Tihku täytti eilen 6.4. viisi kuukautta. Pentuaika vilisee silmissä. Tämä on tällainen Note to Self -tyylinen julkaisu, niin saan muistiin, missä mennään. Ja ehkäpä tätä on jonkun toisenkin samanikäisen koiranomistajan mielenkiintoista lukea :).
Pääsiäisenä tuli mittailtua Tihkun strategiset mitat. Kotona tehty epätieteellinen mittaus antoi pääsiäismaanantaina
- säkäkorkeudeksi 45,2 senttiä ja
- kiloja punnittiin ELL vaa'alla kiirastorstaina 11,5 kg.
Kylkiä koetellessa kylkkärit tuntuvat mukavasti, ei liikaa eikä liian vähän - samalla tavalla kuin rystyset kun käsi on auki, se on hyvä mittari.
Selälle kasvanut pörröisempi "aikuisturkki" hieman pyöristää ylälinjaa kuvassa.
Tihkulla on varsin kivannäköinen profiili.
Ruokaa menee edelleen kolme kertaa päivässä ja noin kolme desiä nappulaa päivässä ja toisinaan lisäksi vaihtelevasti jugurttia, raakalihapullia, kalaa, raejuustoa tai jotain vastaavaa lisuketta.
Yksi ruokakerta tarjotaan useimmiten taskusta palkkana ja on tällöin jotain palkaksi sopivaa - ruokanappulat eivät pääsääntöisesti Tihkulle palkkana toimi poikkeuksena jotkut kevyet kotitreenit.
Ruokanappulana Tihkulla on nyt pentunappulan jälkeen ollut Canaganin lohiruoka (Scottish Salmon). Se maistuu hyvin ja on myös viljaton. Lisäksi siinä menee kalaöljyt mukavasti samalla. Wiimakin söi aikoinaan samaa ruokaa, mutta siirtyi jo useampi vuosi sitten kotimaisen Dagsmarkin ruokiin. Tihkunen jatkaa nyt Canaganilla toistaiseksi, mitään suunnitelmia ruuan vaihtamiseksi ei nyt ole, mahdollisesti sitten joskus aikuisiällä, mutta katsotaan.
Tihku on viisi kuukautta ja on oppinut hienosti kommunikoimaan meidän kaksijalkaisten kanssa. Esimerkiksi pissihädästä kertoessaan hän saapuu luokseni, tuijottaa tiiviisti silmiini. Kun kontakti syntyy, kääntyy hän ympäri ja lähtee viemään minua kohti ovea. Se on minusta hieno oivallus! Parempi kuin esim se, että hän vaan kulkisi piipaten pitkin taloa.
Niin ja tähän liittyen meillä oli viime viikolla juhlapäivä - matot palasivat lattialle! Vahinkoja ei ole tapahtunut enää muutamaan viikkoon, paitsi kerran, mutta se oli oma vika.
Olin niin mattoja kaivannut! Etenkin kun talomme puulattiat ovat sellaisessa kunnossa, että suunnittelemme niille päivitystä pennun vartuttua, ja nyt jouduin kokoalkukevään katsomaan niitä raapiintuneita lattioita :)
Vaikutuin itse asiassa juuri tänään toisesta kommunikointiin liittyvästä tapahtumaketjusta. Wiimalla taisi olla pissihätä, mutta hän ei ollut ehtinyt kertoa siitä meille ihmisille vielä, vaan hän kökötti ulko-oven takana. Itse istuin olohuoneessa ja Tihku kuljeskeli huoneiden välillä kantaen jotain lelua suussaan.
Tihku saapui luokseni ja herätti huomioni oikein tökkäämällä minua tassullaan. Vilkaisin alas, ja taas hän katsoi minua tiiviisti lelu suussaan ja lähti viemään minua ulko-ovelle, kuten hän tekee, jos hänellä on itsellään pissahätä. Saavuimme ulko-ovelle, mutta Tihku ei itse pyrkinytkään ulos, vaan kääntyi ympäri kun Wiima oli päästetty iltapissille pihamaalle.
Olin tästä aika vaikuttunut. Ainakin, jos tulkintani tilanteesta oli oikea ja Tihku oli päätellyt tapahtumaketjun ryhtyen toimimaan saadakseen minut paikalle avaamaan Wiimalle oven. Voikohan olla näin?
Tältä tilanne ainakin vaikutti ihmisnäkökulmasta ja jos se näin kävi, niin se oli aika monimutkaista päättelykejua, etenkin kun tarve ei edes koskenut Tihkua itseään. Jännityksellä seuraan tapahtuuko samanlaisia tilanteita vai oliko tuossa kyseessä sattumien summa.
