Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. syyskuuta 2021

Note to self: Koirien painopäivitys

Wiima ja Tihku piipahtivat tovi sitten molemmat Mustin ja Mirrin vaa'alla, ja kirjaan tähän muistiin, mitä veijareiden numerot näyttivät. Päivitän tähän julkaisuun myös Tihkun aiemmat (ja jälkikirjoituksena myöhemmätkin) kilot, niin löytyy kaikki jatkossa yhdestä postauksesta.


Kaverukset vierekkäin.

Wiima on lapinkoiramittarilla iso narttu, näyttelymittauksessa 49 senttiä, rakenteeltaan roteva ja pitkäselkäinen (tavarajuna, kuten vähän vitsikkäästi häntä joskus kutsumme 🥰). 
Tihku on vasta 10 kk, ja tässä kehitysvaiheessaan kevyt ja kapoinen. Säkä kuitenkin sentin tai sentin puolikkaan yli Wiiman kotimittauksessa.


Tihku (pentupaino alimmaisena ja tuoreimmat ylimpänä)

1 v 3 kk (14.2.22) 15,9 kg
1 v, 1 kk (27.12.21) 15,5 kg / kotimittaus säkä: 50,5 senttiä
1v, 1 kk (4.12.21) 15,4 
10 kk (10.9.21) 14,5 kg (postauksen kirjoituspäivän tieto)
5 kk 11,5 kg
16 vko 9,6 kg
10 vko (16.1.21) 5,3 kg
9 vkoa 4,6 kg

Wiima
9 v, 8 kk (27.12.21) 18,1 kg / kotimittaus säkä: 49,5 senttiä
9 v, 8 kk (4.12.21) 18,2 kg (jihuu! Vielä voitaisiin tuohon tasalukuun pyrkiä!)
9,5 vuotta (10.9.21) 18,9 kg (postauksen kirjoituspäivän tieto)

Wiiman osalta painohistoria löytyy tästä: https://wiimansivu.blogspot.com/2012/08/paino-nousee.html
Wiiman paino voi kuulostaa monen lappalaisnartun omistajan mielestä korkealta, mutta Wiima on tosiaan rakenteellisesti tavallista rotevampi koira. Joskin hän kyllä on dieetillä, siitä lisää kuvan alla.


Tässäkin kuvassa ovat molemmat koirat vierekkäin, vaikka toista ei näy.
Kuvauskulma on juuri "sopiva", sillä Wiima on kyllä aavistuksen pidempiselkäinen ja pitäisi näkyä joko päätä tai pyllyä, mutta kuvakulmasta johtuen ei näy.
Etutassuja laskemalla voi keksiä, että koiria on kuvassa yhtä enemmän.


Wiiman kanssa on pientä taistelua kiloja vastaan (kuten emännälläkin). Sterilisaation jälkeen kilot kerääntyvät helposti, jos en ole tarkkana ja paino on joskus ohimenevästi käynyt maksimissaan 19,5 kilossa, joka kyllä on liikaa!

Tavoittelen n 18,0 - 18,5 kilon painoa Wiiman kanssa, jolloin se on hyvässä kuosissa. Korvaan osan Wiiman ruuasta mm. keitetyillä kasviksilla ja muulla kevyellä, jotta sillä kuitenkin olisi kylläinen olo, vaikka kaloreja onkin vähemmän. Eli matka on kyllä alaspäin tuosta nykyisestä painosta. 


"Mitäs siellä sättäät sen kamerasi kanssa 😃??"

#suomenlapinkoira #paino

NYRKKISÄÄNTÖ

Koiran painoahan ei pitäisi seurata vain vaa'an perusteella, vaan sen kylkiluita tunnustelemalla. Tämä siitä syystä, että koirien rakenteet poikkeavat toisistaan, mikä on paljon painoa yhdelle, on vähän painoa toiselle.
Mutta miten ne kylkiluut pitäisi sitten tuntua, kun koira on timmissä kunnossa?

Juttelin Erimoone kennelin, ja siten Tihkunkin kasvattajan Minna Rinteen kanssa kerran, ja hän antoi hyvän nyrkkisäännön, joka perustuu omiin rystysiisi.

  • Laita käsi nyrkkiin ja tunnustele rystysiä. Jos koiran kylkiluut tuntuvat tältä, on koira liian laiha.
  • Avaa käsi suoraksi, mutta tunnustele rystyspaikkoja kämmenpuolelta. Jos koirasi kylki tuntuu tältä, on koirasi liian lihava
  • Avaa käsi suoraksi, mutta tunnustele rystysiä käden selkäpuolelta.
    Tältä pitäisi kylkiluiden tuntua, kun koira on hyväkuntoinen.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Tihku 5 kk kasvaa ja kommunikoi. Myös juhlan aihetta!

Tihku täytti eilen 6.4. viisi kuukautta. Pentuaika vilisee silmissä. Tämä on tällainen Note to Self -tyylinen julkaisu, niin saan muistiin, missä mennään. Ja ehkäpä tätä on jonkun toisenkin samanikäisen koiranomistajan mielenkiintoista lukea :).


Pääsiäisenä tuli mittailtua Tihkun strategiset mitat. Kotona tehty epätieteellinen mittaus antoi pääsiäismaanantaina 

- säkäkorkeudeksi 45,2 senttiä ja 

- kiloja punnittiin ELL vaa'alla kiirastorstaina 11,5 kg.

Kylkiä koetellessa kylkkärit tuntuvat mukavasti, ei liikaa eikä liian vähän - samalla tavalla kuin rystyset kun käsi on auki, se on hyvä mittari. 

Tältä hän näyttää 5 kuukauden ikäisenä.
Selälle kasvanut pörröisempi "aikuisturkki" hieman pyöristää ylälinjaa kuvassa.
Tihkulla on varsin kivannäköinen profiili.


