Näytetään tekstit, joissa on tunniste 3_kuukautta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 3_kuukautta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Tihku eläinkääkärillä ja kuluneiden viikkojen summausta

Tihkulle tuli ikää täyteen jo kokonaiset 14 viikkoa viime perjantaina. Hän on siis ehtinyt asua meillä jo seitsemän viikkoa! Viikot ovat menneet kovaa vauhtia. Toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa perhettämme jo pitkään, ja toisaalta ajattelen, että ihan juurihan hänet haimme.

Tihku 14 vkoa passikuvassa

Eläinlääkärillä, eka rokotus

Helmikuun alussa 12 viikon iässä oli aika käydä eläinlääkärillä ja rokotuspiikillä. Tihku oli reipas potilas - hän ei vierasta vieraitakaan ihmisiä, vaan on ystävällinen ja avoin, joten kaikki tutkimukset sujuivat mutkattomasti. Mitään yllätyksiä ei tullut, ikäviä ainakaan. Iloinen uutinen oli, että molemmat kivekset olivat laskeutuneet, kun luovutushetkellä oli vain toinen. Lisäksi sydän, silmät, iho, jnejne kaikki kunnossa. Hurraa :) !


Tihku eläinlääkärin pöydällä 12 vkoa


Painoa oli rokotushetkellä 12 viikkoisena 7.1 kg.
Nyt 14 viikkoisena painoa on noin 8,3 kg - paino mitattu omalla kotivaa'alla, joten tulos ei ole ihan vedenpitävä.

Lempinimiä

Tihku on ehtinyt keräämään jo ison rotlan lempinimiäkin 💗 
(PS: tunnetko sanan "rotla"? Luulin ihan viime aikoihin asti, että se on ihan normaalia suomenkieltä, kunnes eräässä Facen kieliryhmässä sanasta oli puhetta, ja opin, että se ei ehkä olekaan kaikkien tuntema. Rotla on siis jonkinlainen merkkijono, sanajono, numerojono - Turun alueella ihan normisuomea).

Pöppiäinen. Tatti. Nuutti. Näätä. Tiihonen. Pököpää. Muutamia mainitakseni :) . Kun poikani kotiinsaapuessamme näki Tihkun eka kertaa, niin hän sanoi heti: "Tatti",  joten se nimitys oli Tihkulla heti kun hän astui kynnyksen yli. 



"Tatti" 7 vkoa 💓


Wiima ja Tihku

Wiima ja Tihku ovat tutustuneet jo oikein hyvin. Aluksi Wiima oli aika järkyttynyt pennun tulosta ja murisi Tihkulle, koskipa pentu mihin tahansa leluun tai esineeseen lattialla, niin etten uskaltanut jättää niitä valvomatta keskenään, vaikken varsinaisesti uskonutkaan Wiiman mitään tekevän, mutta riskejä ei kannata ottaa. Se vaihe meni onneksi aika nopeasti ohi, ehkä jo parissa päivässä. 
Nykyisin uskallan hyvin jättää koiruudet keskenäänkin samaan huoneeseen jos poistun muualle talossa, tarvitsematta pelätä, että Wiima mitenkään vahingoittaisi Tihkua. Poistuessamme talosta sekä öisin koirat ovat erillään.

Toisaalta tilanne on kääntynyt vähän toisin päin - Tihku roikkuu Wiiman korvissa ja hännässä lähes koko ajan, ellen kiellä tai erota niitä toisistaan, ja Wiimalla on ällistyttävän pitkä pinna pennun kanssa. Niin pitkä, että melkeinpä toivoisin Wiiman sytytyslangan olevan vähän lyhempi. Wiima kyllä ärisee ja kieltelee, mutta ei selvästikään ärise tarpeeksi tehokkaasti.
Wiiman pitkäpinnaisuus toisaalta vähän hämmästyttää minua, kun Wiima - vaikkei se olekaan mikään riidanhaastaja, niin kyllä se on aina pitänyt puolensa. Ei Wiima missään tappeluissa toki ole kuitenkaan ollut, mutta se on aina tehnyt kantansa selväksi, jos joku muu koira on sitä ärsyttänyt. 

Meillä on tällä hetkellä koti ilman mattoja. Tällaisia pieniä virkattuja alustoja vain, että koirat löytävät halutessaan pehmeitäkin alustoja :).
Kunhan pikkuherra Tihku Tiihosen rakko alkaa kestää pitempiä välejä, niin saamme matot takaisin.
Rakko onkin iloisesti alkanut osoittaa kestävyyden merkkejä 👍.



Wiima sitten välillä vetäytyy rauhalliseen koloonsa, kun ei kestä häröilevää pentua ja sitten tietenkin myös itse puutun asiaan ja koitan tehdä selväksi, ettei se ole sallittua.
Tässä on kylläkin sellaista kivaa edistystä nähty, että Tihku on alkanut kuuntelemaan Riittää-käskysanaani ja siirtyy useimmiten sen kuultuaan muihin puuhiin. Joskin unohtaa sen hetken päästä ja on sitten taas Wiiman korvassa, mutta pennulla toki on keskittymiskyky vielä kovin lyhyt ❤.

