Wiima ja Tihku hierojalla

Pari viikkoa sitten käytin Wiiman taas hierojalla. Olen yleensä hierotuttanut Wiiman noin puolivuosittain ellei mitään ihmeellistä ole ollut, joka olisi vaatinut useampia käyntejä tai peräti fyssaria. Mutta nyt Wiima täytti 9 vuotta ja mietin, että ehkä käyntejä olisi syytä hieman lisätä, ettei pahempia jumeja pääse syntymään. Hulivili-pikkuvelikin aiheuttaa Wiiman kropalle ihan uudenlaisia haasteita, tönäisyja ja muita sellaisia, jotka voivat aiheuttaa lihaksiston kireyttä.

Aikaa varatessani keksin, että toki siinä sitten pikkuveli Tihkullekin varataan oma aika käsittelyharjoitukseen, kun kerran mahdollisuus on. Ja niin menimme hierontasessioon koko konkkaronkka - itse toki olin vain statistin roolissa.

Ensin hoidettiin Wiima. Hän on aina aluksi hieman epäluuloinen, että mitäs tässä nyt tapahtuikaan. Hän kiertää huoneen pari kertaa ja sopeutuu ajatukseen. Sitten hän saapuu matolle ja kellistyy kuten pyydettiin💛. Tämä sama toistuu joka kerta. Kun hoito alkaa, niin alkaa aina myös Wiiman silmät lupsua ja hän rentoutuu hoidettavaksi. 

Tällä kertaa kireyksiä ei löytynyt muualta kun eturinnasta. Se on paikka, jossa on kireyksiä oikeastaan joka kerta kun Wiimaa on hoidettu.

Kun Wiimaa hierottiin, niin pikku-Pöppiäinen odotti vuoroaan kevythäkissä. Aikaa kului melkein tunti, joten se oli aika pitkä aika odotella - hyvä harjoitus pentuselle sekin. 

Välillä hän vähän vinkui ja ulisi, mutta sitten hän oli myös hissukseen ja katseli - ja viihdytti meitä näillä hauskoilla ilmeillään, kuten kuvissa näkyy. 

Häkki oli vieressäni ja välillä tungin käteni sisään vähän rapsutellakseni. Hänellä oli myös vähän pitkäkestoista syötävää häkissä mukana. Odottelu sujui paremmin kuin etukäteen pelkäsin :).

Tihkun Fiberian hufky look alike😅

Kyllä oli tällaista normaalimpaakin köllimistä.

Tihkun hoito-osiosta ei olekaan valokuvia, sillä käteni eivät riittäneet 😀. Hän oli kyllä todella reipas. Kellahti omalla vuorollaan kyljelleen, kuten oltiin kotonakin harjoiteltu. Namit kun virtasivat riittävällä tahdilla, niin pikkumies jopa suurinpiirtein pysyi kyljellään. Varsinaista hierontaa hänelle ei tehty ja "hoito" kesti ehkä vartin verran, jona aikana hieroja siveli Tihkua sieltä täältä ihan vaan käsittelyyn totuttamiseksi. 

******

Alla vielä pari valokuvaa viikonlopun reissuilta metsässä ja pikaiselta Turku-piipahdukselta:

Tällä reissulla tehtiin uusi reittilöytö lähimetsässä, mikä oli superhauskaa!

Minulla oli asiaa Turkuun ja nappasin Tihkun mukaan ajatuksena, että piipahdetaan Kupittaan puistossa harjoittelemassa koirakohtaamisia. 

Niin kummallista oli, että yhtään koiraa ei nähty, paitsi yksi etäältä. Tihku edelleen kiihtyy toisista koirista kovasti, joten nämä harjoitukset on meille todella tärkeitä. Uusia harjoitustilanteita odotellen.

Mutta ihan kiva iltalenkki tuolla muuten toteutui ja ainakin saimme taas sitä ihmisvilinää, mikä kotikylässä usein jää puuttumaan.

Tihku on oppinut, että kiipeilemällä voi ansaita makupaloja

💛