keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Sterkkapotilas Wiima tässä päivää!

Wiima se piipahti pikimmiltään sterkassa maanantaina 24.9.2018. Leikkaus tehtiin tähystyksellä ja poistettiin munasarjat. Samana iltana kotona Wiima oli kivulias ja itkeskeli, joten päädyin antamaan sille yötä vasten kipulääkettä (Carprodyl), vaikka määräys oli antaa kipulääkettä vasta seuraavasta aamusta. Kipulääkkeen jälkeen koiruus rai rauhan ja nukahti.



Ruokahalu oli yllättäin tallella. Eläinsairaalassa sanottiin, että ruoka ei välttämättä maistu eka iltana, joten tarjosin ensin vain ihan vähän ja helposti sulavaa ruokaa, riisiä, raejuustoa ja keitettyä haukeakin, kun isäntä oli sellaista kotiin juuri viikonlopun päätteeksi kantanut. Ekaksi laittamani annos ei neidille kuitenkaan riittänyt vaan hän tomerasti osoitti, että lisääkin mahtuisi, ja niinpä tein mimmille vielä vähän lisää purtavaa. On kai aika hyvä merkki, että ruokahalussa löytyy :) .

Vessahommat  puolestaan oli aluksi vähän proplemaattisia. Ennen leikkuuseen lähtöä tehtiin aamulenkki ja sen varrella neiti hoiti molemmat hädät pois alta. Mutta sitten leikkausiltana ei tullut pissi saatika kakka.
Sitten seuraavana aamuna aamuyöstä viiden aikaan koiruus herätti minut ja ilmoitti, että nyt pitäisi ulos päästä ja silloin vihdoin onnistui pissiminen. Pidätti siis melkein vuorokauden.
Kakkahommat antoivat odottaa itseään vähän pidempään, se onnistui vasta kahden päivän päästä operaatiosta, tänään, keskiviikkoaamuna. Mutta toimenpide itsessään vaikutti sujuvan melko helposti ja se toistettiin vielä hetki sitten tänä iltana.

Homma lienee siis kai aika hyvällä mallilla, kun ruoka maistuu ja tyhjennyspuuhatkin sujuu :) !

Ekan illan fiiliksiä... <3

Mulla oli vähän huono omatunto tästä sterkkahommasta jo ennakkoon. Tuntui ikävältä toimittaa Wiima puukon alle, vaikka se luottaa minuun kuin kallioon ja uskoo, ettei mitään pahaa voi kanssani tapahtua. Hassua, miten petturiksi itseni tunsinkaan, vaikka Wiiman parhaaksi tässä toimittiin.

Niinpä koitin hankkia itselleni paremman omantunnon ja hemmottelin Wiimaa edellisenä sunnuntaina kaikella mistä arvelin, että se pitäisi. Ja siitä tuli sitten kombinaatio sänkipeltojuoksua, pienet nose-treenit, rapsuttelua ja leikkimistä ja vähän herkutteluakin :)

Tässä alla vielä muutama kuva sunnuntain sänkipeltojuoksuilta:




Kun on oikein onnellinen, näyttää varmaan tämmöiseltä :) ?


Fiuuh, tuolta se tuli ja tuonne se meni.. 





 Tästä on varmaan muitakin mielipiteitä, riippuen keneltä kysyy, mutta itselläni on sellainen mielipide, ettei ole koiramaailmassa kauniimpaa profiilia kuin lapinkoiran profiili <3



Semmoinen onnenpäivä oli se sunnuntai. Se muistoissa jaksaa vähän aikaa sairastaa ja eipä aikaakaan kun Wiima on toivottavasti taas kunnossa (tänään illalla kaksi päivää operaation jälkeen poistettiin oheiden mukaan laastarit leikkuurei'istä, hyvin näytti parantuminen alkaneen).

*********






sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Terkkuja rally-tokokisoista! Sairaustupauutisia myös..

Lauantaina 22.9.2018 korkattiin Wiiman kanssa meidän kisaura 😊! Eli osallistuttiin rallytokon virallisiin kisoihin, kun ne nyt kerran järkättiin tässä meidän kotikaupungissa.

