehty peikkopolku, jonka varrella on mukavia tehtävärasteja. Tuorlan Majatalo ympäristöineen soveltuu myös viihtyisän kokouspäivän, perhejuhlien tai yritystilaisuuksien viettoon.".

Itse en ole koskaan aterioinut Tuorlassa, mutta sen putiikissa asioinut useitakin kertoja, ja niin ihania tuotteita (lähituottajien) heillä on, että aina ostelen myös impulssiostoksia.

 

 

Yllä joitakin kuvia Tuorlan kauniista ja hyvin hoidetusta pihapiiristä.

Pienen pettymyksen koimme Tuorlaan saavuttuamme, sillä olimme suunnitelleet nauttivamme kahvit ja jätskit Tuorlan kahvilasta, mutta sepä olikin jo sulkeutunut, joten jouduimme kaikki neljä tyytymään vesihörppyihin, joita kannoimme repussa mukanamme. Vesihuikat maistuikin hyvälle helteisenä päivänä!

Tuorlassa käännyimme ympäri ja palasimme samaa reittiä takaisin autolle. Matkaa Voivalan rannalta Tuorlaan kertyi yhteen suuntaan noin 2,5 kilometriä, joten edestakainen reissu muodosti noin 5 kilometrin lenkin. Sille saa helposti pituutta lisää kiertelemällä Tuorlassa enemmänkin ja poikkeamalla Tuorlan luontopoluille, mutta tällä kertaa meille riitti tuo viiden kilsan keikka. 

 

Kuusistonsalmen reitti on myös osa Turun Yliopiston Aikavaellus-reittiä (LINKKI), joka alkaa juuri tuolta Tuorlasta ja seuraa Kuusistonsalmea, mutta jatkuu Kaarinasta vielä eteenpäin Turkuun asti. Niinpä matkan varrelta voi löytää tuollaisia kylttejä, jotka kertovat, mitä maapallolle missäkin vaiheessa on alkuräjähdyksen jälkeen tapahtunut. 

Keväällä kuljin siis reitin Hovirinnasta Voivalaan, ja nyt tällä kertaa Voivalasta Tuorlaan.
Vielä on pätkä Tuorlasta Piikkiön Raadelmaan jäljellä. Sen vuoro on jonain kauniina syyspäivänä :) .

Maisemareitti Kuusistonsalmen rannoilla

Helatorstaina kiersin kivan lenkin Kaarinan Kuusistonsalmen rannoilla. Reitti oli minulle uusi ja se löytyi kun ennen uloslähtöä tutkin hieman karttoja ja tein pari google-hakua ideoita hakeakseni. Kyseessä on maisemareitti, joka kulkee erilaisten luontomaisemien, lehtometsien ja peltojen läpi Kuusistonsalmen rantoja myötäillen. 

Reitti alkaa Kaarinan Hovirinnan rannasta ja jatkuu Kaarinan Voivalan rannan kautta Tuorlaan ja vielä Piikkiöön asti, yhteensä 13 kilometriä, kerrottiin tekstissä, jonka internetin syövereitstä löysin.
Lisätietoja reitistä: https://kaarina.fi/fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto-ja-luonto/retkeilyreitit ja skrållaa kohtaan Hovirinta-Piikkiö Maisemareitti.

Katso myös yhteenveto tämän jutun lopusta.

Koska reitti kokonaisuudessaan on 13 kilometriä ja se ei ole rengasreitti, niin oli alusta asti selvää, etten kävele sitä yhdellä kertaa päästä päähän, vaan ryhdyn nauttimaan palasina. Eikä minulla ollut edes vesipulloa mukana, paitsi autossa koirille, joten sekin rajoitti reissua. 

Lenkikseni muodostui kulkea Hovirinnan uimarannalta Voivalan uimarannalle (ja hieman pidemmälle kun olin utelias ja jalat vei). Sitten ajattelin, että olisi syytä kääntyä. Tämän reissun kokonaismatkaksi tuli noin 9 kilometriä, olisi jäänyt noin 8:aan jos olisin malttanut kääntyä takaisin heti Voivalan uimarannalta. Näitä matkojen pituuksia ihan vain siksi, että jos sinäkin suunnittelet kävelyreissua, niin on helpompi hahmottaa, millaista lenkkiä on tekemässä. Lyhempikin onnistuu - kääntyy vaan aikaisemmin paluusuuntaan.

REITTI ALKAA

Niinpä kaarsin autoni kanssa Hovirinnan uimarantaan. Hovirinnan rannallakin on paljon nähtävää - itse uimaranta on hieno ja valkohiekkainen, kivannäköinen kahvila ja venesatama. Hovirinnan uimarannan puistossa on myös hieno toiminnallinen lasten ja aikuisten "leikkikenttä", jossa on erilaisia liikunnallisia välineitä, miniliikennepuisto ja muuta kivaa. Kannattaa siis varata aikaa myös Hovirinnan ranta-alueen tutkimiseen.

Itse kuitenkin suuntasin kulkuni kohti Kärjentietä, josta taivalluksemme alkoi. Kärjentie muuttui hetken kuljettuamme hiekkapohjaiseksi jalankulkureitiksi, ja sellaisena se sitten jatkuikin.

