Näytetään tekstit, joissa on tunniste VarsinaisSuomen_ulkoilualueet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VarsinaisSuomen_ulkoilualueet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. elokuuta 2023

Maisemareitti Kuusistonsalmen rannoilla II

Kuusistonsalmen rantareitin tutkiminen jatkuu! Kirjoittelin keväällä uudesta lenkkireitistäni Kaarinan Kuusistonsalmen rantoja pitkin. Tuolloin taivalsin Kaarinan Hovirinnan rannalta Kaarinan Voivalan rannalle ja takaisin (kyseessä ei ole rengasreitti), LINKKI aiempaan kirjoitukseeni, reitin alkupäähän. Se oli kuitenkin vain pätkä tuota Kuusistonsalmen reittiä, jolla on kokonaispituutta yli 13 kilometriä. Niinpä jätin seuraavat etapit odottamaan tulevaa sopivaa hetkeä.

Tuo päivä koitti sitten elokuun alkupuolella! Kaappasin isännän föliin ja lähdimme neljään pekkaan katsomaan miten reitti jatkuu tuolta Kaarinan Voivalan rannalta, jonne asti viimeksi patikoin.
Nyt teimmekin niin, että ajoimme autolla suoraan sinne Voivalaan ja starttasimme sieltä kohti Tuorlan majataloa, joka olisi seuraava steppi tällä rantareitillä.


Kuten aiempikin pätkä, niin myös reitti Voivalan ja Tuorlan välillä oli tällaista ihanaa hiekkatietä, joka kulkee peltojen välissä. Hiekkatie alkaa heti Voivalan uima- ja venerannan toiselta puolelta, Piikkiön puoleisesta päädystä.
Hiekkatietä kulkiessa siintää kauempana myös meri, se Kuusistonsalmi, ja ihania lehmukoita oli laitumella. Laidunta kiersi vain ohutnauhainen aita, sitä kannattanee varoa sähköiskun varalta, vaikka mitään tiedotetta asiasta ei ollut. 





Kun Voivalan rannalta pääsee tuolle hiekkatielle, niin toisella puolella kohoaa metsä ja toisella puolella on laidun. Metsään johtaa useampikin polku, oikein kutsuvan näköisiä. Ajattelin, että joskus olisi kiva tulla tutkimaan niitäkin, mutta tämä reissu kuljettaisiin "virallista reittiä".


Kutsuvan näköinen polku, jonne emme nyt poikenneet. Se on toisen reissun ohjelmanumero.

Reitti n 2.5 km yhteen suuntaan, edestakaisin noin 5 km.
Lisäpituutta saa halutessaan helposti kuljeskelemalla Tuorlan kauniilla mailla
sekä Tuorlan luontopolulla, ks kuva.



Mistä tietää, että aletaan olla Tuorlan mailla? No siitä, että tällainen punainen latorakennus alkaa siintää näköpiirissä ja pieni puron ylittävä silta. 



Tuorlan Majatalo 
Tuorla on oikeastaan vanha kartano. Turkin ja kaivelin hieman, ja ensimmäinen maininta Tuorlasta on vuodelta 1515, mutta alueella tiedetään olleen asutusta jo 1200-luvulla. 

Tuorlan silloinen kartano on ollut eri sukujen omistuksessa ja siinä on 1800-luvulla toiminut 2-vuotinen maanviljelyskoulu sekä tyttöjen puutarhakoulu. Nykyisin tänä päivänä siinä toimii Majatalotoiminnan lisäksi Maaseutuopisto Livia, eli samoissa aiheissa pysytellään, vaikka vuosisadat ovat vaihtuneet.

Tuorlan vanha kartano, eli Majatalon päärakennus

Näin mainostaa Majatalo: "Majatalossa voi kokea aidon mummola-tunnelman. Ravintolan ja sen yhteydessä toimivan vanhanajan puodin talo on rakennettu 1820-luvulla silloisen tilan voudin kodiksi ja toimistoksi. Päivittäin tarjolla oleva lounaspöytä on katettu perinteisellä ruualla, paikallisia reseptejä unohtamatta.
Samalla alueella toimii Väisälän avaruuspuisto ja Maaseutuopisto Livia. Tuorlasta löytyykin kaikkea maan ja taivaan väliltä: maaseutua ulkona laiduntavine lehmineen ja avaruuden ihmeitä vaikkapa planetaarioesityksessä. Kesäaikaan majatalon pihapiirissä on kanoja ja lampaita.
Tuorlan alue ja läheiset metsät ovat suosittu ulkoilukohde. Tuorlan kulttuurimaisemissa on mukavaa viettää viikonloppua, olipa ilma mikä tahansa! Luontopolulla tutustut alueen erityiseen luontoon. Lapsia metsään on tehty peikkopolku, jonka varrella on mukavia tehtävärasteja. Tuorlan Majatalo ympäristöineen soveltuu myös viihtyisän kokouspäivän, perhejuhlien tai yritystilaisuuksien viettoon
.".