Ja Wiimahan kyllä toki itsekin osaa kertoa, että hän haluaisi päästä pihalle. Hän usein ensin juuri istahtaa oven eteen ja jos ei ketään paikalle saavu, niin hän harrastaa juuri samaa tiukkaa tuijotusta, kuin jota Tihkukin nyt käyttää. Mallioppimista siis luultavasti.
Tässä aiemmassa kirjoituksessani (sen loppupuolella) kirjoittelen, että miten tuo Wiiman tuijotustapa syntyi, sillä on oma historiansa, jossa Wiima esiintyy fiksuna ja minä vähemmän fiksuna: Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Wiimallakin on lämpökausi (wiimansivu.blogspot.com)
Olipa kiva kuulumispostaus ja hienoja oivalluksia Tihkulla. Ja on kyllä kaunis rakenteinen! <3
VastaaPoistaJuu kiitos, pentu muuttuu, kehittyy ja kasvaa niin hurjaa vauhtia, että täytyy koittaa vähän kirjailla juttuja muistiin :).
PoistaJa aika jännä juttu tuo oivallus tosiaan, jos nyt oikein tilanteen tulkitsin, aika varmaan näyttää olinko oikeassa ja tuleeko seuraavia :).
On hyvä idea kirjoitella muistiin pennun kasvuvaiheita. Meidän nykyisistä koirista niitä ei ole juuri edes tiedossa, nämä kun ovat aikuisena tulleita rescue-koiria.
VastaaPoistaLapinkoira on yksi suosikeistani, jos rotukoiria ajatellaan. Kiva, että niitä on sinulla kaksi!
Lapinkoiria tosiaan ovat ja paimensukuisia. Periaatteessa tosin paimensukuiset ja valtalinja ovat yksi ja sama rotu, ja kyse on vain kasvatuslinjasta. Esimerkiksi paimennusominaisuuksiin kasvatuslinjalla ei ole vaikutusta, paimennustaipumusta löytyy molemmista linjoista. Itse ihastuin aikanaan paimensukuisen kuitenkin hieman paimenkoiramaiseen ulkonäköön (siinäkin tosin variaatiota molemmissa linjoissa) sekä siihen kuittuuriperintöön, jota tässä maatiaiskoirassa vaalitaan.
PoistaBlogi on tosiaan hyvä päiväkirja, jonka aiempiinkin kirjoituksiin tulee palattua =)
Taitavat vielä olla paimensukuisia? Kiva!
VastaaPoistaUskoisin, että koirat osaavat viestiä ihmiselle toisenkin koiran puolesta. Meillä ainakin monesti on käynyt niin, että olen yöllä herännyt Ronin "piippaamiseen" ja kuljeskeluun ja kun olen herännyt, olenkin huomannut, että se on itseasiassa Lucy, joka istuu ulko-ovella hankalan näköisenä pyrkimässä ulos, mutta Lucy ei useinkaan osaa oikein äännellä huolestaan.
VastaaPoistaToinen tapaus on sukulaiseni koirista, joilla myöskin vanhempi koira pyrki ulos vain istumalla hiljaa ulko-ovella, jolloin nuorempi otti asiakseen mennä kertomaan siitä ihmisille. Se toistui myös sen verran usein, ettei voinut olla vain sattumaa.
Tihkusta kasvaa varmasti oikein huomaavainen ja koirasosiaalinen yksilö, jos jo noin nuorena osaa huomioida laumatoverinsa noin hyvin. :)
Niin ja onnea matoista! Se on aina merkittävä saavutus, eikä mattojen lattialla pitämistä muista ja osaa aikuisten koirien kanssa kylliksi arvostaa. :D
Hei, minulla olikin vahingossa mennyt kommenttisi ohi. Voi sentään.
PoistaHauska kuulla, että teillä on samanlaisia havaintoja Ronin ilmoittelusta koskien Lucya, ja sukulaisellasi myös. Eli sellaista voi kuin voikin siis tapahtua. Aivan yhtä selkeää tilannetta kuin tuo, jonka tässä postauksessa kuvasin, ei ole sen jälkeen ollut, mutta kylläkin "vähän sinnepäin".
On kyllä mielenkiintoista nyt seurata tilannetta. Jännittävää, miten koirien kyvyistä löytyy välillä uusia erityisiä puolia, joita ei ole ymmärtänyt olevankaan :).