Ruokaa menee edelleen kolme kertaa päivässä ja noin kolme desiä nappulaa päivässä ja toisinaan lisäksi vaihtelevasti jugurttia, raakalihapullia, kalaa, raejuustoa tai jotain vastaavaa lisuketta.
Yksi ruokakerta tarjotaan useimmiten taskusta palkkana ja on tällöin jotain palkaksi sopivaa - ruokanappulat eivät pääsääntöisesti Tihkulle palkkana toimi poikkeuksena jotkut kevyet kotitreenit. 

Ruokanappulana Tihkulla on nyt pentunappulan jälkeen ollut Canaganin lohiruoka (Scottish Salmon). Se maistuu hyvin ja on myös viljaton. Lisäksi siinä menee kalaöljyt mukavasti samalla. Wiimakin söi aikoinaan samaa ruokaa, mutta siirtyi jo useampi vuosi sitten kotimaisen Dagsmarkin ruokiin. Tihkunen jatkaa nyt Canaganilla toistaiseksi, mitään suunnitelmia ruuan vaihtamiseksi ei nyt ole, mahdollisesti sitten joskus aikuisiällä, mutta katsotaan. 


Tihku on viisi kuukautta ja on oppinut hienosti kommunikoimaan meidän kaksijalkaisten kanssa. Esimerkiksi pissihädästä kertoessaan hän saapuu luokseni, tuijottaa tiiviisti silmiini. Kun kontakti syntyy, kääntyy hän ympäri ja lähtee viemään minua kohti ovea. Se on minusta hieno oivallus! Parempi kuin esim se, että hän vaan kulkisi piipaten pitkin taloa. 

Niin ja tähän liittyen meillä oli viime viikolla juhlapäivä - matot palasivat lattialle! Vahinkoja ei ole tapahtunut enää muutamaan viikkoon, paitsi kerran, mutta se oli oma vika. 


Zadaa - meille saapui matot lattialle, juhlapäivä!
Olin niin mattoja kaivannut! Etenkin kun talomme puulattiat ovat sellaisessa kunnossa, että suunnittelemme niille päivitystä pennun vartuttua, ja nyt jouduin kokoalkukevään katsomaan niitä raapiintuneita lattioita :)


Vaikutuin itse asiassa juuri tänään toisesta kommunikointiin liittyvästä tapahtumaketjusta. Wiimalla taisi olla pissihätä, mutta hän ei ollut ehtinyt kertoa siitä meille ihmisille vielä, vaan hän kökötti ulko-oven takana. Itse istuin olohuoneessa ja Tihku kuljeskeli huoneiden välillä kantaen jotain lelua suussaan.
Tihku saapui luokseni ja herätti huomioni oikein tökkäämällä minua tassullaan. Vilkaisin alas, ja taas hän katsoi minua tiiviisti lelu suussaan ja lähti viemään minua ulko-ovelle, kuten hän tekee, jos hänellä on itsellään pissahätä. Saavuimme ulko-ovelle, mutta Tihku ei itse pyrkinytkään ulos, vaan kääntyi ympäri kun Wiima oli päästetty iltapissille pihamaalle.

Olin tästä aika vaikuttunut. Ainakin, jos tulkintani tilanteesta oli oikea ja Tihku oli päätellyt tapahtumaketjun ryhtyen toimimaan saadakseen minut paikalle avaamaan Wiimalle oven. Voikohan olla näin?

Tältä tilanne ainakin vaikutti ihmisnäkökulmasta ja jos se näin kävi, niin se oli aika monimutkaista päättelykejua, etenkin kun tarve ei edes koskenut Tihkua itseään. Jännityksellä seuraan tapahtuuko samanlaisia tilanteita vai oliko tuossa kyseessä sattumien summa.

Ja Wiimahan kyllä toki itsekin osaa kertoa, että hän haluaisi päästä pihalle. Hän usein ensin juuri istahtaa oven eteen ja jos ei ketään paikalle saavu, niin hän harrastaa juuri samaa tiukkaa tuijotusta, kuin jota Tihkukin nyt käyttää. Mallioppimista siis luultavasti.
Tässä aiemmassa kirjoituksessani (sen loppupuolella) kirjoittelen, että miten tuo Wiiman tuijotustapa syntyi, sillä on oma historiansa, jossa Wiima esiintyy fiksuna ja minä vähemmän fiksuna: Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Wiimallakin on lämpökausi (wiimansivu.blogspot.com)




 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Penturokotuksia, vatsatautia ja painojuttujakin

Blogi on siitä kiva juttu, paljon parempi kuin esimerkiksi insta, että tänne kun kirjoittelee asioita, niin ne säilyy tallella ja on myös helppo myöhemmin löytää luettavaksi, jos alkaa miettiä, että miten asiat menivätkään. Ja tämä blogipostaus on tällä kertaa tällainen Note to self - tyylinen juttu.



Pikku Pöppiäinen rokotuksilla

Tihku sai 16-viikkoisrokotuksensa eilen 3.3., varsinaiset 16 viikkoa tuli täyteen viime perjantaina. Kaikki sujui taas oikein hienosti, Tihku oli oikein reipas poika, joka tervehti lääkäriä iloisesti. Taas tutkittiin sydän, keuhkot, silmät, korvat ja vissiin koko koira, ja lääkärin mukaan kaikki oli edelleen kuten pitää 😊.
  • Painokin tuli taas tsekattua ja nyt vaaka pysähtyi 9,6 kg:n kohdalla 
    Tarkistin myös - Wiima oli samanikäisenä 10,1 kg, hän on kuitenkin rotevampirakenteinen kuin sutjakka veljensä, oli jo pentuna
Tässä me ootellaan, että päästään lääkärin vastaanotolle.
En voi sille mitään, mutta kun katson kuvista tämän pikkuveijarin ihanaa nassua, niin mieleen tulee heti Sepe Susi! Tietenkin sellainen hyvin kiltti versio Sepestä, ehkä siis Pikku Hukka 😍😀.
Joskus hän näyttää Sepeltä elävässä elämässäkin, mutta erityisesti kuvissa!