Itse en ole koskaan aterioinut Tuorlassa, mutta sen putiikissa asioinut useitakin kertoja, ja niin ihania tuotteita (lähituottajien) heillä on, että aina ostelen myös impulssiostoksia.

 

 


Yllä joitakin kuvia Tuorlan kauniista ja hyvin hoidetusta pihapiiristä.

Pienen pettymyksen koimme Tuorlaan saavuttuamme, sillä olimme suunnitelleet nauttivamme kahvit ja jätskit Tuorlan kahvilasta, mutta sepä olikin jo sulkeutunut, joten jouduimme kaikki neljä tyytymään vesihörppyihin, joita kannoimme repussa mukanamme. Vesihuikat maistuikin hyvälle helteisenä päivänä!

Tuorlassa käännyimme ympäri ja palasimme samaa reittiä takaisin autolle. Matkaa Voivalan rannalta Tuorlaan kertyi yhteen suuntaan noin 2,5 kilometriä, joten edestakainen reissu muodosti noin 5 kilometrin lenkin. Sille saa helposti pituutta lisää kiertelemällä Tuorlassa enemmänkin ja poikkeamalla Tuorlan luontopoluille, mutta tällä kertaa meille riitti tuo viiden kilsan keikka. 





Kuusistonsalmen reitti on myös osa Turun Yliopiston Aikavaellus-reittiä (LINKKI), joka alkaa juuri tuolta Tuorlasta ja seuraa Kuusistonsalmea, mutta jatkuu Kaarinasta vielä eteenpäin Turkuun asti. Niinpä matkan varrelta voi löytää tuollaisia kylttejä, jotka kertovat, mitä maapallolle missäkin vaiheessa on alkuräjähdyksen jälkeen tapahtunut. 

Keväällä kuljin siis reitin Hovirinnasta Voivalaan, ja nyt tällä kertaa Voivalasta Tuorlaan.
Vielä on pätkä Tuorlasta Piikkiön Raadelmaan jäljellä. Sen vuoro on jonain kauniina syyspäivänä :) .

lauantai 20. toukokuuta 2023

Maisemareitti Kuusistonsalmen rannoilla

Helatorstaina kiersin kivan lenkin Kaarinan Kuusistonsalmen rannoilla. Reitti oli minulle uusi ja se löytyi kun ennen uloslähtöä tutkin hieman karttoja ja tein pari google-hakua ideoita hakeakseni. Kyseessä on maisemareitti, joka kulkee erilaisten luontomaisemien, lehtometsien ja peltojen läpi Kuusistonsalmen rantoja myötäillen. 

Reitti alkaa Kaarinan Hovirinnan rannasta ja jatkuu Kaarinan Voivalan rannan kautta Tuorlaan ja vielä Piikkiöön asti, yhteensä 13 kilometriä, kerrottiin tekstissä, jonka internetin syövereitstä löysin.
Lisätietoja reitistä: https://kaarina.fi/fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto-ja-luonto/retkeilyreitit ja skrållaa kohtaan Hovirinta-Piikkiö Maisemareitti.

Katso myös yhteenveto tämän jutun lopusta.



Koska reitti kokonaisuudessaan on 13 kilometriä ja se ei ole rengasreitti, niin oli alusta asti selvää, etten kävele sitä yhdellä kertaa päästä päähän, vaan ryhdyn nauttimaan palasina. Eikä minulla ollut edes vesipulloa mukana, paitsi autossa koirille, joten sekin rajoitti reissua. 

Lenkikseni muodostui kulkea Hovirinnan uimarannalta Voivalan uimarannalle (ja hieman pidemmälle kun olin utelias ja jalat vei). Sitten ajattelin, että olisi syytä kääntyä. Tämän reissun kokonaismatkaksi tuli noin 9 kilometriä, olisi jäänyt noin 8:aan jos olisin malttanut kääntyä takaisin heti Voivalan uimarannalta. Näitä matkojen pituuksia ihan vain siksi, että jos sinäkin suunnittelet kävelyreissua, niin on helpompi hahmottaa, millaista lenkkiä on tekemässä. Lyhempikin onnistuu - kääntyy vaan aikaisemmin paluusuuntaan.