Wiiman kanssa ollaan rallya harrastettu jo pitkään, Wiima taisi olla 10 kuukautta, kun mentiin eka kerran kurssille. Pääasiasssa ollaan osallistuttu vakioryhmiin, eli kaikkien luokkien kyltit on tuttuja.
Niinpä tuntui siltä, että ALO-luokassa selvittäisiin ihan helpolla, koska rata vieläpä vaikutti aika simppeliltä. Mutta kisajännitys yllätti ensikertalaisen, niin etten osannutkaan itse toimia radalla ihan parhaimmalla tavalla - Wiima kyllä osasi, kuten aina :)

ALO-radan kaavio:

Ja ratamme pääsi myös filmille kun ystäväni Siv ystävällisesti kuvasi, kiitos Siv!



Ja niin kävi, että saatiin hyväksytty tulos pisteillä 90p. Kymmenen pisteen vähennys tuli jo kakkoskyltillä "istu, kierrä koiran ympäri":
Saavuimme kyltille ja annoin Wiimalle käskyn istua perusasentoon, mutta Wiima taisi vähän ennakoida toiveitani, sillä olemme harjoitelleet "istu-seiso-maahan" -liikesarjoja viime aikoina, ja niinpä se ponkaisi istunnasta seisomaan vaikkei olisi pitänyt. Tai sitten annoin sille tietämättäni jonkun merkin, Wiima seuraa eleitäni niin silmä tarkkana.
Tässä kohtaa kokenut kisaaja olisi ilmoittanut liikkeen uusimisesta ( - 3 p.), mutta minä en sitä hoksannut vaan jatkoin liikettä ( -10 p / TVÄ.). Pahus sentään. Jos tuloksena olisi ollut tuo 97 pistettä, niin olisimme saattaneet olla palkintopallilla, joskaan muiden kisaajien ajoista en tiedä.
Tuomarin kommentti lämmitti mieltä, eritoten tuo yhteistyötä koskeva, sehän se on kaikkein tärkeintä tässä koiraharrastuksessa, että molemmilla on hauskaa!


Lisäksi olen tässä miettinyt, että Istu-käskyllä Wiima olisi luotettavammin istunut  nousematta, Sivu-käskyllä (jota käytin) se on valmis liikkeeseen, vaikkakin paikallamme ollessa Wiima istuu Sivulla. Otan opikseni.
Ja toisaalta, so whattia noista pisteistä! Saatiin hyväksytty tulos meidän ekasta kisasta ja se on kyllä tosi hauskaa! Ehkäpä koitan jollain aikataululla kerätä vielä pari muuta hyväksyttyä kisaa, niin saataisiin tuo koulutustunnus :) !

Tässä vielä muikea kisaajan poseeraus kisapäivän jälkeen:

Oma koiraseuramme oli toinen järjestävistä tahoista ja niinpä olin aamupäivällä, kun oma kisavuoromme oli iltapäivällä, lupautunut tuomarin sihteeriksi. Sekin oli hyödyllinen kokemus, kun sain tuomarin silmin nähdä voittaja- ja mestariluokan suoritukset. 

SAIRAUSTUPAUUTISIA
Ja juu, sitten on uutisia myös sairaustupaosastolta, vaikkakaan mistään sairaudesta ei kyse olekaan. Nimittäin neitikoira Wiima Wimpelsson se joutuu huomenna maanantaina leikkauspöydälle steriloitavaksi!

Olen tätä miettinyt aika paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että juoksut on koiralle normaali ja luonnollinen asia, kuten niihin liittyvät valeraskaudetkin. Ja luonnollisia toki ovatkin.
Mutta jotenkin nuo valeraskaudet tuntuvat olevan Wiimalle vähän raskaita, vaikka niihin ei varsinaisesti mitään kamalia sairausoireita, kuten tulehduksia, ole liittynytkään. Mutta etenkin valeraskauksien alkuvaiheessa Wiimasta tulee säikky, se on jotenkin tosi varuillaan lenkeilläkin ja muutenkin valeraskausaikaan esiintyy kummallisia käytöksiä. Ja tietenkin se pesäntekovimma, pieniin koloihin ahtautuminen pesäntekemiseksi ja vauvojen haaliminen. Lisäksi minulla on sellainen vaikutelma, että valeraskaudet ovat vähän pahentuneet iän myötä.

Myös kohtutulehdusten riski kasvaa kun koira vanhenee, niin loppujen lopuksi päätös sterilisaatiosta olikin nyt yllättäin aika helppo. Sellaista meillä tiedossa siis huomenna.

Wiima apilapellossa viikko sitten Nose Work-treenien tauolla