Rokotusten jälkeen päätimme viedä kotiin pizzat ja piipahdimme viereisessä Kotipizza-liikkeessä, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Tässä Tihku on juuri tehnyt tilauksen ja sitten me taas ootellaan.
Niskassa oli vähän kutinaa rokotuksen jälkeen, mutta sitten se kyllä pian helpotti.


Vatsavaivavihulainen

Vatsapöpö on ollut kiusanamme tällä viikolla. Se alkoi sillä, että Wiima oli vähän levoton. En heti alkanut asiaa kummastelemaan, vaikka huomasin sen rauhattomuuden. yöllä olo paheni ja Wiima pyyteli ulospääsyä oikeastaan koko yön. Itselläni oli työpäivä seuraavana päivänä, niin isäntä ravasi Wiiman kanssa yöllä pihalla pariinkin otteeseen, mutta mitään ei ollut tullut ja Wiima oli kuulemma vain kierrellyt ympäriinsä. Emme oikein tienneet mikä sitä vaivasi. 


Aamulla herättyämme annoin koirille aamupalat - Wiimallekin annoin ihan koko annoksen enempää ajattelematta, ja sehän ei ollut kovin fiksu temppu. Wiimakin oli edelleen vinkuvainen ja rauhaton. 
Aamulenkillä huomasin, että se haki koko ajan kakkapaikkaa, mutta aina kun piti kyyristyä ponnistamaan, se nousi ylös ja haki toista paikkaa. 

Hätäännyin vähän. Ajattelin, että onko vika selässä, niin ettei se pääse kakka-asentoon vai onko suolessa jokin täyte, joka on niin kivulias, ettei ponnistaminen onnistu. 45 minuutin kävelyn jälkeen paine taisi kasvaa liian isoksi ja Wiima pyöri ja pyöri ja pyöri, ja lopuksi sai puserrettua ojan pientareelle löysän läjän. 
Mietin, että jos tavara on noin löysää, niin sitä ei tarvitse pakertaa noin paljon kuin nyt oli pakerrettu ja ajattelin, että löysempi kama se ehkä sieltä vaan poistui tukoksen ohi. Eli se, että koira lopulta kakki, ei rauhoittanut minua ollenkaan.

Wiimaa itketti oikeastaan koko ajan ja ajattelin, ettei tämä voi nyt yhtään odottaa. Varasin siis eläinlääkärin päivystysajan  ja isäntä lähti sitten Wiiman kanssa matkaan. 



Iloinen uutinen tutkimusten jälkeen kuitenkin oli, että ei ollut selkävaiva eikä ollut suolitukos vaan olikin alkava vatsatauti ja hänellä oli vatsa varmaan kovin kipeä. Eläinlääkärillä oli suoli ja vatsa kuvattu, eikä mitään löydöksiä niissä ollut.

Wiima sai jo paikan päällä pahoinvoinninestopiikin ja sitten kotiohjeet antaa Cerenia-nimistä tablettia, pahoinvoinninestolääkettä kerran vuorokaudessa vielä kolmena päivänä. Tämän piti rauhoittaa vatsaa ja rauhoittaa hieman koiraakin. 
Olo kohenikin ja Wiima piristyi, kunnes itse erehdyin pölhönä lopettamaan vatsatautiajan ruokinnan (keitettyä kanaa ja piimää, raejuustoa, vähän kaurapuuroa - pieniä annoksia) ja täytin kuppiin nappuloita - ja vatsakipu alkoi jälleen. Voi minua typerystä. 
Mutta kaipa se pian ohi menee ja taitaa olla bakteeriperäinen, sillä Tihku on onneksi säilynyt terveenä.

  • Wiimankin paino tuli nyt eläinlääkärikäynnin myötä tarkistettua:
    Vaaka oli näyttänyt lukemaa 18,5kg.

Paino kävi tässä talvella myös 19 kilossa, vaikka Wiimalla ei saisi liikakiloja polvensa vuoksi olla, eikä tietty muutenkaan. Tihkun myötä on myös Wiiman makupalat lisääntyneet, koska rouvan on oltava mukana kaikissa koulutusjutuissa, tietenkin :D ... hoksasin tilanteen jokin aika sitten ja olen jo leikannut Wiiman annoksia. Puolisen kiloa saisi vielä paino laskea, 18 kg on Wiimalle sopiva paino, silloin kylkiluut tuntuvat sopivasti, muttei liikaa. Wiima on aika kookas ja roteva narttu.



Kaunis, kauniimpi Wiima 🧡!














lauantai 16. tammikuuta 2021

Note to self - Tihkun ruokinta ja paino

Tihkunen täytti eilen pe 15.1. "jo" kymmenen viikkoa! Hän on siis asunut meillä jo kolme viikkoa. Ne viikot ovat menneet lentämällä, ja ne ovat sisältäneet iloa, hauskuutta, hellyyttä, oivalluksia, touhukkaita päiviä, mutta myös liian aikaisia aamuja, pissilätäkköihin astumisia ja väsymystäkin. Ja niinhän se elämässä on, erilaisia elämän värejä 😊. 