REITTI ALKAA

Niinpä kaarsin autoni kanssa Hovirinnan uimarantaan. Hovirinnan rannallakin on paljon nähtävää - itse uimaranta on hieno ja valkohiekkainen, kivannäköinen kahvila ja venesatama. Hovirinnan uimarannan puistossa on myös hieno toiminnallinen lasten ja aikuisten "leikkikenttä", jossa on erilaisia liikunnallisia välineitä, miniliikennepuisto ja muuta kivaa. Kannattaa siis varata aikaa myös Hovirinnan ranta-alueen tutkimiseen.

Itse kuitenkin suuntasin kulkuni kohti Kärjentietä, josta taivalluksemme alkoi. Kärjentie muuttui hetken kuljettuamme hiekkapohjaiseksi jalankulkureitiksi, ja sellaisena se sitten jatkuikin.

Hovirinnan alueen jälkeen tulee Paraisille vievän, vilkkaasti liikennöidyn Saaristotien ylitys. Siinä kannattaa olla tarkkana, sillä suojatietä ei ole. Suositan vahvasti käyttämään alikulkutunnelia, eli käyttämään Saaristotien kohdalla jalankulkuväylää etelään, se vie sinut alikulkutunneliin ja pääset oikealle puolelle tietä. 


Alita Saaristotie tunnelin kautta. Sitten toisella puolella hieman tulosuuntaan ja
siitä pääset hienolle maisemareitille. Kuvassa alitus näkyy silmukkana kulkureitillä.


Saaristotietä autolla ajaessa ei tiedä, miten hienot maisemat puiden takana aukeaa. Minäkin olen tienhaaran usein nähnyt, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mihin tie johtaa.

Saaristotien ylityksen jälkeen reitti kulkee Kaarinan Rauhalinnan puolella,  ja polku sukeltaa nopeasti kauniisiin maaseutunäkymiin liikenteen melun jäädessä taakse. Tuomi oli kukassa ja tuoksu oli aivan huumaava.  Rauhalinnan osuus reitistä on aivan valtavan kaunis. Lehtomaisemaa, kukkivia peltoja, ja myös metsään sukeltava luontopolku, jolle en poikennut nyt, kun olin utelias tietämään tämän varsinaisen reitin. Luontopolun tutkinta jää toiseen kertaan.


Tuomenkukkia


Rauhalinna


Rauhalinnasta löytyy myös pieni yleinen laituri, jolla penkki, jossa voi maisemia ihailla tai vaikka juoda eväskahvit





Tämän näköistä alustaa kävelyreitti pääasiassa on, hiekkateitä ja vanhoja kärryteitä


Ennen Voivalaan saapumista oli reitin ainoa asfalttitieosuus. Siinä kuljetaan autotien varrella jalankulkukäytävää pitkin, matka lienee jotain 800 metrin ja yhden kilometrin välillä. 
Ruskolevänkadun kohdalla käännytään pois ajotien viereltä, ja Ruskolevänkatu muuttuu pian kävelytieksi joka laskeutuu alas Voivalan uimarantaan.



Laskeudumme Voivalan rantaan



Taloja Voivalan uimarannan yläpuolella

Voivalan Uimarannan yläpuolella on asumusta, omakotitaloalue, uusia taloja. Viihtyisän näköinen paikka. Kävelyreittinsä voi valita - pääset kiertämään alueen tai kulkemaan sen läpi, itse tein molemmat, ja valitsin paluumatkalle kävelyreitin joka kulki talojen välissä.



Voivalan uimarantaa ja venesatama




Yhdet patikkatyypit pääsivät kahluuhommiinkin.
Voivalan rannalla kuulemma olisi koirienkin uimaranta. Emme bonganneet sitä, emmekä tuolloin siitä tienneet, joten koirat kastautuivat aivan yleisen uimarannan reunalla, ruovikosta käsin. Ajattelin, että siitä emme ehkä saisi noottia vielä tähän aikaan vuotta.