Jos teillä on useampi kuin yksi koira tai sulla on muuten kokemusta asiasta, niin kerro missä kohtaa teillä alkoi loppua tuo pennun häröily vanhempaa koiraa kohtaan? Ja loppuiko se pennun aloitteesta vai antoiko aikuinen koira pennun kasvettua sitten jo voimakkaampaa palautetta? 

Koulutusjuttuja
Yllätyksenä on vähän tullut pennun kanssa treenaamisen haasteet Wiiman suhteen. Ennen pentua ajattelin, että on kätevää kun on kaksi koiraa, niin pentu oppii aikuiselta.

No, nyt olen huomannut - toki tuon, että nuorempi kyllä oppii vanhemmalta, mikä on tietty kiva (hyvien taitojen osalta :D.). Mutta olen huomannut myös sen, että jos Wiima on mukana, niin olen itse Tihkulle lähes ilmaa ja sehän ei ole ihan kiva juttu - olen tästä syystä vähentänyt hihnayhteisulkoiluja ja ulkoilutan koirat enimmäkseen erikseen - toki Wiimalla on sitten ne omat pitkät lenkkinsä, jonne Tihku ei vielä pääsisikään.
Ja toinen juttu - kun treenaan Tihkun kanssa, niin Wiima tunkee mukaan, tietty. Luulen, että Wiima on jopa hieman pullistunut tästä syystä norkoillessaan huudeilla ja saadessaan vähän ylimääräisia makupaloja 😅. Tämä asia korjaantunee kun pian pääsee taas ulkokentille pakkasten helpotettua ja hankien sulettua. Ja kunhan Tihkunen hieman kasvaa, niin alamme treenata vuoroittain - siinä se kehittyy sitten se maltti ja rauhoittuminenkin vuorojen välillä.

Kirjaanpa tähän loppuun vielä joitakin opittuja taitoja, jotka tulevat nyt mieleen, niin on hauska tulla joskus katsomaan, mitä on tässä kohtaa osattu :). 

Istu
Maahan
- edellä olevien osalta on myös kestoa harjoiteltu, eli että vasta Vapaa-vihjeellä noustaan. Tämä on alkutekijöissään, mutta olen kyllä saanut rakennettua pientä viivettä.
Kelli (kyljelleen)
Odota (pysähtyy liikkeestä, Tihku omaksunut tämän itse ohjatessani Wiimaa)
Kämmen-käsimerkki (pysäyttää liikkeen, Tihku omaksunut tämän itse kun olen viitonnut  Wiimalle)
Nenäkosketus kämmeneen
Jalkatargetti (esitteli tarjoamistakin, josta ilostuin kovasti)
Namikättä seuraamalla pyörähdyksiä, pientä seuruuta, jalkojen alitusta, eli rallyliikkeitä, mutta enemmänkin siinä tarkoituksessa, että (nami-)käden seuraaminen sujuvoituu, koska siitä on etua arjessakin
Sivu (työn alla. siitä saa aina namia. Vihjeen olen kytkenyt tähän paikkaan vasta ihan pari päivää sitten)
Pssa.Kkka. Arvaat mitä nämä on :) . En ole kyllä varma, onko tuo Kkka vielä Tihkulle kristallisoitunut, mutta vaikuttaa siltä kuin Pssa-sanasta sytyisi lamppu, ja pikkuveikka suuntaa puskaan :) 
Katsekontakti/LUPA mm ruokailun ja ulko-oven aukaisun yhteydessä


Ainakin tuollaiset taidot tulevat mieleen, mutta varmasti on Pöppiäinen oppinut paljon muutakin, jota en nyt keksi listata, hän tuntuu kovin hoksaavaiselta pojalta.

Tihku on oikein kiva ja hieno veijari ja hänestä on ehtinyt tulla meille hyvin rakas perheenjäsen.
Hänessä on sellainen hassu puoli, ettei hänelle ole mitään väliä, miten liukas alusta on, tai miten hutera se on tai toisaalta onko hän itse ylöspäin vai alaspäin, niin kaikki kelpaa ja hän on kaikissa asennoissa ihan kotonaan 😃. Akrobaattitaiteilija! Wiimakin on varsin alustavarma, mutta tämä Tihkunen vetää kyllä ketteryydessä ja varmuudessa pohjat!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Miss Heinäkuu

Vuosi on vaihtumassa ja taas kerran on aika ripustaa uusi vuosikalenteri seinään. Meidän kotiväki ripustaa tänä vuonna kalenteripaikalle tietty Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran oman kalenterin - eikä vähiten siitä syystä, että sisäsivulla kurkistelee tuttuakin tutumpi tytöntyllerö - nimittäin minä! Kaunis ja nöyrä kiitos sekä hännänheilautus valitsijalautakunnalle!
Minätylleröinen löydyn sisäsivuilta Miss Heinäkuuna vuosimallia 2013! :)  Kuvassa vietän ensimmäistä kesääni 2012 ja nauttin kesämerituulesta venheen kyydissä.