Hovirinnan alueen jälkeen tulee Paraisille vievän, vilkkaasti liikennöidyn Saaristotien ylitys. Siinä kannattaa olla tarkkana, sillä suojatietä ei ole. Suositan vahvasti käyttämään alikulkutunnelia, eli käyttämään Saaristotien kohdalla jalankulkuväylää etelään, se vie sinut alikulkutunneliin ja pääset oikealle puolelle tietä. 

Alita Saaristotie tunnelin kautta. Sitten toisella puolella hieman tulosuuntaan ja
siitä pääset hienolle maisemareitille. Kuvassa alitus näkyy silmukkana kulkureitillä.

Saaristotietä autolla ajaessa ei tiedä, miten hienot maisemat puiden takana aukeaa. Minäkin olen tienhaaran usein nähnyt, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mihin tie johtaa.

Saaristotien ylityksen jälkeen reitti kulkee Kaarinan Rauhalinnan puolella,  ja polku sukeltaa nopeasti kauniisiin maaseutunäkymiin liikenteen melun jäädessä taakse. Tuomi oli kukassa ja tuoksu oli aivan huumaava.  Rauhalinnan osuus reitistä on aivan valtavan kaunis. Lehtomaisemaa, kukkivia peltoja, ja myös metsään sukeltava luontopolku, jolle en poikennut nyt, kun olin utelias tietämään tämän varsinaisen reitin. Luontopolun tutkinta jää toiseen kertaan.

Tuomenkukkia

Rauhalinna

Rauhalinnasta löytyy myös pieni yleinen laituri, jolla penkki, jossa voi maisemia ihailla tai vaikka juoda eväskahvit

Tämän näköistä alustaa kävelyreitti pääasiassa on, hiekkateitä ja vanhoja kärryteitä

Ennen Voivalaan saapumista oli reitin ainoa asfalttitieosuus. Siinä kuljetaan autotien varrella jalankulkukäytävää pitkin, matka lienee jotain 800 metrin ja yhden kilometrin välillä. 
Ruskolevänkadun kohdalla käännytään pois ajotien viereltä, ja Ruskolevänkatu muuttuu pian kävelytieksi joka laskeutuu alas Voivalan uimarantaan.

Laskeudumme Voivalan rantaan

Taloja Voivalan uimarannan yläpuolella

Voivalan Uimarannan yläpuolella on asumusta, omakotitaloalue, uusia taloja. Viihtyisän näköinen paikka. Kävelyreittinsä voi valita - pääset kiertämään alueen tai kulkemaan sen läpi, itse tein molemmat, ja valitsin paluumatkalle kävelyreitin joka kulki talojen välissä.

Voivalan uimarantaa ja venesatama

Yhdet patikkatyypit pääsivät kahluuhommiinkin.
Voivalan rannalla kuulemma olisi koirienkin uimaranta. Emme bonganneet sitä, emmekä tuolloin siitä tienneet, joten koirat kastautuivat aivan yleisen uimarannan reunalla, ruovikosta käsin. Ajattelin, että siitä emme ehkä saisi noottia vielä tähän aikaan vuotta.

Voivalasta tosiaan käännyimme sitten takaisin tulosuuntaan kohti parkissa odottavaa autoa. Harmitti kyllä, mieli olisi tehnyt jatkaa tuosta vielä Tuorlaan asti, kiertää Tuorlassa vielä luontopolku, jollainen sieltä löytyy, ja sitten vielä talsia Piikiön Raadelmaan katsomaan millaisena reitti jatkuu. Mutta täytyy malttaa mieli ja jättää se tutkimusreissu toiseen kertaan. 

Näinhän tilanne myös on paras mahdollinen - pääsin nauttimaan kivasta lenkistä ja hienoista maisemista, ja minulla on tulevaankin reissupäivään kiva, uusi reitti tiedossa, kun jatkan siitä, minne viimeksi ehdimme; eli ensi kerralla meinasin aloittaa retkemme tämän kerran päätepisteestä, siis Voivalasta :). 

Hovirinnan uimaranta on kaunis paikka ja myös sen läheisyydessä oleva toiminnallinen puisto on tutustumisen arvoinen

Reissukoirat päätepisteellä, eli takaisin Hovirinnassa

Sellainen reissu se oli. Kiva päivä!
Uusia reittejä on kiva löytää!

Yhteenveto:
Hovirinta- Piikkiö maisemareitti
Kokonaispituus 13 kilometriä

Kyseessä ei ole rengasreitti
Leveitä hiekkapäällysteisiä polkuja
Sopii myös pyöräilyyn

Suositeltava lähtöpiste: Hovirinnan ranta (Uimarannantie, Kaarina)
Alita Saaristotie tunnelista
Retki Hovirinnan rannasta Voivalan rantaan, yhteen suuntaan n 4 km
Reitti jatkuu Voivalasta Tuorlan kautta Piikkiöön
Hovirinnan puistossa on kesäaikaan mahdollista nauttia jätski reitin päätteeksi, mutta varsinaisesti kahviloita tai ruokapaikkojakaan ei reitin varrelle osunut.