Kun Tihku kotiutui, sai hän kasvattajalta pentupussissa mukaan pussillisen Arden Grange Puppy -ruokaa, sekä alennuslipukkeen samanlaisesta pussista (ja paljon muutakin!). Minulla oli kuitenkin pieni propleema - Arden Grangea myydään vaan Faunattaressa ja lähin Faunatar on meiltä Paraisilta aika pitkän matkan päässä Turun toisella puolella. Tosi, tosi mielellään tukisin yrittäjävetoisia eläintarvikeliikkeitä, mutta tällä puolen kaupunkia on vain M&M -ketjun liikkeitä ja niissä tulee sitten useimmin asioituakin. 

Tämä kuva on edelliseltä kauppareissulta viikko sitten. Cittarin keikalta en tullut kuvia ottaneeksi - minulla taisi olla kädet täynnä pentua ja ostoksia :D.


Tässä Tihku on 7 vkoa, kun hän kävi kauppakeskuksessa eka kertaa, 
ja silloin hän nautiskeli mm sonninsutia .D


Halusin vaihtaa ruokamerkkiä, jotta jatkossa saisin sitä lähempää hankittua. Niin pakkasin Tihku Tiihosen autoon ja ajettiin Turun Länsikeskuksen Citymarketiin, jossa kätevästi sijaitsee sekä Faunatar että Musti ja Mirri. Sekä myös apteekki, jonne kanssa teimme Tihkun kanssa piston ei-koiramaisissa asioissa. Sain apteekissa hyvää palvelua, koira sylissäni sain ostaa tuotteen, vaikka koiran kanssa ei liene suotavaa apteekeissa käydä, mutta käyntimme oli hyvin nopea.

Tihku esiintyi oikein edukseen ja keräsi tietysti paljon huomiota, kuten pennut tekevät. Joidenkin kanssa tervehdittiin, mutta aika paljon koitin myös hyödyntää häiriötä ja kutsua Tihkua luokseni sen ensin kiinnostuttua ihmisistä. Liukkaita lattioita se ei tunnu pelkäävän, eikä myöskään vieraita ihmisiä.


Tihkun käsitys siitä, millainen on kiva sisustus 😂
Jos kuva olisi tältä päivältä, niin oikeassa reunassa olisi vielä iso pahvilaatikko täynnä munakennoja ja leluja. Pruukaan tiputella nameja sinne etsittäväksi, kun Tihkun on oltava yksin, ja hän etsii nameja laatikostaan aina yhtä innolla kaiken muun unohtaen.


Faunattaresta hain Arden Grange -pussin, ja sitten seuraavaksi marssin Mustiin ja Mirriin kysymään heidän penturuuistaan. Olin siis päättänyt ostaa molemmat ruuat samalla kertaa, myös uuden merkin, jotta voisin pikkuhiljaa toteuttaa siirtymisen. Esittelyn jälkeen päädyin ostamaan Tihkulle pussillisen 

  • Purenatural Puppy-penturuokaa. Ja suosituksen mukaisesti ostin isojen pentujen ruokaa (Large), vaikka Tihku on pikkuinen veijari, ja minusta ihan tosi taini, mutta M&M:n myyjä kertoi, että raja menee 10 kilossa. Siis, jos aikuisen koiran odotepaino on yli 10 kiloa, niin Large Puppy olisi oikea valinta. Sekä Purenatural Puppyssä että aiemmassa Arden Grangessa proteiinina on kana.


Kun on paljon touhunut, tulee tuutimalullan 💗

Kävi vielä niin hauskasti, että olen viime käynnillä ilmoittanut Tihkun M&M-pentuklubiin, joten saimmekin ruokapussin veloituksetta sekä vielä kaupan päälle ilmaisen lelunkin alle 7 euron valikoimasta. Valitsin kahisevan aasin ja se on tuntunut olevan Tihkun mieleen. Lelun paikka on autossa olevassa kevythäkissä, niin on tekemistä sielläkin, vaikka useimmiten Tihku kyllä nukahtaa autoon.

Ruokaa menee päivässä kolme kertaa desin verran nappulaa sekä lisiä, kuten kananmunaa, raakalihapullia, piimää ja/tai raejuustoa. Treeniherkut vähennän määrästä, ettei laardia kertyisi.
Kolme desiä tuntuu tosin kauhean paljolta kun Wiimakin syö vaan kaksi desiä plus lisät, mutta kaipa sitä energiaa tuossa iässä tarvitaan ja ruuassa on tietenkin eri koostumus.

Tihku ei ole varsinaisesti ahne pentu, ahneempikin voisi olla, mutta kyllä ruoka sille maistuu. Vain muutaman kerran tämän kolmen viikon aikana heppu on jättänyt annoksensa syömättä. Silloin kuppi on otettu pois ja uudelleen eteen seuraavana ruokinta-aikana, niin sitten onkin jo maistunut. 

Aluksi turvotin nappulat, mutta silloin ruoka ei oikein Tihkulle maistunut. Nyt kun tarjoan kuivana ja vettä kipon pohjalla, niin maistuu paremmin.

Tihku on myös syntymäpäivän kunniaksi taas punnittu ja äijä senkun kasvaa ja kasvaa. Vaakamme ei ole ihan tarkka, kilot sentään on oikein, mutta grammoissa on vähän vaihtelua. 
Näyttäisi kuitenkin siltä useamman punnituksen jälkeen, että  

  • paino on nyt 10 viikkoisena 5,3 kiloa. Viikko sitten (9 vkoa)  saimme kokoon 4,6 kiloa, joten kasvaahan se näköjään onneksi,
Kasvamisen huomaa myös siitä, että valjaita on jouduttu löysäämään.