Voivalasta tosiaan käännyimme sitten takaisin tulosuuntaan kohti parkissa odottavaa autoa. Harmitti kyllä, mieli olisi tehnyt jatkaa tuosta vielä Tuorlaan asti, kiertää Tuorlassa vielä luontopolku, jollainen sieltä löytyy, ja sitten vielä talsia Piikiön Raadelmaan katsomaan millaisena reitti jatkuu. Mutta täytyy malttaa mieli ja jättää se tutkimusreissu toiseen kertaan. 

Näinhän tilanne myös on paras mahdollinen - pääsin nauttimaan kivasta lenkistä ja hienoista maisemista, ja minulla on tulevaankin reissupäivään kiva, uusi reitti tiedossa, kun jatkan siitä, minne viimeksi ehdimme; eli ensi kerralla meinasin aloittaa retkemme tämän kerran päätepisteestä, siis Voivalasta :). 


Hovirinnan uimaranta on kaunis paikka ja myös sen läheisyydessä oleva toiminnallinen puisto on tutustumisen arvoinen


Reissukoirat päätepisteellä, eli takaisin Hovirinnassa


Sellainen reissu se oli. Kiva päivä!
Uusia reittejä on kiva löytää!

Yhteenveto:
Hovirinta- Piikkiö maisemareitti
Kokonaispituus 13 kilometriä
Kyseessä ei ole rengasreitti
Leveitä hiekkapäällysteisiä polkuja
Sopii myös pyöräilyyn
Suositeltava lähtöpiste: Hovirinnan ranta (Uimarannantie, Kaarina)
Alita Saaristotie tunnelista
Retki Hovirinnan rannasta Voivalan rantaan, yhteen suuntaan n 4 km
Reitti jatkuu Voivalasta Tuorlan kautta Piikkiöön
Hovirinnan puistossa on kesäaikaan mahdollista nauttia jätski reitin päätteeksi, mutta varsinaisesti kahviloita tai ruokapaikkojakaan ei reitin varrelle osunut.


keskiviikko 26. huhtikuuta 2023

Koroisista Turku alkoi

Viime viikolla suuntasimme lenkkimme Turun Koroisten historiallisille maille. Vein auton  Halistenkoskelle, josta löytyy kätevästi parkkipaikkoja, ja siitä lähdimme kivaa kävelyreittiä kohti Turkua Koroisiin asti. Lenkki kulkee pitkin Aurajoen rantaa, eikä moottoriajoneuvoja tarvitse pelätä, reitti on tarkoitettu kävellen kuljettavaksi ja toki pyöräilijöille myös. 

Aurajoen rannoilla otettu kuva, ja tämä pääsi nyt 
bloginkin kansikuvaksi :) .



Halistenkoski pauhaa kevään sulamisvesiä


Kevätkukkia punkesi esiin kaikkialla


Näyttää vastavalosta johtuen hieman asfalttitieltä kuvassa, mutta hiekkatietä ja -polkuakin alusta löppuun. Kuvassa ei näy muita, mutta oikeasti reitti on turkulaisten suosiossa.

Halisten koskelta kulkee hiekkainen kävelytie Aurajoen vartta pitkin ja reitti onkin suosittu kävely- ja juoksulenkki. Pääosin se kulkee joen rantaa ylempänä, mutta joistain kohdista pääsee helposti rantaankin. 

Itse kuljimme reittiä Koroisiin asti, noin pari kilsaa - niin että yhteeensä autolle palatessamme olimme kulkeneet noin nelisen kilometriä ja risat. Aika ei oikein arki-iltana riittänyt pidempään tällä kertaa, mutta jos aikaa olisi ollut, niin reittiä olisi voinut jatkaa Koroisista vielä Turkuun asti ja palata joen toisen puolen vartta pitkin takaisin. Tätäkin olen harrastanut.





Koroinen, Koroistenniemi, on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä historiansa vuoksi. Koroisten vanhaa maatilaa vuokraa ja ylläpitää nykyisin Elävän Kulttuurin Koroinen ry. Alueella onkin monenlaista taidetta ja katsottavaa. Esimerkiksi tällainen niityltä puiden lomasta löytynyt näyttämö ja penkit. Näyttämö ei harmillisesti tullut kuvaan, mutta hörökorvat kansoittivat penkit. Näyttämöllä ei varsinaista teatteria mahdu pitämään, mutta varmasti vaikka kesäillan runonlausuntaan oiva paikka!