Ja alla vielä kansikuva, kuva haettu Paimensukuisen lapinkoiran seuran nettivivulta. Minua on kyllä siitä enää turha bongata, ihan joka sivulle en sentään päässyt , mutta kauniita lapinkoiria kansi, kuten koko kalenteri, täynnään ja hyvin käy kuvista ilmi tuo lapinkoirien vaalittu värikirjo - silvuplee :


Hyvää ja onnellista alkanutta Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kolme kuukautta, 12 viikkoa - täynnä!

Meikämimmi täyttää tänään kolme kuukautta! Se nyt ei tiettykään ole maailmankaikkeuden mittakaavassa vielä kovin paljon mutta on tässä nyt sitten jo ehditty hieman maailmaa nähdä.
Tämä kolme kuukautta tuntuu olevan meidän koirien elämässä jonkinlainen virstanpylväs ja tähän on liittynyt kaikenlaisia riittejä, joita aiempiin merkkipäiviini, kuten 2 kk päivänä, ei ole liittynyt.

Ensiksikin, kolmen kuukauden merkkipäivääni edelsi jo joitakin päiviä sitten yksi superikävä juttu, jonka nimi oli 'Madotus'. Ei kyllä kuulosta kivalta nimenkään perusteella, vai mitä meinaat? Voin kertoa että oli vielä ikävämpää. Suuhuni tungettiin pipetti täynnä pläähmakuista töhnää. Koitin vikuroida pois, mutta keksivät peijakkaat että Husse pitelee minua paikallaan ja Matte tunkee tököttiä suuhuni, niin en minä siitä mihinkään päässyt. Lopuksi tökötti kai päätyi suurimmaksi osaksi massuuni, mutta osin myös partakarvoihini ja ties minne.
Matte sanoi tänään, että vieläkin on muistona kipeä peukalo tuosta tilanteesta, kun vahingossa taisin käyttää naskalihampaitani vähän liian kovin.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä se ei ollutkaan niin kamalaa, luulen että sen teki kamalammaksi se kun vikuroin ja väänsin, niin joutuivat minua niin kovin pitelemään. Ja sainhan minä sitten herkkupalan palkinnoksi. Kaikki hyvin loppu hyvin. Taitaa olla opettelemista tässä hommassa vielä sekä minulla että myös kotiväellä. Jos sinulla on hyviä niksejä tähän hommaan tulevaisuutta silmällä pitäen, niin kirjoita kommenttiin, kiitos! :)

Tänään sitten varsinaisena merkkipäivänäni oli sitten mukavampaa tiedossa. Pääsin nimittäin eläinlääkäriin! Sekös vasta olikin hauska paikka! Ensin köröteltiin autolla lääkäriasemalle ja tässä sitä mennään:

Ja kun pääsimme eläinlääkärin ovesta sisään, mikä ihana hajujen maailma vastaani tulikaan. Koiria, kissoja, uusia ihmisiä ja vielä jotain tuntematonta, kaikkia näitä tuoksuja ihanassa sekamelskassa. Päässäni soi oikea tuoksusinfonia. Odotushuoneessa tapasimme pienen mäyräkoiran ja suurtakin suuremman alaskan malamuutin, joka oli komea koira, sitä ihaillen katselin, samoilta seuduilta kun tässä tullaan, pohjoisesta. Olisin kaikkia kovin halunnut tervehtiä ja pyörinkin ihan hyrränä, kuten Matte tapaa sanoa, mutta sitten minua pyydettiin rauhoittumaan ja istuen katsomaan. Käskystä yritin pitää pienen peppuliinini lattiassa ja paljon se siinä pysyikin, mutta sitten välillä oli taas vähän yritettävä syöksähdellä josko jo pääsisi vaeltelemaan - ei päässyt. Ei se mitään, kiva oli katsella istuenkin ja kuunnella mukavia ääniä.
Lääkärinhuoneessa minut nostettiin pöydälle. Korvani tutkittiin, silmät, jalat, kaikki muutkin. Olin kuulemma "juuri sopivassa lihassa", eli en liian pallero enkä liian luipero, vaan sopivasti passeli. Ja sitten minuun pistettiin piikillä rokotteita, eikä se tuntunut kamalalta sillä minä mutustelin samalla naksuja joita kiltti lääkäri minulle tarjosi.

Eläinlääkäriltä tultuamme tapasimme vielä pari tuttua ja sain kunnon rapsut molemmilta, joten tämä oli oikein onnistunut reissu. Kuukauden päästä taas, tehosterokotus, ja meikämimmi oikein odottaa sitä jo!

Tässä vielä viralliset ja torelliset kolmekuukautiskuvat minusta:

Aijuu, meinasi kokonaan unohtua, katsopa mitä löytyi pihavesikupistani, sillä oli varmaan myös ollut jano. Husse pelasti sen ja se pääsi takaisin vilvoittaville, sateesta märille ruohoille.