Valjaista puheen ollen - valitsin Tihkulle tyhmät valjaat. Olisi pitänyt ottaa sellaiset, että myös kaulaosa kiinnitetään klipsulla. Nyt ei ole niin, vaan kaulaosa pujotetaan pään yli, eikä Tihku oikein siitä pidä. En tajunnut tätä ajatella, kun Wiimallekin pujotetaan ja se ei pane pahakseen, mutta kun muistelen, niin silläkin taisi olla pikkutyttönä toisenlaiset, ei-pujotettavat.





Wiimalla ja Tihkulla sujuu varsin hyvin. Paitsi että Tihku on välillä varsinainen riesa ja roikkuu Wiiman korvissa ja hännässä. Wiima kyllä huomauttaa ja komentaa, mutta minusta vähän liian kiltisti, sillä Tihku ei meinaa oikein uskoa, tai uskoo vain hetken. Kaipa sillä Wiimalla sitten vaan on hyvät ja venyvät hermot, ja kaipa tuo isosiskon kiusaaminen jossain kohtaa loppuu. 
Itse en ole kovin paljon siihen sekaantunut, paitsi jos menee liian hurjaksi. Wiimalla on myös oma paikkansa kotona, jonne pieni rasavilli 💗ei pääse. Kyllä niistä varmaan ihan hyvä pari vielä tulee, kunhan Tiihonen saa ikää 😊.



tiistai 9. huhtikuuta 2019

Polvivaivat saivat hoitosuunnan

Tänään käytiin taas Wiiman kanssa eläinlääkärissä. Se alkaa olla meille jo harrastus, joskin aika kallis sellainen. Kävimme tapaamassa kolmatta ortopedia saamassa vahvistusta Wiimalle annettuun diagnoosiin. Ongelmanahan meillä oli, että olimme saaneet vastakkaiset diagnoosit, joiden toisen mukaan Wiimalla on ristisiteen repeämä, mutta polvet kunnossa ja taas toisen diagnoosin mukaan ei ole repeämää, mutta polvissa propleemaa, ks aiempi polvijuttu.

Ortopedisen tutkimuksen tuloksena todettiin, ettei repeämiä ole, mutta polvet ovat löysät (oikea 2/4 ei oireile, ja vasen, oireileva, 1/4), mutta kumpikaan ei vaadi välitöntä leikkaushoitoa. Nivelpinnat siistit, ei nivelrikkoa. Huh, helpotuksen huokaus, vaikka polvilöydökset ihan vietävästi harmittaa! Leikkauspöytä saattaa Wiimaa siis jossain vaiheessa kutsua, mutta ei nyt sitten tässä kohtaa, eikä toivottavasti ollenkaan.

Lisäksi löydöksenä oli lonkankoukistajien tendiniitti, pahempi vasemmalla, ja oikean (etu) supraspinatusjänteen tendiniitti, johtuen sen kuormittumisesta ristikkäisen, oireilevan takajalan painovarauksesta.


Edellisessä tekstissä kerron, miten Wiima tällä hetkellä oireilee - aiemmin usein toistuneet takaosan venytykset ovat jääneet pois sekä portaiden nousu ja kahdella jalalla seisominen on Wiimasta vaikeaa.  Ortopedin mielestä lonkan koukistajien tendiniitti selittää tämän, ja niin kyllä minustakin. Eli pääongelma Wiiman tilanteessa olikin nyt lihasten tulehdustilassa eikä itse polvissa!

Saimme hyvän hoitosuunnitelman, jota lähdemme noudattamaan - ensin 5 krt laserhoitoa ja vasta sen jälkeen venytyksiä. Lenkit pidetään edelleen lyhyinä (mutta sen sijaan toki useammin), kun olin jo ehtinyt niitä pidentämään, ja vältellään hyppyjä, äkkiryntäyksiä ja liukastumisia, jotka voisivat lonkankoukistajan tulehdustilaa ärsyttää.

Laserhoidon jälkeen voimme alkaa passiivisesti venyttää takajalkoja ja vasta kun tilanne on saatu kivuttomaksi, on aika alkaa vahvistaa lihaksia. Eli varaamani vesiallastreenit joudunkin nyt vielä perumaan.

Saimme jo tällä lääkärikäynnillä ekan laserhoidon ja loppuviikosta toinen. Sekä samalla hoitui myös kohta umpeutuva rokotus. Eli täyden palvelun lääkärikäynti :) !

Wiima on rentoutuneena laserhoidossa

Ai niin, merkataan myös paino tähän, kun tuli ELLillä taas punnittua - Wiima painaa 19,0 kg ja oli eläinlääkärin mielestä hyvässä kunnossa, kylkiluut tuntuivat ja selän ranka. Säkä nousee Wiimalla 49 senttiin ja se on isokokoinen lapinkoiranarttu. Luulen kuitenkin, että sata - parisataa grammaa koitetaan vielä neidin elopainosta karistaa. Olisi tärkeää, ettei paino nouse kun polvissa on ongelmaa, mutta toisaalta neitosen ruokahalu on vähän korostunut sterkan jälkeen, jonka vuoksi taisimme talvella käydä 19 kilon "paremmallakin" puolella.

Sellainen tilanne siis tällä hetkellä. Ja parasta on nyt tunne siitä, että homma on hanskassa ja järkevältä tuntuva hoitosuunnitelma on seurattavana. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!




lauantai 19. lokakuuta 2013

Wiima Pevisa -tarkastuksessa

Tänään lauantaina suunnattiin auton kokka kohti Helsinkiä ja siellä eläinlääkäriasema Mevetiä. Matkan tarkoitus oli toimittaa Wiima PEVISA- ( = perinnöllisten vikojen ja sairauksien ) tarkastukseen.
Paikalla olikin paljon koiria, yhteensä kai kaikenkaikkiaan n 50 koiraa tarkastettiin tuona päivänä. Pääasiassa Wiiman kasvattajan koiria (kennel Villi-Joikhu) sekä toisen lapinkoirakennelin (Puurattaren), mutta lisäksi muita lapinkoiria sekä muita rotujakin oli paikalla. Tarkastustilaisuus olikin näiden kahden mainitun kennelin yhdessä järjestämä 'joukkotilaisuus'. Tuo suuri koiramäärä mahdollisti hinnan tarkastuksen, kun silmätarkit ja röntgaukset ei varsinaisesti mitään ihan halpaa lystiä ole - ja vielä matkat päälle.