"Turun syntymä- tai perustusajankohdasta kiistellään edelleen, mutta varmaa on, että vuonna 1229 piispanistuin määrättiin siirrettäväksi Nousiaisten Moisiosta otollisempaan paikkaan Aurajoen suulle Koroisiin. Nykyisen Turun kaupungin kehitys on katsottu saaneen alkunsa Koroisista, josta tuli Suomen kirkollinen ja maallinen hallintokeskus." [lähde: kansalliset kaupunkipuistot Koroistenniemi - Kansalliset kaupunkipuistot]

Elävän Kulttuurin Kehdosta reittiä eteenpäin jatkamalla pääsee pienen kukkulan alapuolelle, ja kukkulalle noustessaan aukeaa mahtavan hieno näkymä Aurajoen suulle ja koko maisemaa hallitsee iso valkoinen risti.
Tuo risti on muistona 1200-luvulla paikalla sijainneesta piispanistuimesta.

Näkymä kohti Aurajoen suuta ja Turun keskustaa Koroistenniemen piispankukkulalta

Vanhan piispanistuimen muistomerkki.
Tihkua vähän harmittaa moinen kuvaus, ja korvat taaksepäin höröllään pitää kuunnella takana kulkevien koirakoiden puuhia. Wiimaa taas ei koirakot häiritse, sillä hän arvostaa enemmän kuvaushommista saatavaa herkkupalkkaa :) 



Koroisten piispankukkulalta käännyimme sitten takaisin tulosuuntaamme ja hieman kiertäen palasimme takaisin autolle. Piispan kukkulalta eteenpäin jatkaessa olisi kuitenkin päässyt ihan kaupunkiin asti. Hyvä paikka vaihtaa joen puolta on esimerkiksi ylioppilaskylän kohdalla joen ylittävä junasilta. Joen varren kävelyreitti jatkuu toisella puolella yhtä viihtyisänä takaisin Halistenkoskelle. 



Liitän alle vielä pari netistä löytämääni lainausta liittyen Koroistenniemen alueen historiaan.
 
[lähteet: 


Vanha Turku on todennäköisimmin saanut alkunsa juuri Koroisilla 1100-luvulla. Paikalla sijaitsi jo tuolloin merkittävä kylä, kauppa- sekä markkinapaikka Halistenkosken estäessä laivojen nousun edemmäksi yläjuoksulle.
Piispanistuin perustettiin Koroisiin 1200-luvulla. Koroistenniemi oli tarkoitukseen mitä sopivin paikka. Niemi oli kolmelta sivulta veden ympäröimä ja rannat olivat jyrkkiä. Neljännelle sivulle voitiin rakentaa maavallitus, kuivahauta ja silta, joten alue oli hyvin puolustettavissa.

Miksi puolustusnäkökohdat sitten katsottiin tärkeäksi? Piispanistuin oli Ruotsin vallan tukikohta Suomessa. Piispan käsissä oli sekä kirkollinen että maallinen valta. Koroisiin nousi historiallisten ja arkeologisten lähteiden perusteella 1230-luvulla hirsistä salvottu piispankirkko, mitoiltaan 27,5x 10,5 metriä. Kaivausten perusteella on uskottu, että tämä rakennus olisi palanut parin vuosikymmen kuluessa rakentamisestaan, joten paikalle pystytettiin aiempaa suurempi kirkko, 27,5×14,5 metriä. Tämä olisi mahdollisesti tapahtunut 1200-luvun puolivälissä.

Mikä sitten johti Koroisten hallintoalueen hylkäämiseen? Koroinen alkoi menettää merkitystään 1280-luvulla. Maankohoaminen ja meren vetäytyminen esti saksalaisten kauppiaiden koggi-tyyppisten alusten nousemisen enää Koroisiin asti. 

Koroistenniemi on aikamatka historiaan varsin komeissa puitteissa. Kulttuurikuntoilureitti Suomen sydän on eräs tapa tutustua kohteeseen. Reitti kiemurtelee läpi Aurajokilaakson ja samalla opastein esittelee joenvarren historiaa, teollisuutta sekä floraa että faunaa.

Opasteista voi oppia esim. tietoa argeofyyteistä eli muinaistulokkaista. Koroisten niemen tuntumassa näistä voi tavata mäki- ja ahdekauran, joita on kenties käytetty ravintona. Lääkekasveista tuttu heinäratamokin on muinaistulokas, jolla on paranneltu haavoja ja keuhkoputkenvaivoja.reen tuntumaan. Koroisten linna raunioitui vähitellen, ja piispa rakensi uuden linnan Kuusistoon. Kirkon hallinnollinen keskus siirtyi näihin uusiin toimipisteisiin 1280-luvun lopulla. "