Wiimalta kuvattiin lonkat, polvet ja kyynärät sekä silmät. Silmä- ja polvitulokset saimmekin jo heti käteen, kun taas lonkka- ja kyynärätulokset vain alustavasti, lopulliset kennelliitosta lähiviikkoina.

Silmät todettiin terveiksi. ((Pieni PPM-löydös (PPM iris-iris) tehtiin. Kyse ei kuitenkaan ole sairadesta vaan sikiöaikaisesta jääänteestä, rihmasta. Jäi epäselväksi kummassa silmässä löydös oli, eikä siitä ole lääkärinlausunnossakaan mainintaa vaan silmät todettiin terveiksi)).
Polvet terveet 0/0
Kyynäristä alustava lausunto 1/1 ja
lonkista alustava lausunto A/B.

Kyynär- ja lonkkatulokset voivat siis vielä muuttua, kun Kennelliiton eläinlääkäri /-kolleegio on ne ehtinyt katsoa. Toivottavasti niissä on muutosta parempaan, etenkin toivon sitä kyynärien osalta, vaikka kyllä näidenkin tulosten kanssa varmaan ja toivottavasti selvitään. Wiimalla ei kuitenkaan ole mitään erityisen vauhdikkaita liikuntaelimistöä erityisesti rasittavia harrastuksia, kuten esim agility olisi - ja painokin on toistaiseksi pysytellyt kohdallaan, liikapaino olisi nyt pahasta. Mutta eipä auta kuin odotella lopullisia tuloksia.

EDIT - ai niin; Wiima tuli myös punnittua. Paino tänään 18 kk:n iässä on 16,1 kg (ja säkä keikkui viimeksi mitatessa jossain 48 cm:n huitteilla)

.
 Wiimaa hymyilyttää eläinlääkäriaseman odotushuoneessa

Wiimalle on silmien tarkastusta varten laitettu pupilleja laajentavaa ainetta ja pimu on kuin olisi 'aineissa'. Se hieman hämmentyi näkökentän sumenemista ja jopa alkoi väistellä paijaamaan tulevia ihmisiä, mikä oli uutta tälle meidän halikoneelle =)

 Yllä Wiiman sisko odottelee vuoroaan, Ronja eli Villi-Joikhu Lumipyry.
Ronja ihmettelee kun kaverit vieressä ovat ns 'kanttu vei' =)

Ja paikalle sattui myös toinen tuttu koira samasta Villi-Joikhun kennelistä, joskaan ei Wiimalle sukua eli Viivi, virallisemmin Villi-Joikhu Hymyhuuli


torstai 14. maaliskuuta 2013

Iso tyttö jo tuo Wiima

Tulipa taas tehtyä typykälle pienet punnitukset ja säkäkorkeuden mittaukset. Viimeksi joulukuussa kun mittasimme niin säkäkorkeus oli 47 senttiä, kuten se oli ollut sama jo lokakuisessakin mittauksessa, ja niin kuvittelimme että Wiima olisi säkäkorkeutensa puolesta ollut jo valmis.

Mutta yllätykseksemme pimu oli venyttänyt vielä piirun päälle ja epätieteellinen mittauksemme
(= kirja säkän päällä ja mittanauhalla kirjan reunasta, kova lattia) antoi tulokseksi 48,5 senttiä!
Wiima on siis lapinkoiraksi kookas narttu, mutta kookas on kyllä Wiiman äitikin Dixi (Villi-Joikhu Super-Säpinä, kuvalinkki). Toisaalta Wiima kyllä oli toinen pentueen kahdesta pienimmästä nartusta, että lieneekö sitten vain kasvanut sisaruksensa kiinni, taikka sitten sisarukset ovat vielä isompia :)

Ja paino. Vaaka pysähtyi tänään lukemaan 15,7 kiloa. Saattaapi olla että nousee normaalioloissa tuonne plus 16 kg:aan, sillä nyt on takana äskettäin päättynyt valeraskausaika, jolloin Wiima vähensi syömisiään.

Että hyvin pyyhkii kokorintamallakin. Päivitin samalla tiedot myös Wiiman ns. painosivulle:




tiistai 18. joulukuuta 2012

Tyttöjen juttuja..

Wiima-neiti se täyttää 8 kuukautta kahden päivän päästä 20. joulukuuta ja tänään se sitten tapahtui, neidin pissiessä pikkuinen veripisara koristi valkeana hohtavaa lunta. Wiimalla on elämänsä ensimmäiset juoksut!
Neitokaisikään tultuaan se sai pukea päälleen neitokaisille tarkoitetut 'juoksuhousut' ja yllättäen typykkä suhtautuikin niihin varsin maltillisesti - olin etukäteen arvellut, että ne joutuisivat ns. käsittelyn kohteeksi.

Mukavaa että on joululoma alkamassa, saan olla sen kanssa kotosalla ja seurata vuorokauden ympäri että millaisia mielenheilahteluita tämä juoksuaika meidän typykälle tarkoittaakaan. Wiima on meidän kaikken aikojen eka koiramme, joten ei ole paljoakaan tietoa (muutakuin lukemalla ja kyselemällä opittua) koirien juoksuista, mutta olen ymmärtänyt, että toiset nartut voivat oireilla enemmän ja toisilta aika menee ohi lähes huomaamatta.
Toivon että Wiima kuuluisi tuohon jälkimmäiseen ryhmään, sillä en haluaisi leikkauttaa sitä. Leikkaaminen voi usein pehmentää turkkia, jolloin turkki ei enää välttämättä olisi niin säänkestävä ja takkuuntuisi, usein turkki myös kasvaa ja 'muhkeutuu' - tykkään Wiiman vähän"sporttisemmasta" turkkimallista.
Mahdollisesti leikkaaminen olisi ajankohtaista Wiiman ikäännyttyä, mutta ei toivottavasti vielä.
Ja mistä sitä tässä vaiheessa vielä tietää vaikka pentuja haluaisimme teettää, en sitäkään ovea haluaisi vielä sulkea, vaikka nämä suunnitelmat eivät kyllä ole edes suunnitelmia, mahdollisuuksia vain.
Jännät juoksuviikot edessä meillä, sekä Wiimalla itsellään että meillä kotiväellä! :)

Sellaista olen tässä viime päivinä ollut huomaavinani, että maassa olevat hajut kiinnostavat Wiimaa aiempaa enemmän sekä ohikulkevat koirat saavat sen aiempaa enemmän "vauhkoksi". Oikeastaan mukavaa jos tuon muista koirista vauhkoontumisen voisinkin pistää juoksujen piikkiin, sillä ehdin jo ihmetellä mitä meidän hauvalle on tapahtunut, kun en parin viime lenkin aikana ole saanut siihen mitään kontaktia toisen koiran ilmestyessä näkösälle - aina Wiima ohikulkevista karvakuonoista innostuu, mutta yleensä sentään järkevissä mittasuhteissa.

***

Niin, ja tänään ilmestyi myös Reviiri, paimensukuisen lapinkoiran seuran oma lehti, tällä kertaa mukavan paksu, ja siellä sisäsivuilla seikkailee parissa kuvassa myös meidän Wiima Wimpsis. Taidanpa nyt ensin tehdä neitokaisen kanssa reilun iltalenkin kulmakunnan kundikoirien hajunystyröitä ilahduttamaan  ja sitten asetun illanviettoon mukavasti lukemaan Reviirin lapinkoirakuulumisia.

Tarkkasilmäinen voi huomata Wiiman vasemmalla puolella kolon seinässä. Siitä se pentuna jyrsi ja haukkasi palan keskellä yötä. Seinä on vielä korjaamatta, sillä siihen huoneeseen on suunnitteilla mittavampi remontti - koko seinä lähtee! :)

Wiima kullanvärisissä housuissaan, kuin kuningatar ikään :)


PS: samalla tuli mitattua pimun strategiset mitat:
  • paino 15 kiloa ja säkäkorkeus 47 senttiä

torstai 15. marraskuuta 2012

Silmätulehdusta ja painotietoja (6,5 kk)

Wiima on saanut elämänsä ekan lääkityksen runsaan puolen vuoden iässään. Sen silmä punoitti ja  hieman vuosi. Vuoto oli aluksi vesimäistä ja koitimme hoitaa sitä pyyhkimällä silmää vedellä, mutta kun vuoto muutti muotoaan paksummaksi niin eläinlääkäriinhän sitä oli mentävä.

Silmätulehdus -vihulainenhan siellä oli ja silmäsalvaa lääkitykseksi määrättiin. Kahden viikon kuuri muuten, aamuin illoin, pitkä aika! Hieman jännäsin mitä se Wiima tykkää kun aletaan silmää  lääketuubilla sohia, mutta hänpä istui paikallaan kauniisti kuin patsas.
Vieressä odottavista palkintoherkuista saattoi olla hyötyä :)

Samalla tuli pimu punnittua eläinlääkärin vaa'alla ja viisari nousi 15,1 kiloon. Lääkärin kommentti Wiiman mitoista oli että pimulla on "erinomaiset strategiset mitat; hieman hoikahko, ei haittaisi vaikka vähän tulisi lisäpehmustetta kylkiin, mutta pentuna hoikkuus on hyvästä - nivelet ja kasvavat luut säästyvät". Hyvä tietää - sitä kun tulee aina kokemattomuuttaan itse ihmetelleeksi, että onkos tässä tullut ruokittua koiraansa liikaa vai liian vähän vai kenties - kuten osoittautui - juuri sopivasti. :)


Niin ja PS, meidän Wimppukin löytyy nykyisin Lappalaiskoiragalleriasta Linkki
Lappalaiskoiragalleria, pääsivulle Linkki

tiistai 30. lokakuuta 2012

Painopäivitys, 6 kk

Wiima täytti 6 kuukautta viikko sitten ja sen kunniaksi punnitsimme pimun sekä mittasimme säkäkorkeuden. Enkä ollut uskoa mittanauhaani ja pyysin vielä isäntääkin varmistelemaan:
Wiiman säkäkorkeus olisi nyt mittauksemme mukaan 47 senttiä! (varsin epätieteellinen mittaustapa, joten 46-47 sentin huitteissa ainakin huidellaan).
Eli Wiima keikkuisi siten suurin piirtein suomenlapinkoiranarttujen säkäkorkeusasteikon ylärajoilla. 
Jännä nähdä miten paljon lisäsenttejä se ehtii keräämään ennen ekoja juoksuja.
Painoa sillä on nyt 14,1 kg.

Tuo säkäkorkeus oli todellinen hassu yllätys, siis se että mittaa oli niin paljon, olen nimittäin itse ajatellut ja luullut että meidän Wiima olisi suhteellisen Pieni lapinkoira. Se tuntuu niin pieneltä tirriäiseltä ja Oho, sitten yllättäen osoittautuikin amazoniksi :D

Strategiset mitat on päivitetty myös Wiiman painosivulle, jossa kehitys on nähtävissä:
 

lauantai 4. elokuuta 2012

Paino nousee ...

Pieni muistiinpano painostani ja pari sanaa syömisistä...
  • 8.6.2012, 7 vkoa, kun tulin kotiin, painoin 3,5 kg
  • 8 viikon ikäisenä 4,2 kg 
  • 10 viikon ikäisenä, oli painoa kertynyt 5,2
  • 12 viikkoa ja 7,3 kiloa
  • 13,5 vkoa ja 8,2 kiloa 
  • 15 viikkoa (eilen perjantaina 3.8.2012) ja nyt minä painan: 9,3 kg

  • EDIT, jälkipostaus: 16 vkoa, siis hitusen vajaa 4 kk: 10,1 kg 
  • EDIT, jälkipostaus: 4 kk: 12,0 kg
  • EDIT, jälkipostaus: 5 kk (29.9.2012): 13,3 kg / säkä 43 cm ("noin"-mitta)
  • EDIT, jälkipostaus: 6 kk (30.10.2012): 14,1 kg / säkä 47 cm (olikohan tuo viime kuun mittaus virheellinen vai voiko koiran säkäkorkeus oikeesti kasvaa 4 senttiä kuukaudessa?!)
  •  EDIT, jälkipostaus: 10 kk + risat (10.3.2013): 15,7 kg / säkä 48,5 cm
    Wiima on kuin onkin kasvanut vielä ed mittauksesta, mutta nyt lienee säkäkorkeudeltaan valmis. Paino saattaa tuosta parisataa grammaa nousta, sillä juuri päättyneen valeraskauden aikana tyttösen ruokahalu katosi. 
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 2 vuotta (05.2014): 49 cm (virallinen näyttelymittaus, alustana nurmikko) / 17.5 kg. Näppituntuma on, että kylkiluut tuntuu, mutta ihan aavistus siitä luiden ja nahan välistä voisi 'kadota'.
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 4,5 vuotta (11.2016):  17.6 kg (jännä että ihan sama paino kuin kaksi vuotta sitten! Joskin tiedän, että tässä välissä on mittari ollut 18 kg:n puolellakin, viime keväänä ainakin).
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 8 vuotta (11.2020):  18.6 kg - pari vuotta sitten tehty sterkka vaikutti Wiima ruokahaluun, niin että jos ei olla varuillamme, niin paino kyllä nousee äkkiä. Wiiman paino jojoilee nykyisin siinä 18,5 kg ja 19,5 välillä. Painon pitäisi kyllä olla mahdollisimman alhainen Wiiman aiempien polvivaivojen vuoksi.
  • EDIT, jälkipostaus: Wiima 9,5 vuotta (9.2021): 18.9 kg. Voi sentään. Taas on vähän yläkanttiin, vaikka olen ollut sen kyllä kylkiluista huomaavinani.
    Koitan ruokaa säädellä, koska Wiiman kanssa on polven vuoksi oltava tarkkana, mutta paino nousee herkästi. Muori joutuu nyt aktiiviselle dieetille (mm. kasviksilla korvataan osa ruuasta), niin että päästäisiin taas lähemmäs tuota 18 kg:a kuin 19 kg:a.
  • EDIT: jälkipostaus: Wiima 9v, 8 kk (3.12.2021) : 18,2 kg. Hurraa. Nyt ollaan lähellä ihannetta. Paino istui jotenkin nyt tiukemmin kiinni. Olen tyytyväinen, mutta katsotaan saadaanko vielä nuo parisataa grammaa kurottua, niin ollaan maalissa :).

Niin että on tässä oltu ruoka-aikaan kotona. Matte huokailee vieressä onnesta ettei hänellä sentään paino nouse näin huimaa vauhtia. Se olisi kuulemma katastroofi-niminen asia. Mitä se mahtaa tarkoittaa?

Ruoka-annoksia saan eteeni kolme päivässä. Aluksi oli neljä, mutta päättivät (ilman minua, eikä minulta kysytty) että neljäs jääpi välistä pois. Kupissa tapaa olla nappularuokaa, sekä sen ohella tavallisesti raejuustoa, lihaa (usein raakana, paitsi kananlihan ovat kyllä kypsentäneet ennen tarjoamista), raejuustoa, riisiä, kaurapuuroa, keitettyä porkkanaa, piimää, viiliä, luonnonjogurttia. Ei kyllä valitettavasti koko mainittua settiä joka kerta vaan vaihdellen nappuloiden seurana.
Mitä sinun ruokakupissasi tapaa olla ja mikä on erityistä herkkuasi?

Minä olen kuulemma ahne. Eli ei minulla kauaa nokka tuhise kun ruokakuppi on nuoltu puhtaaksi. Minulla on tapana syötyäni tehdä pieni kierros ja palata pöydän ääreen josko minulta olisi joku herkku jäänyt huomaamatta.
Mutta jos minua oikein haluaa hemmotella, niin lihapullat ovat suuria suosikkejani. Sekä kieleni putoaa melkein polviin asti kun haistan maksamakkaran, jota toisinaan tungetaan erään leluni sisään ja jonka sitten saan eteeni herkuteltavaksi. 

Tuoreluut ovat toki ihan parasta myös, olenhan sudelle sukua. Silloin tunnen villit juureni hyvin lähellä ja leikin että tulipa juuri kaadettua tämä otus ja vedänpä nyt tässä poskeeni sen sääriluun! 
"Äshh, ja sitten Matte kuvitti tämän jutun tällaisella nössöllä viilipurkkikuvalla, pöh! Missä luuraa hurrjat sääriluukuvat, kysyn vaan?"